Oliko "desantteja"?

vihollisen desantteja teloitettiin jatkosodan aikana jonkin verran.

Jatkosodan aikana neuvostopartisaanit tekivät useita iskuja Kainuun rajakyliin ja tappoivat naisia ja lapsia. Suomussalmella desantit ja partisaanit liikkuivat aivan yleisesti linjojen takana ja tekivät yllätysiskujaan. 26.6.1943 Ylivuokissa venäläisten partisaaniosasto hyökkäsi Iisakki Kyllösen taloon ja tappoi kirveellä isännän ja pistimin hänen poikansa Heimon. Toinen Kyllösen pojista, Sulo-nimeltään joutui partisaanien vangiksi eikä hänestä kuulunut mitään sen jälkeen.

Sama osasto jatkoi tuhotekojaan Hyryn kylässä, joka sijaitsi noin puolen kymmenen kilometrin päässä rajasta. Iskussa kuoli kaikkiaan 11 Kyllösen suvun jäsentä. Heistä neljä oli lapsia. Viisi haavoittui. Pakomatkalla suomalainen partio onnistui kuitenkin tuhoamaan osan 60 miehen vahvuisesta partisaaniosastosta.

Partisaanit tappoivat 4.7.1943 Malahvian kylässä neljä saman perheen jäsentä ja samana päivänä Viiangin kyläryhmässä yhteensä 18 saman kylän asukasta, heistä viisi oli lapsia. Vaikka kylää oli puolustamassa 9-miehinen sotilasjoukko, se ei kyennyt estämään noin 30 venäläisen partisaanin yöllistä hyökkäystä, jossa käytettiin raskaita konetuliaseita ja käsikranaatteja.

Poistuessaan venäläiset sytyttivät vielä taloja palamaan, jolloin osa haavoittuneista paloi kuoliaaksi. Venäläisten partisaanien raportissa heidän sanottiin tuhonneen “92 valkosuomalaista, ampumatarvikevaraston, viisi kasarmia ja runsaasti sotamateriaalia”. Kainuussa partisaanit tekivät vielä yhden iskun elokuun 1. päivänä 1944 Suomussalmen Pirttivaarassa. Siinä sai surmansa perheen isä ja hänen vaimonsa haavoittui vaikeasti.

Maailmansotien aikana olivat voimassa vielä vanhanaikaiset sodan lait. Niiden mukaan sotaa käyvän henkilön oli erottauduttava siviileistä. Sotaa käyvien joukkojen oli pyrittävä välttämään siviilikohteita eikä sotilaskohteita saanut asetta siten, että siviiliväestö suojasi niitä ihmiskilvillä.

Sotiville joukoille sai aiheuttaa vahinkoa niiden saattamiseksi taistelukyvyttömäksi. Jos sotivat joukot tai henkilöt olivat antautuneet tai taistelukyvyttömiä, heitä suojelivat kansainväliset sopimukset sotavankien ja haavoittuneiden kohtelusta.

Sotivan joukon oli erottauduttava siviileistä. Yleensä heidät erotti siviileistä sotilasasu tai ainakin jokin merkki. Tämän vuoksi esim. talvisodassa pidettiin tärkeänä, että kaikilla sotilailla oli ainakin kokardi, vaikka varusteita varustepulan vuoksi ei voitu kaikille antaa.

Sotaa koskevat kansainväliset sopimukset olivat tietysti jo toisessa maailmansodassakin enmmän tai vähemmän ihanteellisia kannanottoja siitä, miten olisi pitänyt toimia. Useasti toimittiin käytännön läheisemmin ja aivan toisin.

Partisaani oli sotilasasussa liikkuva sotaan osallistuva henkilö. Desantti taas siviiliasussa siviiliväestön joukkoon piiloutunut sotaan osallistuva henkilö. Desantin tehtävänä oli tietojen antaminen esim. sotilasosastojen liikkeista, yhteydenpito maassa toimiviin vastarinatasoluihin tai jonkin tärkeän kohteen sabotointi tai paniikin, kaaoksen tai sotapelon aikaansaaminen. Koska desantti ei ollut sotilas eikä siis liikkunut sotilastunnuksin, ei häneen sovellettu sotilaan kohtelusta tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia. Useasti ammuttiin kuulustelujen jälkeen.

Neuvostoliitossa oli ainakin sodan aikana erityisiä desanttikouluja, joissa valiojoukkoja koulutettiin. Osa oli "uskottuja" suomensukuisia tai suomalaisia. Desantteja pudotettiin aika syvälle Suomeen. Osa pudotetuista ilmoittautui suoraan viranomaiselle syyllistymättä mihinkään sotatoimiin. Osa pyrki tuhoamaan rautateita ja siltoja (esim. Vilppulan sillat, jolla olisi voitu katkaista Pohjanmaan liikenne), mutta vaikutukset jäivät vähäisiksi.

Tietysti pääkaupuynkiseutu oli suurimman mielenkiinnon kohteena ja erityisesti rautatieyhteydet Helsinki -Tampere ja Helsinki Lahti - jne rautatievarsi. Jostain sekaannuksesta johtuen desantteja pudotettiin mm. Lahti - Loviisa - kapearaideradan varteen, kun luulivat kai sitä pääradaksi. Myös Porvoon saaristo oli desanttikohde.

Suomeen lähetetyistä desanteista suurinosa saatiin kiinni melkein heti, kun olivat Suomen maakamaralle tipahtaneet/astuneet. Minulla on jossain kirja tuosta aiheesta, mutta anteeksi laiskuuteni en jaksa käydä sitä kaivelemaan, mutta yllättävin tieto minkä luin oli, se että yhdellä desanttiryhmällä oli kiinnijäänneen desantin mukaan ollut tehtävänä tappaa Mannerheim. Tämä ryhmä saatiin kiinni epämiellyttävän läheltä silloista Mannerheimin olinpaikkaa.(Mannerheim oli ollut vierailemassa rintamalinjoilla ja tämän tiedon venäläiset olivat saaneet napattua)

Seppo Sudenniemi: Salaisen sodan varjot.
Tiedustelu ja desantti toimintaa talvi ja jatkosodassa.



Desantti ja partisaaneja ei pidä sotkea toisiinsa ne olivat kaksi eri asiaa.

Desantit olivat todellakin lentokoneista pudotettuja ns. vakoilijoita ja tuhotyöntekijöitä. Yksi tunnetuimpia oli kai Kerttu Nuorteva. Hän kyllä paljastui aika pian.Melko usein desantit olivat myös niitä suomalaisia,jotka olivat siirtyneet Neuvostoliittoon aikanaan.Tarvittiin kielitaitoa ja maan tuntemusta. Desanttijahdit ovat tuon ajan ihmisille tuttuja. Desantteja pelättiin kovasti.Olen kuullut,että jotkut suomalaiset Neuvostoliitossa halusivat desanttikoulutukseen ja kun heidät pudotettiin Suomeen ilmoittautuivat välittömästi viranomaisille.