Saliksen muistolle

Kävin kattoon salista Meikussa, ja lekurit on leikannu sen valtavat riippukivekset irki ja myyneet ne Luonnontieteelliseen museoon. Siellä ne killuu katossa kaikkien ihmeteltävänä, dinosaurien vieressä.
Eikä tässä vielä kaikki. Lekurit hankkivat Piilteemasta isot karvanopat, jotka planteerasivat irtileikattujen kivesten tilalle. Ne semmoset, missä on mukana myös tuoksu. Sopii hyvin toimenkuvaansa autohallin salapaskojana, ei juurikaan karvanoppa-Toijjotasta erotu, jos ei liiku eikä puhu.
Laitan Saliksen KELA-korvaukset tulemaan veljieni elatusta ja talvivaatteita varten. Ja vielä bussilippukin Varissuolle, ni näette oikeeta elämää ja lajitovereitamme

Pieris, et kai oo taas rastaana? Laita ny piuhat poikki, ei kekään haluu tolla dölliksellä varustettui värillisii kehareita tänne. Eix yx valtteri jo riitä, etenki ku se sai fillarin Nyyhky-Niinistöltä, ku ei osannu nostaa handuu ja mennä dösään?
Huh huh.

Oon Sellon parkkihallis vaanimas kalliimman luokan saksilaisii perhevankkureita, ja isken niihin heti, kun aika on. Valtterit lentävät ruparesoristani kolmen ilmakehän (3 ATM) paineella haulikonpanoksen tavoin kohti moottoria, tuulilasikin tulilinjalla, elävää voimaa väistellen.

Hankin juhannukseen mennessä kiikaritähtäimen, kylä osuu.

Muna suorana, ruparesori löystynyt, Sellon parkkihalli kiinni vesivahinkosta, rahat loppu.

Pieris, pelasta minut.