Vaimoni huolehtii minusta ja täysikasvuisesta, muualla asuvasta pojastani tavalla, joka on kovin mukavaa mutta hieman tunkeilevaa. Joku ulkopuolinen voisi sanoa sitä omistushaluksi. Olen tottunut siihen, että hän tulee reviirilleni ja antaa tarpeettomia ohjeitaan, hyvässä tarkoituksessa totta kai, mutta joskus siihen hermostuu. Hän harjoittaa tavallaan vallankäyttöä, vai mitä? Parempaa se silti on kuin oman äitini muinoinen vastenmielisyys kaikkea kotitaloustyötä kohtaan - hän oli oman aikansa feministi. Me lapset saimme koettaa pärjätä miten osasimme alle kymmenvuotiaasta lähtien.
Kun puhutaan tasa-arvosta, ihmettelen ottavatko keskustelijat huomioon myös hienovaraisen ja näkymättömän vallankäytön?
Kun puhutaan tasa-arvosta, ihmettelen ottavatko keskustelijat huomioon myös hienovaraisen ja näkymättömän vallankäytön?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voi, voi! Ensin oli äiti (nainen), joka ei pitänyt kotitaloustöistä lainkaan ja sitten sait vaimon (nainen), joka on huolehtivainen.
Äiti (nainen) = feministi
Vaimo (nainen) = vallankäyttäjä
Tässähän pääsemme siihen somaan lopputulokseen, että elämäsi NAISET ovat olleen vallan pers...tä :O
Kukka :)
Jos on kodilleen ja perheelleen omistautunut on pirttihirmu.
Jos on uralleen omistautunut, ei välitä perheestään.
Jos tekee sosiaalisista syistä abortin on tappaja, jos ei tee, niin on yhteiskunnan elätti, semmonen yleinen sylkykuppi.
(Muutenkin ihmettelen tätä yh-äitien syyllistämistä, mikä nyt ei tähän välttämättä liity lainkaan)
Feministejä taas syytellään mitä ihmeellisimmistä asioista: esim. täällä (Nari ainakin) on keksinyt feministien olevan jotenkin seksuaalisesti estyneitä, toisaalta hän moittii feminismia seksuaalisuuden vapauttamisesta.
Feministit ovat kuulemma syyllisiä myös siihen, että nainen jollakin kummalla tapaa kieltäisi itsensä (hupaisa väite), vaikka kyse on nimenomaan erilaisista mahdollisuuksista itsensä toteuttamiseksi.
jne jne.
Alustuksessani ihmettelin, ottavatko keskustelijat huomioon myös hienovaraisen ja näkymättömän vallankäytön? Eivät näköjään ota, vaan kovin vivahteettomia heidän ajatuksensa ovat. Ihmissuhdetaidot eivät ole heillä vielä kehittyneet. Niminerkki K-18 sentään antaa yleispätevää tietoa esittämästäni ongelmasta, jonka merkitystä kaikkie eivät edes tajua.
K-18:sta vastaus oli todellakin hyvä, olisi mielenkiintoista kuulla vastineesi siihen, sen sijaan että kritisoit muiden sinua ei miellyttäviä vastauksia.
Miksi muuten koet äitisi, joka ei kotitöitä tehnyt feministiksi? (laiskuus kun on eri asia)
Tässä tärkeimmät tällä kertaa. ;)
Luepa edelläolevia kommentteja, ja mieti millaista arvostelukykyä ne osoittavat. Sen sijaan K-18:n kirjoitus on yleispätevää tekstiä, joka valoittaa monipuolisesti esittämääni ongelmaa. Muista, että suuret kysymykset saadaan jotenkin pois päiväjärjestyksestä, mutta pikkujutut, pinttyneet tavat, aiheuttavat kitkaa.
Esitin kirjoituksessani kaksi toimintatyyliä. Toisessa perheenjäsenet kukin omalla tavallaan joutuivat osallistumaan kotiaskareisiin perheenemännän ollessa välinpitämätön. Jälkimmäisessä kukin hoitaa oman osuutensa mutta perheenäiti haluaa liiaksi puuttua muiden tekemisiin. Molempiin liittyy ongelmia, joihin on osattava suhtautua. Typerää olisi kieltää arkisten ongelmien olemassaolo.
Naisasialiike eli feminismi rantautui Suomeen jo 1880-luvulla (Alexandra Gripenberg ym.)joten feminismi ei ole mikään nykypäivien keksintö. Äitini oli todellinen feministi, virkanainen ja itsenäinen ja rohkea luonne. Työpäivän jälkeen hän oli kuitenkin väsynyt eivätkä taloustyöt muutenkaan olleet hänen alaansa. Kuinka kukaan feminismiä vähääkään ymmärtävä voi sanoa häntä laiskaksi, epäkäytännölliseksi kylläkin.
Esittämäni ongelma on vähintään yhtä todellinen kuin feministeille rakkaat pahoinpitelyt ja alistamiset. Ylihuolehtivan äidin perikuva on amerikkalaisessa kirjallisuudessa esiintyvä naistyyppi 'Yiddish Mama'.
Juutalaiselle perheenisälle oli kunniaksi, mitä enemmän hän uppoutui uskonnolliseen kirjallisuuteen luovuttaen arkiset toimet ja koko perheen huoltamisen vaimonsa ja lastensa äidin velvollisuudeksi. Tämä kaikki kuului asiaan.
Näin syntyi "jiddishe mame".
Ylihuolehtiva äiti pelkästä ylihuolehtivuuden ilosta?
Mitenkän tähän pitäisi suhtautua? Toivottavasti se oli tarkoitettu huumoriksi, vaikka toisinkin sen voisi ymmärtää.
Toivotan kuitenkin hyvää pyhäpäivän jatkoa.
Käsittääkseni miestenkin muodissa on nähty pepitaruutuja. Joinakin vuosikymmeninä.
Meinaan pikku piikittely. Ihmettelempähän vain ääneen. Sinä nyt taidat jatkaa samalla linjalla, mutta eipä siinäkään mitään. Huumorihan on sinänsä hieno asia.
Minulla on tapana laulaa sanoja, nimiä muunnellen, joten mistään sen kummemmasta ei nyt tuossakaan ollut kysymys. Mukavaa alkavaa viikkoa!
Terveisin ylityöllistetty JK
... hyvä sitten, että ei ollut vinoilua :) ja hyvää työviikkoa sinullekin ...
Mitenkä sinun äitiin mahdettiin suhtautua kun ei tehnyt kotitöitä? Mitä isä teki?
Naisten valtaa kotona on tutkittu. Naiset tekevät edelleen valtaosan ns. reproduktiivisesta työstä kotona. Se tarkoittaa, että ruokaa laitetaan aina uudelleen, sitten tiskit, vaatteet koneeseen kerta toisensa jälkeen. Kyse on työstä, jota ei saa valmiiksi, kaaoksen hallinnasta. Pikkuhiljaa nainen saattaa ulottaa omintakeista päätösvaltaansa kodin asiossa kysymyksiin, joista ennen keskusteltiin. Lopulta kotona kaikki menee naisen tahdon mukaan. Se on ollut aluksi miehestäkin kätevää, koska homma on toiminut ja nainen on tykännyt, että hänellä on siihen oikeus.
Lopulta saattaa kuitenkin käydä niin, että miehestäkin tulee osa naisen kotia, jolloin tämä yrittää hallita myös miehen elämää osana kodin "kaaosta". Varsinkin, jos parilla on lapsia ja nainen on jo kerran tai useamman kerran antautunut ehdottomaan hoivasuhteeseen, jossa hän on hylännyt omat tarpeensa ja uponnut toisen parhaan ajattelemiseen. Hänen voi olla vaikea päästä "takaisin" eikä äitikeskeinen yhteiskunta ainakaan helpota asiaa. Kyse on siis siitä, että nainen yrittää äitiä sinua. Onneksi olkoon, olette sukupuoliroolienne uhreja.
Naistutkimus on yrittänyt ottaa esille ongelmana sen, että ihmisille varsinkin perheessä on hyvin tiukat normit. On kaikkein helpointa tehdä niin, että äiti jää kotiin hoitamaan lapsia ja lopulta listalla on koti ja mieskin. Lapsettomat naiset, sekä koti-isät saavat jatkuvasti palautetta siitä, että heissä on jotain outoa. Vaikka palaute olisi hyvääkin (kuten koti-isillä usein on), sisältää se kuitenkin vihjauksen siitä, että ei tässä ihan normien mukaan mennä.
Normatiivinen mies ei kiusaannu kuin näön vuoksi vaimon emoilusta. Sinä olet elävä esimerkki siitä, että normiin sopii oikeasti melko harva. Kaikille on vain tärkeää esittää sitä, mitä luulee toisten itseltään odottavan.
Teillä olisi ehkä parasta, jos voisit vaivihkaa pienentää vaimosi vastuuta. Ei niin, että kehräät riidan itsenäisyydestäsi (se olisi teinimeininkiä), vaan niin, että lähestyt asiaa hyvässä hengessä. Älä opeta vaimoasi sanoilla (saarnalla) vaan teoilla. En tiedä, miten nyt jaatte kotityöt, mutta yritä tehdä enemmän.
Jos olette tilanteessa, missä vaimosi laittaa työvaatteesi ja evääsikin valmiiksi, niin työsarkaa on paljon. Jos taas jo nyt teet vähintään oman osasi, huollat omat vaatteesi jne. niin kyse on enemmän vaimosi riippuvuudesta. Tällöin olisi ehkä hyvä kannustaa häntä etenemään urallaan tai jos hän on kotirouva, aloittamaan opiskelun tai uuden harrastuksen. Kyse voi olla siitä, että lapsen ja kodinhoidon jälkeen hän ei ole osannut alkaa elää omaa elämäänsä, vaikka lapsenne on jo aikuinen. Omat kiinnostuksen kohteet kuitenkin vähentävät painetta elää muiden elämää (eli puuttua joka asiaan) ja jos vielä samaan aikaan otat oma-aloitteisesti enemmän vastuuta kodista, uskon, että asianne nytkähtävät parempaan suuntaan.
Jokatapauksessa toivotan teille oikein mukavaa viikonloppua.
P.S. Ripaus tuhtia romantiikkaa on hyvä ensiapu muistuttamaan häntä siitä, että olet hänen miehensä, etkä lampaansa...
Naisethan kieltävät käyttävänsä valtaa, mutta kotona näin kyllä helposti käy, miten sinäkin asian ilmaisit.
Vallankäyttö on kai naiselle sopimatonta?