Uskossa olevien uuden liiton sapatinlepo

Miksi sunnuntai olisi jotenkin katolisen kirkon keksintö?

Kaikkialla maailmassa, Aasiaa, lähi-itää ja amerikkaa myöten vietetään meidän kalenterin mukaista päiväjakoa. Pakanallinen Rooma kyllä omi kristinuskon kun ei kyennyt sitä hävittämään, mutta ei se keksinyt sunnuntaita, vaan otti se muulta maailmalta erotuksensa juutalaisista. Mikä aivan oikein.

Näin se on, "eikatolinenkeksintö".

Mutta aloittaja taitaa tarkoittaa asiaa raamatullisesta näkökulmasta, ettei Raamattu opeta sunnuntailepopäivän viettoa. Ei Raamattu tosin opeta missään lauantaisapatinkaan viettoa uuden liiton kristityille,.

Meillä on Tyr-jumalan päivä (tiistai), ukkosenjumalan Tor-jumalan päivä (torstai), Freja-jumalan päivä (perjantai) ynnä Auringon päivä (sunnuntai) ja Kuun päivä (maanantai). Sitten vielä Pesupäivä (lauantai) ja Keskiviikko.

Rooman valtakunnassa ei vietetty vapaapäivää. Muut roomalaiset pitivät juutalaisia laiskoina, koska he noudattivat sapattia.

Kristillinen sunnuntai on täysin eri syntyä, kuin sapatin siirto. Varhaiset kristityt kokoontuivat sunnuntaina, viikon ensimmäisenä päivänä, Kristuksen ylösnousemuksen päivänä, varhain aamulla ennen työhön menoa. Sunnuntai on siis ylösnousemisen juhla, mutta pienempi kuin pääsiäisen suuri juhla, jota myös vietettiin ylösnousemisen muistoksi.

300-luvulla määrättiin, että sunnuntaita sai pitää vapaapäivänä. 500-luvulla se tuli pakolliseksi vapaaksi.

Myöhemmin historiat unohdettiin, ja ihmiset rupesivat ajattelemaan, että kyse oli sapatin siirtämisestä. Lutherin kirjoittamat Pieni- ja Iso katekismus eivät missään vetoa sapatti-käskyyn, vaan puhuvat vain mieluisasta Jumalan sanan kuulemisesta ja oppimisesta.

Ongelma syntyi siitä, että 10 käskyä otettiin perinteisistä syistä katekismuksen pohjaksi, mutta sapatin pyhittämistähän ei ollut noudatettu puoleentoista tuhanteen vuoteen. Luther tiesi ongelman, mutta vaikeni siitä, ettei väki menisi sekaisin.

Uskossa olevilla ei ole viikkosapattia sunnuntaina eikä lauantaina, mutta toisaalta heillä on jokapäiväinen lepo Jeesuksessa ja syntien anteeksisaamisessa. Matt. 11:28-30 sanoo sen.

>>Uskossa olevilla ei ole viikkosapattia sunnuntaina eikä lauantaina, mutta toisaalta heillä on jokapäiväinen lepo Jeesuksessa ja syntien anteeksisaamisessa. Matt. 11:28-30 sanoo sen. >>

Joo. Raatamista joka päivä. Burnout on syntiä.

Täysin harhaoppinen näkemys että katolinen kirkko olisi muuttanut lait ja ajat.

Paavali seuralaisineen kokoontui murtamaan leipää "viikon ensimmäisenä päivänä" (Ap. t. 20:7)

Rooman valtakunnassa sunnuntain historia on seuraava:

"Ensimmäisillä vuosisadoilla kristityt joutuivat kokoontumaan jo ennen auringonnousua, sillä sunnuntai oli tavallinen työpäivä Rooman valtakunnassa. (Gaius Pliniuksen kirje Keisari Trajanukselle). 300-luvulla Keisari Konstantinus määräsi sunnuntain Rooman valtakunnan viralliseksi lepopäiväksi. Tämä johtuu siitä, että hän oli kääntynyt kristityksi ja halusi nyt tarjota kristityille paremmat mahdollisuudet vanhaan käytäntöönsä kokoontua sunnuntaisin. "

Rooman valtakunnassa ei alun perin ollut vapaapäiviä ollenkaan. Töitä tehtiin joka päivä ja he ihmettelivät jo alkuaan juutalaisia, jotka laiskottelivat yhden päivän. Kun sitten ns. kristityt alkoivat Paavalin johdolla kokoontua sunnuntaisin, tuli siitä sen vuoksi lepopäivä Rooman valtakunnassa.

Mutta mitäpä ihminen ei harhaoppinsa eteen valehtelisi.

Voi lepopäivää viettää lauantaisin. Ei sitä ole kielletty. Room. 14. Vaikka se ei enää merkitse vähääkään uuden liiton kristityn hengelliseen elämään.
Linkissä opetus:
http://Jeesus-on-Herra.com/taivassanomat-5-2017/

Kun Keisari Konstantinus ollen uskova itsekin, salli sunnuntain lepopäivänä, ei se ollut edes mitenkään silloin katoliseen kirkkoon liittyvä. Sallittiin levätä yhtenä päivänä, jona tuon ajan apostoliset kristityt olivat ottaneet tapana kokoontua. Ei päivää siirretty, koska aikaisemmin ei lepopäivää ollut ollenkaan.

Katolinen kirkko tietenkin noudatti myöhemmin tuota Keisarin määräystä eikä suinkaan harhaoppisten opetusten mukaan muuttanut aikoja eikä käskyjä.

Jostain syystä meillä on vain hirveä vimma valehdella historiaakin. Joskaan eihän harhaoppi olisi harhaoppi ellei se perustuisi valheeseen.

Harhaoppiset selittävät että kirkolliskokouksessa katolinen kirkko päätti ottaa sunnuntain lepopäiväksi ja hylätä sapatin. Että siten se muutti ajat ja lait kuten Danielin kirja ennustaa.

Kirkolliskokous tosin päätti asiasta, mutta sillä ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin ottaa keisarin määräämä päivä lepopäiväksi. Sapatti ei ollut edes vaihtoehto tässä tilanteessa eikä olisi ollut mitään järkeä ottaa juutalaisten juhlapäivää lepopäiväksi, kun keisari oli sunnuntain määrännyt alkuseurakunnan mukaan lepopäiväksi. Se oli tapahtunut kristillisesti seuraten apostolien opetusta ja uskoa Jeesukseen.

Tästä näemme miten voidaan raamatullisuutta rakentaa valheelle ja monesti onkin niin, että kun oikein pyritään Raamatulla jotain asiaa selittämään ja siitä väittelemään, niin se kiivaus paljastaa sen, ettei kyseessä ole oikea Henki, vaan valehtelun henki, joka käyttää Raamattua suojapukunaan.

Aloitus on oikea opetus, kun ymmärrämme sen perimmäisen sisällön:
Jeesus Kristus on uuden liiton kristittyjen uusi "kantaisä". Olemme syntyneet Hänestä. Vanha Adamin suvun ihminen kuoli yhdessä Kristuksen kanssa, kun tulimme uskoon. Mutta vanhaan koteloon luotiin sisälle uusi ihminen, "LUODUT Kristuksessa Jeesuksessa .." Ef. 2.
"Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle!" 2 Kor. 5:17.
Vanha ihminen haudattiin kasteen hautaan kuten Room. 6:3-23 sanoo.

No nyt meni tosi suureksi asiaksi. Suuri totuus. Ihan mahtava.
Uusi ihmisrotu syntyy uudestistyntymäsä.
KIITOS.

Harhaoppiset tekevät Laodikean kirkolliskokouksesta 364, jotenkin erikoisen sapatin suhteen, että silloin olisi muutettu ne ajat ja lait. Silloin ei itseasiassa muuttunut yhtään mikään, katolinen kirkko vain otti virallisesti sen kannan mikä Rooman valtakunnassa ja kristittyjen keskuudessa oli ollut jo pitkään vallalla.

Jo apostolit olivat viettäneet sunnuntaita Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana. Rooman valtakunnan juhlapäiväksi sunnuntai tuli Keisari Konstantinus oli tullut uskoon ja halusi tarjota alkuseurakunnalle mahdollisuuden viettää lepopäivää sunnuntaina. Sitä päivää mitä he olivat itse viettäneet Jeesuksen ylösnousemuksen juhlana. Rooman valtakunnassa kun ei ollut aikaisemmin olleenkaan lepopäiviä. Ja miksi tarvitsi olla kun orjat tekivät työn.

Kun kristittyjen vainot lakkasivat kun Konstantinus jo vuonna 313 sääti lain, joka poisti vainot, sekä palautti kristityiltä ryöstetyn omaisuuden.

Kun kristinuskosta tuli hyväksytty uskonto, sitä alkoivat harjoittaa muutenkin kuin vain alkuseurakunnan kristityt. Niin synti valtiollinen Rooman kirkko, johon kieltämättä liittyi myös pakanallisia piirteitä, mutta mitään tekemistä sillä ei ollut sapatin siirtämisessä sunnuntaiselle. Se oli jo tehty ennen kuin kirkko oli osa Rooman valtakuntaa. Katolinen kirkko joutui vain mukautumaan siihen apostolien tapaan kokoontua Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä.

On sinänsä ikävää, jos uskonto perustuu historian valheisiin ja sitä jopa kirkon viralliset sivut kertovat. Sellaisesta kannattaa erota tai ei ainakaan lietso lisää noita valheita. Siitä ei seuraa kellekään yhtään mitään hyvää. Eikä sitä muuta se jos siihen haparoivin sitein lisää raamatunlauseita. Se lisää vain laittomuutta, kun Raamattu liitetään omiin valheisiin.

Keisari Konstantinus Suuri ei ollut olemassa alkuseurakunnan aikana. Hän alkoi vaikuttaa vasta 300 vuotta apostolisen ajan jälkeen. Silloin oli tapahtunut jo luopumus alkuseurakunnan käytännöistä.

Konstantinus oli itse uskova ja siitä johtui se että alettiin viettää sunnuntaita sekä kristittyjen vainot loppuivat. Ja jos oli vielä hänen aikanaan vainoja, niin kai silloin oli vielä ns. alkuseurakunnan kristittyjäkin. Jos Konstantinus ei olisi tullut uskoon, ei olisi syntynyt koko katolista kirkkoa, vaan kristinusko olisi pyritty hävittämään valtakunnasta. Hän on se, joka tavallaan mahdollisesti katolisen kirkon synnyn. Se sitten kyllä maallistui kuten valtiollinen kirkko väistämättä tekee kun siinä palvellaan virkamiesmäisesti eikä Pyhässä Hengessä. Se ei ole mitenkään erikoista tänäkään päivänä missään kirkoissa.

Jos me hyökkäämme voimakkaasti katolista kirkkoa kohtaan-silti että siinä on virheitä paljonkin- me tavallaan hyökkäämme oma protestantista perintöämme vastaan. Myös amerikkalaista harhaopit ovat protestanttisuudesta lähtöisin ja katolinen kirkko piti uskonnon olemassa sekä Raamattua esillä siten, että siitä saattoi sitten kehittyä eri kirkkokuntia.

On tosiaan harhaoppinen, omaa valheellista oppia korostavat näkemys, että katolinen kirkko olisi muuttanut sapatin sunnuntaiksi ja että se ennustuksen mukaan muutti ajat ja lait. Vaikkei omasta opistaan halua luopua, niin noiden valheiden levittämisen voisi lopettaa sekä etsiä sille Danielin kirjan kohdalle joku muu selitys.

Toinen mitä harhaoppiset vaalivat, on että sunnuntai olisi pyhitetty auringolle ja sitä vietettäisiin auringon vuoksi. Sunnuntai vain on latinaksi auringon päivä eikä se tarkoita sitä että palvotaan aurinkoa. Sen nimi on vain se.

Toisaalta jos itse rakentaa uskonsa valheelle, niin silloin ei pitäisi olla ensimmäisenä muita arvostelemassa, vaan katsoa sitä malkaa omasta silmästä.

Jumalaton Keisari Konstantinus Suuri alkoi eksyttävän vaikutuksensa 300 vuotta apostolisen ajan jälkeen. Silloin oli tapahtunut jo luopumus alkuseurakunnan käytännöistä. Kirkon opetuksia ja ratkaisuja ei siis tule liittää seurakunnan toimintoihin. Kaikki kirkot toimivat Roomasta alkaneissa eksytyskuvioissa.

Juuri näin tuo asia on.
Kirkkokehitys ei ole ollut Jumalasta.

Mei kyl bonjata, miten aikuiset miehet jaksaa tapella pyhäpäivist. Mekun vedetääl lonkkaa joka päivä ja ollaan ihan tyytyväisii. Ja on meil ohjelmaakin. Keijut tanssii joka aamu puolentoista tuntii kukkakedolla ihan ilkosillaan. Sit mennään koko porukka herkkukorpulle ja teelle ja turistaan.

Harhaoppiset vääristelevät historiaa. Keisari Konstantinus nimenomaan oli uskova, hän oli tutustunut kristittyihin ja tullut uskoon lopettaen vainot. Hän määräsi sunnuntain lepopäiväksi juuri siksi, että kristityt saattoivat kokoontua Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä kuten oli tapana. Rooman valtakunnassa kun ei ollut aikaisemmin ollenkaan vapaapäiviä. Ei siis tapahtunut mitään sapatin siirtämistä tai mitään muutakaan, vaan uskova keisari mahdollisti uskovien kokoontumisen sinä päivänä minä apostolit olivat tapansa mukaan kokoontuneet muistamaan Jeesusta. Sunnuntai on nimenomaan Jeesuksen muiston päivä, hänen ylösnousemuksensa päivä, joka antaa meille toivon siitä, että Hän on kerran tuleva takaisin.

Jos Keisari Konstantinus olisi ollut jumalaton, miksi hän olisi lopettanut vainot? Tai miksi hän yleensä olisi määrännyt mitään lepopäivää. Kyllä orja olisivat jaksaneet työskennellä joka päivä sekä se olisi ollut tuottavaa.

Mutta ei harhaoppisia ole koskaan kiinnostanut totuus. Heitä ei kiinnosta mikään muu kuin pitää kiinni omista valheistaan ja pönkittää niitä toisilla valheilla.

Uskova keisari Konstantinus synnytti valtiollisen katolisen kirkon, mikä ei aivan apostolien opetuksen mukaan mennyt, johtuen siitä ettei sitä johtanut Pyhä Henki, vaan se oli valtiollinen uskonto. Mutta samasta syystä tänäkin päivänä eksytään. Meitä ei ohjaa Pyhä henki, vaan omat valheemme.

Katolinen kirkko ei kuitenkaan muuttanut mitään päiviä, aikoja tai lakeja, vaan ne kaikki olivat jo olemassa kun kirkko perustettiin. Konstantinus oli määrännyt ylösnousemuksen päivän lepopäiväksi valtakunnassa jo aikaisemmin apostolin tavan mukaan. Hän myötäili siinä alkuseurakunnan tapoja, jotka kokoontuivat Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä.

Ja jos haluaa sapattiaan viettää, niin sen voi ainakin voi yrittää perustella jollain sellaisella asialla, joka ei ole suoranainen valhe. Lainailee vaikka epätoivoisesti Raamattu kohdista missä käsky on pyhä ja missä ei katoa yksinkään piirto laista. Ne eivät sentään ole silkkoja valheita kuten se, että katolinen kirkko olisi muuttanut ajat ja lait.

Ei sunnuntai ole lepopäivä, eikä raamattu sano sitä pyhäksi sen enempää kuin maanantaitakaan.
Mutta luvin tämän opetuksen sapatista:
http://Jeesus-on-Herra.com/taivassanomat-5-2017/

Kyse olikin siitä mikä on sunnuntain alkuperä. Ns. harhaoppiset väittävät, että katolinen kirkko muutti sen sapatista sunnuntaiksi. Mikä on valhe. Rooman valtakunnassa sunnuntai oli lepopäivä jo ennen kuin oli katolista kirkkoa. Ja siellä tosiaan tarvittiin se lepopäivä, Jeesuksen taivaanastumisen päivä, koska aikaisemmin ei valtakunnassa ollut lepopäivää. Keisari kontantinus tullen uskoon, halusi että valtakunnassa on yks päivä jolloin uskovat voivat kokoontua ilman työnteon pakkoa. Sunnuntailla on siis aivan kristillinen alkuperä eikä se ole pedon merkki kuten harhaoppiset väittävät.

Sunnuntai annettiin nimenomaan siksi, että uskovat saattoivat kokoontua muistelemaan Jeesusta hänen ylösnousemuksen päivänään. Ei se tosiaan ole mikään lain käsky että kello reikä reikä tee niin, äläkä tee näin, vaan silloin on mahdollisuus uskovien Hengessä kokoontua ja virkistäytyä yhteisestä uskosta. Mitä opista väitteleminen ei ole. Se tekee ihmisestä vain paholaisen kätyrin.

Uusi liitto Kristuksessa on juuri sitä, että se Hengessä yhdistää ihmisiä. He tulevat yhteen tunteakseen yhdessä Jumalan, eivätkä he noudata jotain perinnäissääntöjä kiihkomielisen paatoksen vallassa, josta ei kukaan virkisty ja joka aiheuttaa ihmisen sielulle vain turmion ja johtaa laittomuuteen.

Eivät Jumalan tahtoa seuranneet kristityt tarvinneet lauantaia tai sunnuntain sapattia. Lepotila tuli uskoon tulossa täydelliseksi. "Saimme levon teoistamme." Hebr. 4.

"Niin pysyy Jumalan kansalle sapatin pitäminen" (Hepr. 4:9, alkukielen mukaan)

Raamattu ei opeta mitään ihmeen sapatin lepoa, joka on pysyvä olotila. Luku ja jae kiitos, missä kohtaa näin sanotaan. Luku ja jae kiitos, missä kohtaa sanotaan, että päivän pyhittäminen on yhdentekevää. Raamatussa kymmenessä käskyssä käsketään pyhittää sapatinpäivä, viikon seitsemäs päivä. Se on on päivä, jonka Jumala siunasi ja pyhitti ja luomisviikolla. Missään kohtaa Raamattua ei sanota, että uudessa liitossa ei tarvitse pyhittää sapattia vaan saa levätä milloin huvittaa. Missään kohtaa Uutta testamenttia ei sanota, että saamme nyt rikkoa kymmentä käskyä ja häpäisät sapatinpäivän. Jeesus opetti, että laista ei katoa pieninkään piirto, se tarkoittaa myös sapattikäskyä. Jos kerran sapattikäsky kumottiin tai muutettiin koskemaan joka päiväistä jatkuvaa sydämen lepoa, miksi Raamattu ei opeta tästä sanaakaan?

"Muista pyhittää sapatinpäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi, joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen." (2. Moos. 20:8-11)

“Toinen pitää yhden päivän toista parempana, toinen pitää kaikki päivät yhtä hyvinä; kukin olkoon omassa mielessään täysin varma. Joka valikoi päiviä, se valikoi Herran tähden; ja joka syö, se syö Herran tähden, sillä hän kiittää Jumalaa; ja joka ei syö, se on Herran tähden syömättä ja kiittää Jumalaa.” (Room. 14:5,6)

Luvun konteksti paljastuu kuitenkin jakeesta yksi, “Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Sapatin rikkomisesta oli määrätty kuolemanrangaistus, tuskin siis mikään mielipidekysymys. Mikäli Jumala kumosi näin vakavan käskyn, luulisi että siitä kerrottaisiin meille selkeästi Raamatussa. Ei ole mahdollista, että Paavali ohimennen sivulauseessa kumoaisi sapatin pyhyyden. Sapatin vietto oli alkuseurakunnalle itsestään selvä asia. Koska heti jakeessa kuusi puhutaan syömisestä, on todennäköistä, että päivillä tarkoitetaan esimerkiksi paastopäiviä. Sana sapatti ei esiinny tässä luvussa, joten jakeessa viisi tuskin viitataan sapattiin.

Mikäli Paavali olisi opettanut, että sapattikäskyä saa rikkoa, juutalaiset olisivat vuorenvarmasti syyttäneet häntä tästä opetuksesta. Raamatussa ei kuitenkaan ole ainuttakaan kiistaa apostolien ja heidän vastustajieen välillä siitä, tuliko sapatti pyhittää vai ei. Oikeudessa Paavali todistaa, ettei ole mitään rikkonut juutalaista lakia vastaan:

”Minä en ole mitään rikkonut juutalaisten lakia enkä pyhäkköä enkä keisaria vastaan” (Apt. 25:8)

On siis selvää, ettei Paavali rikkonut sapattiakaan. Jos Paavali olisi rikkonut sapattia, oltaisiin häntä varmasti syytetty siitä. Jos sapatti olisi ollut kumottu, olisi ollut naurettavaa että Paavali olisi viettänyt sapattia “huvikseen” tai vain miellyttääkseen juutalaisia.

Väitetään että galatalaiskirjeessä Paavali kumoaa sapatin:

“Mutta silloin, kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka luonnostaan eivät jumalia ole. Nyt sitävastoin, kun olette tulleet tuntemaan Jumalan ja, mikä enemmän on, kun Jumala tuntee teidät, kuinka te jälleen käännytte noiden heikkojen ja köyhien alkeisvoimien puoleen, joiden orjiksi taas uudestaan tahdotte tulla? Te otatte vaarin päivistä ja kuukausista ja juhla-ajoista ja vuosista. Minä pelkään teidän tähtenne, että olen ehkä turhaan teistä vaivaa nähnyt.” (Gal. 4:8-11)

Tässä sanotaan “kun ette tunteneet Jumalaa”, joten on selvää että galatalaisten tausta on pakanuudessa, he eivät olleet juutalaisia. Mitä ovat heikot ja köyhät alkeisvoimat? Selvästi jotain pakanoiden juttuja, tässä ei puhuta Mooseksen laista tai sapatista. Sanotaan että galatalaiset ottavat vaarin päivistä, kuukausista ja juhla-ajoista. Jakeessa 11 meidän annetaan ymmärtää että se ei ole hyvä asia. Mutta viitataanko tässä sapattiin? Tuskin, koska galatalaiset olivat pakanoita. Eiköhän tässä ennemmin tarkoiteta pakanoiden omia juhla-aikoja. Tässäkään jakeessa ei sanota, että älkää viettäkö sapattia.

Opetuskirjoitus syvällisetä sapatin levosta ohjaa tietämme:
http://Jeesus-on-Herra.com/taivassanomat-5-2017/

Galatalaiskirje on kirjoitettu juutalaisuudesta sekä pakanuudesta kääntyneille, kaikille uskoon tulleille, silloisille samoin kuin meille nykyajan kristityillekin. Gal. 4:8-11 opetus tarkoittaa siis nimenomaan vanhan liiton juutalaisia juhla-aikoja.
Galatalaiskirjeen sisällöstä ja Apostolien teoista käy samoin ilmi, että sen vastaan ottajat olivat juutalaisia sekä pakanoita. Apt. 14:1; Gal. 3:23-29; 4:4-11 ym. Esimerkiksi Ikonion oli Galatian maakunnan pääkaupunki. ”Ikonionissa he (Paavali ja Barnabas) samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.” Apt. 14:1. Näille pääosin juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneille galatalaisille Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä.
Alkuajan kristityt tiesivät, että uudelle paikkakunnalle mentäessä evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille. Room. 1:16. Näin ollen tiedämme, että seurakunnan alkuaiakana jokaisella paikkakunnalla seurakunta koostui juutalaisista ja pakanoista.

"Silloin kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka eivät todellisuudessa jumalia ole. (Juutalaisilla oli historiansa eri vaiheissa pakanallisia epäjumalia, mm. Salomolla). Mutta nyt, kun te tunnette Jumalan, tai paremminkin, kun Jumala tuntee teidät, miksi te taas käännytte noiden heikkojen ja arvottomien alkeisvoimien puoleen? (= Lakiliittoon yms. "kirkkovuosisysteemiin".) Tahdotteko jälleen tulla niiden orjiksi? Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. (Juutalaista tai katolista kirkkovuotta.) Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa. " Gal. 4:8-11. RK.
Uskon vaellus menee hengettömäksi uskonnoksi siirtymällä takaisin siihen, mistä olemme saaneet kuolla pois: "Olemme irti laista ja kuolleet pois siitä." Room. 7.

! ! !

! ! !

No voihan kuukausia ja päiviä seurata, kunha n poistaa niistä uskonnollisuuden ja elää päivät ja hetket Pyhän Hengen johdatukzsessa.

Keisari Konstantinus oli murhaaja. Murhasi poikansa Crispuksen ja vaimonsa.

Katolinen kirkko väärensi Konstantinuksen testamentin, se on jopa myönnetty.

Tällainen lähtö kristinuskolla. Murhaaja alusta asti.

Kiitos vanhimmistpoveli tästä:

"Galatalaiskirje on kirjoitettu juutalaisuudesta sekä pakanuudesta kääntyneille, kaikille uskoon tulleille, silloisille samoin kuin meille nykyajan kristityillekin. Gal. 4:8-11 opetus tarkoittaa siis nimenomaan vanhan liiton juutalaisia juhla-aikoja.
Galatalaiskirjeen sisällöstä ja Apostolien teoista käy samoin ilmi, että sen vastaan ottajat olivat juutalaisia sekä pakanoita. Apt. 14:1; Gal. 3:23-29; 4:4-11 ym. Esimerkiksi Ikonion oli Galatian maakunnan pääkaupunki. ”Ikonionissa he (Paavali ja Barnabas) samoin menivät juutalaisten synagoogaan ja puhuivat niin, että suuri joukko juutalaisia että kreikkalaisia uskoi.” Apt. 14:1. Näille pääosin juutalaisuudesta kristinuskoon kääntyneille galatalaisille Paavali kirjoitti Galatalaiskirjeensä.
Alkuajan kristityt tiesivät, että uudelle paikkakunnalle mentäessä evankeliumi julistetaan ensin juutalaisille. Room. 1:16. Näin ollen tiedämme, että seurakunnan alkuaiakana jokaisella paikkakunnalla seurakunta koostui juutalaisista ja pakanoista.

"Silloin kun ette tunteneet Jumalaa, te palvelitte jumalia, jotka eivät todellisuudessa jumalia ole. (Juutalaisilla oli historiansa eri vaiheissa pakanallisia epäjumalia, mm. Salomolla). Mutta nyt, kun te tunnette Jumalan, tai paremminkin, kun Jumala tuntee teidät, miksi te taas käännytte noiden heikkojen ja arvottomien alkeisvoimien puoleen? (= Lakiliittoon yms. "kirkkovuosisysteemiin".) Tahdotteko jälleen tulla niiden orjiksi? Te seuraatte tarkoin päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja vuosia. (Juutalaista tai katolista kirkkovuotta.) Pelkään puolestanne, että olen ehkä turhaan nähnyt teistä vaivaa. " Gal. 4:8-11. RK.
Uskon vaellus menee hengettömäksi uskonnoksi siirtymällä takaisin siihen, mistä olemme saaneet kuolla pois: "Olemme irti laista ja kuolleet pois siitä." Room. 7. "

Olen irti laista, mutta lepään sunnuntaisin, kun on kokouspäivämme.

Pitäkää sapattia mieluimmin yöaikaan nukkuessanne.

Olisiko siinä ideaa?