Rukoilun funktio ei ole se että rukoilet ja pihaasi ilmestyy tyhjästä uudenkarhea Mersu, vaan luoda toivoa ja antaa voimaa jotta jaksat tehdä töitä sen Mersun eteen ja pysyä tavoitteessa. Rukoilussa ihminen käy yksilöllistä keskustelua itsensä kanssa, vaikka se on naamioitu puheeksi Jumalalle.
Rukoilun funktio
Funktionalismi
19162
1Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
No mutta tuohan on aivan mullistava ajatus.
Eikö ole vähän itsekästä rukoilla voimia jaksaa apean surkeana, kun kuitenkin tietää, että perimmäinen motiivi on se uudenkarhea mersu - eikö siinä sorru ikäänkuin valhteluun? Vai harrastaako siinä vain itsepetosta?
Rukoilussa ihminen koittaa vaikuttaa Jumalaan ja ilmeisesti tuo vaikuttamisen illuusio synnyttää turvallisuudentunnetta.
Mikä rukouksen funktio ylipäätään on silloin kun ollaan jotakin pyytämässä? Jumalan tietää muutoinkin mitä vailla kukakin on ja mikä kellekin parhaaksi on. Pyytämälläkö Jumalan mielipiteen sitten voi muuttaa? Tai huutoäänestämällä esirukousten muodossa?
>> Mikä rukouksen funktio ylipäätään on silloin kun ollaan jotakin pyytämässä? <<
Kaikissa taikauskoksi haukkumissaan uskomusmuodoissa ns. aidot kristityt eli äärikristityt pilkkaavat taikauskoja siitä, että niissä kuvitellaan, että henkimaailma olisi jotenkin lahjottavissa.
Mutta mitä muuta tuo rukoilu on kuin lahjomista, siinä kun yritetään kääntää Päättäjän mieli itselle suopeiksi. Ei puutu kuin uhrilahjat tai aneet.
Ja totta on tuokin, että kaikkivaltiaana tuo Päättäjä tietäisi jo etukäteen rukoilijoidensa toiveet. Joita Hän ei kuitenkaan toteuta.
Ihan kuin Häntä ei olisi olemassakaan. Kuten ei olekaan.
Olet seurannut vaimoasi vai 🤔❓
Mersujen päästöillä mahdollisesti tuhotaan tai osittain pilataan tämä planeetta. No, mitäs näistä.
Esimerkki on esimerkki. Sinulla on hieno taito tarttua lillulanvarsiin ja harhauttaa keskusteluissa sivuraiteille. Ei sinulla silti mikään pakko ole rukoilla Mersua. Lienet aika yksinkertainen.
Lillula lillula lai laa laa. No sori, nyt asiaan.
Minun on kai viisainta rukoilla itselleni potkulautaa, tai ehkä vaan kävelykenkiä.
Kengistä tuli mieleen, että tästäkin aiheesta on väsätty kristillisluonteinen biisi:
https://youtube.com/watch?v=xjgdUoDUTlk (toimiiko linkki?)
Lauleskelija on Margaret Becker.
Selkeästi päivän hauskin vitsi. Rukoilitpa miten paljon tahansa niin mitään ei tule tapahtumaan. Luuleeko AP tosiaan että maailmassa asiat tarjoillaan valmiina tarjottimella naamaneteen kuin manulle illallinen ilman että tekee itse asiaan eteen yhtään mitään?
Jos sinä olet rukoillut niin silloinhan olet jo tehnyt 🤔
>> Rukoilussa ihminen käy yksilöllistä keskustelua itsensä kanssa, vaikka se on naamioitu puheeksi Jumalalle. <<
Totta ja niitä rukoilun kohteita (eli jumalia) voi olla yhtä monta kuin on rukoilijaakin.
Perusten väitettäni sillä, että ihmisen pään sisällä olevaa jumal-kokemusta ei voi mitenkään todistaa tai määritellä. Se on ja jää pelkäksi uskon asiaksi.
Kun myös uskovien omasta mielestä on erittäin epätodennäköistä (tai mahdotonta), että olisi olemassa useampia Jumalia/jumalia ja kun yhdestäkään Jumalasta/jumalasta ei ole todisteita plus kun todellisuus ei mitään jumalan/Jumalan olemassaoloa edes tarvitse, niin mielestäni on perusteltua olettaa, ettei mitään jumalia/Jumalia ole olemassakaan.
Olikos sinulla uskovainen vaimo 🤔❓
Rukoilu on pelkkää itsesuggestiota.
Niin myös kaikki haaveulu, unelmointi, ihanteet ja tavotteiden asettaminen. Ihmisen pitäisi keskittyä siihen mitä on nyt koska mitään muuta ei ole.
Toivottomuuteenko aattelit ihmiset tukahduttaa? Aika paljon tässä nyt on kaikkea, vaikkei haluaisi olevankaan. Rukous on kohottautumista siihen toiseen, ylevämpään joka vastaväitteistä huolimatta sittenkin on, vaikkei uskoisikaan.
Se on sitä, että esittää on lupa, ja sitten tuomari päättää mennäänkö esitetyn mukaisesti vaiko viisaammin.
Toivoa on niin kauan kuin elämää. Olemattomiin uskominen on merkki pohjattomasta epätoivosta.
No jos kukin saisi olemattomansa määritellä, niin aika paljon tästä maailmankaikkeudesta tipahtaisi olemattomiin, ja kun energiakaan ei minnekään häviä, niin jatkumo on sinullakin taattu. Muodonvaihdos ja ei kun entistä toiveikkaampiin seikkailuihin. Syntymä on itse asiassa kuolema verhon takaiselle ja kuolema taas paluuta takaisin syntymään verhon taakse. Olevaa tämä kaikki on katsoipa miltä puolelta tahansa.
Kristus meissä, kirkkauden toivo. Siis ei Jeesus ole kaukana yhdestäkään meistä. Hän on sinun sydämessäsi jos uskot häneen ja jos et usko, Hän kolkuttaa sybämesi ovella juuri nytkin, pyytää päästäkseen sybämeesi, puhdistaakseen sen pahoista synnillisistä tuhon ajatuksista,kiittämään elävää Jumalaa Hänen rakkaudestaan meitä syntisiä kohtaan Jeesuksessa Kristuksessa. Tuokaa kaikki rukouksenne kiitoksen kanssa Herralle.