Kaikkea sitä autoliikkeissä näkeekin

Mitä vikaa mittaamisessa on?
Jokainen saa ostaa sellaisen auton, joka sopii omaan käyttötarkoitukseen.
Jos konttiin pitää mahtua perheen matkalaukut, niin 1/2 cm riittää siihen, ettei mahdu.

Onpas sulla outo huumorintaju jos tuollainen naurattaa.

Mutta niinhän se menee että pienillä paikkakunnolla kyttäillään toisten tekemisiä ja jos tekemiset ei mene sen saman muotin mukaan kuin itsellä, alkaa vähättely, herjaaminen tai huhujen liikkeellepano. Joskus jopa kaikki nuo.

Tottakai auton pitää (joskus sentin tarkkuudella) sopia omaan käyttöön ja ennen ostopäätöstä saa mittailla kaiken, minkä kokee mittailun arvoiseksi. Meiltä saa mittanauhan lainaksi, jos mittailla pitää! Ja opastetaan isohkon emännän sovitellessa ahteriaan kuskinjakkaralle istuimen säädöissä, jos vaan säätövarat siinä riittää...

Untamot vie turhaan aikaa myyjiltä. Osaisittepa pysyä poissa, kun mitään ette osta.

Lippisjonnen autovaatimuksethan ovat kuitenkin ne kaikkein yksinkertaisimmat. Mahdollisimman paljon vaan hevosvoimia, niin se on siinä!
Kyllä olette huvittavia tyyppejä...

Olenkin aina sanonut, etten päivääkään vaihtaisi pois!!

On tämä auton ostattelijoiden oman aikansa haaskuun seuraaminen sellaista päivittäistä hupia, ettei mitään rajaa!!??
Suunnitellaan ja suunnitellaan viikkoja ennen paikanpäälle uskaltautumista, vertaillaan ja vertaillaan ja vielä kerran vertaillaan, ajellaan ympäri Suomenmaata sitä yksilöiden yksilöä etsimässä ja aina sen ehtii joku hippaisen nopeampaan päätöksentekoon kykenevä ostella pois nenän edestä.
Sitten loukkaannutaan ja mielensäpahoittaneena ollaan myyjäliikkeelle/kauppiaalle suutuksissaan, kun oltais tultu sitä ens viikolla ehkä ostamaankin... eikös sitä varattukaan meille!!??
Ei varattu ei... ja saat pitää sen rullamitan joka taskuusi unohtui, kun viikko sitten kävitte auton tiloja mittailemassa ja jäitte tätä hyvää vaihtoehtoa vielä suunnittelemaan ja paria vastaavaa vielä käytte mittailemassa... Heippa!

No jo on aloittajalla halvat huvit. Mitä sinä siellä autoliikkeessä teit, ilmaisilla kahveillako?

Jep... on nää niin nähty.
https://yle.fi/uutiset/3-9475778

"Jos sinua ei oteta vakavasti autoliikkeessä, on myyjä ehkä huomannut, ettet ole vakavissasi."

"Automyyjä tietää yleensä jo huomattavasti ennen tarjouksen jättämistä, jos kauppa ei etene. Asiakkaan yli- tai vihamielisyys ja pikkuvikojen etsiminen sekä auton mollaaminen ennustavat vesiperää. Moni tulee myös haukkuakseen myyjää."

"Jopa kävelytyyli paljastaa – Näistä merkeistä autokauppias tunnistaa tosiostajan. Hitaasti kävelevää haahuilijaa palvellaan viimeisenä."

"Autokaupassa renkaanpotkijat ovat siirtyneet nettiin. Maanantaiaamuisin autokauppojen sähköpostit pursuavat tarjouspyyntöjä unelma-autoista, jotka on lähetetty viikonlopun pikkutunneilla. Myyjän lähettämään tarjoukseen ei sitten tule koskaan vastausta."

"Asiakkaalta voidaan esimerkiksi suoraan kysyä, minkä verran hän toivoisi omasta vaihtoautostaan saavansa. Vastaus kertoo, odottaako asiakas ihmettä, joka ei toteudu, vai onko hän aidosti valmis kaupankäyntiin. Mutta sanoja ei edes tarvita. Asiakas päästelee tiedostaen tai tietämättään ääniä ja eleitä jo ennen kuin myyjä edes iskee tarjouslapun kouraan. "

KAIKKI NIIN TOSIA! Laahustelijoita, haaveilijoita... näitä sitten riittää ihan jokaiseen autoliikkeeseen kauppiasta hauskuuttamaan.

Näinkin voi käydä:
Pistäydyin Espoossa takavuosina autokaupan tarjoamilla kahveilla
viikonloppuna.
Ei ollut siis mitään aikeita ostaa autoa, eikä asiasta ollut ollut mitään
puhetta edes vaimoni kanssa. Niin kuitenkin kävi, että sillä reissulla
tulin ostaneeksi 40.000,- maksaneen auton. Sovittiin, että hoidan
rahoituksen tulevaan perjantaihin mennessä itse.
Perjantaina hain auton.
Aika helppoa.

Autoliikkeissä näkee monenlaista.

Aikoinaan 90-luvun loppupuolella vaimon auto oli huollossa ja työn valmistumista odotellessa kävelimme erääseen autoliikkeeseen.

Myyjä tervehti heti ovelta reippaasti ja kyseli, että minkäslaista autoa saisi olla. Kerroin, ettei auton vaihto ole nyt ajankohtaista, ollaan ihan vaan renkaita potkimassa ja aikaa kuluttamassa, kun täytyy odotella huollon valmistumista.

No sehän ei myyjää ollenkaan lannistanut, vaan juttua tuli edelleen hyvin sujuvasti. Käytiin siinä läpi perheemme auto- ja vähän muutakin tilannetta kotvasen. Jossakin vaiheessa myyjä sitten ehdotti, että käykääpä tuossa koeajolla, kun teillä nyt on siihen mukavasti aikaa.

Olin sitä mieltä, että mitä suotta, kun ei nyt ole autonvaihtoaikeita. Ei kuulemma tarvinnutkaan, sen liikeen autoja voi koeajaa ihan mielenkiinnostakin. Myyjä vielä erikseen yllytti ajamaan ihan kunnon lenkin, että saa oikean käsityksen autosta.

Noh, aikaa oli ja kävimme koeajolla. Palattuamme keskusteltiin koeajon tunnelmista ja autosta syntyneistä vaikutelmista, mutta ilman sen enempää tyrkyttämistä tai pakkomyyntiä. Moikattiin ja asia jäi sillä kertaa siihen.

Myyjän touhu ja koeajettu auto jäivät siinä määrin positiivisesti mieleen, että myöhemmin joskus ehkä parin vuoden kuluttua oli helppo palata saman myyjän puheille. Noin kolmesta mahdollisesta vaihtoehdosta päädyimme kuitenkin hankkimaan silloin aikanaan koeajetun auton tuoreen mallin.

Tilaussopimusta allekirjoittaessamme totesin, että ilman sitä renkaanpotkimisreissua olisimme tuskin ikinä päätyneet edes tutustumaan kyseiseen automalliin kaupoista puhumattakaan.

"Jostain se aina lähtee", totesi myyjä naureskellen.

Tämä tarina on tosi ja kertoja elää.