Ihmiset Raamatun aikana avioliittoon, pappi vai rabbi ja minkälainen oli vihkikaava ja seremonia? Missä lukee että on oikein vihkiä niin kui nyt vihitään. kirkossa tai maitraatissa, on kyl ihmeellistä että ns, maallisenkin vihkimisen kaik tunnustavat päteväksi.
(-Ei kai ole hoksattu aikanaan muuta väittää jospa oiskin keksitty sanua ettei se mikään oikea avioliitto oo se on semmonen leikki vaa)
(-Ei kai ole hoksattu aikanaan muuta väittää jospa oiskin keksitty sanua ettei se mikään oikea avioliitto oo se on semmonen leikki vaa)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Niinhän tuo on, että ei tainnut ainakaan olla kirkkovihkimisiä. Taisi Raamatussa pappikin puuttua.
Raamattu ei tunne meidän tuntemaamme avioliittoa lainkaan. Siellä vain mentiin miehelle ja otettiin vaimoja. Suvun ja ystävien kesken pidettiin sitten niitä kosteita juhlia niin kuin meilläkin. Nämä liitot olivat lähempänä meidän AVOliittojamme
Meillä käytössä oleva aviotapa tuli Eurooppaan 1000 vuotta sitten. Paljon Raamatun teon jälkeen.
Pappi saa vihkimisoikeutensa maistraatilta ja maistraatti on ainoa paikka hakea eroa.
Kaikki avioliitot on siis maistraattiavioliittoja.
Avioliittolain mukaan luterilaisella ja ortodoksipapilla on vihkimisoikeus viran puolesta. Muiden kirkkokuntien pastorit voivat lain mukaan hakea henkilökohtaista vihkimisoikeutta maistraatilta. Se että vihkimisoikeus on myönnetty pastorille aikanaan erikseen, ei tee hänen vihkimistään avioliitoista "maistraattiavioliittoja" eli siviilivihkimystä.
Niin..
kumma kuhina asian ympärillä silti käy siitä mikä on oikeaa ja mikä väärää. Kyl Jumala varmaan tuon taustan perusteella siunaa tykönään avoliitotkin..
Jumala ei kysele mitään vihkimisiä.
Se on ihmisten keksintöä niinkuin useimmat muutkin rituaalit.
Kummasti lahkot hyväksyvät vääräuskoistenkin vihkimät parit. Ristiriitasta.
Heimokulttuureissa vihkimisen suoritti yleensä heimon vanhin tai vastaava. Näin oli varmasti myös Vanhan testamentin aikana. Uuden testamentin aikaan oli jo väestökirjanpitoa ja kaikkien piti matkustaa syntymäkaupunkiinsa "verolle pantavaksi". Siinä vaiheessa avioliitot solmittiin synagoogissa.
Ei kukaan vihkinyt eikä ollut väestökirjoja eikä avioliittoja solmittu synagogissa. Avioliitto on kahden välinen kauppa, tai koska haaremejakin Raamatun kirjoitusaikaan oli, miehen ja naisen tai naisten jotka mies osti.
Kun morsiamen hinta oli maksettu, nainen muutti omistajansa luo. Aviomies tai vaimo nimiäkään ei vanhassa hepreassa ole, vaan mies oli " baal " omistaja, ja vaimo oli "nainen" tai "miehen nainen".
" Aviomies tai vaimo nimiäkään ei vanhassa hepreassa ole, vaan mies oli 'baal' oistaja, ja vaimo oli ' nainen' tai ' miehen nainen'.
Samoin on suomen kielessä miehen laita: Mies on naisen " mies" tai aviomies.
Jos esimerkiksi joku sanoisi: " Lasse on Liisan mies," niin siinä tuskin syntyisi väärinkäsityksiä tai tarvetta selitellä. Mutta toisin voi käydä, jos sanotaisiin: " Liisa on Lassen nainen." Siinä yhteydessä yleensä tarkoitettaan avioliiton ulkopuolista suhdetta.
Tietenkin miehen kohdalla mies-sanaan voidaan liittää Avio-liite, mutta se ei ole asiayhteyden kannalta vältämätön. Sen sijaan en ota kantaa " baal"-sanan todenperäisyyteen. Raamatussa Baal oli kanaanilaisten jumala.