Tuntuu kuin enemmistö kommentoijista tällä foorumilla ajattelisi, että Jumala on jossakin Raamatun kanonisoinnin vaiheessa tai sen jälkeen jyrissyt taivaasta: "Nämä ovat minun rakkaat, pyhät Kirjoitukseni, joihin minä olen mielistynyt. Lukekaa niitä ja oppikaa niistä." Toisin sanoen kuvitellaan, että pelastus on kiinni tietynlaisesta Raamattuun uskomisen tavasta. Ja kumma kyllä vaikka niin moni pitää Raamattua Jumalan Sanana (vaikka Jeesus Kristus on ainoa Jumalan Sana) tai vähintäänkin Jumalalta tulleina sanoina, niin ihmeellisen erilaisia tulkintoja siitä on siinnyt. Ja kaipa se on sitten luonnollista, että nämä eri tavoin tulkitsijat sitten toivottelevat toisiaan kadotukseen ja kutsuvat toisiaan perkeleen lapsiksi tai riivatuiksi tai uskossaan harhaan joutuneiksi. Joidenkuiden mielestä sapattia noudattamattomat joutuvat helvettiin, toisten mielestä sapattia noudattavat, kolmansien mielestä hurmahenkiset uskon sanalaiset jne. Olen aivan varma, että joku kavahtaa - tietenkin - minuakin, kun julkenen kutsua apostoli Johanneksen tavoin Jumalan Sanaksi ainoastaan ja vain Jeesusta Kristusta. Mihin tällä kaikella pyrin? Siihen, että Raamattu ei ole Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin, vaan Jeesus Kristus. Siihen, että Jumala ei ollut Raamatussa sovittaessaan maailman itsensä kanssa, vaan Kristuksessa. Siihen, että Paavali ei kirjoita meidän olevan "Raamatussa", vaan "Kristuksessa" (noin 150 kertaa). Siihen, että Jumalan teko ei ole se, että me ymmärrämme Raamattua oikein, vaan se, että me olemme Kristuksessa. Että Raamattua ei ole annettu meille "viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi", vaan Kristus. Että Raamattu ei ole meidän elämämme, vaan Kristus, Kristus itse. Että me elämme, emme enää me, vaan - Raamattu meissäkö? Ei, ei ja ei, vaan Kristus meissä. Että elämä on meille - Raamattuko - ei, vaan KRISTUS. Onko meidät yhdistetty Raamattuun? Ei, vaan Kristukseen. Olemmeko me toinen toisemme jäseniä Raamtussa? Emme, vaan KRISTUKSESSA. Saammeko me uskomalla Raamattuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhien joukossa? Emme, vaan uskomalla Jeesukseen. Onko Välimiehemme Raamattu? Ei, vaan Kristus. Onko meidät ristiinnaulittu yhdessä Raamatun kanssa? Ei, vaan Kristuksen. Onko meihin pantu Pyhän Hengen sinetti annettu Raamatussa? Ei, vaan Kristuksessa. Olemmeko me sellaisia kuin Raamattu on taivaallisissa? Emme, vaan sellaisia kuin Kristus on taivaallisissa. Olemmeko me jäseniä Raamattu-ruumiissa? Emmme, vaan Kristuksen ruumiinnjäseniä. Onko Raamatu meidän Päämme? Ei, vaan Kristus. Olemmeko me samalla tavoin kuolleet synnille ja Jumalalle eläviä kuin Raamattu? Emme, vaan niin kuin Kristus. Onko meidät määrätty edeltäpäin lapseuteen Raamtussa? Ei, vaan Kristuksessa. Onko meidät siunattu kaikella taivaallisella siunauksella Raamatussa? Ei, vaan Kristuksessa. Onko meidät ennen maailman perustamista valittu olemaan pyhät ja nuhteettomat hänen edessään - Raamatussa? Ei, vaan Kristuksessa. Onko meillä lunastus, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan, Raamatun kautta? Ei, vaan Hänen verensä kautta. Oliko Jumala yhdistävä kaikki taivaassa ja maan päällä - Raamatussa? Ei, vaan Kristuksessa. Anooko Paavali, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi meille viisauden ja ilmestyksen Hengen - Raamatun tuntemisessa? Ei, vaan Kristuksen tuntemisessa. "Ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme — sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti - Raamatussako? Ei, vaan KRISTUKSESSA. Asettiko Jumala Raamtun okealle puolelleen ja asettiko Hän kaiken Raamatun jalkain alle? Onko Raamattu annettu seurakunnan pääksi?
Joku sanoo, etttä emmehän me voi tietää näitä asioita ILMAN RAAMATTUA. Emme voikaan. MUTTA SILTI: Raamattu ei ole Kristus. Ja me olemme Kristuksessa, emme "Raamatussa". Itse asun Helsingissä. Olen Helsingissä nytkin. Minun ei tarvitse seistä Helsingin kartan päällä ollakseni Helsiingissä, jos ja kun kerran olen Helsingissä. Sama pätee Raamattuun. Me emme "raamtullisuuudelllamme" pysytä itseämme Kristuksessa, koska Kristuksessa olemisemme on JUMALAN TEKO. Joka muuuta väittää, on tehnyt Raamatusta itselleen Kristuksen sijaisen, nykypäivän Kultaisen vasikan.
Joku sanoo, etttä emmehän me voi tietää näitä asioita ILMAN RAAMATTUA. Emme voikaan. MUTTA SILTI: Raamattu ei ole Kristus. Ja me olemme Kristuksessa, emme "Raamatussa". Itse asun Helsingissä. Olen Helsingissä nytkin. Minun ei tarvitse seistä Helsingin kartan päällä ollakseni Helsiingissä, jos ja kun kerran olen Helsingissä. Sama pätee Raamattuun. Me emme "raamtullisuuudelllamme" pysytä itseämme Kristuksessa, koska Kristuksessa olemisemme on JUMALAN TEKO. Joka muuuta väittää, on tehnyt Raamatusta itselleen Kristuksen sijaisen, nykypäivän Kultaisen vasikan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Raamattu - kokoelma kansantaruja.
Uskonto - yksinkertainen maailmanselitys yksinkertaisille.
Logos on Jumalan sana, ei henkilö. Ps.33:6. Joh.1:1. 1:14. Ilm.19:13 ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana.
Kristuksessa Logos tuli ihmiseksi, ei kirjoitusten kokoelmaksi.
Siinähän se raamatun ydinsanoma onkin, Jeesuksen kristuksessa, pelastusoppi.
Monikaan kiistelty asia ei liity pelastukseen. Ja monikaan kiistelty asia ei ole autuuskysymys.
Luitko koko tekstin?
Töttä käit lyin. Västäsin lväin luhukäisesti.
Aloittaja on oikeassa mutta tuon tekstin voi ymmärtää vain sellainen, joka on uudestisyntynyt Jumalan lapseksi. Uskonnolliset ihmiset eivät voi sitä ymmärtää tai hyväksyä, koska heillä on vain Raamattu, joka tosin on hyvä kirja.
Vaikuttaa hieman siltä, että uudestisyntyneilläkin on ymmärtämisongelmia; kts. EiMennytLäpi-nimimerkin kommentti.
Ja tutustuttuaan tuon kristuksen luomistarinaan huomaa vähä-älyisempikin sen olevan satua.
Jesusianistille ei jää edes luuta käteen ja jos oikea jumala on olemassa, on jesusianistin häpeä suuri.
Kun esiintyy niinkin järeän kokoluokan metafyysikkona kuin sinä he-ma esiinnyt, ei ehkä kannata sanoa "ja jos oikea jumala on olemassa".
Ja lasten psykologiaan ja kielen kehitykseen tutustuttuaan huomaa vähä-älyisempikin, että lasten itse keksimät sanat (kuten "jesunianisti") eivät aina välttämättä leviä yleiseen kielenkäyttöön.
Lapsenmieliselle ei jää edes terminologista luuta käteen, ja jos Alice Miller on ollut olemassa, on lapsenmielisen häpeä suuri.
Yrität epärehellisen jesusianistin tapaan siirtää huomion pois keskustelun alla olevasta aiheesta.
Lienet tietoinen, ettei kukaan huomioinut jeesuksen syntymää, elämää, ihmetekoja tai kuolemaa. Ensimmäiset sadut kirjoitettiin kymmeniä vuosia hänen väitetyn kuolemansa jälkeen, eikä yhtään silminnäkijätodistusta ole olemassa.
Luulisi moisen parantajan olleen nähtävyys, josta olisi kirjoitettu kirjeitä ympäri välimerta, mutta olematontahan ei kukaan huomannut.
On siis ihan varmaa, että jesusianistit, kristinuskonharhaiset sekä muhammadanistit jotka pitävät olematonta jeesusta profeettana, ovat epäjumalanpalvojia. Häpeä jää nähtäväksi, jos oikea jumala vastoin kaikkea todennäköisyyttä on olemassa.
Historia- ja raamattutietämyksesi on kummallisen pinnallista. Kristuksesta kirjoitettuja kirjeitä on UT pullollaan. Sitä paitsi vastaavia dokumenttikriteerejä (dokumenttien lukumäärä varhaisimpien dokumenttien ajallinen etäisyys dokumentoidusta tapahtumasta/henkilöstä) käyttämällä voimme todeta esimerkiksi Aleksanteri Suuren historiallisuuden paljon epätodennäköisemmäksi kuin Jeesus Nasaretilaisen. Kumma kun et ole tietoinen tällaisista perusasioista.
Tarkista tietosi, kyseessä on selvä ihmisen luoma epäjumala.
Jesusianistien palvaamasta henkilöstä ei ole minkäänlaista aikalaishavaintoa ja kirjoitusten ajoitus on siihen avain.
Epäjumalanpalvonnasta on kyse.
Sinun kommenttisi perustuu olemattomiiin tietoihin historiantutkimuksesta. Aleksanteri Suurta ei kriteereittesi mukaan ollut myöskään olemassa, koska aikalaishavaintoja ei ole olemassa.
Vertaisarviointi käyttöön. Mistä löytyy luotettavaa lähdeaineistoa Jeesuksesta ja hänen jumalaisuudestaan kun yleisesti epäluotettavaksi tiedettyä satukirjaa, jota myös raamatuksi kutsutaan, ei lasketa.
Tuo Aleksanteri Suuri -argumentti on käsitelty niin moneen kertaan, etten edes viitsinyt siihen vastata.
Näillä epäjumalanpalvojilla on oikosulku aivoissa ja se ilmeisesti estää informaation läpipääsyn.
Vasta luin että kleopatra oli Aleksanteri suuren sisko. Enpä tuota ollut tiennyt aijemmin.
Poistettu kommenttini koski kelopatraa, joka ei ollut Egyptin Kleopatra, vaan Aleksanterin sisko.
Poistopolitiikka on aivan käsittämättömän käsittämätöntä, joten päätän kansan sivistämisen tähän, kunnes palaan satujeesuksen tavoin kuin varas yössä.
Kenties jopa niinkuin satualeksanterisuuri...
Aivan sama henkilö siis kleopatra on kyseessä.
Aloittaja on tyypillinen kartan ulkopuolella liihottaja ja gnostilaisuudesta oppejaan ammentava.
Ehkä joku helluntaipastori Helsingistä voi langeta tähän eksytykseen, mutta eivät uudestisyntyneet kristityt.
Mitä gnostilaisuuteen viittaavaa oli aloituksessa?
Tuskin saat vastausta tuolta ad hominem -puskasta huutelijalta. Kun kirjauskonto pinttyy riittävän syvälle, kuvittelee oman gnostilaisuutensa olevan ei-gnostilaisuutta ja toisen ei-gnostilaisuuden olevan gnostilaisuutta. Todellisuus kääntyy nurin kurin; kirjain tekee eläväksi ja henki kuolettaa. Ja samaan ajatteluun nähtävästi liittyy sitten kuvitelma joidenkin maantieteelllisten alueiden pahuudestakin! :D
Raamatussa on sekä Vanha Testamentti että Uusi Testamentti.
Kun saatana kiusasi Jeesusta erämaassa, Jeesus vastasi: "Kirjoitettu on..."
Jeesus siteerasi Kirjoituksia.
Kun Pietari puhui Temppelissä (Ap.t. 3), hän siteerasi mitä on kirjoitettu Profeetoissa.
Gnostilaisuuden yksi tuntomerkeistä on, että se tahtoo kieltää Jeesuksen olevan sama Jumala, joka Vanhan Testamentin kautta ilmoitti itsensä.
Niin nytkin.
Ihminen, joka kykenee vetämään aloituksesta tuollaisen johtopäätöksen, on kyllä julistautunut kaikkien argumentoinnin lainalaisuuksien ulkopuolelle. Toivottavasti menestyt solipsistisessa keskustelu-universumissasi. Yksinäiseksi voipi tosin olo käydä.