Mies makasi kyljellään maassa. Noutoruuan kääreet rapisivat, kun hän kellahti seljälleen. Raskas rohina kuului hänen kurkusta, ja välillä tuli lyhyitä, mutta piinaavia hiljaisuuden hetkiä. Platimus keräsi tyhjiä pulloja muovipussiin, täysiä pusseja oli nojaamassa puunrunkoon jo neljä. Mielissään hän hymisi ajatellen herkkuja joita ostaisi. Piittaamattomasti hän potki sivuun hampurilaisten kääreitä ja ranskalaisten pahvitaskuja. Alta paljastui taas yksi pullo, jonka hän kumartui noukkimaan. Siirtyessään eteenpäin Platimus horjahti, hän oli astunut maassa makaavan miehen käden päälle, mutta ehti saada tasapainon eikä kaatunut. Mies ei näyttänyt huomaavan.
Nicholas pudisteli päätään, hänestä Platimus näytti ruhoa kiertelevältä haahkalta etsiessään pulloja. Hän kääntyi takaisin ihastelemaan nuotiota ja vaipui lopulta ajatuksiinsa. Kauniita vartaloita, tummia hiuskiekuroita ja puhtaan ja etenkin paljaan ihon tuoksua. Miten lämmin hiekka oli rannalla, ja kuinka aallokon ääni kantautui korviin- ja hän kuuli kurlutusta. Nicholaksen silmät rävähtivät auki, seljällään makaavan miehen kasvot alkoivat tummua ja Platimus vain keskittyi potkimaan roskia maassa. Nicholas oli juuri nousemassa mättäältä, mutta Shamaani ennätti ensin. Tuo nainen työnsi miehen takaisin kyljelleen ja ronskisti kaapi sormellaan oksennusta tämän kurkusta. Pian hengitys taas jatkui normaalisti ja shamaani puhdisti kättään pehmeään nurmikkoon. "Pahat henget pyrkivät ulos", hän sanoi. Nicholas tuhahti, tuo noita ei uskonut mihinkään todelliseen.
Shamaani oli kaunis nainen, jopa Nicholaksen oli se myönnettävä. Kun tämä nousi takaisin patansa ääreen hämmentämään, ei mies voinut olla vilkaisematta tämän muodokasta takamusta. Silti hän päätti pitää näppinsä erossa. Shamaani puhui hengille ja se oli vasten miehen uskoa. Sen lisäksi heidän maailmansa eivät kohdanneet muutenkaan. Nicholas oli ollut jo menossa hakemaan apua, kun Shamaani oli tarttunut häntä kädestä ja pyytänyt jäämään. Nainen ei uskonut lääkäreihin, ei tieteeseen, ehkä hän kuvitteli myös maailman olevan litteä. Miltei sammuneeseen nuotioon oli lisätty tulelle lisää ruokaa, ja nyt siinä hämmennettiin ties mitä rohtoa. Kun Shamaani oli ollut repimässä punaisesta kärpässienestä paloja keittoa varten, oli Nicholas saanut hänet luopumaan edes siitä "lääkeosasta". Platimus oli tarjonnut Shamaanille vaihtoehdoksi valkoista kärpässientä ja sai siitä hyvästä raikuvan läksytyksen Nicholakselta. Siitä suuttuneena tämä pulloja keräävä pummi oli talsinut takaisin ammattinsa pariin, ja käveli silloinkin maassa makaavan miehen käden päältä.
"Tuskin olisi liian myöhäistä hakea sitä apua" Nicholas sanoi. Shamaani nosti katseensa häneen ja hymyili. Sitten hän siirsi katseensa hieman sivuun Nicholaksesta, näytti kuuntelevan jotain ja lopulta iloisen nauravaisesti vastasi tyhjyyteen "Jos tämä epäonnistuu, saatte viimein toisenne!". Nicholaksella ei ollut hajuakaan kenelle Shamaani puhui. Inhottava haju leijaili hänen sieraimiinsa aina välillä, mutta kääntyessään katsomaan, ei hänen vieressään ollut mitään oravanraatoa tai karhunpaskaa.
Nicholas pudisteli päätään, hänestä Platimus näytti ruhoa kiertelevältä haahkalta etsiessään pulloja. Hän kääntyi takaisin ihastelemaan nuotiota ja vaipui lopulta ajatuksiinsa. Kauniita vartaloita, tummia hiuskiekuroita ja puhtaan ja etenkin paljaan ihon tuoksua. Miten lämmin hiekka oli rannalla, ja kuinka aallokon ääni kantautui korviin- ja hän kuuli kurlutusta. Nicholaksen silmät rävähtivät auki, seljällään makaavan miehen kasvot alkoivat tummua ja Platimus vain keskittyi potkimaan roskia maassa. Nicholas oli juuri nousemassa mättäältä, mutta Shamaani ennätti ensin. Tuo nainen työnsi miehen takaisin kyljelleen ja ronskisti kaapi sormellaan oksennusta tämän kurkusta. Pian hengitys taas jatkui normaalisti ja shamaani puhdisti kättään pehmeään nurmikkoon. "Pahat henget pyrkivät ulos", hän sanoi. Nicholas tuhahti, tuo noita ei uskonut mihinkään todelliseen.
Shamaani oli kaunis nainen, jopa Nicholaksen oli se myönnettävä. Kun tämä nousi takaisin patansa ääreen hämmentämään, ei mies voinut olla vilkaisematta tämän muodokasta takamusta. Silti hän päätti pitää näppinsä erossa. Shamaani puhui hengille ja se oli vasten miehen uskoa. Sen lisäksi heidän maailmansa eivät kohdanneet muutenkaan. Nicholas oli ollut jo menossa hakemaan apua, kun Shamaani oli tarttunut häntä kädestä ja pyytänyt jäämään. Nainen ei uskonut lääkäreihin, ei tieteeseen, ehkä hän kuvitteli myös maailman olevan litteä. Miltei sammuneeseen nuotioon oli lisätty tulelle lisää ruokaa, ja nyt siinä hämmennettiin ties mitä rohtoa. Kun Shamaani oli ollut repimässä punaisesta kärpässienestä paloja keittoa varten, oli Nicholas saanut hänet luopumaan edes siitä "lääkeosasta". Platimus oli tarjonnut Shamaanille vaihtoehdoksi valkoista kärpässientä ja sai siitä hyvästä raikuvan läksytyksen Nicholakselta. Siitä suuttuneena tämä pulloja keräävä pummi oli talsinut takaisin ammattinsa pariin, ja käveli silloinkin maassa makaavan miehen käden päältä.
"Tuskin olisi liian myöhäistä hakea sitä apua" Nicholas sanoi. Shamaani nosti katseensa häneen ja hymyili. Sitten hän siirsi katseensa hieman sivuun Nicholaksesta, näytti kuuntelevan jotain ja lopulta iloisen nauravaisesti vastasi tyhjyyteen "Jos tämä epäonnistuu, saatte viimein toisenne!". Nicholaksella ei ollut hajuakaan kenelle Shamaani puhui. Inhottava haju leijaili hänen sieraimiinsa aina välillä, mutta kääntyessään katsomaan, ei hänen vieressään ollut mitään oravanraatoa tai karhunpaskaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.