Ardennien jälkeisistä viimeisestä reilusta 3 kuukaudesta länsirintamalla ennen Saksan antautumista on ristiriitaisia näkemyksiä. Väitteet siitä että länsirintamalla olisi käyty "ajoittain erittäin kiivaita taisteluja" tuskin on uskottavaa verrattaessa USA:n miehistötappioiden kehitykseen. 6.6.44 - 25.1.45 (siis Normandiasta Ardennien taistelujen päättymiseen) oli USA:n omat tilastot osoittamassa keskimääräisiksi päivätappioksi n. 1,750 miestä mikäli Reininmaan taisteluiden tappiot (240,082) jaetaan päivien suhteessa tasan vuoden 1944 ja 1945 osalta. Silloin 26.1-11.5.45 välisen ajan päiväkohtaiset tappiot ovat laskeneet 1,266 mieheen eli lähes 28%:lla. On myös todennäköisempään että päiväkohtaiset tappiot Reininmaalla ovat olleet vuoden 1944 lopulla suuremmat kuin 1945 joten varsin mahdollisesti USA:n tappiot joukkojen määrän kasvusta huolimatta putosivat yli 30%:lla sodan viime kuukausina.
Koska brittien tappioissa on havaittu samanlaista pienenemistä on syytä asettaa kyseenalaiseksi väitteet että Ardennien taistelujen jälkeen taistelut olivat lännessä jatkuneet kiivaina. Todennäköisempää oli että sekä liittoutuneet että saksalaiset olivat henkisesti valmistautuneet sotimaan varovaisemmin ja valmistautumaan jo sodanjälkeiseen uuteen todellisuuteen. Siis: länsirintamalla ei koettu mitään suurta loppuverilöylyä.
Rydiger Overmansin väitteet 420,000 kuolleesta saksalaisesta sotilaasta länsirintamalla vuonna 1945 ovat täydellistä hölynpölyä. Todellinen uhrimäärä lienee jossain 80 000 - 105 000 välillä. Luultavasti saksalaisten päiväkohtaiset tappiot kaatuneina ja haavoittuneina putosivat myös 20-30% vuoden 1945 tammikuusta verrattuna kesän ja syksyn 1944 vastaaviin uhrimääriin länsirintamalla.
Koska brittien tappioissa on havaittu samanlaista pienenemistä on syytä asettaa kyseenalaiseksi väitteet että Ardennien taistelujen jälkeen taistelut olivat lännessä jatkuneet kiivaina. Todennäköisempää oli että sekä liittoutuneet että saksalaiset olivat henkisesti valmistautuneet sotimaan varovaisemmin ja valmistautumaan jo sodanjälkeiseen uuteen todellisuuteen. Siis: länsirintamalla ei koettu mitään suurta loppuverilöylyä.
Rydiger Overmansin väitteet 420,000 kuolleesta saksalaisesta sotilaasta länsirintamalla vuonna 1945 ovat täydellistä hölynpölyä. Todellinen uhrimäärä lienee jossain 80 000 - 105 000 välillä. Luultavasti saksalaisten päiväkohtaiset tappiot kaatuneina ja haavoittuneina putosivat myös 20-30% vuoden 1945 tammikuusta verrattuna kesän ja syksyn 1944 vastaaviin uhrimääriin länsirintamalla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mikäli taistelutappiot on mittari kuvaamaan taistelujen kiivautta (ja se tietyin varauksin on hyvä mittari, ehkä paras) niin kiistatta helmi-toukokuussa 1945 länsirintamalla oli menossa saksalaisten selkeä halua heittää pyyhe kehään sillä sota oli silloin jopa kaikkein uhrivalmiinpienkin mielestä hävitty ja vastarinta oli tässä vaiheessa jo turhaa. Saksalaiset korkea-arvoiset upseerit pikemminkin jo suunnittelivat sitä miten mahdollisimman kätevästi ja vähällä verenhukalla lopettaa taistelut ja antautua länsivalloille. Monin paikoin saksalaiskomentajat antoivatkin sotilaille ohjeet kävellä kotia (mikäli asuivat lähellä alueita missä joukot asustelivat).
Vuoden 1944 puolella on huomioitava myös Etelä-Ranskan tappiot jolloin tappiot USA:lla nousevat yli 1 800 mieheen päivää kohden. Etelä-Ranskan tappiot ovat olleet 15,574 niistä lähes puolet lentojoukoille.
"Ardennien+jälkeisistä+viimeisestä+reilusta+3+kuukaudesta+länsirintamalla+ennen+Saksan+antautumista+on+ristiriitaisia+näkemyksiä."