Monen taustalla on traumoja, joiden merkitystä vähätellään. Leimaamalla ihminen joka on traumatisoitunut vielä päälle persoonallisuudeltaan häiriöityneeksi voi aiheuttaa enemmän harmia kuin hyötyä. Diagnoosiin myös liittyy paljon stigmaa ja ennakkokäsityksiä, kuten että henkilö olisi huomionhakuinen, mikä voi vaikuttaa negatiivisesti hänen saamaansa hoitoon.
Epävakaa persoonallisuushäiriö on roskakoridiagnoosi
traumanotpd
50
1999
Vastaukset
- kokemuksethuonoja
Tämä on täysin totta. Jos tuon dg:n saa, on parasta pysyä poissa terveyspalveluiden piiristä niin paljon kuin mahdollista, erityisesti, jos sinulla on lapsia. Huostaanotto tulee herkästi. Psykiatrian lääkäreillä ei ole mitään kiinnostusta kertoa potilaille todellisia perusteita sille, miksi mikäkin dg on hänelle arpajaisissa valittu ja kun sen kerran saa, ei sitä pois enää oteta.
- XtXtI
Nimenomaan arpajaisilta tuo diagnosointi välillä vaikuttaa. Ja ihmisestä tehdään aivan liian pitkiä johtopäätöksiä tiedoilla mitä on.
- Anonyymi
XtXtI kirjoitti:
Nimenomaan arpajaisilta tuo diagnosointi välillä vaikuttaa. Ja ihmisestä tehdään aivan liian pitkiä johtopäätöksiä tiedoilla mitä on.
Ei tuota diagnoosia tutkimatta saa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tuota diagnoosia tutkimatta saa.
Kysymyspatteristo voi olla laatua :"käytkö töissä, onko lapsia, mitä teet päivisin, otatko lääkkeet". Ja jos vastaukset ovat kyllä, ei, luen ja pelailen, lääkärin ohjeiden mukaan niin tadaa, dg on valmis! Ei siihen tarvita mitän sen kummempaa vaan ihan normaalit kysymykset joihin vastataan yhdellä lauseella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei tuota diagnoosia tutkimatta saa.
Mikä se vakaa sitten on? Saako sen epävakaan jos ärsyyntyy ja alkaa huutaa kun provosoidaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä se vakaa sitten on? Saako sen epävakaan jos ärsyyntyy ja alkaa huutaa kun provosoidaan?
Kerrot varmaan kun käyt kokeilemassa sitä siellä lekurissa.
- traumanotPD
En tiedä miksi kirjoitukseni poistettiin. Voinee olla syynä se että laitoin monta linkkiä peräkkäin.
Mutta perustelin siinä väitettäni miksi pitäisin epävakaata persoonallisuushäiriötä roskakoridiagnoosina. Ensimmäinen syy on se, että persoonallisuushäiriön antaminen voi tuottaa henkilölle enemmän harmia kuin hyötyä keskittyessään hänen persoonansa ja reagointitapojensa sairaalloisuuteen avaamatta asioita mitä hänelle on sattunut ja keskittyessään lähinnä hänen oireiluunsa.
Monen epävakaan persoonallisuushäiriön saaneen taustalla on traumatausta, mahdollisesti toistuvaa traumaa toisen päälle, joka voi olla vaikuttanut henkilön tunnesäätelytaitoihin ja selviytymiskeinoihin. Nimeämällä tällainen henkilö persoonaltaan häiriöityneeksi voi kasata henkilön päälle kuormaa ja stigmaa, ja luoda ikäänkuin henkilölle taakan jossa hänen traumansa (joka voi olla vaikkapa kaltoinkohtelua, elämässä kohdattuja traumoja tai jopa kohdattua väkivaltaa) laitetaankin tietyllä tavalla hänen "viakseen" toteamalla että hänen persoonansa on häiriöitynyt ja hän on reagoimistavoiltaan viallinen. Jos tätä ei yritetä sanoa, miksi kyseinen diagnoosi on nimellä persoonallisuushäiriö ja keskittyy kuvaamaan henkilöä epävakaaksi mikä ei anna kovin mairittelevaa kuvaa potilaan tunteenkäsittelykeinoista tai selviytymiskeinoista. Muutenkin persoonallisuushäiriö on aikamoinen "statement" - leimata ihminen persoonaltaan (aika laaja kuvaus) häiriöityneeksi, ja koko epävakaan kuvaus on hyvin laaja ja monella tapaa epätarkka. Tällainen diagnoosi voi tuntua aika viiltävältä, jos sitä ei ota omakseen. Diagnoosiin liittyy monenlaisia mielikuvia, joita voi vilahdella hoitohenkilöidenkin mielessä tavatessaan tällainen "epävakaata persoonallisuutta" edustava henkilö, mikä voi tuoda mielikuvia, että hän on mahdollisesti vaikea, huomionhakuinen, arvaamaton, reagoi liian voimakkaasti, on liikaa jotakin mikä voi hoidossa saada aikaan huomattavaakin asenteellisuutta tämän potilaan persoonaa kohtaan. Toki pätevä hoitohenkilö ei näin tekisi, mutta kyllä tällaiset diagnoosit voi vaikuttaa ihmisen kohteluun terveydenhuollon maailmassa. Diagnoosin määrittelyssä myös määritetään rivien välistä mikä on sopiva määrä tuntea ja kuinka epävakaalla tällainen tunteiden kokeminen on elämänkokemuksia huomioimatta, hyvin voimakasta. Jos mietitään raskaita kokemuksia niin eikö voimakas kokeminen ole aika luonnollinen reaktio tällaiseen mutta sen sijaan tällaisen henkilön reagointi kuvataan epävakaana. Toki tällaiseen voi ottaa neutraalinkin näkökulman ja ajatella, että no tässä nyt vaan kuvataan oireita ja yritetään tukea ihmistä oppimaan erilaisia taitoja, ja epävakaa diagnoosi tulee ihmisille joilla voi olla traumakokemuksia, mutta näen tässä diagnoosissa hyvin paljon negatiivista ja leimaavaa.
Diagnoosiin sisältyy paljon stigmaa ja ennakkokäsityksiä ihmisestä, vaikka kovin paljon siihen ei kannattaisi sisältyä, koska aika iso kuvaus tällainen laaja persoonan kuvaus on ihmisestä ja kyseisen diagnoosin saaneisiin sisältyy huomattavan erilaisia ihmisiä erilaisin taustoin. Antaessa ihmiselle epävakaan diagnoosi myös trauman hoito voi jäädä retuperälle koska ne jää toissijaiseksi koska ihminen on määritelty persoonaltaan häiriöityneeksi eikä painopiste ole tällöin ihmisen kokemilla asioilla, vaan hänen oireissaan. Kaikilla epävakaan diagnoosin saaneilla ei ole traumataustaa, mutta jos tällainen trauma on taustalla, mielestäni on melkolailla väärin tällaista ihmistä alkaa samantien istuttaa epävakaan diagnoosiin.
Terveyskirjastossa kuvataan, kuinka vihaistuuden ilmentäminen voi lisätä epävakaan kielteistä minäkuvaa ja kokemusta itsestään pahana. Miten vaikuttaa epävakaan diagnoosi omaan minäkuvaan, kokemukseen omista selviytymiskeinoista ja kokemukseen itsestä?
Vaikka on sanottu, että usein ikää myöten tämä häiriö lievittyy ihmisen oppiessa uusia selviytymiskeinoja, miten on diagnoosin laita - häviääkö se potilaan papereista? Tuskin. Pahimmillaan tämä jättää särön ihmisen itsekäsityksessä saaden hänet tuntemaan itsensä vaillinaiseksi ja ongelmalliseksi, mitä oikeasti asianlaita ei olisi.
Diagnoosi ei huomioi sitäkään, minkäasteista ihmisen oireilu on ja helpottaako se sitä myötä kun traumasta pääsee vaikkapa yli. Diagnoosi voi olla oireilua kroonistavaa, ja se vaikuttaa aina käsitykseen itsestä.- narrative-
tuo linkki ei tullut kopioitua kunnolla, mutta se aukeaa kun kopioi tekstin ja liimaa sen osoiteriville
- narrative-
"Kaikilla epävakaan diagnoosin saaneilla ei ole traumataustaa, "
Kyllä kaikilla on, muodossa tai toisessa. Traumaattistahan eivät ole vain yksittäiset kokemukset vaan esimerkiksi epävarmat ja ristiriitaiset kiintymyssuhteet. Toinen juttu on "trauman kätkeytyvyys", eli se että traumakokemuksia on usein vaikea muistaa, koska ne on jouduttu dissosioimaan tietoisuudesta. Syynä juuri se että ne ovat niin traumaattisia, siis kestämättömiä. Ja myös se, että monet niistä ovat voineet tapahtua varhaislapsuudessa ennen kuin tietoisuus kehittyi. Siksi niitä on mahdotontakin muistaa, ja ne tulevat tietoisuuteen vain epämääräisinä pelkoina ja ahdistuksina, joihin voi liittyä fyysisiäkin tuntemuksia.
Valtavirtapsykiatria on aika hakoteillä näissä, joten en lukisi ensimmäisenä infopaikkana tuota Terveyskirjastoa!;) - narrative-
Laittamani linkki hävisi.
Yritän uudelleen: Kuinka vältyt saamasta persoonallisuuhäiriödiagnoosin. Leikkimielinen opas, jonka on julkaissut Britannian psykologinen seura. Siellä nimittäin pyritään pois kaikkien psykiatristen diagnoosien käytöstä, koska ne ovat epätieteellisiä ja stigmatisoivia:
https://recoveryinthebin.org/a-simple-guide-to-avoid-receiving-a-diagnosis-of-personality-disorder/ - narrative-
Tässä yksi ammattilaisen kirjoittama näkemys siitä miten helposti ihmistä aletaan syyllistää ongelmistaan, kun hän hakeutuu "mielenterveyspalveluihin". Pätee kaikkiin "diagnoosi"-ryhmiin.
"Käännetäänkö olosuhteiden ongelmat yksilön sairaudeksi?"
https://madinfinland.org/kaannetaanko-olosuhteiden-ongelmat-yksilon-sairaudeksi/ - traumanotpd
narrative- kirjoitti:
Laittamani linkki hävisi.
Yritän uudelleen: Kuinka vältyt saamasta persoonallisuuhäiriödiagnoosin. Leikkimielinen opas, jonka on julkaissut Britannian psykologinen seura. Siellä nimittäin pyritään pois kaikkien psykiatristen diagnoosien käytöstä, koska ne ovat epätieteellisiä ja stigmatisoivia:
https://recoveryinthebin.org/a-simple-guide-to-avoid-receiving-a-diagnosis-of-personality-disorder/Hah! Aika hyvä linkki. Ajattelemisen arvoisia seikkoja.
Jos on päätetty, että joku ihminen kuuluu tiettytn diagnoosiin, niin kaikki hänen sanomansa voidaan tulkita sen läpi, mitä diagnoosin piirteisiin tulee.
- traumanotpd
" Valtavirtapsykiatria on aika hakoteillä näissä, joten en lukisi ensimmäisenä infopaikkana tuota Terveyskirjastoa!;) "
En itsekään lukisi, mutta tuolla oleva tieto kumminkin kertoo siitä, miten nykyinen mielenterveysmalli ymmärtää ihmisten ongelmia erilaisina kategorioina ja sairauskuvauksina, joista voi puhua ilman kontekstia ja syytä miksi potilas reagoi miten reagoi, tulkiten näitä ongelmia kuin fyysisiä sairauksia - tulkiten käyttäytymistä sairausmallin kautta. Kaikille mielenterveyspalveluissa käyville tuntuu olevan oma karsina, vaikkei se karsina tuntuisi omaltakaan joiden ihmisistä on tehty tarkka tällainen "tarkka" kuvaus heidän oireiluistaan ja ongelmien lähteestä.
Mielestäni personallisuushäiriö-diagnoosin antaminen ihmiselle voi käytännössä saada aikaan merkittävää harmia ja tarpeetonta Psykiatria näkee tämän toisin. Poloinen potilas saa nyt tietää missä heidän ongelmansa on - reagoimistavoissa! Persoonallisuudessa!
Onneksi psykiatria voi tukea ihmisiä opettamalla heidät reagoimaan toisin ja saamaan apua näihin häiriöityneisiin malleihin.
Jos suuttuu tästä tai kapinoi vastaan tällaisia yleistyksiä itsestään ja kieltää diagnoosinsa niin eiköhän sekin ole varmaan tähän häiriöön liittyvä oire.- näinonnähty
Itse ihmettelen miksi nämä diagnoosin saaneet ovat kiukkuisia saamastaan diagnoosista ja väittävät sitä vääräksi. Itsehän he ovat antaneet kuvan itsestään hoitavalle yhteisölle, jonka perusteella tilansa on arvioitu.
- traumanotPD
näinonnähty kirjoitti:
Itse ihmettelen miksi nämä diagnoosin saaneet ovat kiukkuisia saamastaan diagnoosista ja väittävät sitä vääräksi. Itsehän he ovat antaneet kuvan itsestään hoitavalle yhteisölle, jonka perusteella tilansa on arvioitu.
Hohhoijaa. Ehkäpä se tulkinta ei aina ole ihan täysin oikea, mikä ihmisestä on tehty ja kuten sanoin, nuo diagnoosin kriteerit ovat hyvin laveat ja erittäin tulkinnanvaraiset. Psykiatrian sairauksien ja oireyhtymien kohdalla voi myös todellakin miettiä, kuinka tieteellisesti valideja ovat osa näistä oireyhtymistä vaikka muka operoidaan lääketieteen puolella. Joitakin piirteitä voidaan liioitella esimerkiksi tarkoituksenhakuisin kysymyksin, joita on esimerkiksi
- pelkäätkö hylätyksi tulemista?
Mitäpä tähän vastaisi jotta ei saisi esimerkiksi epävakaan persoonallisuuden piirteitä? Aika monikin voi kokea hylkäämisen pelkoa, mutta milloin tätä voitaisiin pitää sairaalloisena ja milloin ei ? Mikä on terve määrä pelätä hylätyksi tulemista? Jos pelkää yksinäisyyttä tai jäämistä yksin, tai vaikkapa ihmisten menettämistä, onko tämä hylkäämisen pelkoa? Vai onko tässä kyse enemmän reaktioista hylkäämisen kokemukseen joka saa aikaan tunneailahtelua..
- Onko sinulla tyhjä olo?
Kyllä - tätä käytetään yhtenä piirteenä epävakaalle persoonallisuudelle. Tyhjää oloa. Toisaalta kyseinen tyhjä olo voi liittyä mm. masentuneisuuteen tai elämään, joka on tyhjää tai muuten sisällötöntä. Tai vaikkapa ihmiselle jolla on ollut traumoja. Tai vaikkapa reaktiona traumoihin Mutta edelleenkin, tätä pidetään epävakaan kriteerinä.
-"Tunteiden sääteleminen on vaikeaa; varsinkin negatiivisia tunteita on vaikea hallita, ja se saattaa johtaa hallitsemattomiin raivonpuuskiin tai pohjattomaan alakuloon."
Myös esimerkiksi trauman jälkeen ihminen voi kokea tunteiden ailahtelua. Jälleen kerran, tämä ei ole syy todeta potilasta epävakaaksi, varsinkaan häneltä puuttuessa traumojen käsittely kokonaan. Monella masentuneella on kokemuksia joissa negatiivisia tunteita voi olla vaikea kestää. Jos elämä on vuoristorataa, toki joidenkin tunnesäätelytekniikoiden opettelusta voi olla hyötyä, mutta on aika kamalaa, että potilaan kokemat mahdolliset reaktiot esimerkiksi traumoihin tulkitaan epävakaan persoonallisuuden kautta, ikäänkuin vääränlaisina reaktioina. Moni muu ihminen, kuka laitettaisiin traumatisoituneen saappaisiin, kokisi täysin samanlaisia tunteita.
"Mielialat vaihtelevat nopeasti joko itsestään tai tilanteiden mukaan." Hmm... Millainen on normaali mielialan vaihtelu? Mitä on sairas mielialan vaihtelu? Mitä tarkoittaa mielialan vaihtelu tilanteiden mukaan? Tämä on aivan äärimmäisen tulkinnanvaraista, ja jälleen kerran tässä on riskinä, että potilaan kokemia tuntemuksia, hänen puhuessa negatiivisista tunteista, pidetään epävakaan puolina. Miten tämä auttaa oppimaan kestämään monenlaisia tunteita?
Jos ihminen leimataan epävakaaksi, miten käy hänen oman suhtautumisensa omiin negatiivisiin tuntemuksiinsa? Voiko kokea itseään jatkuvasti epävakaana pelkästä tuntemisesta?
"Impulsiivisuus – hetken mielijohteesta tehdyt asiat, jotka jälkikäteen harmittavat." Mitä jos tällaisia ei ole, voiko tällaisen ihmisen leimata epävakaaksi? Mikä määrä on normaalia impulsiivisuutta? Milloin ihminen on sairaallloisella, epävakaalla tavalla impulsiivinen? Onko tässä kriteerinä se että usein tekee asioita joita jälkikäteen katuu. Mitä on usein? Jos kerran kuukaudessa tekee jonkun asian mitä hiukan jälkikäteen katuu, niin onko tämä epävakaata. Entä kerran viikossa? Tämä on jälleenkerran tulkitsijasta täysin riippuvaista ja on hyvin väljä kriteeri.
"Itsetuhoinen käyttäytyminen – itsensä tahallinen vahingoittaminen tai sillä uhkaaminen."
Tämä on aika selkeä kohta, mutta edelleenkin, traumaattiset ahdistavat kokemukset voivat aiheuttaa ihmisille itsemurha-ajatuksia. Tietenkin jos tällainen on äärimmäistä, potilasta pitäisi tukea löytämään tähän muita selviytymiskeinoja mutta edelleen, miten epävakaaksi leimaaminen auttaa potilaita, jotka haluavat satuttaa itseään?
"Ihmissuhdeongelmat"
- Mitäpä jos potilalla ei varsinaisesti ole mitään ihmissuhdeongelmia? Onko hän tällöinkin epävakaa? Onko potilaan ihmissuhdeongelmat aina hänen vikansa?
"Käsitys omasta itsestä on ailahtelevainen – välillä epäonnistunut, mitätön ja hävettävä yksilö ja välillä erinomainen ja pärjäävä."
Tähän psykiatria tarjoaa ratkaisuksi persoonan toteamista häiriöityneeksi ja hänen tuntemuksiensa patologisoimista epävakaiksi ja sairaiksi. Tämä varmasti auttaa potilaan kuvaa itsestään. Tuntiessa itseään jo hiukan vahvemmaksi käsitellessään traumojaan, psykiatria kuitetnkin toteaa että potilas on persoonaltaan häiriöitynyt.
"Vaikeus toimia pitkäjänteisesti – elämän suunnitelmat saattavat muuttua nopeasti, on vaikea sitoutua suunnitelmiin tai sovittuihin asioihin."
Minkälaisista suunnitelmista ja sovituista asioista puhutaan? Mikä on terve määrä elämän suunnitelmien puuttumista? Jos potilas sitoutuu suunnitelmiinsa, ja koittaa hoidossa jaksaa parhaansa mukaan, täyttyykö tämä kriteeri. Minkälainen määrä suunnitelmallisuutta ihmisellä pitäisi olla? Voiko esimerkiksi työhön kykenemättömyyttä pitää tämän kohdan täyttymisenä?
Muun muassa tällaisia puolia pidetään epävakaan piirteinä. - traumanotPD
Kyseinen diagnoosi antaa erittäin laajan kentän niputtaa potilaita tähän kriteeriin, laajoin tulkinnanvaraisuuksin ja monia kohtia voi tulkita piirteiksi, vaikka oikeasti potilas olisi vain ihminen inhimillisin tuntein. Diagnoosi ei kysy, mitä potilaalle on tapahtunut vaan diagnoosi toteaa että potilas on häiriintynyt. Tässä on ongelma. Tämä diagnoosi pahimmillaan tuhoaa lisää.
Mutta tätä psykiatria ei näe ollenkaan.
On vain niin palkitsevaa saada joku mahdutettua omiin kriteeristöihin.
- narrative-
Moni epävakaa-diagnoosin saanut saa jossain vaiheessa "potilasurallaan" dissosiaatiohäiriön diagnoosin. Jos on onnekas nimittäin ja pääsee pätevämpien lääkärien käsiin. Se on mielestäni diagnoosina paljon oikeampi kuin mikään muu - oikeampi monille muillekin kuin epävakaiksi luokitelluille - , mutta kaikki diagnoosit ovat jollain tavoin vääriä koska lääketieteellinen lähestymistapa ei ole psyykkisissä ongelmissa riittävä eikä pätevä.
Suomen trauma- ja dissosiaatioyhdistyksen sivuilta voi lukea tutkimustietoa traumatisoitumisesta ja siitä selviytymisestä:
http://www.disso.fi/- Anonyymi
Onko tietoa tällaisista pätevämmistä psykiatreista?
- kamomizza
Psykiatreille ei taitanut olla minkäänlaisia persoonallisuustestejä. Minusta tämä esimerkiksi olisi vaikka hyvä asia tehdä kansalaisaloite esimerkiksi vuosittaisille täysille persoonallisuustesteille. Siellä psykiatrit saavat keskimäärin 5600 E/kk ja päättävät näillä diagnooseillaan mahdollisesti potilaan loppuelämästä. Diagnoosit taas usein ovat hyvin erilaisia tai vaikkapa ei diagnoosia vs diagnoosi riippuen psykiatrista. Vakavammin diagnosoitujen elinikä on 15-20 vuotta muita alempi. Et todellakaan halua, että joku dysfunktionaalinen psykiatri on siellä diagnosoimassa sinua.
Myöskin nämä henkiset olotilat pitäisi käsittää väliaikaisiksi (tietysti vanhoja traumoja voi hoitaa), jos niillä ei ole mitään fysiologista taustaa. Eli kaikki 2 vuotta vanhemmat diagnoosit vaikka pyyhittäisiin pois - ne vaikuttavat liikaa nykyisyyden tulkintaan. Ja sitten psykiatrit puhuisivat ensisijassa potilaan kanssa suoraan ja ilmoittaisivat diagnoosinsa suoraan - nykyään niitten homma on mennyt aika hämäräksi - tai ehkä se on aina ollutkin. Yleensä normaalit ihmiset ratkovat asioita puhumalla toistensa kanssa - psykiatrit eivät normaaliudesta tunnu hirveästi välittävän, vaikka itse diagnosoivat muut epänormaaleiksi.- traumanotPD
Lääkäreille ei todella taida olla persoonallisuustestejä hakuvaiheessa kouluihin tai hakeutuessa työelämään. Erityisesti psykiatreilla on todella merkittävä valta, koska heillä on oikeus mm. rajoittaa joidenkin perusoikeuksia tietyissä tilanteissa osastoilla, potilailla on hankala asettua heidän sanojaan vastaan ja toisekseen heidän antamilla "leimakirveillä" voi auttamisen sijaan vaikuttaa myös todella negatiivisesti toisten elämänkulkuun ja elämään. Puhumattakaan negatiivisesta vaikutuksesta mitä heidän määräämillä psyykenlääkkeillä voi olla joidenkin elämään ja terveyteen. Diagnoosi ei aina ole mikään itsetuntemuksen kasvun ja eheytymisen väline kaikille, vaan diagnoosi voi olla negatiivinen lannistaja, toivon pois viejä jossain tapauksissa. Moni luulee että mitään muuta toivoa ei ole kuin napsia pillereitä tai tehdä niin juuri mitä lääkäri sanoo.
Psykiatria on niin korkealla että ei heitä oikeasti varsinaisesti valvo kukaan eikä potilaan taantumisessa lääkekoktaileilla vuosien mittaan kukaan mieti että onpas epäpätevä psykiatri, paitsi ehkä potilas joka kantaa haitat nahoissaan. Jos joku olisi hieman ilkeämielisempi tai häiriintyneempi tapaus tuossa asemassa, niin paljon saisi ihmisille haittaa aikaiseksi . Toivottavasti näin ei ole. - traumanotPD
Itse arvostaisin psykiatria joka osaisi ajatella vähän laatikon ulkopuoleltakin, olisi kriittinen ihmiselämän tunteiden medikalisaatiota kohtaan, ja ymmärtää hoitojärjestelmänkin traumatisoivan luonteen jo etukäteen traumatisoituneilla ja haitalliset puolet mitä löytyy!. Mutta valitettavasti tällaisia ei kyllä juurikaan ole tullut vastaan. Ehkä jotkut psykoterapiaan orientoituneet saattavat ajatella hiukan biologisesta katsantotavasta toisella tavalla, mutten ole tällaisilla käynyt.
Tärkeä taito psykiatrilla on myös kyetä asettumaan toisen asemaan ja ei kohottaa itseään miksikään ihmiselämän korkeaksi asiantuntijaksi, vaan nähdä toinen enemmän ihmisyydestä käsin kuin diagnoosimallista käsin. Jos joskus on joutunut kohtaamaan töykeitä lääkäreitä, psykiatreja, tai ketä tahansa mt-järjestelmässä kannattaa aina lohduttautua sillä, että ihmisillä on rajallinen kyky monesti asettua toisten asemaan jos ei ole kohdannut sitä mitä toinen. Lisäksi mt-järjestelmässä toimitaan aika selkeästi tietyn byrokratian ja sääntöjen sekä resurssien vähäisyyden puitteissa ja tietenkin vankan uskon pohjalta psykiatrien raamattuun eli tautiluokitukseen, jossa ihmiselämän kärsimystä tulkitaan vahvasti lääketieteellisestä näkökulmasta. Mikä johtaa yhä kasvavissa määrin ihmiskärsimyksen medikalisaatioon ja tulokset on nähtävissä sadoissatuhansissa lääkkeitä napsivissa.
- sairasta_on
Amerikoissa tehtaillaan uusia diagnooseja, joihin tehtaillaan lääkkeitä.
- traumanotPD
Näinhän se on.
Lääkeyhtiöillä on lisäksi intressejä tukea lääkekehitykseen suuntautuvaa tutkimusta. Ensin pitää vaan olla riittävästi diagnooseja joita varten kehittää lääkkeitä.
Joillakin on tahtotila pitää ihmisten mielenterveyden (ah mikä kansssa medikalisoitunut termi) hoitoa vahvasti medikalisoituneena ja tutkimusta lääkekeskeisenä. Siellä liikkuu isot rahat.
Ei lääkkeisiin painottunutta hoitoa ei taideta näin innokkaasti tutkia ja siihen niin paljon rahaa laittaa. Ja joidenkin mielestä lääkkeetön hoito on suorastaan moraalitonta, koska tässä ollaan niin vakavien ongelmien äärellä, joita siis pitää hoitaa medikalisoituneesti koska ne on biologisia ongelmia syntyjään (joista kyllä on aika naurettavan vähän näyttöä biologisesti)
- kysymys-
Mitä tehdä jos saa diagnoosin, jota ei koe omakseen? Onko siinä vaiheessa psykiatrin vaihto järkevää?
- Anonyymi
Kuulin tähän vastauksen julkisesta psykiatriasta.
Diagnooseja ei poisteta eikä aleta kartoittaa hoidon loppupuolella. Diagnoosien perusteella määrätään lääkkeitä tai hoitoja. Mikäli näitä ei ole tarve määrätä, mahdollisista vääristä diagnooseista ei pääse eroon.
Silloin kannattaa mennä yksityiselle psykiatrille diagnoosikartoituksiin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulin tähän vastauksen julkisesta psykiatriasta.
Diagnooseja ei poisteta eikä aleta kartoittaa hoidon loppupuolella. Diagnoosien perusteella määrätään lääkkeitä tai hoitoja. Mikäli näitä ei ole tarve määrätä, mahdollisista vääristä diagnooseista ei pääse eroon.
Silloin kannattaa mennä yksityiselle psykiatrille diagnoosikartoituksiin.Onhan se järjetöntä, jos ei enää tarvitse hoitoja ja lääkityksiä ym., elämä sujuu hyvin, asiat hallinnassa, ei mt-oireilua, niin diagnoosit ovat ja pysyvät.
Ja jos ihmisellä on diagnoosi, niin eikös häntä pitäisi myös hoitaa hänen sitä halutessaan, koska hänet on todettu sairaaksi.
Monet jäävät usein ilman minkäänlaista hoitoa.
Joskus taas niinkin päin, että ihminen on tullut hyvään kuntoon, mutta menneisyydessä olleiden pakkohoitojen ja ongelmien takia, yritetään hoitamista jatkaa lähes väkipakolla.
- traumanotPD
Uusi kriittinen kirjoitus epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ( =borderline personality disorder) psykiatrien Lancet psychiatry lehdestä mikä on edistystä että näistä asioista puhutaan myös siellä:
https://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366(19)30051-3/fulltext
Artikkelin nimi: "Beyond the borderline", julkaistu march 2019
Kyseisessä jutussa mainitaankin hyvin, mikä tässä diagnoosissa voi haitata ihmisiä ja miksi sitä kohtaan voi olla kriittinenkin. Anteeksi kökkösuomennus, suosittelen jutun lukemista englanniksi.
Nykyaikana perustavanlaatuiset käsitykset jatkuvat epävakaassa persoonallisuushäiriödiagnoosissa: että ihmisten pitää sovittaa kategoriaan ja ovat siellä psykiatrien käsiteltävänä, sen sijaan että tuettavana.
Siinä sanotaan mm. että on mahdollista että ihmiset joilla on historiassaan kaltoinkohtelua, voi olla että kärsivät kahdesti: ensin kaltoinkohtelusta (jotka voivat olla traumaattisia itsessään), sen jälkeen siitä, että heidän emotionaalinen reaktionsa näihin tapahtumiin patologisoidaan. Termi epävakaa persoonallisuus laittaa tavallaan "syyn" tai "toimimattomuuden" yksilöön sen sijaan että heidän sosiaaliseen ympäristöönsä tai laajemmin kulttuuriin.
Amorette Perkins kollegoineen löysi katsauksessa erilaisia laadullisia tutkimuksia jossa he tutkivat ihmisten kokemuksia diagnooseista, että persoonallisuushäiriön saaneet kokivat saaneensa kaikkia haittoja mielenterveysdiagnoosista, erityisesti stigman muodossa, mutta ei juurikaan hyödyn ja avustuksen muodossa, erityisesti pääsyssä palveluihin.
Ei ole siis siksi yllättävää, että ihmiset voivat olla tyytymättömiä tähän diagnoosiin.
Jutussa myös viitataan tämän diagnoosin oireiston epämääräisyyteen ja tulkinnanvaraisuuteen, esimerkiksi mikä määrä tiettyjä oireita on sopivaa ja mikä ei. Se mikä on sopivaa voi vaihdella aikojen saatossa.
Olisi tärkeää puolestapuhua palvelujen puolesta, jotka huomioivat yksilön monimutkaiset ja yksilölliset tarpeet sen sijaan että yritetään vahvistaa sosiaalisia normeja. (Epävakaassa kun usein rivien välistä määritellään, mikä osa on sopivaa käytöstä ja mikä ei.)
Toisin sanoen ne ketkä vastustavat epävakaan persoonallisuuden diagnoosia eivät kiellä ettei ihmisillä voi olla vaikeita hankaluuksia elämässään. Jonkin tyyppinen terminologia voi olla tarpeen kuvaamaan, minkä tyyppisiä haasteita ihmiset kohtaavat ja tällöin helpottaa palveluihin pääsyä. Tärkeää on tutkia ja selvittää pohjimmaisia syitä ja tehokkaita tuen muotoja. Ideaalisesti sanamuoto kuvaamaan potilaan kärsimystä pitäisi olla vapaa arvostelusta ja olettamuksista syistä. Se voisi mahdollisesti pohjautua ihmisen kohtaamiin vaikeuksiin - vaikkapa ahdinkoon mitä he kokevat sosiaalisissa suhteissaan - sen sijaan kuin oletettuun persoonallisuustyyppiin.
Eli mahdollisesti tämän häiriön nimeä ja sanamuotoa tulisi muuttaa mikä voisi auttaa uudelleensuuntamaan ja uudelleenohjaamaan tutkimuspyrkimyksiä oikeudenmukaisempaan ja tuottavampaan suuntaan; kuitenkin stigma pysyy mielenterveyspalveluissa ja sitä kokee kivuliaasti ihmiset joille tämä diagnoosi on annettu. Ratkaisu ei elä lyhytkestoisissa kampanjoissa tai koulutuskursseissa, vaan perustavanlaatuisessa muutoksessa kohti todella monialaista tutkimusta ja hoitoa.
Jutussa sanotaan että
Psykiatrien ei tulisi kokea että heidän ammattikuntansa tieteellinen lähestymistapa jotenkin vähenisi merkitykseltään jos asioita tarkastellaan myös antropologisista, sosiologisista tai humanistisista näkökulmista. Kyseisenlaiset näkökulmat voivat parantaa apua mitä he tarjoavat auttamalla heidät kyseenalaistamaan yhteiskunnan, palvelujen ja lääkärin oletuksia.
Epävakaan persoonallisuushäiriön diagnoosilla on ollut aikansa, mutta se pitäisi korvata uudelleenajateltuna versiona, tavalla, joka huomioi sen monimutkaisuuden, erilaiset vivahteet ja kontekstin. - traumanotPD
Suosittelen myös lukemaan psykologi/psykoterapeutti Jay Wattsin kirjoituksia Huffington Post - lehdestä:
https://www.huffingtonpost.co.uk/author/dr-jay-watts/
Tuolla hän kirjoittaa lukuisia kriittisiä kirjoituksia niinsanottuihin persoonallisuusdiagnooseihin ja erityisesti epävakaaseen persoonallisuuteen, "borderline personality", liittyen. Siis siitä mitä haitallisia elementtejä tuon diagnoosin saamisesta voi seurata ja miten epävakaat monesti joutuvat kohtaamaan negatiivisia asioita diagnoosinsa takia mt-palveluissa. Lisäksi hän kirjoittaa kritiikkiä mielenterveysjärjestelmästä muutenkin. - onnellisempi
lukekaa Peter Götzschin kirjat. Jokaisen on hyvä tietää ne asiat mitä kirjoissa mainitaan.
- kjsfha
kyllä, olen omassa elämässäni sen huomannut. Diagnisointi ei koskaan ole totuudenmukaista.
- narrative-
Jos jaksaa katsoa englanninkielisiä videoita, niin tässä esitellään uusi vaihtoehtoinen lähestymistapa Power Threat Meaning Framework, josta keskustellaan laajalti Britanniassa ja muuallakin. Jostain kumman syystä ei vielä juurikaan Suomessa... Osittain ehkä siksi, että psykologit Suomessa havittelevat oikeutta tehdä diagnooseja lääkärien tapaan. Norjassa he saivat sen oikeuden hiljattain. Englannissa siis edetään toiseen suuntaan.
https://www.youtube.com/watch?v=tkNWQdVB4F0
Linkissä on psykologian tohtori Lucy Johnstonen Tanskassa pitämä esitelmä. Alussa hän sanoo:
"Eräs niistä tavoista, joilla ihmiset, joilla on vähemmän valtaa tulevat huonosti kohdelluiksi - vaikka emme aina tulekaan ajatelleeksi sitä - on se, ettei heille anneta varteenotettavia vaihtoehtoja siitä miten heidän tulisi ymmärtää kokemuksensa. Heille todetaan, että 'sinulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö´, tai 'sinulla on persoonallisuushäiriö.' Ja jos henkilö koettaa esittää eriävän mielipiteensä tästä, hän saa pian huomata, kenellä on valta."
Power Threat Meaning -lähestymistavasta kerrotaan tässä alkuperäisjulkaisussa:
https://www.bps.org.uk/sites/bps.org.uk/files/Policy/Policy - Files/PTM Main.pdf
Siellä on muun ohella monia kohtia, joissa viitataan nimenomaisesti tämän ketjun aiheeseen, eli siihen yhteen typerään diagnoosinimikkeeseen, jollaisia en viitsisi edes turhaan toistaa ;) esim., sivuilla 101-2 ja 328.
Tutkimustiedon perusteella on voitu löytää säännönmukaisuuksia tietynlaisten turvattomien ja traumaattisten kasvuympäristöjen ja tiettyjen reaktioiden ja selviytymiskeinojen välillä. Nämä säännönmukaisuudet on PTM-viitekehyksessä koottu yhteen, ja näin on kehitetty luokitusjärjestelmä, joka korvaa diagnostiset kategoriat ja oirelistat. Nämä säännönmukaisuudet eivät kuitenkaan muodosta jyrkkärajaista luokittelua ihmisten välillä, vaan niitä esiintyy kaikilla joissain tilanteissa ja elämänvaiheissa.
Olennaista lähestymistavassa on, että ihminen nähdään aktiivisena toimijana, jonka elämässä ulkoiset tekijät välittyvät niiden saaman yksilöllisen tulkinnan, merkityksenannon välityksellä. Kenenkään ongelmia ei voida ulkoapäin osoittaa kuuluvan tiettyyn, yleisten säännönmukaisuuksien perusteella laadittuun ryhmään. On kysyttävä henkilöltä itseltään, miten eri luokitukset hänen mielestään sopisivat kuvaamaan hänen tilannettaan. Määrittelyä ei voida tehdä ulkoapäin. - Anonyymi
Ajankohtainen ketju edelleen.
- Anonyymi
Todellakin. Millainen on normaali reagointitapa tai tunnemaailman esim. lapsena kaltoinkohdellulle ja yhteisöväkivallan kohteena olleelle?
- Anonyymi
Tuskin siihen on mitään erikoisia normeja. Yksilökohtaistahan se on, miten kuhunkin ihmiseen tulee suhtautua.
Jokainen kokee asiat omalla tavallaan.
Se, mikä yhdelle sopii, ei välttämättä sovi toiselle.
- Anonyymi
No mitä sitten jos on "persoonallisuushäiriöinen", jos ei vahingoita ketään? Ihmisethän on erilaisia. Ei se menoa haittaa :)
- Anonyymi
Sitä sitten että kohtelu on ala-arvoista. Lyttäävää (pärjäile plasebolla), tarjotaan turhia juttelualkoja ja jos et ota niitä vastaan, olet hoitovastainen.
Vaikuttaa kaikkeen. Epävakaa duabeetikko ei saa verikokeita, koska on epävakaa ja se on turha pyyntö koska lääkäri päättää niin.. Tämä kohta taisi tosin poistua kohtaamisohjeista, mutta se on yksi vaaratilanteiden luoja.
Oletko ikinä pohtinut, miksi vain epävakaalle persoonallisuushäiriölle on kohtamisohjeet?
- Anonyymi
Nimenomaan, ihmiset ovat erilaisia. Ja juuri siitä syystä kaikkea ei tarvitsisi alkaa diagnosoida.
Itse sain vuosikausia sitten, nuorena aikuisena, epävakaa persoonallisuus-diagnoosin vaiheessa, jossa sekoilin päihteiden kanssa.
Jälkeenpäin ajateltuna uskon kyllä, että kenen tahansa persoonallisuuden on mahdollista mennä jollain tavoin epävakaaksi päihteiden sekakäytön seurauksena, etenkin sen jatkuessa vuosia.
( tokihan jokin on ollut pielessä jo silloin, kun aloin päihteiden kanssa sekoilla, ei sekään tapahdu ilman mitään syytä, silloin ei vain vielä ollut mitään diagnooseja, kunnes ajauduin psykiatrian rattaisiin ongelmineni )
Tässä saa sitten kantaa epävakaan diagnoosia, ja tulla sen mukaan kohdelluksi, koko lopun elämää, vaikka päihteet ja häiriöt ovat olleet jo pitkään historiaa.
Onko järkee vai ei.... - Anonyymi
Milläköhän epävakauskin loppujen lopuksi luokitellaan?
Liian vakaakin on epävakaa, sekin on jotenkin epänormaalia, jos ei yhtään " heittele ".
Elämä ei ole kenelläkään täysin vakaata ja tasapainoista.
Kenties luokittelijasta kiinni, mihin hän kiinnittää huomionsa, pitääkö olla hänen tahtonsa ja mielensä mukainen, vai saako olla erilainen kuin hän, saako olla " massasta " poikkeava, jne.
Mielenkiintoista olisi tietää, onko kellään vakaata tietoa asiasta. - Anonyymi
Minä uskon mielummin tiedettä kuin random hihhuleita Suomi24 foorumilla
- Anonyymi
Kyllä, monen taustalla on traumoja, oikeastaan traumoitta ei elämästä selviä kukaan. Joidenkin persoonallisuus tästä häiriintyy, ei se mikään ihme ole.
Diagnoosi mikä diagnoosi, on pahempiakin diagnooseja. Mikä diagnoosi pitäisi olla?- Anonyymi
Lancet psychiatryssa julkaistu kirjoitus aiheesta mikä linkattiin aiemmin ketjuun sanoo näin:
"Toisin sanoen ne ketkä vastustavat epävakaan persoonallisuuden diagnoosia eivät kiellä ettei ihmisillä voi olla vaikeita hankaluuksia elämässään. Jonkin tyyppinen terminologia voi olla tarpeen kuvaamaan, minkä tyyppisiä haasteita ihmiset kohtaavat ja tällöin helpottaa palveluihin pääsyä. Tärkeää on tutkia ja selvittää pohjimmaisia syitä ja tehokkaita tuen muotoja. Ideaalisesti sanamuoto kuvaamaan potilaan kärsimystä pitäisi olla vapaa arvostelusta ja olettamuksista syistä. Se voisi mahdollisesti pohjautua ihmisen kohtaamiin vaikeuksiin - vaikkapa ahdinkoon mitä he kokevat sosiaalisissa suhteissaan - sen sijaan kuin oletettuun persoonallisuustyyppiin.
Eli mahdollisesti tämän häiriön nimeä ja sanamuotoa tulisi muuttaa mikä voisi auttaa uudelleensuuntamaan ja uudelleenohjaamaan tutkimuspyrkimyksiä oikeudenmukaisempaan ja tuottavampaan suuntaan; kuitenkin stigma pysyy mielenterveyspalveluissa ja sitä kokee kivuliaasti ihmiset joille tämä diagnoosi on annettu. Ratkaisu ei elä lyhytkestoisissa kampanjoissa tai koulutuskursseissa, vaan perustavanlaatuisessa muutoksessa kohti todella monialaista tutkimusta ja hoitoa." - Anonyymi
" Mikä diagnoosi pitäisi olla ? "
Miksi kaikkeen pitäisi olla diagnoosi ?? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lancet psychiatryssa julkaistu kirjoitus aiheesta mikä linkattiin aiemmin ketjuun sanoo näin:
"Toisin sanoen ne ketkä vastustavat epävakaan persoonallisuuden diagnoosia eivät kiellä ettei ihmisillä voi olla vaikeita hankaluuksia elämässään. Jonkin tyyppinen terminologia voi olla tarpeen kuvaamaan, minkä tyyppisiä haasteita ihmiset kohtaavat ja tällöin helpottaa palveluihin pääsyä. Tärkeää on tutkia ja selvittää pohjimmaisia syitä ja tehokkaita tuen muotoja. Ideaalisesti sanamuoto kuvaamaan potilaan kärsimystä pitäisi olla vapaa arvostelusta ja olettamuksista syistä. Se voisi mahdollisesti pohjautua ihmisen kohtaamiin vaikeuksiin - vaikkapa ahdinkoon mitä he kokevat sosiaalisissa suhteissaan - sen sijaan kuin oletettuun persoonallisuustyyppiin.
Eli mahdollisesti tämän häiriön nimeä ja sanamuotoa tulisi muuttaa mikä voisi auttaa uudelleensuuntamaan ja uudelleenohjaamaan tutkimuspyrkimyksiä oikeudenmukaisempaan ja tuottavampaan suuntaan; kuitenkin stigma pysyy mielenterveyspalveluissa ja sitä kokee kivuliaasti ihmiset joille tämä diagnoosi on annettu. Ratkaisu ei elä lyhytkestoisissa kampanjoissa tai koulutuskursseissa, vaan perustavanlaatuisessa muutoksessa kohti todella monialaista tutkimusta ja hoitoa."Nämä diagnoosit voivat auttaa psykiatrissa ja psykiatrisen hoidon saamisessa, mutta fyysisen terveyden hoidossa vain hankaloittavat kaikkea.
Suurimmaksi osaksi asenteiden takia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nämä diagnoosit voivat auttaa psykiatrissa ja psykiatrisen hoidon saamisessa, mutta fyysisen terveyden hoidossa vain hankaloittavat kaikkea.
Suurimmaksi osaksi asenteiden takia.Diagnoosit voivat auttaa siinä mitä hoitoa systeemi päättää tarjota ja valita potilaille, mutta eri asia auttavatko diagnoosit potilasta vai koituvatko diagnoosit enemmänkin taakaksi pitemmällä aikavälillä. Väittäisin, että persoonallisuuden eli koko ihmisen käyttäytymisen ja reagoimismallien leimaaminen häiriöityneeksi kutsuen ihmistä vielä "epävakaaksi" (jollain tasolla arvolatautunut sana viitaten ihmisen olevan epä vakaa) saattanee sisältää jotain ongelmallisia puolia.
Pohdintaa mt-diagnooseista:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008889042.html
Diagnooseihin liittyvät mielikuvat voivat alkaa muokata niin ihmisen itsensä käsitystä itsestään kuin hoitotahon käsitystä potilaasta. Ne ovat stereotyyppisiä kuvia ihmisestä ja niihin nivoutuu erilaisia mielikuvia sen kategorian ihmisistä jolloin ihminen pahimmillaan joutuu kantamaan vielä tuohon stereotyyppiin liitettyjen mielikuvien taakan niskassaan, joka ei välttämättä edes suurilta osin vastaa ihmisen käytöstä. Paljon maagisia luuloja kyvyistään on psykiatrialla kyetä typistämään ihmiset omakeksimiinsä muotteihin survoen heidät ennakkoluulolaatikkoihinsa antamatta ihmiselle välttämättä kunnon kasvunvaraa edes kasvaa ja oppia ilman että käytös on kokoajan tutkan alla "tuomittavana" siihen tiettyyn muottiin jota diagnoosin saaneena usein tutkaillaan suurennuslasin kanssa jopa sanamuotoja tarkkaillen. En ihmettelisi jos jollekin psykiatrian työntekijöille tuottaa iloa kun voi havainnoida eri diagnoosien käytöksen yhteneväisyyttä kuin eläinlajien lajityypillistä käytöstä."Ahaa tää kuuluu niin tähän diagnoosiin tää käytös"
Ihmiset aina, lähes aina muodostavat ihmisestä ennakkokuvan ja ennakkokäsityksen jonkin verran tulkitsevat ihmistä tuon läpi. Psykiatria on kuin tuon ajattelutavan ilmentymä. Paitsi psykiatria oikeasti kahlitsee ihmiset väkisin määritellen laatikon mihin he kuuluvat pakottaen heidät muottiin typistäen koko heidän ihmisyytensä kaavamaisten käytöskuvausten alle. On aika hupaisaa, että nykyään ollaan jotenkin tosi avarakatseisia esim erilaisten sukupuoli-identiteettien suhteen ja erilaisuuden suhteen antaen kaikkien kukkien kukkia mutta toisaalta yhteiskunnassamme on pakkomielle luokitella ihmisiä eri karsinoihin psykiatriassa.
Fyysisen terveyden hoidossa lääkärit tykkäävät niputtaa ihmisen kokemia oireita henkisiksi, mikäli usein suppealla tutkimuksella ei löydetä henkilössä mitään fyysistä vikaa ja henkilöllä on historiassaan ollut mielenterveysdiagnoosi. Se on helppoa kuin heinänteko.
Diagnooseista voi olla haittaa. Ne voivat estää adoptoinnin, vakuutuksen saamista, vaikuttaa ihmisten itsekäsitykseen ja muiden käsityksiin ihmisestä myös haitallisella tavalla. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Diagnoosit voivat auttaa siinä mitä hoitoa systeemi päättää tarjota ja valita potilaille, mutta eri asia auttavatko diagnoosit potilasta vai koituvatko diagnoosit enemmänkin taakaksi pitemmällä aikavälillä. Väittäisin, että persoonallisuuden eli koko ihmisen käyttäytymisen ja reagoimismallien leimaaminen häiriöityneeksi kutsuen ihmistä vielä "epävakaaksi" (jollain tasolla arvolatautunut sana viitaten ihmisen olevan epä vakaa) saattanee sisältää jotain ongelmallisia puolia.
Pohdintaa mt-diagnooseista:
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008889042.html
Diagnooseihin liittyvät mielikuvat voivat alkaa muokata niin ihmisen itsensä käsitystä itsestään kuin hoitotahon käsitystä potilaasta. Ne ovat stereotyyppisiä kuvia ihmisestä ja niihin nivoutuu erilaisia mielikuvia sen kategorian ihmisistä jolloin ihminen pahimmillaan joutuu kantamaan vielä tuohon stereotyyppiin liitettyjen mielikuvien taakan niskassaan, joka ei välttämättä edes suurilta osin vastaa ihmisen käytöstä. Paljon maagisia luuloja kyvyistään on psykiatrialla kyetä typistämään ihmiset omakeksimiinsä muotteihin survoen heidät ennakkoluulolaatikkoihinsa antamatta ihmiselle välttämättä kunnon kasvunvaraa edes kasvaa ja oppia ilman että käytös on kokoajan tutkan alla "tuomittavana" siihen tiettyyn muottiin jota diagnoosin saaneena usein tutkaillaan suurennuslasin kanssa jopa sanamuotoja tarkkaillen. En ihmettelisi jos jollekin psykiatrian työntekijöille tuottaa iloa kun voi havainnoida eri diagnoosien käytöksen yhteneväisyyttä kuin eläinlajien lajityypillistä käytöstä."Ahaa tää kuuluu niin tähän diagnoosiin tää käytös"
Ihmiset aina, lähes aina muodostavat ihmisestä ennakkokuvan ja ennakkokäsityksen jonkin verran tulkitsevat ihmistä tuon läpi. Psykiatria on kuin tuon ajattelutavan ilmentymä. Paitsi psykiatria oikeasti kahlitsee ihmiset väkisin määritellen laatikon mihin he kuuluvat pakottaen heidät muottiin typistäen koko heidän ihmisyytensä kaavamaisten käytöskuvausten alle. On aika hupaisaa, että nykyään ollaan jotenkin tosi avarakatseisia esim erilaisten sukupuoli-identiteettien suhteen ja erilaisuuden suhteen antaen kaikkien kukkien kukkia mutta toisaalta yhteiskunnassamme on pakkomielle luokitella ihmisiä eri karsinoihin psykiatriassa.
Fyysisen terveyden hoidossa lääkärit tykkäävät niputtaa ihmisen kokemia oireita henkisiksi, mikäli usein suppealla tutkimuksella ei löydetä henkilössä mitään fyysistä vikaa ja henkilöllä on historiassaan ollut mielenterveysdiagnoosi. Se on helppoa kuin heinänteko.
Diagnooseista voi olla haittaa. Ne voivat estää adoptoinnin, vakuutuksen saamista, vaikuttaa ihmisten itsekäsitykseen ja muiden käsityksiin ihmisestä myös haitallisella tavalla." Fyysisen terveyden hoidossa lääkärit tykkäävät niputtaa..."
Tämä on kyllä niin totta, on tullut koettua pitemmän aikaa, ja valitettavasti vaikuttaa, ettei se lopukaan koskaan.
Onneksi sentään ihan kaikki lääkärit eivät ole näitä, jotka katsovat vain psykiatrian diagnooseja ja tekevät sen perusteella päätelmänsä, millainen joku potilas on.
Täytyy sanoa, että on suorastaan paskamaista mennä yleislääkärille, kun kohdellaan miten kohdellaan.
Ja vaikka jotain löytyisikin, niin on vaikeaa saada mitään eteenpäin. Tuntuu, ettei haluttaisi edes selvittää, mikä on pielessä tai miksi.
Ja jos jotain onkin, kerrotaan vain mikä on, ja asia jää siihen. Eli pärjäile itseksesi vaivojesi kanssa.
Johan lääkärin etiikka kieltää tuollaisen käytöksen. - Anonyymi
Vaikka vanha kommentti, mutta tässä kohtaa voi kysyä, että pitäisikö sitten olla jokin diagnoosi ? Onko aina pakko antaa joku diagnoosi, onko se nykyään joku muoti-ilmiö ?
- Anonyymi
Osaongelma on se että saadakseen ylipäänsä 'apua 'julkiselta sektorilta pitää olla diagnoosi.
- Anonyymi
Kannattaa joskus kiinnittää huomiota mt-ammattilaisten retoriikkaan. Puheessa usein vivahtelee esim termi "normaali" suhteessa epänormaaliin. Olen jopa kuullut mt-ammattilaisen viittaavan itseensä sanalla normaali korostaen sitä mikä oire ei ole normaalia. Kokoajan määritellään mikä on normaalia ja mikä ei ole normaalia rivien välistä mikä pitäisi muuttaa normaalimmaksi.
Mitä on psykiatrian normaali, mitä arvolatauksia tai ihmisen piirteitä tähän termiin sisältyy? Normaali on ilmeisesti sellainen ihminen joka ei tarvi mt-palveluita ?
Entäpä jos jonkun kokema kärsimys on ihan luonnollinen reaktio esim ylivoimaisiin kokemuksiin ja olosihtrisiin? Mutta nämä reaktiot luetaan vaan oireiksi joita saatetaan lähteä tulkitsevaan epämääräisten häiriödiagnoosien kautta jotka keskittyvät kuvaaman oireita, ei välttämättä aiheuttajaa. - Anonyymi
Ymmärtäisit, että tämä hoitohenkilökuunta on lähes yksistään entisiä mielenterveyspotilaita, joista tuskin yksikään on täysdin parantunut. Jaakko Paavilainen on eräs pahimmistan kokemistani.
- Anonyymi
Voi tuota psykiatriaa.. siinä kuurosokeat johtaa invalidisoituneita. Ei sitten juolahda mieleen että kärsivät ovat saattaneet kokea vuosia vakavaa sortoa ja suunnatonta stressiä Ei näy nykytekniikalla vaikka kuinka päätä kuvattaisiin, sydänkäyrää ja verenpainetta mitattaisiin. Ei veri- eikä pissanäytteestä. Mikä lie persoonallisuustyyppi tällaiseen puoskarointiin hakeutuu? Aika näyttää.
Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Jos tienaaminen koneella kiinnostaa niin lue!
Olen kerrännyt muutaman linkin kyselysivustoille. Vastaa kyselyihin ja tienaa rahaa! Minimikotiutus on sivuilla 10e ja v13688Kimmo Kiljunen sekoili täysin - joutuu nyt syrjään
HS: Kimmo Kiljunen syrjään ulkoasiainvaliokunnan johdosta. SDP:n eduskuntaryhmä aikoo vaihtaa ulkoasiainvaliokunnan puh3711828Martina Aitolehti pitkästä aikaa tv:ssä - Nyt mukana kokkauskisassa!
Oho, Martina Aitolehti nyt kokkauskisassa! Häntä ei ole nähtykään pitkään aikaan tv:ssä. Mukana myös mm. Henny Harjusola2401615Keski-ikäiset julkkismiehet vaihtaa nuorempiin!
Seiska tietää kertoa: erikoisjoukot Janne Lehtosen vaimo yli 20v avioliitosta hakee eroa, Janne -ikuista rakkautta hehku281609Kimmo Kiljunen
"Kimmo Kiljunen, sdp, esittää rajuja väitteitä. Hän tapasi suomenvenäläisiä. Julki tulleella videolla hän vaatii rajaa2481191- 731023
- 581004
Salassapito luottamuselimissä. Missä kulkee raja?
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila (kesk) kyselee, mitä minulle oma väki aikoo tehdä, kun toin hallituksen60765- 47756
Miksi teet tästä niin vaikeaa?
Olisin sinun, jos haluaisit. Antaisin sinulle koko sydämeni. Et halua kohdata minua, vaikka kuitenkin haluat. Yritä jo p25719