Elämä CXVII jatkuu maaliskuussa

Kiitos Ravulle edellisestä. En millään meinannut saada sitä viimeistä sinne lähtemään ja sitten seurasikin, että ketju suljettu, avaa uusi. No avasin.

Kiitoe entiselle avaajalle, tsemppiä uudelle.

Uskomatonta, että tästä uudesta ketjusta on jo poistettu yksi, järjestyksessä vasta neljäs viesti. En ehtinyt edes nähdä sitä. Ja sääntöjen vastaisena. Kukahan sen kirjoitti?

Minulla oli vaikeuksia päästä tännekin, kun robo ei hyväksy mitään tunnistuksia ja työntää yhtenään vain ohita kuvia. Kyllästyttää "tunnistaa" sata kuvaa, eikä silti pääse. Kun on paljon tunnistanut, eikä niitä ole hyväksytty, se estää pääsyn kokonaan, kun on tullut liikaa yritettyä, niin se ilmoittaa "suojelevansa muita käyttäjiä."

Kokeilen nyt jos kärsivällisyyteni riittää pelata robon kanssa tunnistuspeliä!

Sukumme 3-vuotiaskin on ollut tänään huonovointinen, on oksennellut, siksi jättivät tänään mummolaan menon, vanhempansakin olivat tunteneet vatsoissaan möyrintää, että joku virus sielläkin jyllää. Ei ole ruoka maistunut. Toivottavasti on pian ohimenevää.

Robo on kyllä ollut taas omituinen.

Huomenta!

Kirkas on nyt auringonpaiste ja sen näkee hyvin täällä sisätiloissa, mitä se tuo julki heikonpinäköisellekin. Ei maha mittää! Jospa jokupäivä sitten?

En kirjoita mitään pitkää juttua, ei tässä kyllä olekaan mitään ihmeempää kerrottavaa, mutta kun tuo robo kiusaa, niin harmittaisi jos joku pitkä juttu lentäisi robon kitaan!

Sen vielä kerron, että aion laittaa riisipuuron uuniin kypsymään, niin ei tarvitse seisoa lieden vieressä. Keitän kyllä mehukeiton sen kanssa nautittavaksi joko punaherukoista tai puolukoista.

Erittäin kirkas on ilma täälläkin. Skypetimme juuri Sjoelle, siellä sataa parasta aikaa paksusti lunta. Pojanpojan auto oli mennyt katsastuksesta läpi ja pikkuinen oli jo parantunut vatsataudista, eli kaikki hyvin.

Nyt kun vaalit lähestyvät, alkaa ilmestyä uusia ehdokkaita eri puolueisiin. Eilen huomasin, että entinen missi ja malli Janina Fry on ehdolla RKP:n listalla. Ilja Janitskin Paavon 7 tähdessä, joku sinisistäkin taisi sinne jo loikata. Niin moni vanha edustaja on jäämässä pois taikka pyrkimässä EU-parlamenttiin, että on äkkiä saatava kansan tuntemia julkkuja mukaan ääniharaviksi. Harkimokin on jo haalinut monta ehdokasta omaan uutuuteensa.

Saa nähdä, millainen soppa syntyy.

Katsoin juuri Matin hautajaissaattueen Laajavuoreen ISTV:stä ja kyllä kyllä tuli kyyneleet silmiin. Sää oli kauhea, sakea lumisade peitti teiden varsilla odottavat ihmiset, IS:n toimittaja oli paljain päin, tukka lumessa, kädet kohmeessa, kun odotusaika venähti pidemmäksi kuin luultiinkaan. Lopulta mäen juurelle määrättyyn paikkaan auto ei päässytkään, joten montun alaosa tyhjeni väestä ja minuutin hetki arkkuauton vierellä olikin ihan eri kohdassa. Aurausautot eivät varmaan ehtineet puhdistaa tien loppuosaa pikkuautoille kulkukuntoon. Sitä se on suorissa lähetyksissä, aina yllätyksiä täynnä, useimmiten sään puututtua peliin. Niin oli Matin mäkihypyissäkin, sankan sumun läpi voittoon. Nytkin sää oli siis kuin hänelle luotu. Surijat saivat kokea rankat tuulet, sumut ja lumisateet. Hän oli nyt suojassa.

Tällaista hautajaissäätä se pitää koko muussa Suomessa. Hesassa kai jo istutetaan perunoita.

Neuvoisin mielelläni sen robon toimintojen ymmärtämisessä, jos osaisin.
Sitä on parasta lukea ne Suomi 24 moderointisäännöt ja ainakin olla varuillaan aina jos liitteitä laittaa. Samoin oudot kielet jos sitä on suhteessa liikaa suomen kieleen voivat joutua robon kynsiin.
Niitä robon tunnistuskuvia en ole edes nähnyt niin pitkään aikaan että muistaisin mitä kaikkea se kyselee, mutta sen minkä muistan niin se kyselee näkemään jotain ja ne mitä se kysyy olisi nähtävä. Ja kun muutaman kerran osaa oikein vastata niin ilmeisesti se lakkaa kyselemästä. Näin ainakin minulle kävi että katsoin tarkkaan ne kuvat. Sitten siinä kuvakysely ruudussa on myös sellainen palautuspainin jolla saa palautettua toisenlaiset, ehkä selvemmin erottuvat kuvat. Sillä pitäisi selvitä.
Tosin sitä mitä kunkin oman koneen ohjelmisto lähettää en tiedä.
Itselläni on nykyisin Win 10 ja i 5 prosessori sekä 24" monitori mistä kuvat näkee niin selvästi kuin omat silmät sallii.

Kiusallinen se robo on aina ollut ja on sen kanssa itse kullakin välillä hermo meinannut mennä

Huomenta, aurinko paistaa taas kirkkaasti, pakkasta noin 6 astetta. Hyvä laskiaisen mäenlaskusää.

Harvoin, kuitenkin aina välillä, robo laskee minutkin läpi ilman kuvien tunnistusta, välillä taas lataa niitä valtavat määrät. Kirjoitussäännöt olen lukenut moneen kertaan.

Tänään oli HS:n yleisönosastossa naisen kirjoitus, missä hän yrittää lakkauttaa äitinsä sähköpostitilin netissä tämän kuoltua. Hän oli lähettänyt sinne dokumentit äitinsä kuolemasta mutta sai vastauksen, etteivät voi luottaa tietoihin eivätkä voi olla edes varma, onko hän vainajan tytär. Jäämme siis ikuisiksi ajoiksi nettiin saamaan kauppiailta tarjouksia ja täyttämään s-postitilien kirjoa hamaan maailman tappiin. Naisen omaiset ja ystävät ja viranomaiset tietävät totta kai, että henkilö on poissa, mutta nainen ei pääse edes katsomaan, mistä kaikkialta äitinsä sai s-postia, koska ei tiedä hänen salasanaansa.

Kaikenmaailman hakkerit pääsevät tileihimme, mutta eivät ne joille kuuluisi päästä. Itse nettifirmatkin vuotavat tietojamme milloin mihinkin.

Tänään syömme lasagnea, meni juuri uuniin. Jauhelihakastikkeen ja juustokastikkeen teko vei melkein tunnin. Karvinen-sarjakuvakissan lempiruoka on lasagne. Itse asiassa, jos pitäisi nimetä lempiruokani, en tiedä, mikä se olisi.
Lapsuudessa ne olivat äidin tekemät lihapullat ja makaronilaatikko.

U inhosi lapsuudessaan sipulia ja paprikaa, minun kanssani asuessa hän on oppinut pitämään niistä, jopa valkosipulista.

Kun nuorena vaimona tein eka kerran vatkulia, hän ei pitänyt siitä. En ole ikinä enää tehnyt sitä. On jo pyytänyt monta kertaa. Siinä vatkulissa ei ollut paksua ruskeata kastiketta vaan sellaista lirua hänen mielestään. Äitinsä teki aina paksuja, rasvaisia kastikkeita.

Karjalanpaisti on myös sellainen liharuoka, missä kastike on lähinnä lihasta irronnutta rasvaa ja vettä. U pitää kyllä siitä, mutta ottaa aina pöytään oivariinia keitettyjen perunoiden lisäksi, ei siis kelpuuta sitä lientä pelkäksi kostukkeeksi. Jos ajatellaan, että karjalanpaisti on melkein kuin lihakeitto, siinä on juureksia, lihaa, perunoita ja lientä, päällä runsaasti persiljaa, siihen U ei sentään ota voita tai oivariinia lisäksi. Vastaava yksi ruoka on vielä merimiespihvit. Sitäkin köksässä jouduimme tekemään koulussa.

Apen mielestä karjalanpaisti olisi saanut jäädä Karjalaan, vaimonsa ja vaimon suku oli sieltä. En tiedä yhtään, mitä lapsuudenkodissaan stadissa söi. En tullut kysyneeksi koskaan.

Mikä teillä muilla on mahdollinen lempiruoka, ollut koskaan?

Niinkuin huomasitte, jos ehditte, niin pelkkä sana ohrapuuro yhtenä sanana on myös robon poistamisohjelmissa. Todennäköiseti siksi että se oli pelkkä sana. Olisi pitänyt olla ainakin kaksi

Maanantaipäivää. Nyt ei paista aurinko, muuten näyttää hyvältä säältä, kun katsoo ulos.
Lapsuuden ruuista, U muistaa vieläkin kun hän söi ensimmäisen banaanin. Minä en muista sellaistakaan. Apen jäämistöstä löytyi myös nippu niitä sota-ajan ruokalippuja, jääneet siis käyttämättä. Eikös ne aina otettu kauppaan ostosten yhteydessä.

Vielä lapsuuden liharuuista: jauheliha eri muodoissaan oli se mistä pidin. Toinen oli karjalanpaistissa olevat maksa- taikka munuaispalat, muu liha oli mielestäni sitkeätä ja pyöri vain suussa, kunnes en muista sylkäisinkö pois, vai nielaisinko väkisin. Läskisoosista en läskejä syönyt. Lihakeitostakin söin vain perunat, juurekset ja liemen, lihat olivat aina niitä sitkeitä kauhistuksia.

Olin varmaan maitohampaiden irtoamisvaiheessa, silloinhan ei juuri purra sietänyt mitään.
Kaikenlisäksi, kouluhammaslääkäri veti minulta alamaitovitosen pois, uutta ei koskaan kasvanut tilalle. Sama tapahtui seuraavana vuonna, vaikka näki, ettei uutta ollut tullut, veti pois toisenkin maitovitosen alaleuasta. Vasta aikuisena otettiin röntgenkuva, kun odotin ekaani ja huomattiin, ettei minulla ollut niihin edes aihoita koskaan ollutkaan. Sama todettiin myöhemmin pojallamme, hänellä on edelleen alaleuassa paikattu maitoalavitonen, varmaan ainoa paikattu hammas, kun on muuten saanut niin vahvan hammaskaluston. Minulla on suu täynnä amalgaami- ja muovipaikkoja, pojalla kaikki alkuperäistä muuten kuin tuon yhden hampaan kohdalta.

Kirjoitin äsken pitkähkön kirjoituksen, edelleen lapsuuden ruokamieltymyksistäni tai niiden puutteesta, samalla kerroin kokemuksia kouluhammaslääkäristä nuoruudestani, nyt se on poistettu sääntöjen vastaisena. Kenenkään nimiä en maininnut. Säännöt täällä on aivan per***tä, omia lapsuudenkokemuksiakaan ei saa enää edes kirjoittaa.

Tässä säännöt:

Suomi24-palveluissa ei saa
Rikkoa Suomen lakia
Esittää rasistista tai muille vahingollista materiaalia
Esittää laitonta tai loukkaavaa materiaalia
Esittää väkivaltaa sisältävää kuvamateriaalia
Esittää pornografista sisältöä, lukuunottamatta K18-osioita
Tarjota tai tiedustella seksipalveluita
Julkaista viestiä, jossa on pelkkä linkki
Massapostittaa viestejä useille eri palstoille
Esittää asiatonta sisältöä muista käyttäjistä tai uhkailla muita käyttäjiä
Esiintyä toisena käyttäjänä
Antaa vääriä tietoja käyttäjätunnuksen tietoihin
Julkaista omia tai muiden henkilökohtaisia yhteystietoja kuten osoitetta, puhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta. Ei koske osto- ja myynti-ilmoituksia sekä tutkimusaineiston keruuta keskusteluista.
Esittää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia ja kopioida suoraa tekstiä muista julkaisuista
Markkinoida tai mainostaa tuotteita tai palveluita ilman Suomi24:n lupaa
Käyttää palvelun sisältöä kaupallisiin tarkoituksiin ilman Suomi24:n lupaa
Pyytää rahaa tai lahjoitusta
Esittää haittaohjelmia tai viruksia sisältävää materiaalia

Mitään näistä ei tuossakaan viestissäni täyttynyt. Laitoin ylläpitoon kyselyn. Odotan vastausta.

Jotenkin tuntuvat nuo säännöt olevan rikottaviksi. Ja läpi tuleekin kirjoituksia, joissa niille on viitattu kintaalla. Ja sitten deletoidaan kyllä kirjoituksia, missä ei ole mitään deletoitavaa. Omituista robotiikkaa?

Lapsuuden sapuskoista muistan aika vähän. Eipä meillä kyllä kotona kovin kummoisia menuja harrastettukaan. Rahaa oli vähän ja sitä syötiin, mihin se kulloinkin riitti. Enimmäkseen olikin pottua ja jotain kastiketta, jossa täkyinä ui "hampparin väärää", läskiä, joskus kyrönmakkaraa, joskus vain käristettyä sipulia.

Kesäisin oli kalaa (isä kalasti) ja talvella lisäksi syötiin (paitsi minä) metsäsieniä (musta- ja karvarouskuja, muita ei kai tunnettukaan silloin) ja itse säilöttyjä kurkkuja. Marjoja kerättiin, ja niistä tehtyjä kiisseleitä ja keittoja söin mielelläni. Kaurapuuroa oli usein ihan ateriana samoin makaronilaatikon (ei ollut mukana jauhelihaa) jämistä tehtyä makaronivelliä. Perunamuusin lopuistakin tehtiin perunavelliä. Vihanneksia en muista pöydässä olleen koskaan. Kesällä saimme tomaatteja kummitädin kasvimaalta. Kurkkuakin oli joskus. Kaikki muu ruoka meni alas minulta pitkin hampain, paitsi marjaruoat. Olinkin silloin tikunlaiha. Jouluna sentään oli minullekin maistuvia kinkkua ja laatikoita. Muitakin herkkuja oli joulun aikaan. Siksi ehkä inhosin uutta vuotta, kun se vei kaiken ihanan. En uudesta vuodesta tykkää vieläkään.

Kouluruokien inhokit olivat "sahajauhovelli" (ohrasta) ja pinaattikeitto, joita en vieläkään syö kuin pakon edessä. Jopa nk. lihakeittokin oli niitä parempia. Nk. tarkoitti sitä, että hirveän rasvaisessa perunakeitossa lillui nokare isoon rasvakönttiin kiinni jäänyttä lihan näköistä tavaraa. Ne kyllä aina jäivät lautasen reunalle. Oli toki maistuvaakin ruokaa joskus. Esim. koulun hernarista tykkäsin. Nykyäänkin (itse tehty) hernesoppa on suurta herkkua.

Tänä päivänä voisin elää pelkillä vesielävillä - kermainen kalakeitto, graavikala, silli, ravut, grillattu valkosipulilla maustettu mustekala, savukala...aahhh, kuola valuu jo suusta. Siipan allergian vuoksi en kalaruokia juurikaan kotona laita, koska jo haju tekee hänet huonovointiseksi. Savukalaa teen kyllä itse, kun sen voi tehdä ulkona. Parasta onkin juuri savustimesta otettu lämmin kala, mausteinaan vain suola ja valkopippuri. Kaikin mahdollisin tavoin ja maustein tuunattua kalaahan saa kaupan kalatiskistä, kuten usein ravintoloistakin, mutta en niistä niin välitä. Ainut tykkäämäni, vähän erikoisemmin maustettu kala on ceviche, jota teenkin itselleni aika usein. Se on lähes hajutonta (lime imee hajunkin) ja maistuu taivaalliselle.

Hitsi, sapuskoista voisin kirjoittaa vaikka kirjan. Resepteistä en kuitenkaan, sillä lähes aina teen ruokaa näppituntumalla ja summanmutikassa, enkä määriä sitten muista jos kysytään. Jossain kokkikisassa tuomari ihmetteli, kun kilpailija ei maistanut ruokaa ennen tarjolle laittoa. Itse maistelen ruokaa vähän väliä sitä tehdessäni.

Nyt aion mennä tekemään syntiä: eiliseltä aterialta jäi pulloon herkullista, tammelle maistuvaa, italialaista valkkaria. Sitä ei raaski jättää väljähtymään jääkaappiin, joten juomme sen tänään iltapalan kanssa, joka on kahden juuston salaatti.

Leppoisaa iltaa!

Minäkin kerroin lapsuuden ruuistani mm sen verran, että karjalanpaistissa parasta oli maksa- ja munuaispalat, itse liha vain pyöri suussani muuttuen möykyksi, jonka joko sylkäisin pois taikka sitten nielaisin pakosti. Läskisoosista läski jäi syömättä, lihakeitosta söin vain liemen, perunat ja juurekset. mikäli siinä lihaa edes oli. makaronilaatikossa ei ollut koskaan lihaa ja se oli aivan ihanaa äidin tekemänä.

Huomenta!

Kirjoitan vain kokeeksi pääsenkö ketjuun? Eilen kirjoitin pitkän kommentin, mutta robo heitteli vain kuvia, eikä koskaan hyväksynyt mitään tunnistuksiani. Poistuin ja luovutin!

Liukuvaa, vaan ei kaatavaa, laskiaistiistaita!

Aurinkoista laskiaistiistaita! Yöllä oli jonkin verran tullut uutta lunta, ei mitenkään runsaasti kuitenkaan. Tiedä, miten paljon tullut muualla Etelä-Suomessa, mutta täällä rannikolla ei ainakaan mitään kaaosta.

Harmi tuon robon käyttäytymistä, minutkin eilen laski läpi, mutta sitten poisti sen pitkän kirjoitukseni. A-mummulle se on ollut armollinen. Onneksi jonkun aina päästää läpi. En ole saanut vielä kyselyyni vastausta ylläpidolta.

Äsken tilasin yhdestä firmasta itselleni uuden verenpainemittarin, joka mittaa olkavarresta. Tämä rannemittarini on ollut niin kauan minulla, etten oikein enää luota siihen. En ole ikinä kalibroittanut sitä uudelleen ja maksaa varmaan niin paljon, että uuden saa halvemmalla.

Tilasin myös manikyyri-pedikyyrisetin samasta firmasta.

Äsken kuuntelin Cesaria Evoran konsertin Lissabonista vuodelta 2010, eli vuotta ennen kuin hän kuoli. Huomasin, että muusikoista moni oli sama kuin hänen 2004 Pariisin konsertissaan, esim pianisti, viulisti, rumpali, saxofonisti ja pääkitaristi. Hänellä on aina runsaasti myös muita muusikoita esim rivi kitaristeja taustalla, nyt oli etualalla kaksi taustalaujaa erikseen sekä yksi erityissolisti, joka lauloi Cesarian kanssa duettona yhden hänen tunnetuimmista lauluistaan.

Hän olikin seurapiireissä eikä pahasti viineissä!
Autpnainen Ceelle vielä, että kun minä olen ostanut vanhan auton, niin jäljelle on aina jäänyt sen verran budjettia, että vien ostamani ensi tilassa luotettavaan autokorjaamoon ja pyydän heitä tekemään ns. perushuollon ja vaihtamaan mööttoriöljyt synteettisiin sekä tarkistuttamaan kaikki muut nestepinnat ja jarrut ja antamaan ennusteen mistä kiikkaa seuraavaksi jios kiikkaa. >Sillä lailla sain vanhan lagunanikin pyörimään hyvässä vedossa kaikki nämä vuodet vaikka huonolla tarkistuksella ostin sen silloin 3500 eurolla- 600 vanhasta rojustani eli netto 2900 ecua. Esimerkiksi siskoni ruotsissa on ostanut vain uusia pösöjä ja ajanut yhteensän ehlä 20 tkm ensimmäisellä ja 2 tkm toisella mutta joutuen maksamaan huoltokustannuksia enemmän kuin minä vanhoistani yhteensäkaikkina aikoina. Autonkorjaajat käyttivät säälimättä hyväkseen kun huomasivat että rouva oli autoista ja tekniikasta melkoisen ulapalla

Niitä chrysler voyagerejäkin olisi ollut jopa alle 1500 emppua sen veron ja kulutuksen vuoksi millä taas minulle on triviaalimerkitys

Pitääpä kattoa vielä mitä ihmekärryjä saisi ennekuin iskee yövuoron kirotuspaholainen kimppuun ja säveltää vinoon"

Hyvin kirkasta on meilläkin, aurinko paistaa ja avomeri on tullut jo niemennokkien tälle puolelle, eli ei ole pakkanen päässyt sinne vaikuttamaan.

Sain äsken multimediaviestin puhelimeeni ja meni koko härpäke juntturaan joksikin aikaa, se ku ei tykkää niistä kun ei ole tarpeeksi älyä. Suljin sen pariin kertaan ja sitten se se taas tokeni toimintaan.

Kyllä ne kaikki puhelimet välillä tilttaa. Siksi en ollenkaan vielä ajattele - tuskin koskaan - että liittäisin puhelimeeni kaikki mahdolliset ja mahdottomat toiminnot: pankit, auton ja kodin avaimet, matkaliput, jääkaapit, pakastimet.... Ei tule mieleenkään. Jokin aika sitten joku firma mainosti juuri kodin ja auton avainten toiminnan siirtämistä puhelimeen. Joku raja digilläkin pitää olla. Apuneuvona se on ihan ok, jopa hyvä monissakin asioissa, mutta että se alkaisi hallita vaikkapa lukkoja, niin ei kiitos. Ja hallitsemisesta tosiaan voi olla kyse silloin, kun se tilttaa tai hukkuu, tai putoaa järveen, jne.

Mutta onpa aivan ihana ilma ulkona! Tehtiin tavanmukainen kettislenkkikin, kun ei muistettu, että toinen omistajista viettää tänään etäpäivää, ja hoitelee koirien päiväkävelyt. Mutta niin tykkäsivät koirat kuin mekin kauniissa kevättalven säässä tallustaa. Tai itse asiassa nehän eivät tallusta, vaan veuhtovat hajujen perässä kuono kaiken aikaa maata viistäen. Ne saivat ylimääräisesti raitista ilmaa, me normaaliannoksen. Isompikin annos olisi ollut kiva saada, mutta kummallakin oli menoja; siipalla joku autojuttu ja minä kuskasin pojanpoikaa hammaslääkäriin.

Tänään loppui naapurihuushollinkin päivystäminen, kun palasivat reissustaan. Voi olla, että koirienkin päivystys pian loppuu, kun on vihdoin sille porukalle löytynyt sopiva talo. Jos vielä huomenna tehtävä kuntotarkastus näyttää vihreää valoa, niin sitten alkavat koiratarhan rakentamisen. Siellä rupeavat kettikset viettämään päiviä, kun muut ovat töissä. No, kukaanhan ei estä niitä edelleenkään lenkittämästä, joten varmasti jonkun kerran viikossa edelleen sitä teemme - ihan itsemme takia. Sen verran kaukana uusi paikka on, että sinne ei ihan äkkiä kävele, kuten heidän nykyiseen kotiinsa. Matkaa meiltä tulee sinne kahdeksan kilsaa, nyt on 0,8. Kesällä sinne kyllä voisi ajaa pyörällä, jos yleensä ajaa pyörällä; minä en aja. Enää.

Nyt alkoi napsua kahvihammas. Tai onkohan se enempi laskiasipullahammas. Sellainen nimittäin odottaa jääkaapissa. Ja kerman kera. Nam.

Ei tulisi minullekaan mieleen, että kaiken laittaisin älymobiiliin toimimaan, jos minulla sellainen olisi. Tämä puhelimeni on Nokia ja niitä missä oli valmius kaikenmaailman s-postiin, nettiin ja vaikka mihin, mutta ikinä en ole ottanut käyttöön. Tämän näyttökin on kuin postimerkki, muisti myös sitä luokkaa, että tilttaa kun saapuu kuvallinen multimediaviesti, mitä nykyinen miniäni harrastaa. Tänään aiheutti jo tuon isomman häikän. Sain sen onnekis ohi. Odotan nimittäin postista niitä viestejä, että tavarat, jotka eilen tilasin ja ovat jo lähetetty tietokoneeseen tulleen viestin mukaan sieltä kaupan varastosta, että milloin saan hakea läheisestä K-Marketin postista. Puhelimeeni ilmestyi ensin nimittäin iso E -kirjain, sellaisessa valkoisessa laatikossa ja se ei auennut. Ikinä ei ole multimediaviestistä tuollaista ennen tullut. Kännyni meni tuosta täysin juntturaan. Luulin jo että olen saanut jonkun e-laskun kännyyni, jota en ole ikinä tilannut vielä tähän mennessä eden s-postiini. Tästäkin ostoksesta tulee lasku kotiini vasta ensi kuussa.

Muistan kun aikoinaan yksi työkaverini sanoi, että he voivat laittaa saunan lämpiämään jo kotoa stadista lähtiessä mökille menoon, että on valmis kun ovat perillä noin 200 km:n päässä. Sanoin, että entäs jos tulee mutkia matkaan, miten sitten, palaako mökki. Lopputulos oli, että eivät olleet ikinä ottanett sitä toimintoa edes käyttöön.

Nyt on sekä lähettävä taho että posti olleet todella nopeita, tilasin eilen, tavarat lähetetty tänään ja nyt ne ovat jo K-kaupan postista haettavissa. Todella nopeata toimintaa.

Viikonlopuksi lauantaina kutsuin pojan ja puolisonsa meille syömään, emme ole taas kuukauteen nähneet. Lupasivat tulla.

Tuosta kahvihampaan napsumisesta, niin minulla se ei ole napsunut vuosiin. Kyllä minä muutaman kerran vuodessa juon kahvia, jos olemme kylässä tai meillä on porukkaa, jotka haluavat kupillisen kahvia. Silloin saatamme itsekin juoda, esim puoli kupillista. Yhteen aikaan join varmaan litran päivän mittaan kahvia. On meillä nytkin kunnon MoccaMaster keittimenä, jolla on siis todella harvoin käyttöä. Vedenkeitin on aamuisin päällä, koska juomme teetä. Mutta päivän mittaan emme sitäkään juo uudelleen, emme edes iltateetä, saati kello 5 teetä.

U juo päivän mittaan pullovettä tai pommacia, minä hanavettä taikka maitoa, jos syön jonkun välipalavoileivän. Niin ne vain makutottumukset muuttuvat elämän varrella. Ruuan kanssa U saattaa juoda oluen, mutta hänen mielestään se 33 cl:n tölkki on liikaa, saisi olla vain esim 20 cl. Joskus meillä tietenkin on viiniä joko punkkua tai valkkaria. Vahvempana juomana tykkään, kuten tiedätte, calvadosista. En ole myöskään ciiderifani, vaikka calvados on itseasiassa 3 kertaan tislattua omenasiideriä. Konkka on moneen kertaan tislattua viiniä. Viski taas vaikka maltaista tehtyä, tai vaikkapa maissista.

Niinpä, makutottumukset todella muuttuvat. Minulla suurin muutos on ollut noiden vesielävien kanssa. Lapsena suunnilleen oksensin niiden takia, mutta nyt siis voisin elää niillä.

Teetä minäkin join nuorena, kunnes sitten 18-vuotiaana menin kesätyöpaikkaan, missä opin juomaan kahvia. Paikan hektisessä menossa kahvitauot olivat rauhoittumisen hetkiä, joita ei voinut jättää väliin. Kahvihuoneen ovikin pantiin vallan kiinni, ettei työtiloista kantautunut melua. Joku kuitenkin aina vahti koneita, ja vahtia sitten vaihdettiin, että kaikki pääsivät vuorollaan tauolle.

Kahvin juonti on kyllä minullakin muuttunut melkoisesti. Aikoinaan vuorotöitä tehdessäni saattoi vuoron mittaan mennä pannullinen kahvia, enemmänkin, etenkin yövuorossa. Nykyään aamukahvi on ehdoton must, päiväkahvikin melkein, mutta joskus jätän sen väliin, jos on muuta tekemistä juuri niihin aikoihin. Jotkut kahvidiggarit juovat iltakahviakin, minä en sitä ole koskaan tehnyt. Paitsi juuri noissa vuorotyökuvioissa.

Ruoan kanssa emme arkena yleensä viiniä käytä, siippa kyllä välillä olutta. Minä en oluesta ruokajuomana välitä, se vain täyttää, eikä ruoalle siten jää tarpeeksi mahassa tilaa;)). Kraanavettä , mutta viikonloppuisin ehdottomasti viiniä on minun lasissani.

Joskus en ruoan kanssa juo mitään. Luulenkin, että kaikenkaikkiaan juon liian vähän. Minulla ei ole koskaan jano, enkä väkisin osaa juoda. Onneksi hiljakkoin joku lääkäri otti kantaa nykyisin vallalla olevan älyttömään veden juomisbuumiin: pitää juoda 2-3l päivän mittaan. Po. lääkäri sanoi, että ei tarvitse. Jano kertoo, milloin pitää juoda. Helle ja muut kovat hikoilurupeamat ovat sitten erikseen. Eli raitilla kulkiessa vesipullon kanniskelu ja siitä kaiken aikaa naukkailu on sekin muotijuttu, etenkin tytöillä. Liika vesi vie kropan suolat ja muut mineraalit sekaisin, ja pahimmassa tapauksessa johtaa sairaalaan tiputukseen.

Tämä ei mahdollisest "mummoja" kiinnosta, mutta laitan kuitenkin mallisi filmin sellaisiasta kattilalaitoksista joiden höyrykllä merivettä tislattavaksi lämmitetään ja sivussa tuotetaan sähköä
Tämä Dohan Ras abu Funtasissa missä olin eka kertaa v. 1992 puhdistuttamassa kaikki vanhan voimalan 12 jäännöslämpökattilaa pesemättömästä maakaasusta jääneestä rikistä. Sen jälkeen aina vuoteen 2015 niiden kattiloiden käyttöönottp peittauksia valvomassa ja konsultoimassa
Samoja hommia teimme Emiraateissa ja Omanissa
https://www.youtube.com/watch?v=41ygIEPe_YA
Saa tästä ainakin jonkinlaista kuvaa miten se toimii ja mitä määriä tulee eli yksi täyskokoinen multiple flash tyhjiö evaporaattori tuotta noin 14 miljoonaa litraa ja normaalisti yhdessä kattilasarjassa on kolme tai neljä yksikkö eli saatetaan päästä jonnekin 80 miljoonan litran vuorokausituotantoon. Se on jäkevimmissä yksiköissä noin 80000 tonnia vuorokaudessa mikä taas on melkoisen suuri tankkilaivallinen

Jos joku haluaa tulla veden massatuotannon suurmestariksi niin mulla on siitä koneella linkattavaakin tietoa vaikka kuinka ja eri menetelmistä

Robo ei sallinut vedentekotehtaan teknistä esitystä näytettäväksi. Ainakaan tuolla kertaa

Kokeilenpa toista selvennyskuvaa kun siinäkin ihan alussa näkyy juuri sen luokan laitoksia kattilalaitoksineen joista kirjoitin. Jätän nyt paikannimet varmuuden vuoksi mainitsematta jos robo niihin käsiksi kävi.
https://www.youtube.com/watch?v=4R9fRqF4l6I

Toistan vain että filmin alussa näkyvien evaporaattoreiden 4 ryhmällä saadaan tuotettua vuorokaudessa noin 80000 makeaa vettä. Se vastaa melkoisen kokoista tankkilaivaa eli hirmuista vesimäärää jos pelkkää hanavettä ajatellaan.
https://www.youtube.com/watch?v=4R9fRqF4l6I

Huomenta Rapu,

jos nyt vielä mahdut tänne putkiasennusjuttujen sekaan.

Marion Rung lauloi aikoinaan: Eläköön Elämä ja yö. Nyt voimme laulaa Hyvästi Elämä ja lyö!

Luulisi että netistä löytyy teknisiäkin ketjuja, joissa voi leveillä ainutlaatuisista kokemuksistaan putkiasennusten parissa. Mutta olisiko niissä sitten jo liikaakin tungosta asiantuntijoissa: insnyörejähän tässä maassa riittää joko lähtöön ja he valtaavat alaa siellä missä heidän annetaan sitä tehdä.

Täällä lunta on ennestään metrikaupalla, mutta tulkoon vain lisää. Tiekarhut möyrivät joka puolella vaikka jossain etelän mediassa ihmetellään, minne tiekarhut ovat kadonneet. Ne ovat täällä missä niitä tarvitaan!

Mikähän sitä roboa oikein vaivaa?

Sitä kyllä satuttaa kovasti jos joku hänen persona non grataksi julistamansa jotain vaihteeksi kirjoittaa. Ja valitettavasti aina kun nurmes mölähtää niin malmi kalkattaa. Ihan ovat kyllä toisilleen sopiva pari.

Ihan vaan rauhaa aattelen ja kysynkin

Kumpi ompi parempaa, Anni Helena vai Myllyn Paras?

Kumpi ompi parempaa, käydä sipeliusopinnot vai topeliusopinnot?

Väittäisin niin, että jos noi opinahjot käy, niin ei se pahasta oo, mutta kyllä karavaanarin vankkureissa viel ois nelikulmapyörät, jos ...

Eiköhän Ali ryhytä kunnolla leveilemään. Hoida sä tekninen tiato, mä ne sovellukset. Jos sopii.

Joo ja jos tulee tenkka poo, niin voi soittaa vaikka kaverille tai kysyä yleisöltä.

"En minä tänne enää sovi, enkä ole suoraan sanoen, noista "kemiankokeista" kiinnostunut."

Kirjuutti rapunen ja kun minä koitin auttaa, niin het meni roskakoriin. Ny koitan uuestaan. Niin rapu, jos sinnuu kiinnostaa, niin kato ne kaks viimestä romanticaa ja kirjota vaik niistä, mutta älä luovuta

Oikeestaan Ali, ku noi kuuntelee Marion Rungia, niin me voitais pohtia lokiikkaa
https://www.youtube.com/watch?v=CTeFSVO7Hmc

Joo tähän kait taas robon hämäämiseksi on laitettava tällanen tyhjä kappale ja sit toivoo, ettei lokiikkaakin hylätä

Kello on koht varttia vaille lörtti ja alkaa talviajan iltavuoro, joten ...

Vanha traktorisetä on taas vienyt tuoreen lastin porgandeja Eestin peuroille. Täytyy sanoa että tuossa lähes syksyisen märässä maisemassa ne porkkanat ovat todella värikkään näköisiä. Hyvin maistuvat pödrillekin. Taitavat maistua makeille ja nuo säilöheinät taas suolaisille
Olikohan nyt pahasti kirjoitettu, kun eihän kaikkia porkkanat, peurat ja Eesti kiinnosta. Eivät varsinkaan ne mahtailevat suurisarviset.

Iltaa

Minua eivät Eestin porkkanat kiinnosta, kyllä täälläkin olen kokenut peuroja ruokittavan esim. Helsingin Keskuspuistossa. Jos haluaa todistella että kaikki on muualla paremmin kuin Suomessa, siitä vaan. Ainoastaan ihmettelen, mistä tällaiset epäpatriootit syntyvät. Diplomaattien lasten kodittomuudesta olen kuullut, sellaisia tuntenutkin. Onnettomia tapauksia.

Olin eilen hammaslääkärillä. Siellä lekurin huolehtiva puhe oli jotain toista kuin edellisellä kotipaikallani kokemani mykkä suoritus. Ei haitannut, vaikka uusi käynti merkattiin pitkälle kevääseen.

Ravulle hyvää vointia. Mehän tänne edelleen kirjoittelemme. emme tarvitse kenenkään valtuuksia.

Hellou naiset! Onnittelut meille!

Vetinen on keli. Kivaa, jos tähän päälle tulee se pakkanen, mistä ovat varoitelleet. Huomenna onneksi ei tarvitse lähteä liukastelemaan koirain kanssa, vaan voi rauhassa kävellä tossuissa ihan kotilattialla ja valmistella "vanhusten" lasagnekekkereitä 21. kerran. Mukavaa, kun taas saa nauttia hyvien ystävien seurasta. Jos vanhat merkit paikkansa pitävät, niin parannetaan koko maailma ja välillä nauretaan vatsat kippurassa sairauskertomuksillemme ja toilailuillemme.

Vesiperä tuli hallituksellekin. olisi voinut tulla jo aiemminkin. Minä ainakin olen tyytyväinen, että sote meni nurin. Ainakin toistaiseksi ja ainakin suunnitellussa muodossaan. Runnomalla ei kunnollista tule. Kiinnostavaa nähdä, miten homma jatkuu.

Minä ja siippa olemme täällä valinnanvapauskokeilussa. Käymme yksityisellä lääkäriasemalla tervarin sijaan. Kaikki toiminut todella hyvin. Samana päivänä pääsee lääkäriin, labraan ei ole jonoa ja puhelimessakin saa hyvin apuja ja vastauksia kyselyihin, reseptien uusiminenkin käy käden käänteessä. Kokeilu loppuu elokuussa. Mitä sitten, sitä ei tiedetä. Jää nähtäväksi.

Nyt lähden tekemään salaatinkastikkeet huomiseksi. Osa porukasta inhoaa valkosipulia, joten osa ruoista, esim. salaatinkastiketta pitää tehdä sekä v-sipulilla ja ilman kanssa. Samoin lasgnea teen kaksi eri annosta. Vähän lisää hommaa siinä on, mutta minä tykkään että kun ystäviä kutsun, niin huomioin kaikkien ruokarajoitteet, olivatpa ne sitten terveydellisiä tai vähemmän terveydellisiä. Kaikilla pitää olla mukavaa ruokapäydässäkin.

Hyvää merkkipäivämme jatkoa!

Hyvä tunne, jos voi jollekin olla iloksi. Kiitos itsellesi ilostuttamisesta kiitoksillasi.
Minä yritin Rapusta jäämään. En tiedä, mitä tuumii nyt. Aurorankin ajattelin olevan niin voimanainen, ettei pienistä tai isommistakaan hätkähtäisi, ja sopisi asiat. Hän kykenee siihen, mutta minun vihaajani ei semmoisesta ole varmaan kuullutkaan, elää kuplassaan. Paitsi minulle on ihan sama, mitä sanoo ja tekee; kärpäsen surinaa korvissani.

Jos antaa periksi haukuille, solvauksille, tappotoivotuksille, joita sataa etupäässä siksi, että on eri mieltä ja elää eri tavoin kuin besserwisserit, niin tämä maailma ja elämä menee ihan hulluksi. Sellaisestahan kuullaaan uutisistakin joka päivä.

Itse olen saanut jo niin monta vuotta kokea tuota edsonin pahuutta, että se alkaa tuntua jo ihan tavalliselta. Erikoista on jos joku päivä menee ilman solvauksia. Kun itsellä on oikein paha olo, niin se pitää saada purkaa. Ja oivallinen tapahan on nimmarin suojassa kaataa kaikki pa...nsa toisen niskaan. No, on sillä kai terapeuttinen merkitys. Sille p...:n kaatajalle ainakin.

Mutta yritetään edes me porskutella ja pidetään Elämä elossa, jospa Rapunen ja Aurorakin ottaisivat uutta vauhtia. Ikävää, että Akentti luovutti, oli kiva lukea hänen juttujaan. Weepelikin voisi edes käydä sanomassa hello, että on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa.

Kaikesta huolimatta mennään kohti kevättä ja valoa. Hyvää perjantai-iltaa!

Ceelle ihan erikseen kertoisin, että älä ole moksiskaan sinua kohtaan heitetystä loasta vaan jatka kirjoittamista niin kuin olet aina tehnyt. Sinun juttujasi on kaikki nämä monen, monet vuodet ollut ilo lukea.
Monen muunkin, ei sen puoleen, mutta mainitsen sinut nimeltä kun sinä olet täysin syytön siihen moskaan mitä olet saanut esimerkiksi siitä, että olet kommunikoinut minun kanssani vastoin yleisen myrkynkeittäjän tahtoa.
Olen todella pahoillani että olet siitä joutunut kokemaan perusteetonta ja aiheetonta mielipahaa

Ole Cee varuillasi. Tuo sinua piirittävä tyyppi ei ole aivan terve.

Kun olen tässä vuodesta toiseen ollut täyshullun psykopaatin maalitauluna kaikilla mahdollisilla elämän ja kirjoittamisen alueilla niin minä myös monen muun aikaisemman hänen uhrinsa lailla ilmoitan vähintäin meneväni tauolle ja kirjoittamaan kiitollisempiin foorumeihin missä asiallinen kirjoittaminen ja jopa oikean tiedon levittäminen on ilman kitkerää hyökkäystä mahdollista.

Toivotan toistaiseksi hyvää matkaa niille jotka sen välittömältä ja jatkuvalta hyökkäilyltä vielä ovat säilyneet. Joku on joka tapauksessa seuraava. Se on hänen toimintatapansa ja mätä elämänsä

Kokeilen pääsenkö?

Männynlatvat ikkunani alla heiluu tuulessa vimmatusti. Toivottavi puu pysyy pystyssä?

Minä aion laittaa pian saunan lämpenemään. Jokohan uskaltautuisi löylyjen välillä istumaan tuolla viherhuoneessa. Se on kyllä aivan talvikunnossa, mutta ei se nyt haittaa.

Siskolle pitää soittaa myös. Hän on ollut flunsassa ja on varmaan vieläkin. Ei se helpolla hellitä.

Nyt kokeilemaan lähetystä!

Kun kommenttini ainakin toistaiseksi näistä keskusteluista viisaampana on erään toimesta saatu poistettua niin laitetaan se tässä muodossa uusiksi niille jotka eivät ehtineet lukea

Nyt on sitten kevätkausi avattu viherhuoneessa. Oli kiva istua siellä sohvalla, eikä tullut kylmäkään paksu kylpytakki päällä. Yhden siiderinkin join kevään kunniaksi, vaikka lumihiutaleita leijailikin hiljalleen maahan.

Mukavaa lauantainjatkoa!

iltaa. Poikamme puolisonsa kera oli meillä syömässä pitkästä aikaa. kevät lähestyy rantaamme ainakin siinä muodossa, että jääraja lähenee tuolta ulapalta aina lähemmäs rantaa.

Skypetimme päivällä pikkuisenkin kanssa ja hänellä oli kädessään joku ihan pannunalusen näköinen joka olikin linssikeksi. Sen hän syödä rouskutti siinä puheiden ohessa. Oli melkoisen iso keksi.

Sain muuten eilen vastauksen ylläpidolta kirjoitusteni poistoon tässä ketjussa. Sieltä vastattiin, että vaikka robo päästää läpi niin se tekoäly tutkii vasta sen jälkeen ne viestit ja siksi poistuu välillä viesti ihan aiheettomastikin, vaikka on jo ollut näkyvillä välillä. Pyysivät anteeksi sitä ja sanoivat, että on hyvä, että kirjoittajat välillä informoivat heitä. Olivat palauttaneet ainakin pari kirjoitustani, samoin sen Auroran laittaman iskelmän.

Aamupäivän tervehdys!

Lunta on tullut ja aurinko niitä nyt taas sulattelee. Luonto on niin ihmeellinen voimassaan, että se sulattaa kovankin roudan, toisin kuin ihmismieli joskus!

Minä rupean pian pilkkomaan juureksia. Aion laittaa uunijuureksia uuniin muhimaan. Hain juuri reseptejä netistä muistini tueksi.

Hyvä Cee, että puhdistit meidän naisten mainetta turhia syytöksiä kohtaan, kun otit yhteyttä tuonne ylläpitoon. Miten sinä sinne pääsit? Minulla olisi myös kysyttävää, miksi robo nyt minua vainoaa turhalla pelleilyllä?

Sunnuntain kirkasta jatkoa!

Huomenta. Ylläpitoon saa yhteyden vierittämällä tämä auki oleva sivu niin alalaitaan, että tulee esiin leveähkö sininen alapalkki ja siinä on tekstiä alkaen Suomi 24 ja sitten kaksi riviä pieniä otsikoita. siitä täppäät auki alarivin oikealla oleva viimeinen kohta, jossa lukee palautelomake. Sieltä ruksasin asiakseni keskustelut, jonka jälkeen kerroin selitekohdassa asiani, missä keskustelussa juuri kirjoitan jne. Käyttäjätunnukseni Cee-Lila ja kotisähköpostiosoite, mikäli haluaa vastauksen heiltä. Vastauksen sain neljän päivän kuluttua.

Hyvä, että kysyit Rapu. Uskon että vastaavat sinulle. Saattavat helpottaa robon läpipäästämistä yleensäkin. Ihmisethän ovat näillä sivuilla kuka milläkin laitteilla, osa älykännyillä jne. Saattavat jopa kysyä, millä koneella kirjoitat, mikä on käyttöjärjestelmäsi ja selaimesi jne. Minullahan on tämä Dellin pöytäkone, käyttöjärjestelmä Win 8.1 ja selaimeni S24:ään on chrome. Käytän vielä myös IE11, mutta en tänne S24:ään, koska se alkoi tökkiä todella pahasti. Sinulla on varmaan Win 10 ja ehkä sen mukana tullut edge-selain. Myös koneessa olevat vahvat virusohjelmien estot saattavat aiheuttaa häikkää.

Hei Rapu. Minullakin on Firefox eli tulikettu yhtenä selaimena koneessani, jota en juuri käytä. Nyt tulin tänne S24:ään sillä ja katson, miten toimii tuon robon kanssa. Viime kesänä koneeni kovalevyn hajotessa, korjaaja asensi ketun minulle yhdeksi vaihtoehdoksi chromen ja IE11 lisäksi. IE11 on sellainen selain, mikä ei saa enää win-tukea, eikä kaikki artikkeleiden kuvat enää aukea sillä.

Sain äskeisen läpi sillä ketulla, siten, että robo laittoi 2 yhdeksän kuvan taulua joissa oli ensin liikennevaloja ja sitten autoja. Meni läpi näköjään. Tämä kettu yrittää päästä minulle oletusselaimeksi, mutta en ole vielä suostunut. Näitähän on vaikka kuinka paljon ja kuka tykkää mistäkin.

Tämä Firefox on Mozilla ja minulla s-posti toimii sen Thunderbirdillä. Tosin vain yksi niistä. Koska s-postinikin kenkkuilee välillä, minulla on neljä eri s-postiosoitetta, aina niistä jollain pääsen mikäli yksi pottuilee riippuen tietysti siitä, ettei koko koneeni hajoa. Ja viime kesänähän koneeni kovalevy hajosi. Korjaaja sai pelastettua kaikki valokuvani entisestä, muusta ei ollut väliäkään.

Aurinkoista maanantaita. Toivottavasti keväinen sää jatkuu ilman suurempaa takatalvea. Aamun lehti luettu, nyt siirryn Iltikseen jne katsomaan, mistä siellä kirjoitetaan.

Vanhan nimimerkin kommenteistani on viime päivinä tuolta naapuripalstalta poistettu useita. Kokeilen, ulottuuko poistajan (poistattajan) pitkä käsi tännekin.

Täällä kadut ovat uuden&vanhan lumen vallassa ja pakkasta liki kymmenen astetta. Kevät on päättänyt jättää tämän vuoden väliin.

Se on taas näköjään uusi viikkoa kohti kevättä. Ulkona ei kyllä siltä näytä; pakkasta on muutama aste ja lunta jokunen sentti, ja lisää tulee. Ajattelin, että lumityöt voisi jo tältä talvelta loppua, mutta lumen pudottaja ei ole samaa mieltä.

Viikonloppuna oli taas pitkästä aikaa mieltä ylentävä, viskistävä sessio parhaimpien ystäviemme kanssa, lasagnen ja lisukkeiden ääressä. Parannettiin maailmaa moneltakin kohdin, myös sotea. Porukassamme on eri alojen ammattilaisia, tosin jo eläkeläisiä, eri tavoin ajattelevia. Siltikään ei erimielisyyksien takia tarvinnut nimitellä ja solvata toista, tappotoivomuksista puhumattakaan. Ymmärretään, että ihmiset voivat olla/ovat monistakin asioista eri mieltä ja silti ollaan ystäviä. Ymmärretään sekin, että oman mielipiteen lisäksi voi olla monta muutakin oikeata mielipidettä.

Muuten aikaa on mennyt viime päivinä ihan tuhottomasti netissä roikkumiseen. Siipan kanssa on etsitty asuntojemme tuleviin remontteihin tarvittavaa tietoa, erikoisesti vastaavassa tilanteessa olleisiin rakennuksiin jo tehdyistä remonteista. On jopa luettu väitöskirjoja. Ne ovat oikein sopivaa iltalukemista, muutama minuutti ja jo alkaa silmiä painaa. Joskus aikoinaan työelämässä ollessani käytin samantapaista metodia: luin kokousmateriaaleja ja raportteja iltatöinäni. Tai luin ja luin. Monta sivua en tarvinnut, kun jo unimatti hiippaili nurkissa.

Päivälenkki meinaa tänään himpun jännittää. Joudun tekemään sen yksin kahden kettiksen kanssa. Siippa läksi freelance-hommiin, eikä ole takuita, ehtiikö hän siksi takaisin, kun noita kahta, remmissä vielä aika hunsvottia pitää lähteä taluttamaan. Välillä käy niin kuin laulun Nukke Niemiselle, joka välillä oli "sekä siellä että täällä". Onneksi isäntäpari sai asuntokauppansa loppusuoralle. Tekevät tällä viikolla kaupat ja pääsevät pian pykäämään koirille tarhaa muiden pykäämisten ohella. Meille se tarkoittaa sitä, että joka päivä ei välttämättä enää tarvitse koiralenkille mennä. Tosin se tekee hyvää meillekin, joten luultavasti käymme edelleen poikia tuulettamassa ihan oman itsemmekin takia.

Muutenkin pitäisi vähän lisätä liikkumistahtia. Sain juuri eilen postia tulevasta Italian matkastani, ja siellä kuulemma myös kävellään paljon, ja kiivetään. Toscanahan on hyvin kumpuilevaa aluetta, ja monet matkaohjelmaan kuuluvat pikkukaupungit ovat korkeilla kukkuloilla, joiden kapeille kaduille ei busseilla ole asiaa. Joten kulkuneuvot jätetään jonnekin kukkulan juurelle, ja loppumatkat kiivetään. Vaatii kinttujen harjoitusta ja kuntoakin, ettei ihan heti mäessä lääpästy hengiltä.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Olisi ollut mielenkiintoista olla A-mummun ystävien lasagnekutsuilla ja kuunnella mitä mieltä kukin on sotesta, Sipilän erosta jne. Fiksut ihmiset keskustelevat vaikka kukin olisi eri mieltä ja jopa täysin päinvastaista mieltä jonkun mielipiteestä.

Nyt olen lukenut paljon mielipiteitä esim Sipilän erosta ja keskustalaiset pitävät Sipilää suoraselkäisenä kunnon miehenä, joka pitää lupauksensa, muut ovat täysin päinvastaista mieltä, että kehtaakin kaataa oman hallituksensa ja selvästi vain oman etunsa tavoittelun mukaisesti. Siis suorastaan sopimaton johtamaan hallitusta. Se on noista firmojen johtajista huomattu.

Trumppikin täysin sopimaton USAn pressaksi juuri samalta pohjalta. Hänkin aikoo pitää lupauksensa muurin saamiseksi Meksikon rajalle. Harrastaa myös nepotismia. Onko joku suomalainen pressa ottanut oman tyttären ja tämän miehen maansa tärkeisiin virkoihin, antaa lemppuja viikoittain kaikille, jotka uskaltavat olla eri mieltä jne. Hän on kuin P-Korean nykyinen johtaja. Eikä ole kaukana Putinkaan. Rajoittaa jo netin käyttöä maassaan kuten Kiina on tehnyt jo vuosia.

Meidän porukka muodostui jo 80-luvun alussa jalkapallon puitteissa. Kaikkien pojat pelasivat samassa seurassa ja me vanhemmat pyöritimme sitä mikä aikuisille kuului ja taitaa vieläkin kuulua: rahan keruuta ja siihen liittyviä toimintoja. Myös poikien pelimatkoilla olimme yhdessä. Eli kohta 40v on ystävyytemme jatkunut ja jos voisi sanoa, niin ehkä vain syventynyt nyt kun kaikki olemme melkein jo toinen jalka haudassa.

Joukossamme on terveydenhoidon, valtionhallinnon, lakiasioiden osaajia ja parin muun, kapeamman sektorin asiantuntijaa. Asia-aiheisiin tulee niin ollen jo ammateistakin johtuen monta eri katselukulmaa. Sotesta, eri vinkkeleistämme huolimatta, olemme kuitenkin kaikki samaa mieltä: hyvä kun kaatui, sen puolesta olimme liputtaneet jo pitkään.

Joku tuosta hallituksen erosta kirjoitti, oliko nyt HS vai joku muu lehti, että kun Sipilän hallitus erosi, niin häviö lähes muuttuu voitoksi tällä "uhrauksella", kun taas eduskunnassa häviö soteäänestyksessä olisi häpeällistä ja jäisi ihmisten mieliin päällimmäisenä. Eli oma nahka lähinnä (ja samalla kavereiden). Mutta helppoa on poliitikoiden nahkansa varjelu , kun on kansa joka sen maksaa: ei koske köyhää, kansan käsihän on karttuisa. Sadat miljoonat eurot on jo pistetty menemään. Saa nähdä kuinka paljon menee vielä lisää, jos/kun uusi hallitus alkaa työn alusta.

Paras nuoruuden aikainen tyttökaverinikin jätti minut koska menin naimisiin U:n kanssa. Kaverini oli myös ihastunut U:hun, mutta he olivat täysin vastakkaisia politiikan alalta. He olivat siis muuten aivan hyviä kavereita keskenään. Tyttöystäväni aina vannotti minua, etten saa kertoa hänen poliittisesta kannastaan U:lle, mutta ei minun tarvinnut edes kertoa, kun U tiesi sen muutenkin jo ennestään. Meitä erotti myös se, että tämä tyttöystävä jätti sen poikakaverinsa, jonka kanssa aina olimme neljän kimpassa monen vuoden ajan. Hän ei siis esitellyt sitä uutta kaveriaan meille koskaan.

Yhdellä lähisukulaisellamme on myös hyviä ystäväperheitä syntynyt juuri lasten harrastuksen, jääkiekon takia. Kukin äiti tai isä kuskasi vuoronperään lapsia jääkiekkomatseihin milloin minnekin. Osallistuivat seuran myyjäisiin keräten rahaa sinne leipoen, myyden arpoja jne. Nyt nekin lapset ovat isoja, toinen muutti jo Ausseihin viime vuonna, toinen pääsi kauppakorkeaan opiskelemaan, tuskin enää jääkiekkoa pelaa.

Oma poikamme ei halunnut kilpailla missään lajissa, uinnissa hän olisi ollut hyvä.

Minulla ei nuorena/opiskelijana oikeastaan varsinaisia ystäviä isolla yyllä ollut. Koulussa kyllä neljä hyvää luokkakaveria, mutta joista nyt vasta vanhempana on tullut ihan oikeita ja hyvin tärkeitä ystäviä.

Opiskeluaikoinakin hyviä kavereita oli muutama, joiden kanssa pääasiassa kyllä vain opiskeltiin, käytiin luennoilla ja laskareissa, istuttiin Domuksen kirjastossa, ja sieltä silloin tällöin siirryttiin lentistä pelaamaan. Siippani astui kuvioihin niin aikaisin, jo lukion ekalla, että hänen kanssaan tietysti vapaa-aika kului aika tarkkaan. Siipan pääasiassa ruotsinkielisten koulu- ja opiskelukavereiden kanssa ei oikein ystävyyssuhteita syntynyt. Heidän elinpiirinsä oli niin toinen verrattuna mm. minuun, nynnyyn ja köyhään hämäläislikkaan. Eikä siippakaan kovin ruotsalainen ollut/ole. Joskus jotain yhteisiä bileitä pidettiin, mutta siihen se jäi.

Aikuisiällä ystäviä, ne parhaimmat, saimme lasten harrastuksen, fudiksen, kautta. Myös naapuruus on tuonut kaksi ystäväpariskuntaa. Asuvat kyllä jo muualla kuin (meidän) seinän takana, mutta kuitenkin pidämme yhteyttä.

Sukulaisten kanssa on kanssakäymistä aika vähän. Pari serkkua asustelee näillä leveysasteilla. Heitä tapaan silloin tällöin. Muut asuvat muualla Suomessa ja ulkomailla, enkä heitä juurikaan tapaa. Vaan alkaakohan tässä vähin erin hautajaistapaamiset lisiä. Ensi viikolla on yli 30 serkustani toisen hautajaiset. Ensimmäisissä en ollut, kun omaisensa ei kuolemasta kellekään kertoneet. Muutama serkku on jo päälle 80:n, joten voi olla, että hautajaiset alkavat vähin erin lisiä. Ei niin mukavaa, mutta eittämätön näkymä.

Hitsi päiväkahvi juomatta. Vielä kerkiän ennen iltaa. Sehän alkaa klo 18:)

Minäkään en ole ollut koskaan sukurakas, serkkujen kanssa on todella vähän tapaamisia, jos on niin lähinnä hautajaisissa, silloin on serkkujen vanhempia kuollut. Itse serkkujen hautajaisiin ei ole edes kutsuttu, heistäkin on jo monta kuollut ihan lähivuosina.

U:n serkkujen kanssa meillä on ollut paljon enemmän tapaamisia ja matkoja vuosien saatossa. Kaikki Venäjän Karjalan matkat on heidän kanssaan tehty. Jos ei muualle mennä, niin ollaan tavattu vaikka Himoksella isossa luxusmökissä, jonka saamme suht halvalla kun meitä on esim 10 maksajaa.

Huomenta. Aurinkoinen sää jatkuu. Linnutkin ovat jo aloitelleet laulamaan. Se on todella mukava kevään merkki.

Ristikkolehdessä oli hauska kuva koirasta, jolla oli se tötterö päässä, ettei pääse nuolemaan haavaansa. Lattialla on suunnilleen samanlainen tötterö jalkalampun päässä, koira istuu sen edessä ja kysyy, onko sinuakin korjattu?

Minua ei robo tänne päästä!

Kokeilepa Rapunen toista nimmaria, olisiko siitä apua. Minäkin joudun nykyään joka kerta klikkailemaan kuvia. Joku aika sitten lähes kaikki kirjoitukset menivät läpi ilman sitä. Oiskohan robolle tehty lisää sääntöjä. Toisaalta en sitä ihmettele, koska aikamoisia törkeyksiä se on läpi päästänytkin.

Viime päivinä on aikani mennyt melkein netissä roikkumiseen ja asunto-osakeyhtiö- ja remonttiasioita selvitellessäni. Siipalleni se tietysti varsinaisesti kuuluu, kun istuu hallituksessa, mutta materiaalia on niin paljon, että yhden aika sen tutkimiseen ei riitä. Ensi viikolla meillä on ylimääräinen yhtiökokous, mihin asioita pitää selvitellä, ettei tule tehtyä tolkuttomia tai ennen kaikkea laittomia päätöksiä. Tässä yhtiössä laille on usein viitattu kintaalla, ja nyt kun on tosi isoista rahallisista toimista kyse, on lain noudattaminen kaiken a ja o. Monimutkainen on asoy-laki. Onneksi apu on aika lähellä.

Hirmu kylmä oli ulkona. Muuten olisi ollut ihan hyvä, mutta ilkeä tuuli meni luihin ja ytimiin. Koiratkin riehuivat koirapuistossa tavallista raisummin. Kai niilläkin oli kylmä. Saas nähdä, mitä sanovat kun ilmeisesti jo ensi kuussa pääsevät omaan "koirapuistoonsa". Se huono puoli siinä varmaan on, ettei kuonoon tule vieraiden koirien hajuja. Pitää nuuskia omia jälkiään. Noh, ehkä sitten lenkkeillessä ottavat menetyksen takaisin.

Mukavaa talvipäivää!

Minäkin ajattelin, että nimmarin vaihto lievästi toiseen suuntaan voisi auttaa, kuten A-mummu neuvoo, senhän teki jo Aurorakin.

Kokeillaa amummun ja Ceen neuvoa.

Soitin jo S-lahteenkin ja tarjosivat Omagurn vierailua, jos kone on saanut viruksen? En ole kyllä pahemmin availlut noita linkkejä, mutta tiedä häntä?

Minullekin Ali jossain vaiheessa arveli, että koneellani voi piillä joku virus, joka estää tänne pääsyn. Tein eräänä päivänä virustarkastuksen ja löysi montakin, jotka saattavat vaikuttaa johonkin, mutta koneeni Avast väitti että kaikki kunnossa, eivät haittaa, olivat vain jotain vaarattomia. Avast on kyllä ehdotellut sitä vahvempaa maksullista versiota. En ole vielä suostunut.

Ravulla on siis Saunalahti eli Elisa, Minulla on DNA, sekin voi olla syy. Pojanpoikani sanoi pari päivää sitten että vaihtaa Elisaan pois DNA:sta. Riippuu ihan taloyhtiöistäkin ja niiden nettiyhteyksistä. Tietenkin myös paikkakunnasta.

Meillä on DNA ja se ei ole taloyhtiön yhteys tässä talossa, ei ollut ainakaan silloin kun muutimme tähän. Tosin en enää tiedä tällä hetkellä onko vai ei. Saimme nimittäin hiljattain tarjouksen taloyhtiön liittymästä ja se oli DNA, mutta paljon hitaampi kuin mikä meillä on ollut jo monien vuosien ajan.

Minulla on Elisa/Saunalahti, ja se on oma. Taloyhtiössämme ei ole yhteistä systeemiä. Luovuimme siitä jo kauan sitten, kun silloin käyttämämme pikkuoperaattori yhdistyi johonkin isompaan, taisi olla Sonera. Aika tyytyväinen olen S-lahteen ollut. Alkuun oli jotain ongelmia sähköpostin kanssa, mutta nykyään vorkkii hyvin. Sähköpostia pitää joskus tyhjentää, kun laatikko on aika pieni, enkä viitsi isommasta maksaa. Kun olin taloyhtiön hallituksessa niin silloin sitä piti tyhjennellä aika usein, kun siinä kulki välillä tosi-isojakin faileja. mutta eläkeläisellä on aikaa semmoiseenkin.

Tähän saakka olen tyytynyt noihin ilmaisturvaohjelmiin, mutta nyt minulla on pankkimme tarjoama puolen vuoden F-securen palvelu. Meinaan jatkaa sitä kokeilun jälkeen maksullisena. En usko, että aiemminkaan suuremmin on viruksia ollut, mutta huomaan nyt, että mm. netti ei juurikaan enää töki; tiedä sitten johtuuko siitä vain jostain muusta. Myös arvostan F:n pankkiyhteyden turvaa. Maksaahan se tietysti jotain, kun tämä ilmaiskokeilu loppuu, mutta juuri pankkiyhteyden takia aion sen ottaa. Yrityksiä päästä ihmisten pankkitileille on ollut paljon, eivätkä varmaankaan lopu vaan päinvastoin lisääntyvät.

Minullakin on ollut aiemmin monen vuoden ajan maksullisia ostettuja turvaohjelmia, esim Norton ja F-Secure. Nyt on Avast, mutta se on voimassa vain kesään jne. Se tarjoaa Avastin Securitya jne.

Eikö Rapu sinun poikasi tai pojanpoikasi voi käydä katsomassa, onko koneessasi joku aivan pieni vika. Voi hoitua ihan hetkessä ilman Gurun kutsua. Meillä pojanpoika käydessään selvittää hetkessä pikkuviat. Joskus jopa puhelimessa osaa neuvoa minua.

Huomenta

Minulla oli monta vuotta säännöllinen "suhde" guruun, joka pari kertaa vuodessa teki koneelleni rutiiniluontoisen etätarkastuksen, jossa poistettiin kaikenlaista ylimääräistä tauhkaa, joukossa itse verkosta haarukoimiani ilmaisia turvaohjelmia. Nyt minulla on vain F-Secure, josta maksan mielelläni. Sieltä muistutetaan aina syksyisin sen uusinnasta. Guruja en ole sen koommin tarvinnut, vaikka koneeni taitaa olla jo seitsenvuotias. Tosin se on vähällä käytöllä.

Aamupäivää täältä myöhäisherännäisen sohvalta. Meni taas funtsatessa koko yö, ja nukahtaminen tapahtui vasta joskus päivän nousun jälkeen.

Funtsaaminen jäi päälle, kun viime päivät olen roikkunut netissä ja tutkinut asoy-lakia ja remonttiasioita. Yhtiöllämme on ensi viikolla kokous, missä remonttisuunnitelmia pitäisi viedä eteenpäin. Siipallehan se enempi kuuluu, kun istuu hallituksessa, mutta materiaalia on netissä niin paljon, että kahdellekin sitä on liikaa.

Illalla taisin vielä kaiken lisäksi käydä kierroksilla senkin takia, kun luin iltalukemiseksi poikani opinnäyteluonnosta. Hän pyysi "oikolukemaan" sen. Työ käsittelee pilvipalveluita lääkäreiden työkaluna. Hurjaa on kehitys tietojen käsittelyssä. Kohta koulujenkin digiopiskelu ja netin käyttö on vanhanaikaista.

Iltalukemiseksi ei siis pitäisi ottaa kovin monimutkaisia luettavia. Olen huomannut, että vaikea sudokukin jättää pään surraamaan yöksi, ja olenkin vähentänyt niiden tekemistä sängyssä ennen nukkumaan rupeamista. Siltikin on niin, että joka toisen yön valvon ja joka toisena nukun pätkittäin ainakin muutaman tunnin, joskus enemmänkin. Unelmani on nukkua vielä kerran elämässäni illasta aamuun kertaakaan heräämättä. Mutta luulen, että se tapahtuu vasta seuraavassa elämässä.

Pistitkö Rapunen Ceen tavoin kyselyn S24:ään, miksi kirjoituksesi eivät mene läpi? Nyt ainakin nuo lyhyet kirjoituksesi ovat tulleet esille

Minä olen myös sitä mieltä, että joku instanssi saa valvoa koneeni turvallisuutta. Noiden ilmaisohjelmien kanssa ei ainakaan minun taidoillani pärjätä. Ainahan niissä itsekin pitää jotain tsekata ja tarkistella, ja sellainen jää minulta hoitamatta. Siippa kyllä sitä osaisi tehdä, mutta hänkin on nyt oman koneensa kanssa siirtynyt F-securelle, joten heittäydymme nyt sitten molemmat sen firman palveluiden varaan. Eikä se todellakaan kamalasti vuodessa maksa, ja omaa vaivaa ja uuden opiskelulta siinä säästyy. Minä ainakaan en enää viitsi opetella yhtään mitään ylimääräistä näiden koneiden kanssa. Riittää, kun osaan niitä käyttää.

Nyt pitää taas jatkaa sitä opinnäytteen lukemista, että saan sen tänään tehtyä. Vielä on jäljellä 25 sivua

Hyvää päivää kaikille!

Huomenta. Kyllä Rapukin sen kyselyn laittoi ylläpidolle, mutta minullakin kesti 4 päivää saada vastaus.

Sain elen s-postiini kuvan, kun pikkuisemme istui ponin selässä. Hän pääsi parinä päivänä viikossa johonkin kerhoon, missä saa tutustua mm poneihin.

Minä nukun nykyään kummallisen hyvin, vaikka olen jättänyt imovanen melkein kokonaan pois. Otan mirtazapinia niin pienen sipaleen kuin kynnellä pystyy tabletista vain taittamaan. Lisäapuna käytän melatoniinia. Kahden uuden sydänlääkkeen kontolle laitan sen, että näen vallan eläviä, toiminnallisia unia. Jopa puolen tunnin päiväunilla loksahdan sellaiseen unimaailmaan, etten koskaan ennen. Aina on unissa hirveästi ihmisiä, juhlia ja minä ihmettelemässä, miten pääsen kotiin. Tapahtumapaikka jossain H:gin keskustakortteleissa, ei koskaan täällä.

Viime yönä kiipeilin jossain kilpajoukkueessa ylös ja alas aaltopahvisen tuntuisia mäkiä valtavalla vauhdilla ilosta hihkuen. Ei suksilla vaan kuin lainelaudalla ryömien. Mukana oli vanhoja tuttuja nuoruuden ajoista ja työpäivistä alkaen. Heräsin kuin eri maailmasta ja ihmettelin missä olen. Olin toisaalta pettynyt, toisaalta helpottunut, kun koirani oli tallella. unessahan se aina katoaa jonnekin.

Kaunista talvipäivää!

En päässyt äsken tänne. Kokeilen vielä kerran.

Tuo tuli, mutta heti kun kirjoitan pitemmän, ei lähde.

Vielä kerran!

Lähetin asiakaspalautteen ylläpdolle, mutta en ole ainakaan vielä saanut vastausta. Poikani tulee lauantaina käymään ja katsoo voiko tehdä mitään. Jos ei, niin sitten on guru kutsuttava.

Olnkohan tämä jo liian pitkä?

Pituudella ei näy olevan merkitystä (ainakaan tässä tapauksessa!)

Täälä on tekoäly, Hesariin saat varmaan ihan hyvin juttusi läpi, vaikka moderointi (siis varmaan ihan ihminen) poistaa ne välillä siksi, että Hesarin imagolle haitallisia? Ja sekin riippuu tasan senketkisestä modesta, jolla on työvuoro. Olen itse havainnut tuon, vaikka sinne kirjoitan aniharvoin. Nyt voin kirjoittaa sinne, koska olen myös digitilaaja,

Kirjoitin jo kerran "nukahtamisohjeen" minkä olin lukenut muistaakseni Hesarista, jonkun nukkumista käsittelevän jutun yhteydessä. Siinä kehoitettiin hokemaan sanaa "ja" tai "kuin" ja sanottiin että auttaa heti nukahtamaan. Niitä sanoja ei pidä hokea aivan solkenaan, vaan niin että siihen väliin ei pääse kuitenkaan omia ajatuksia. Minä otin käyttööni tuon "ja" sanan ja ihme ja kumma se tehosi. Olen nukahtanut jokailta tuon "ja" sanan toistelun jälkeen heti. En olisi kyllä uskonut? "Kuin" sanaa en ole kokeillut, kun tämä on auttanut. Yön olen nukkunut kyllä unianähden, mutta en ole heräillyt yöllä ja aamulla on ollut levännyt olo.

En tuota sanojen hokemisneuvoa ole nähnytkään. Pitääpä kokeilla heti tänä iltana.

Olen monesti kokeillut 5-4-8 (tai jotain sinnepäin) -konstia. Eli sisään hengityksessä lasketaan viiteen, pidätellen henkeä lasketaan neljään ja ulos hengitetään laskemalla kahdeksaan. Joskus se tuntuu toimivan niin, että alkaa unettaa, mutta nukahdukseen en sillä vielä ole päässyt. Mutta jo rauhoittuminenkin on hyvä asia. Jotenkin tuntuu, että käyn kierroksilla aina. Sydänkin lyö vähintään 70:iä vaikka vain makoilen. Varmaan löisi tiheämminkin ellen nappaisi aamuin illoin beetasalpaajaa.

Unia näen minäkin aina, kun vain uneen pääsen. Omat uneni hyvin usein liittyvät edelleen työkuvioihin, ja niistä heräänkin lähes aina kiihtyneen pulssin kanssa. Jospa voisi valita, että näkisi vain ihania kaunounia, niin pysyisi sykekin aisoissa. Paitsi, kun sellaisista unista herää, niin alkaakin ketutus. Kumpi sitten rassaa ihmistä enemmän, en tiedä. Muutaman kerran olen nähnyt unta, että olen voittanut Lotossa (en koskaan lottoa!!) ja siitä herääminen on pilannut melkein koko päivän.

Minä en ole ikinä esim laskenut lampaita, mutta sen olen huomannut, että jos ajattelee jotain negatiivista asiaa, mikä on tapahtunut esim läheiselle, niin silloin on tosi vaikea saada unta. Pyörin ja pyörin sängyssä, mutta en mielestäni nukahda, vaan nukun koiranunta. Aamulla U väittää että ainakin välillä olin nukkunut. Sängyssä en voi lukea, enkä tehdä mitään, mikä vaatii valoa, koska U menee aiemmin nukkumaan kuin minä. Häntä häiritsee kaikenlainen valo ja töllökin pitää olla pienellä äänellä olkkarissamme. U:han käy myös töissä melko usein, minä en. En ole muuten ikinä lukenut mitään sängyssä, vaikka olin nuorena yksin kämpässäni.

Nyt U:n selkä on vihoitellut jo pari kuukautta ja selällään nukkuminen on tuskaa. Ehdotin tänään ortopedille ajanvarausta, mutta ei vielä, ei vielä, on niitä tyyppejä, joka ei ikinä käy lääkärissä, ainut yksi tieto hänestä on omakannassa, kun kävi nilkan takia terkkarissa yli vuosi sitten ja koska verikokeet olivat hyvät, kyllä se nilkkakin paranee. Ei jatkotoimenpiteitä. Se nilkka ei ole edelleenkään terve.

Minäkin syön beetasalpaajaa aamuin illoin, harvoin pulssini on alle 70 siltikään. Kun odotin ensimmäistä poikaamme, todettiin neuvolassa, että sydämeni on pieni ja rasittuu liikaa jo pelkästä odotuksesta. En ollut ylipainoinen, en ole sitä vieläkään, mutta sydänkuolleisuussukua.

Olikohan vuonna 2014 kun U vei minut Marian päivystykseen, kun verenpaineeni oli 220/122 ja pulssi 112, silloin minulle määrättiin ekan kerran beetasalpaajaa ja toista verenpaineen alentajaa losartaania. Vuonna 2017 sitä lääkitystä lisättiin 100 % ja vielä uutta kolmatta lisäksi, koska tuli tuo jalan ateroskleroosi ja kaksi varvasta amputoitiin. Minusta on aika hassua, että samalla ihmisellä on sekä liikaa verenpainetta, että liian vähän. Eli verisuonien ahtaumasta kyse. Se liika on pahasta, samoin sen liian vähäisenkin.

Tämä nyt taas pieni referaatti elämän ihmeellisyyksistä.

Tänään katsoin myös yhden jutun Iltiksestä, missä Temptation Islandin parit kaudelta neljä pettivät toisiaan siellä saarilla ja lopuksi jopa erosivat, mutta tämä mainittu pari palasi yhteen kuvausten jälkeen ja ovat edelleen yhdessä, olleet siis jo neljä vuotta. Nainen on DI ja on tehnyt jopa Exel-taulukon siitä, onko partnerisi sinulle yhtään oikea vaiko ei. No, siitä taulukosta oltiin montaa mieltä.

Itse en sitä ohjelmaa katsonut, luin vain Iltiksestä heidän toilailuistaan ja osittain asioiden kulun kunkin parin osalta sain selville, Sisareni seurasi sitä ja soitti eilen, että nyt alkaa uusi kausi 5.

Se, että se exel-taulukon laadinta, minkä tämä nainen julkaisi yhdessä lehdessä, sehän on sama asia, kuin itse jo vuosia sitten sanoin yhdelle itseäni paljon nuoremmalle naiselle, että jos tunnet, että poikaystävässäsi on yli 50 % hyviä puolia huonoihin verrattuna kannattaa pitää kiinni hänestä. Seuraavassa poikaystävässäsi voi olla muita hyviä puolia entiseen verrattuna, mutta taas liikaa huonoja jne. Hän kiitti minua ajatuksestani. Tapasimme silloin nimittäin eräällä kesäisellä kapakkakierroksella stadissa, sillä hetkellä olin U:n kanssa ravintolalaivassa joka oli Kauppatorin rannassa. Taisi olla vapun aikaa. Tämän naisen poikaystävä lähti hakemaan heille paukkua ja tämä nainen purkautui minulle tästä poikaystävästään, mainiten muutaman hyvän ja huonon puolen.

Itse en exelistä silloin mitään tiennyt.

Taas on joku viesti poistettu.

En yhtäkään pari-/paritusohjelmaa ole katsonut. Sen verran tuosta temptation-ohjelmasta olen lukenut, että ymmärtäisin siellä pariskuntien joutuvan kiusauksiin ohjelman nimen mukaisesti. Minulla ei ymmärrystä riitä sellaiseen toimintaan, missä varta vasten todellakin nuoria miehiä ja naisia saatetaan tilanteisiin, missä "lankeaminen" on helppoa. Kaikenlaisia houkutuksia on elämässä muutenkin ihan tarpeeksi, että pitääkö sellaisiin vartavasten ihmisiä saattaa. Välttelemiselläkin on oma merkityksensä. No, julkisuuteen halukkaitahan piisaa, ja siitä moni on valmis maksamaan isonkin hinnan. Sääli vain, että se hinta voi olla muuta arvokasta kuin rahaa.

Jotenkin ihminen, ihmisyys ja kaikki mikä siihen liittyy on tehty niin vaikeaksi ja komplisoiduksi, että tavallinen pulliainen ei kohta tiedä, miten elää, kuka on ja minne on menossa. Kaiken aikaa pitäisi vain opetella ja tutkia itseään, käydä terapiassa kuulemassa kuka on, jne. Elämästä on tekemällä tehty taivaallinen niskalenkki, josta selviämiseen ei enää riitä tavallinen arki, tavalliset ihmissuhteet tai tavallinen perhe-elämä. Kaikki pitäisi olla niin pahuksen tutkittua ja analysoitua, huippu-sitä ja huippu-tätä, että onni olisi taattu. Siltikään monia ei se naistenlehtien hehkuttama onni lyö syylingillä, vaan jollain paljon kovemmalla. Monet erotkin lähtee siitä, että toinen, joskus molemmatkin puolisot toteavat, että "minulla on oikeus onneen". Ja näin kai se on, mutta yhden onni voi vastaavasti maksaa monen muun, ainakin lasten, syyttömän onnen.

Mikähän muuten taas tuolla ylempänä on poistettu sääntöjen vastaisena.

Nykyään on nuorten elämä mennyt siihen, että jos et rakastu johonkin jo teini-iässä, niin sen jälkeen se on todella vaikeaa. Siksi meillä on niin tavattomasti sinkkuja, eronneita ja karanneita, yh-äitejä ja -isiä. Vaatimukset ovat lisääntyneet mahdottomiksi, se on tätä nykyaikaa.

Pojallamme se teini-iänkin rakkaus meni täysin poskelleen. Ei seuraavakaan onnistunut. Nyt on kolmaskin jo meneillään, miten lienee tilanne. U ja minä vaan yhdessä kestämme, mikähän meissä on vikana? Plussat voittaa miinukset. Siinä se.

Niinpä, aika vanhanaikaiseksi tässä itsensä tuntee. Eilen tuli siipan kanssa yhdessä tallaamista jo 53v, siitä 49 naimissa. Jos jäisin leskeksi, tai jos vaikka vielä erokin tulisi, niin en varmasti enää uutta ihmistä alkaisi opetella. Yksin olisin ihan suosiolla.

Toinen poikamme treffasi nykyisen vaimonsa heti armeijasta vapauduttuaan. Saman tien muuttivat yhteen. Kummallekin suhde oli ensimmäinen. Ja siinä ovat pysyneet. Naimisiin menivät 18 yhteisen vuoden jälkeen. Ja toivottavasti pysyvätkin yhdessä. Vasta ostivat uuden kämpänkin, joten yhteiselon tahtoa varmaan piisaa. Toisaalta heillä kun ei ole lapsia niin mahdollinen erokin olisi helpompi. On vain ne kaksi kettispoikaa. Olen kyllä lukenut juttuja, missä kerrotaan kuinka vaikeaa erossa on koirastakin päättää.

Toisen pojan ero on ollut todella raskas meille(kin), ja kun kyseessä on ollut kamala piina lapsille, niin ei meinaa sydän sitä kestää. Ja vielä jatkuu. Ex-miniä on taas ruvennut kehittämään uusia kuvioita lasten ja heidän isänsä pään menoksi. Tänään juuri HS:ssä joku isä kertoi, millaiseksi helvetiksi sairas vaimo voi lasten ja puolisonsa elämän tehdä. Silti sairaskin äiti voidaan erossa määrätä lähihuoltajaksi!

Minä katsoin äsken sähköpostiani ja siellä oli vastaus ketjun ylläpitäjältä. Halusivat lisätietoja ja lähetin niitä äsken.

Sitten oli HSL asiakastiedote. Eilen sieltä tuli minulle nimellä kohdennettu Asiakaskysely. Vastasin siihenkin. Tämänpäiväistä asiakastiedotetta en vielä ehtinyt lukea. Se koskee näitä uusia systeemejä ja lippujen hintoja.

Huomenta. Taas on aamulehti luettu, pari ristikkoa täytetty. Toisessa oli koira haistelemassa puiden pudonneita lehtiä maassa ja se ajatteli lukevansa päivän lehdet. Toisessa oli lapset päiväkodin ruokajonossa ja hoitaja sanoi, että tänään on kalaruokaa, muistatteko mitä tärkeitä aineita kalasta saa? Lapset sanoivat yhteen ääneen: ruotoja!

Kevyesti keskelläpäivää!

En ole saanut tänään mitään aikaiseksi, mutta ketä haittaa! Saikohan amummu unen nopeasti tuolla "ja" hokemalla? Minä kyllä nukahdin taas heti kun lampun sammutin.

Huomenna on taas käytävä labrassa ja kaupassa. Lunta on taas tullut ja pakko on mennä niitä taas heittelemään tieltä sivuun.

Hauska tuo Ceen lukema juttu lasten mielipiteestä kalaruoista! Noin se oli lapsena itselläkin. Niitä kalanruotoja meni jatkuvasti nieluun, kun lapsena syötiin usein kalaa. Sitten piti syödä kuivaa leipää, että se vei sen ruodon pois kurkusta. Useimmiten se auttoikin. Ruodot eivät kuitenkaan vieneet halua kalaruokiin. Ne ovat edelleen aivan parasta.

Nyt jännittää lähteekö tämä?

Lähtihän Ravun juttu aivan hyvin, onneksi.

Itsekin lapsena inhosin kalaa, koska aina ne ruodot haittasivat. Muistan, kun äitini isä eli pappani söi kalaa, missä oli ruotoja, niin hän laittoi kalapalan suuhunsa, jauhoi sitä aikansa siellä ja kohta tuli kalanruotoja toisesta suupielestä ulos. Hän osasi sen erottelutaidon suussaan ja silloin siellä ei ollut esim leipää yhtä aikaa tilannetta sotkemassa. Minäkin muistan tuon, että kuivaa leipää piti syödä, mikäli joku ruoto tuntui kurkkuun jääneen.

"Uskon ihmiseen joka kestää mua kauemmin kuin huomiseen", laulaa Club for Five ohjelmassa nimeltä Studio. Kolmosen uusi keskusteluohjelma Studio on minusta aika hyvä. Tänään oli aiheena mikäs muu kuin rakkaus. Tommy Hellsten puhui lapsuuden traumoista, esim. äidin läsnäolon puutteesta. Jos lapsuuden haavoja ei hoideta, ne nousevat yhä uudestaan esiin parisuhteissa: jos rakastettu ei osaa kohdata toisen vanhoja traumoja, suhde epäonnistuu, jolloin parantajaa lapsuutensa haavoille joutuu etsimään yhä uudestaan. Tämä voisi olla yksi syy, miksi ihmiset ihastuvat, mutta ensilempi ei pysty muuttumaan rakkaudeksi.

Seela Sella puhui myös viisaita. Hän on ollut kaksikymmentäseitsemän vuotta leskenä. Kun ihmiset kyselevät, miksei upea näyttelijätär ei ole mennyt uusiin naimisiin, Sella toteaa hymyillen, että hänhän on naimisissa yhä edelleen. Itse kaksikymmentäyksi vuotta leskenä olleena ymmärrän hyvin hänen ajatuksensa, että siinä ainoassakin avioliitossa riittää miettimistä ja analysointia elämän loppuun asti.

Ihmiset eivät ole kertakäyttötavaraa.

Eilen kirjoitin yhden jutun, joka kyllä sitten jäi lähettämättä, kun tuli muuta tekemistä. Siinä jonkun innoittamana (en muista minkä) kirjoitin myös leskeydestä. Nykyään tuntuu, että leskeyskin on vanhanaikaista. Moni leski, mies etenkin, aika nopeasti löytää uuden kumppanin. Naimisiinkin aika moni menee vielä uudemman kerran. No, niin kai se on, että yksin ei ole hyvä olla.

Silti itse olen aina ajatellut, että jos yksin jäisin eron tai leskeyden vuoksi, niin en uutta ihmistä enää alkaisi opetella. Kyllä minullekin tämä yksi ja ainoa avioliitto on ihan riittämiin. Ainakin tässä iässä on se justiinsa niin. En tiedä, miten olisin ajatellut, jos nuorempana olisin semmoisten asioiden kanssa joutunut naamakkain. Nuorena kai po. asia on hiukan erilainen.

Oma äitini jäi leskeksi kuusikymppisenä, joka sekin nykymittapuun mukaan on vielä nuori. Hän eli yksinään vielä yli kolmekymmentä vuotta. Erakkoluonteena ei lähtenyt ihmisten ilmoille kuin hyvin harvoin, ja nekin kerrat me tyttäret häntä veimme sinne. Olisimme tietysti toivoneet hänelle hiukan enemmän toikkoja elämäänsä, mutta olosuhteet olivat mitkä olivat. Yksin hän ei halunnut liikkua ja me tyttäret asuimme kaukana hänestä. Sisarensa asui hänestä muutaman sadan metrin päässä, mutta tapasivat toisiaan jonkun kerran vuodessa. Minä tapaan sisartani melkein viikottain. Eli ihan emme äitiimme ole tulleet ainakaan siinä kohdassa.

Itsekin mielelläni laistan menoista ihmisten ilmoille, missä pitää seurustella. Muutama hyvä ystävä ja heidän tapaamisensa silloin tällöin riittää minulle, kuten siipallekin. Vaikka kaksin asummekin, niin emme kuitenkaan läheskään aina liiku toistemme kanssa. Olemme niin tottuneet olemaan irti toisistamme - siipalla koko työhistoria ja minullakin viimeiset 20v matkatyötä - että välillä melkein hermostumme, jos pitkään pitää kyyhöttää samassa tilassa. Siinä keittiökin käy äkkiä ahtaaksi:)). Viihdymme kumpikin yksin; joskus tuntuu että vähän liiankin hyvin. Mutta kahdestaankin tykkäämme olla. Mutta jos leskeksi meistä kumpi tahansa jäisi, niin luulen, että erakoituminen olisi vaarana molemmille.

Mutta nyt pitää lähteä oikomaan selkääni punkkaan. Olen melkein koko päivän tehnyt "nettitöitä" ja siis vain istunut. Kettislenkillä sentään kävimme päivällä. Aika tönkkö olo selässä onkin, joten seinähirsien suunta houkuttaa. - Kauniita unia kaikille!

Huomenta.

Minun äitini täytti huhtikuussa 30 v kun hän jäi heinäkuussa leskeksi. lapset 2, 3 ja 8 v. Hän meni neljän vuoden kuluttua uuteen avioon. Ei heilläkään aina hyvin mennyt, välillä isäpuoli pakkasi matkalaukkua, että häipyy, mutta ei koskaan oikeasti lähtenyt. Riidat johtuivat lähinnä veljestäni, eivät tulleet keskenään toimeen. Veli lähti kodista 17 vuotiaana, meni Upinniemeen töihin. Sitten meni inttiin Kouvolaan ja jäi sinne asumaan loppuiäkseen. Minä muutin 14 vuotiaana tädilleni, systeri asui kotona 19 v asti, kunnes meni naimisiin.

Minä olen tähän ikään asti ollut aviossa yhden miehen kanssa, kun nyt kuolema taikka jos hgin kaupunki meidät erottaa jossain vaiheessa, en uutta ottaisi opeteltavaksi yhdessä oloon. Tätä mieltä olen, tuskinpa mieleni muuttuu enää. Joitain purkkeja en kyllä itse auki saa, sitten on ostettava vain tuotteita, jotka ei kauheita käsivoimia tarvitse. Onhan minulla kyllä erilaisia vempaimia niihin, mutta silti eivät kaikki aukea.

Tänään oli mielenkiintoinen juttu lehdessä, että ihmisten äänteiden lausuminenkin on kiinni hampaiston asennoista eli purennasta. Kaipa me sitten alunperin olimme lähes apinoita, joiden leuat oli eri tasolla kuin nykyihmisen.

Tuosta ylettömästä lihavuudesta olen myös samaa mieltä kuin Rapu, että ihminen ei ole onnellisempi lihavana kuin hoikkana. Tällä tarkoitan liikalihavuutta, joka tuolla taiteilija IIullakin on. Normaali pyöreys on eri asia, joka ei ole sairaalloisen lihavuuden puolella. Olen katsonut paljon noita tv:n hengenvaarallisesti lihavien ohjelmia, niin kukaan heistä ei ole onnellinen siinä olotilassaan. Ovat menettäneet elämänhalunsa kokonaan, mutta ahmivat silti suruunsa, mikä on kenelläkin minkäkin syyn aiheuttamaa. Ja he ahmivat juuri niitä rasvassa keitettyjä roskaruokia. Useimmilla tuntuu olleen ankea lapsuus jne. Kun he pääsevät vatsalaukun pienennysleikkaukseen ja sen jälkeen vähitellen liiallisen ihomäärän poistoon, heräävät kuin uudelleen henkiin kun ovat saaneet painonsa noin sataan kiloon. Näyttävätkin suht hoikilta jo siinä vaiheessa.

Niin kauan se lihavuus ei ole kaiketi hengenvaarallista, kun pääsee itse liikkumaan.

Vielä tuosta leskeksi jäännistä. U:n veljenvaimo jäi leskeksi 39 vuotiaana. Meni neljä vuotta, että alkoi seurustelemaan vakituisesti yhden miehen kanssa, johon tykästyi enenmmän kuin niihin muihin ehdokkaisiin. Kaksi lasta hänellä olivat aikuisia isänsä kuollessa. Leski ja uusi miehensä asuivat yhdessä vuosikausia kunnes lopulta menivät avioon. En tiedä, miksi. Hyvin ovat tulleet keskenään toimeen. siitä huolimatta. Vakka kantensa löysi.

"En tiedä miksi", arvelin vain siksi, että olivat jo kerran aiemmin varanneet kirkon ja sitten peruneet sen, kunnes monta vuotta myöhemmin toteuttivat sen avioon menon ja niin salassa että saimme tietää heidän menneen avioon joskus kolme vuotta myöhemmin tapahtuneesta.

Lapset eivät asuneet enää kotonaan.

U:lla on myös serkku, joka on ollut avoliitossa jo 40 vuotta, eivät ole menneet edes kihloihin. Ihan nuoresta ovat siis olleet yhdessä. Ei lapsia.

Nyt en taas pääse tänne millään. Poikani laittoi jonkun virustorjunnan, sekö nyt sitten estää?

Kyllä minäkin aina sorrettuja puolustan, ei siitä ole kyse. Se, että sanoin Matilla olevan huono itsetunto, niin se on todistettu satojen ihmisten taholta. Ja silloin oli kyse hänen yksityiselämästään, ei ollessaan mäessä . Siinä hän oli mestari. En ole hänen mäkihyppymestaruuttaan ikinä aliarvioinut. Ja se, että noin sanoin, oli Auroralle niin liikaa, että haukkui minut raadolla nokkivanski haaskalinnuksi. Kukaan Elämän kirjoittaja ei ole minulle ikinä noin sanonut olemalla eri mieltä kanssani. Kuinka moni suomalainen olympiavoittaja on ollut julkisuudessa vaimon ja vieraiden hakkaajana ja puukottajana. Viina ei sopinut hänelle todellakaan. Oli muuten ystävällinen ja herttainen ja siisti ihminen kun oli selvinpäin.

Ja tuota taiteilija IIu Susirajaahan ei ole sorrettu, hän itse on saanut lopultakin julkisuutta itselleen nyt, kun on saanut näyttelyn aikaan jopa Suomessa, missä itse pilkkaa itseään ja lihavuuttaan laittamalla kaikenlaisia kuvia itsestään, milloin harjanvarsi rintojen välissä, vessanpytyn kansi päässään jne. Sillä hän on nyt päässyt julkisuuteen, toissapäivänä en tiennyt vielä mitään hänestä. Itse sanoi, että oli lohdutonta nuorena lukiolaisena, että tuleeko hänestä ikinä taiteilijaa, nyt hänestä on tullut. Ja näköjään nyt 10 vuoden kuluttua vain siksi, että pilkkaa itse itseään ja että on saanut 5-vuotisen apurahan ja kuuluisuutta myös jenkeissä, missä lihavuus on todella yleistä. Totta kai hän on nyt onnellisempi kuin lukioikäisenä, jonka jätti sitten kesken, kun elanto on nyt turvattu ja tiettyyn etappiin on elämässään päässyt. Uskon täysin, että hän on iloinen ja nauravainen ihminen, vaikka kuvissaan ei kyllä hymyile yhtään.

Minkähän myrskyn nyt aiheutan? Kumpaakaan henkilöä en tunne oikeasti, joten nämä ovat mutua, lehdistä luettua, joka sekin kertoo jo paljon ihmisestä, millaisia juttuja hänestä, näistä julkuista nimenomaan kirjoitetaan. Ihailumme joihinkin ihmisiin koostuu yleensä pelkästään heistä julkisuudessa saamaamme kuvaan tai vaikka muusikkoon hänen musiikkinsa kautta.

Nyt voi taas istua koneella, kun vahtiminen loppui: koirat haettiin juuri hoidosta. Niiden läsnä ollessa ei oikein muuhun hommaan voi ryhtyä; aina ovat jeevelihommissa. Koirien omistajat kävivät hankkimassa tarvikkeita "pieneen pintaremonttiin" uudessa kodissaan. Eilen kävimme siellä mekin ensimmäistä kertaa. Pentukettis oli aluksi aivan kauhuissaan uusista paikoista, ja yritti karata avoimesta ovesta; onneksi kettistä voi huoleti kiskoa hännästä ja sain sen siitä sisälle. Peloissaanhan koira juoksee vaikka maan ääriin, ja mihin lie se olisi siellä uusissa maan äärissä joutunutkaan; autotiekin on melko lähellä.

Aika pian koirat alkoivat kuitenkin juosta ympyrää talossa, ja kapeat, jyrkät kierreportaatkin muodostuivat niille äkkiä toistensa jahtaamispaikaksi, kun ne ensin uskalsivat yhden kerran kiivetä ylös ja tulla alas. Minuakin hieman hirvitti se portaiden kapeus ja jyrkkyys. Ja minä sentään saatoin pitää kaiteista käsilläni kiinni, eikä ollut hallittavana kuin kaksi jalkaa.

Täytyy myöntää, että minuakin välillä sieppaa tämän ajan terveys- ja etenkin lihavuus"valistus", jossa välillä mediassakin melkein lynkkauksen piirteitä. Tottahan tietysti on, että nuo telkkarissakin oman ohjelman saaneet sairaan lihavat ihmiset ovat luku erikseen. Luultavasti itsekin siitä kärsivät. En ole noita ohjelmia seurannut. Joitakin pätkiä niistä olen nähnyt kanavia selaillessani, enkä ymmärrä, miksi niitä näytetään. Varoittaviksi esimerkeiksi?? Saavatkohan niissä näytille lähteneet palkkioita lihavuus- ja muiden hoitojen muodossa. Toivottavasti.

Sitä en voi hyväksyä, että "tavallisetkin" lihavat ovat silmätikkuina ja kritiikin kohteina. Onhan joissakin tutkimuksissakin todettu, että lihava esim. helposti jää työhaastattelussakin toiseksi laihan jälkeen, vaikka kuinka olisi osaava. Joskus kuulee tai näkee, kuinka lihavaa syytetään lihavuutensa takia sairastelevana yhteiskunnankin varojen tuhlauksesta.

Meillä on yksi melko pulska tuttava, joka sanoo "kieli poskessa", että on mahansa ihan omalla rahalla kasvatettu, ja kantaa kilonsa ainakaan ulospäin mahdollista kärsimystään näyttämättä. On aina seurassa ilopilleri, mikä ehkä on häneltä tietoinen valinta, vastalause lihavien leimaamiselle. Voihan olla, että yön pimeydessä itkee. Hän ei toistaiseksi sairasta mitään, kun taas monet laihoista tuttavistamme nappaavat pilleriä toisensa perään. No, ehkä hän on poikkeus säännöstä. Sitä paitsi: pulska ei rypistykään niin helposti;))

En minäkään lihavuutta puolustele, mutta en myöskään tuomitse. Terveysongelmiahan se monille tuo, ainakin vanhempana. Tosin ongelmia tulee monista muistakin elintavoista, ja vaikka ei olisi mitään tapoja, niin sairauksia iän mittaan tulee. Mutta monille liikakiloista pääseminen on todellakin ylivoimainen tehtävä. Jostain, usein monestakin syystä johtuen se ei vain onnistu, vaikka haluaisikin. Silloin niiden kilojen kanssa on vain elettävä, ja löydettävä elämänilo ja onni muualta kuin hyväksyttyyn muottiin mahtumisesta. Ja ilon aiheitahan elämässä on. Yksi sellainen ilmeisesti on juuri tuon valokuvaajanaisen omakuvat.

Itse en ole laiha, enkä lihava, jotain siltä väliltä. Laiha olin kakarana ja nuorena. Koulussa ruotsin opettaja kerran kysyi, saanko ruokaa kotona. En edes osannut loukkaantua siitä. Sen verran kyllä älysin, että en kotona sitä kertonut. Olihan meillä tietysti ruokaa, vaatimattomimmasta päästä, mutta minä olin huono syömään. Aikuisena sen sijaan ruoka on aina maistunut, ne lapsena inhoamat kalatkin ovat nyt herkkulistallani ykkösenä.

Vaan nyt saunaan, onhan kylypäivä.

Auroralle: Onko tuo lauseesi minulle soveliasta käytöstä?

"Sinun mielipiteesi on kaivettu somen paskaisimmista tunkioista".

Itse en ikinä ole mennyt henkilökohtaisuuksiin kun olen eri mieltä kanssasi. Sinä sen sijaan menet.

Katsoin äsken sinne Viron luontokameraan, niin se Kakk eli joku pöllö oli siellä pöntössä hautomassa, neljä sarvipäätä ja kaksi sarvetonta söi heinää ja kalusi loppuja porkkanoita. Yhtenä iltana näin sarvekkaiden seassa joko ketun tai kultasakaalin, en ole varma kumpi oli.

Tämä huomenen toivotus on samalla kokeilu, pääsenkö tänään robolta ketjuun?

Sää on edelleen harmaa ja sateinen. Ei juuri houkuttele ulkoiluun, mutta onneksi ei tarvitsekaan lähteä minnekään.

Nyt vain hyvää sunnuntaita kaikille!

Sunnuntaita. Ausseista soitettiin äsken, että he joutuivat lopetuttamaan heidän koiransa. Olisi täyttänyt 15 v parin kuukauden kuluttua. Oli jo purrut emäntäänsäkin käteen ja jalkaan, kun tämä kulki sen ohi. Koira ei enää kuullut eikä nähnyt, joten kavahti kaikkea. Kaiketi sillä oli myös naksahtanut jotain päässä ja hajuaistikin jo mennyt, kun ei läheisiään tunnistanut.

Nyt meillä on ilman muutos meneillään, tuulee niin että parvekkeen ovesta vinkuu ja ulkona sataa lunta. Tuo tuulen suhinan kuuntelu on aivan ihanan rauhoittavaa, kun on itse täällä sisällä eikä sen tuulen armoilla ulkona. Muistan kun tätini aina sanoi, että on ihanaa olla ulkona kun tuulee ja tuiskuaa ja itsellään on lämpimästi päällä. Hänellä oli myös turkki yhteen aikaan, siihen aikaan vielä ei ollut kettu- ym tyttöjä sylkemään silmille. itselläni ei ole koskaan ollut kuin erilaisia toppiksia, pitkiä tai lyhyitä, erilaisia villakangastakkeja, poplareita ja trenssejä vuodenajasta riippuen.

Ausseissa Sydneyn lähellä asuvilla sukulaisilla oli satanut pari päivää vettä rankasti, heillä on nyt alkusyksy.

Maanantaipäivää!
Harmaata on taas, mutta ei onneksi sada. Eilen illalla ainakin täällä satoi räntää oikein kunnolla, pihan täydeltä. Nyt onneksi on sohjo sulanut, eikä tarvinnut aamulla lapiohommiin ruveta. Säätiedotus sanoo, että kevät viipyy vielä ja minun mielestäni voi viipyäkin. Onhan vasta maaliskuun puoliväli juuri ylitetty - kohta on kevätpäivän tasaus! Sateita on kuulemma luvassa, ja sekin on hyvä, saadaan pohjavesiin lisuketta.

Minun täytyy sanoa, että tuntui kyllä mukavalta saada tukea silloin, kun edson löi kuin vierasta sikaa. Vaikka yksin, apua pyytämättä pärjään minäkin, enkä moniin aikoihin enää ole edes loukkaantunut saamistani solvauksista, niihin on tullut jo immuniteetti. Silti Ceen ja Rapusen ystävällisyys on ilahduttanut, joten kiitos C ja R siitä. Ystävällisyyttä maailmassa ei ole koskaan liikaa, ei oikeassa eikä virtuaalisessa.

Tänään meni siippa yksinään kahta kettispoikaa tuulettamaan. Minä jäin kytistämään jääveikkausten hakijaa. Täällä on vuosikymmenet ollut tapana veikata järven jäiden lähtöä. Veikkaaminen maksaa ja kaikki siitä saadut varat menevät koululaisten stipendeihin ja vähävaraisten perheiden lasten apuun. Paikalliset leijonat keräystä pyörittävät ja joka vuosi rahaa on tullut ihan kiitettävästi. Omat lapsenlapsetkin ovat niistä päässeet nauttimaan koulussa jaettavien stipendien muodossa.

Mutta nyt lähden tästä "jääveikkausmiestä" odotellessani kaalilootan tekoon. Huomenna ei tarvitse seistä hellan vieressä, vaan voin mennä päivällä viemään siskolleni synttärikukat ja juomaan synttärikahvit. Enää ei kerättyjä vuosia juhlita illalla.

Aurora, kyllä sinäkin minulle tukea annoit, anteeksi, unohdin. Kiitos sinullekin

Iltapäivää. Meilläkin oli kaalilootapäivät viime viikolla. U kehui todella hyväksi. Nyt olemme syöneet karjalanpaistia ja sitä on vielä täksikin päiväksi. Mustalla huumorilla sanottuna, lihaa on kuin raatteentiellä.

Tänään luin lehdestä että Yö-yhtyeen solisti haudattiin lauantaina ja bändin yhtä perustajajäsentä ei kutsuttu hautajaisiin. Nyt sitten yhtye järjestää kolme konserttia Olli Lindholmin kunniaksi Porissa ja Tampereella mutta tätä alkuperäisjäsentä ja monien laulujen sanoittajaa ja kitaristia Jussi Hakulista ei ole kutsuttu siihenkään mukaan. Hän on loukkantunut ja toivoo, ettei ainakaan hänen sanoituksiaan siellä esitetä. Katsoin listan tämän JH:n sanoituksista, niin ihmettelen mitä YÖn muistokonsertissa pystytään esittämään. Sinne on kutsuttu monia muitakin esiintyjiä ja heidänkin hiteistään monilla oli JH:n sanoitus. Saa sitten nähdä, mitä konserteissa esitetään. Uskon että näemme joskus sen tv:ssa. Itse en ole ollut koskaan YÖ:n fani, mutta kyllä heillä on monta hyvää kappaletta esim Rakkaus on lumivalkoinen ja Joutsenlaulu. Sanat näkyy olleen juuri JH:n sen listan mukaan.

Naisissa on voimaa! Tervehdys!

Kävin taas kirjastossa ja kaupassa. Palautin kolme kirjaa ja ne painoivat, joten taakkaa oli kannettavana mennen, tullen. Ja apteekissakin kävin.

Sää oli kyllä keväinen, mutta ei tuntunut kovin lämpimältä. Sen huomion teimme toisen naishenkilön kanssa kun odotimme bussia.

Minunkin yhdellä siskolla on syntymäpäivä 24.3. Ei niitäkään juhlita, mutta lähetin hänelle tänään kauniin kortin ja Timanttiarvan! Toivomuksella, että hän saisi rapsutettua siitä kukkarahat. Hieman jännitystä elämään.

Minulla on nyt jännitystä siitä, että päästääkö robo minut ketjuun?

Minulle soitti eilen tuttu nainen. Hänen ystävänsä, minun kälyni, olisi eilen täyttänyt 74 vuotta, mikäli olisi elossa. Niinpä hän soitti minulle! Muistelimme liian nuorena kuollutta vainajaa. Että sellainen syntymäpäiväpuhelu.

Täällä on nyt loskaa nilkkoihin asti. Kestää kauan ennen kuin kaikki sulaa.

Tuolla se Olli Lindholm istuu ja puhuu niin hyväntuulisena ja terveen oloisena The Voice of Finlandin tuomarinpallilla. Ei millään arvaisi, että vähän ajan päästä tuoni veisi riskin miehen.

Oli hyvä ratkaisu jatkaa ohjelmaa kuin ei kuolemaa olisi ollutkaan.

Kyllä ihmettelen, jos ei Hakulisen Jussia kutsuttu hautajaisiin. Tuossa vaiheessa mahdolliset kahinat muusikoiden välillä olisi pitänyt unohtaa.

Se onkin hienoa, että elokuvatähdet, muusikot, laulajat ja kirjailijat jäävät elämään kuolemansakin jälkeen.

Vastasin Auroran 18:29 kirjoitukseen ja sekin on poistettu sääntöjen vastaisena! Johan on kumma. Kerroin vain lisää kälyasioista.

Ennen nukahtamista kokeilen taas konettani.

Päivä mennä pätkähti taas viuhahtaen ohitse. Huomenna ei tarvitse lähteä minnekään, mutta keskiviikkona on jo jotain menoa. Perjantaina menen ystävättären kanssa Kansallisteatteriin katsomaan Yhtä matkaa näytelmää. Se on ensi-ilta ja sain nuo liput pojanperheeltä joululahjaksi. Seela Sella näyttelee siinä ainakin, muita en nyt muista. Kulttuuria on siis tiedossa!

Nyt Grishamia lukemaan ja sitten hokemaan "ja."

Kauniita unia!

Minun kirjoituksiani on jo kolme poistettu tämän illan aikana. Minä en saa siis kirjoittaa kälyistä mitään.

Huomenta!

Onpas auroralla ollut aamujen aamu! Minä näin hyvin todentuntuista unta juuri ennen heräämistäni liittyen kauan sitten tapahtuneeseen erooni eksästäni! Sanoin unessani "suorat sanat" kaikkien kuullen, joten pitkät on vaikutukset joillakin elämän tapahtumilla, kun unessakin tulevat aivan todellisina mieleen. Oli "pahamieli" herättyäkin, niin todelliselta tuo uni tuntui. Onneksi tuollaiset unet ovat jo harvinaisia.

En ymmärrä yhtään, miksi Ceen kommentit robo poistaa? Minulta se on poistanut yhden, aivan tavallisen kommentin, mutta minua se kiusaa sillä, ettei meinaa päästää ollenkaan tänne!

Nyt kokeilemaan.

Kyselin kerran näiden palstojen ylläpidosta, millä kriteereillä kirjoituksia poistetaan (listahan on saatavilla), kun välillä näyttää siltä, että poistettavissa teksteissä ei ole ollut mitään po. "kiellettyjen kirjoitusten" listan sisältämiä kohtia. Kun taas moni törkeys on päässyt julki. Kuulemma, jos lukee, että poisto on tehty sääntöjen vastaisena, niin silloin poiston tekee robo. Jos taas poiston on tehnyt ylläpito, niin silloin mukana on ihminen. Omituista toimintaa joka tapauksessa. Taitaisi olla koodaajilla täydentäviä töitä:)

Niin, ja hyvää aamupäivää. Onpas Auroralla ollut melkoiset aamusutinat. Itsekin joskus koiran mahavaivojen takia yöllä paikkojen siivouksen ja potilaan yöllä ulos kuskaamisen kokeneena voin sanoa, että siinä hommassa unet karisevat silmistä sen siliän tien.

"On tyyni nyt, ei tuule nyt, ja tuulikin on tyyntynyt", siis ihan pläkä keli. Kohta sinne sekaan koirien kanssa. Sen jälkeen systerin synttärikahveille. Siellä mietimme myös jotain pientä ohjelmanumeroa hiljakkoin edesmenneen serkkumme tulossa olevaan muistotilaisuuteen. Musiikkiahan se tietysti on jossain muodossa. Katsotaan mitä yhdessä vainajan sisaren kanssa keksimme; hänkin on tulossa kahveille.

Hyvää päivää itsekullekin!

Melkein keskipäivää. Eilisistä kolmesta kirjoituksestani sana käly ei voinut olla ryypää tekoälyn poisto-operaatioon, koska Aurorallakin kolmessa kirjoituksessa oli se sana. Minun kirjoituksissani ei ollut mitään sääntöjen vastaista.

Kerroin vain, että minulla on kaksi kälyä, joista toinen on miehen sisko ja toinen miehen veljenvaimo. Omalla veljelläni ei ollut vaimoa sanojensa mukaan, vaikka asui naisystävänsä kanssa varmaan 20 vuotta, mutta he olivat kuulemma vain ystäviä. Mainitsin myös sen, että entinen nimitys miehen siskolle oli ennenvanhaan nato, mutta sitä sanaa ei enää juurikaan käytetä.

Saa nähdä kauanko tämä kirjoitus pysyy täällä. Odotan mielenkiinnolla.

Kaikille kälyille, kydöille ja natoille sisarellista Minna Canthin päivää.

Lopultakin nainen on saanut liputuspäivänsä. Jaa, liputetaanhan äitienpäivänäkin, mutta se on sellainen joukkotervehdys- ja lepytyspäivä. HeSan Teema-liitteessä on paljon juttua Minnasta, jota aina ei ole arvostettu, koska oli jonkin verran ärhäkkä kirjoittaja ja sitä paitsi lihavahko. Varsinkin konservatiiviset miehet inhosivat tyyppiä, joka vaikka itse eli hyvin lankakauppiaana nosti teoksissaan esille köyhän kansan ja sitä sortaneet miehiset rakenteet.

Päivä jatkui parempana kuin alkoi. Labrassa olin ekana jonossa ja pääsin sieltä nopeasti. Sydänfilmissä ei ikinä jonoa olekaan. Miesfilmaaja seisoskelee putkansa ovella ja oikein haravoi katseellaan yleisöä, että eikö nyt kukaan niitä lappusia rinnuksiinsa halua.

Apteekissa selvisi, että omakannan kautta uusintapyynnön lähettämäni lääke on yhä käsittelyssä. Toista kaipaamaani rohtoa ei apteekissa ollut, mutta ystävällinen farmaseutti tarjoutui jalan juoksemaan toiseen apteekkiin hakemaan tuotteen, kun valitin huonoa keliä. Esimerkillistä yleisönpalvelua! Sinänsä kyllä merkilistä, että tässä pikkukaupungissa on kolme apteekkia lähekkäin.

Koira nukkui kotona kaikessa rauhassa, joten yöllinen mahatauti olikin ollut ohimenevää laatua, kuten ne tavallisesti ovatkin. Nyt on minullakin tarvetta pienille päivänokosille.

Kirjoitellaan

Nyt on minultakin poistettu teksti, jossa puhuin Minna Canthista. Onko liputuspäivänkin ansainnut nainen niin vaarallinen, että hänestä ei ajanvietepalstalla saa hiiskua sanaakaan? Jos näin on, robon pitäisi päivittää itsensä nykyaikaan, jossa naisillakin on oikeuksia.

Jos poisto liittyy vaaleihin, voin kertoa että Minna C. ei ole ehdokkaana maattuaan haudassa niin pitkään, että hänen syntymästäänkin on jo 175 vuotta.

Nyt on siis vaalitkin niin lähellä, ettei niihinkään saa viitata mitenkään, edes kauan sitten kuolleen taholta. Onkohan tuo robo mamu, eli maaseudun tulevaisuus -aatteen kannattaja.

No nyt on ihme, ettei Minnasta saa puhua mitään. Ja on sentään hänen liputuspäivänsä! Nyt on tekoälyn älyäminen lakannut kokonaan.

Minäkin kokeilen, onko poistojen syynä maininta Minna Canth? Nythän on myöskin tasa arvo päivä.

En kirjoita enempää, vaan haluan testata roboa nyt Minnalla.

Aamujen aamu muuttui kuitenkin kivaksi päiväksi. Pääsin labraan jonottamatta, samaten sydänfilmiin. Apteekissa sain hyvää palvelua: kysymäni sydänlääke oli tilapäisesti lopussa, mutta farmaseutti kipaisi hakemassa vastaavan tuotteen toisesta apteekista lainaksi. Kotona koira oli rauhoittunut nukkumaan, mahataudit menevät niillä nopeasti ohi. Ostin paluumatkalla pizzan ja hyvä pizza olikin.

Alueuutisissa näytettiin miten Itä-Suomen pikkukaupungit tulvivat isoina lammikkoina, kun viemärit eivät vedä. Onneksi pääsen huomenna tyttären kyydissä asioille.

Vilkaisin äsken Viron lehtopöllön pesälle, nyt siellä on kaksi munaa, kun emo oli poistunut pesästä.

Kevyttä keskiviikkoa!
Paitsi minulla se ei oikein kevyt ole. Taas meni koko yö aamukuuteen valvoessa, ja kun siitä "yövuorosta" nousee, niin kevytoloa ei, en ainakaan minä, saa koko päivänä. Olo on todellakin kuin yövuoron tehneellä. Ja sen homman minä tiedän, tehtyäni lähes 20v vuorotöitä.

Olen nyt muutamana yönä yrittänyt saada pääkoppaani asettumaan Rapusen neuvoman ja-sanan hokemiseen, mutta en ole onnistunut. Ehkä nämä, juuri tällä hetkellä taas mieltä kovasti rassaavat asiat ovat niin painavia, että ne vain eivät jää taka-alalle vaikka mitä hokisi. Välillä hoen kettiksien nimiä, myös muita hokusanoja olen kokeillut. Sen olen huomannut, että hokusanan joka tapauksessa pitää olla lyhyt. Viime yönä pari kertaa olin jo melkein unelias, kun jaksoin keskittyä sanaan, mutta kummallakin kerralla mieltä rassaavat asiat ottivat paikkansa takaisin ajatusteni ylimmällä rivillä. No, ehkä ensi yönä nukun, kun viime yönä unta tuli vain vajaa kaksi tuntia.

Juuri söin ison annoksen kaalilootaa - ja sitä jäi vieläkin. Luin äsken HS:n kirjoituksen suomalaisten lihasyönnistä ja siihen liittyvät lukijoiden kommentit. Kyllä meitä suomalaisia jaksetaan syyllistää.

Lihan syöntiä en aio lopettaa mm. siksi, että siitä saa helpoiten proteiiniä, jota vanheneva kroppa tarvitsee ja siksi, että mahani ei kestä määrätöntä rehujen, etenkään papukasvien syöntiä. Vähentänyt lihaa kuitenkin olemme aika paljon. Silkkaa lihaa ruokana meillä on erittäin harvoin, lähes aina on sen seassa/mukana kasviksia. Kunnon pihvikin laatulihasta muutaman kerran vuodessa saa aina seurakseen salaattia ja usein myös pottua jossain muodossa. Ja pottuhan on kasvis, jota kuitenkin ruokaeks- ja nykypertit halveksuvat.

Nyt alkaa uni painaa silmää. Pitää pistää puhelin hälyämään puolen tunnin päästä, ettei ihan holtittomaksi nukkuminen mene.

Itsekään en kestä pelkkää rehujen syöntiä, minusta ei tulisi ikinä vegaania näillä näkymin. Ihminen on sekasyöjä. En silti pidä erityisemmin merenelävistä kalan ohella muista kuin katkaravuista sekä tonnikalasta eri muodoissaan esim purkista tillin ja muiden lisukkeiden ohella taikka pihvinä ja itse asiassa katkaravuistakin vain niiden valmiiksi peratuista häntäpaloista. Pari kertaa olen järjestänyt rapukestit kotonani pojallemme ja hänen avokilleen, poika oli ihastunut ja nautti siitä niin että jouduin järjestämään toisenkin kerran, itse en olisi niin välittänyt. Ne olivat pieniä jokirapuja, joita ostin pienen ämpärillisen k-kaupasta, en siis elävästä rapualtaasta niitä ostanut ja itse keittänyt.

Tänään oli mielenkiintoinen artikkeli HS:ssa mulkeroista, jotka hallitsivat mielipiteillään ja teoillaan maitaan ja maailmaa. Ihmetytti esim Martti Lutherin viha juutalaisia kohtaan. Juutalaisethan kielsivät Jeesuksen. Sittemmin muslimit kieltävät kaikki muut uskonnot väärinä. Kaikki maailman sodat ja vihamielisyydet johtuvat uskonnoista ja politiikasta. Siitä ei päästä mihinkään edelleenkään.

Olimme tänään U:n kanssa skype-yhteydessä pojanpoikaamme ja hänen tyttäreensä, U poistui välillä keittiöön niin pikkutyttö kysyi mihin pappa meni? No, pappa meni keittiöön niistämään nenäänsä, kun ei ollut paperia lähellä. Heti reagoi. Lapsen äiti oli mennyt aamulla töihin, ensimmäistä päivää hoitovapaan jälkeen. Heti iski aktiivimalli, kun olisi pitänyt saada työttömyyskorvausta. Eikä tämäkään paikka ole kuin joku sairauslomasijaisuus, varmaan muutaman päivän.

Nyt on poistettu viesti, jossa puhuin vain skype-yhteydestä pojanpoikaamme ja hänen tyttäreensä. Perheen äiti oli ensimmäistä päivää töissä, eli nyt on ak tiivi mal li kai iskenyt, koska alkoi melkein saamaan työttö myys korv austa. Se lienee syynä poistoon. Sanoin vielä, että työ ei ole mitenkään vakituinen vaan ehkä muutaman päivän sairaus loma sijaisuus. Pätkin kirjoituksen, ettei teko äly älyä. Siis vaalit lähestyvät ja työt tömyys on saatava minimiin.

Nyt on ihme tapahtunut. Viestit on palautettu. Ehkä oikeat modet ovat nyt heränneet siihen aiheettomiin tekoälyn poistoihin. Katsoin taaksepäin niin kaikki näkyvät palautetun.

Toivottavasti robo ymmärsi, mistä on kyse, mistä ihmetyksemme kumpusi. Katsotaan, mikä on jatko.

Äsken taas pistin erään lehden tilauksen poikki. Minua on ruvennut oikein kunnolla pännimään makasiinilehdet, joista joskus aiemmin olen täälläkin marissut. Nyt samaan, kaikenlaisen sekalaisen sälän julkaisijaksi on ryhtynyt myös Kotiliesi, joka minulle on tullut jo vaikka kuinka kauan. Yritin kyllä sinnikkäästi jaksaa jatkaa sen lukemista, mutta tuli vihdoin toppi, kun yhdessä lehdessä oli parikymmentä sivua erilaisia, muutaman rivin "tokaisuja" jostain aiheesta ja niihin liittyviä kuvia. Ts. n. 1/4 sen lehden sivuista on tuubaa (minulle). Ei niitäkään sivuja ilmaiseksi tehdä.

Minulla on onneksi vielä kyky keskittyä pidempiinkin kirjoituksiin. Telkkaristakaan en katso puolen tunnin juttuja, kuin poikkeustapauksessa. Jos sellainen on asiaohjelma, niin puolessa tunnissa ei päästä puusta pitkään. Jos taas joku viihde- tai hupiohjelma, niin ei (en) siitäkään hullua hurskaammaksi tule. No, se on minun ongelmani. Eikähän todellakaan ole pakko niitä katsoa tai sälälehtiä lukea. Sitä paitsi monissa aikakausilehdissä julkaistaan nykyään vain vegeruokien ohjeita. Minusta ei vegaania saa tekemälläkään.

Tänään oli mielenkiintoinen juttu HS:ssä Hernesaarta koskevista suunnitelmista. Samassa jutussa sivuttiin myös Jätkäsaaren liikenneongelmia. Aivan käsittämätön tilanne sielläkin. Eivät kuulemma suunnittelijat uskoneet, että sellainen liikennemäärä siellä/sinne/sieltä joka päivä seilaisi. Siis vihreiden uskon varassako pääkaupunkiamme kehitetään! Joku kirjoittikin kommenttinaan, että vihreät ratkaisevat asiat ideologiallaan: jos näyttää siltä, että totuus on toinen kuin ideologia, niin totuus saa väistyä. Kammottavaa politiikan tekoa. Verovaroilla. No, on tietysti täällä landellakin ongelmansa, joita myös verovaroin tuetaan, mutta kustannusten mittakaava, Luojan kiitos, on hieman toinen.

Tilanne muuten täällä: lehdet luettu, kettislenkki tehty, lounas syöty, kahvinkeitin ropsottaa, kaupan tuore pulla odottaa sen kaverina. Illalla edessä rankka kokous, missä agendan mukaan päätetään asioista, jotka vaikuttavat oleellísesti meidän kahdenkin tuleviin vanhanpäiviin. Joudutaanko alistumaan hirveään taloyhtiön velkaan, siinä "päivän sana".

Hyvää päivää!

A-mummun tapaan olen itse lopettanut jo kaikkien ns naisten- ja aikakausilehtien tulon kotiini jo muutama vuosi sitten. Minua ärsytti, että esim Kodin kuvalehti oli täynnä asioita, joita en itse koskaan tee, Me Naiset ja Anna olivat täynnä meikkien ja asusteiden kuvia, eniten ärsytti se että kummassakin lehdessä oli tasan samoista julkuista kuvat, miten julkut olivat esim jonkin elokuvan kutsuvierasnäytännössä lapsineen taikka ilman, kirjoitinkin aikanaan jompaan kumpaan, että valitkaa edes vähemmän kuuluista julkut omaan painatukseenne, että tulee edes vähän vaihtelua. Kaikenmaailman ruokavinkit, neulontaohjeet, kotikukkien kasvatukset ym eivät minua kiinnosta. Saan jatkuvasti kaikenmaailman lehdistä tarjouksia, niissä yleenä kylkiäinen on kalliimpi kuin se lehti, mutta se edellyttää aina kestotilausta jne. Ne tarjoustavaratkin ovat niitä mitkä eivät minua kiinnosta. Korulahjat ja hajuvedet jäävät käyttämättä, tuolla ne kaapissa odottavat hävitystä. Muilta lahjaksi saamani korutkin ovat rasioissaan kun en juuri niitäkään käytä. Itselläni on liuta itse ostamiani korvakoruja, niitä lähinnä käytän.

Aina sisarellani käydessä saan kassillisen näitä lehtiä, selaan ne läpi, luen mikä kiinnostaa ja sitten lehtiroskiin kun olen poistanut osoitetiedot takasivulta.

Kyllä harmittaa. Jos ei robo poista tekstejäni, teen sen itse. Kirjoitin äsken pitkän jorinan suhteestani naistenlehtiin, mutta teksti lähti lentoon juuri ennen lopettamista.

Noista magazineista sen verran, että juuri se a -mummua häiritsevä säläisyys risoo minuakin ja lisäksi meikkiohjeet ja ne ikuiset ruokakuvat.

Paljon enemmän tykkään katsella iltapäivän outoja tv-ohjelmia tuolta maailmalta. FOX-kanavalta tuleva Australian rajalla on vallan vetävä reality. Siinä kerrotaan, mitä kaikkea lentokenttien tullimiehet löytävät turistien tuomisista: milloin Venäjältä tuodun mädän karhuntaljan, milloin ausseista Japaniin menossa olevia harvinaisia liskoja. Eläinraukat, siis nämä jälkimmäiset, oli paketoitu sukkien sisään. Päästyään eläintarhan karanteeniin ne saatiin oikaistua oikeaan muotoonsa päivien mykkyrässä olon jälkeen ja elvytettyä onneksi henkiin.

Seurasin tänään myös jättimäisistä muuttokuormista kertovaa kanadalaisohjelmaa. Siinä roudattiin pyörien päällä kokonaisia kartanoita paikasta toiseen sen mukaan missä on maaperästä löydetty uusia kultaesiintymiä. Tulipa mieleen, että kun "muu Suomi" on täynnä hylättyjä taloja, eikö niitä voisi siirrellä pääkaupunkiseudulle asunnoiksi sinne muuttaville gold diggerseille.

Ehkä ei sentään. Olivat nämä mansionit sen verran huteran näköisiä, että taisi olla pelkkää lavastetta koko juttu.

Aurora painoi siis jotain väärää nappia että kirjoitus painui bittitaivaaseen. Minäkin olen joskus painanut enteriä, kun sitä ei siinä vaiheessa saisi painaa, kun ei ole esim rivinvaihdostakaan kyse. Harvoin niin tapahtuu kuitenkin.

Itse katsoin esim toissailtana netistä erilaisia häämenoja esim turkkilaisista kurdien häistä sekä dubaililaisia tai nepalilaisia. On kyllä todella erilaiset häät kuin meillä suomalaiset.

Eilen katsoin miten ihmiset krematoidaan Intiassa tai Nepalissa. Ei heistä mitään uurnaa enää hautaan laiteta tuhkauksen jälkeen, joka tapahtuu vaikka rannalla, vaan loppupuut ja tuhkat lakaistaan jokeen, mistä taas suurimmat roskat naarataan pois. Oli kyllä todella roskaisen näköinen joki. Rituaali oli hyvin samanlainen kaikille ruumiille, oli sitten intialinen tai nepalilainen.

Katmandussa on temppelialue, missä joen rannalla ruumisroviot palavat kaiken aikaa sinne rakennetuilla betonialustoilla, joita on vierivieressä joen varrella. Valtava savu leijuu alueella, ihmiset saattavat vainajiaan siinä vieressä taikka temppelin eri parvekkeilla seuraten palamista. Palamista seuraava vartija kohentaa tulta ja sohii pitkällä kepillä rovion sisäosia, josko on palaminen jo lopuillaan jolloin haetaan ämpärillä vettä joesta ja tukahdutetaan tulta jotta saadaan palamattomat puunjämät lakaistua jokeen. Ja uusi rovio rakennetaan tilalle.

Meillä tuhkaus ei ole noin ihmisläheistä toimintaa eikä ole koskaan ollutkaan. Nyt olisi jo ilmaston saastutus esteenä. Meillä jo takassa poltettu puu on liian saastuttavaa.

Aussien rajalla todella katsotaan, ettei vie sinne mitään kiellettyä. Kun U:n sisko viimeksi lähti meiltä, hän oli ostanut pari pussia kalansavustuspurua heidän savustimeensa, mutta ei sitten vienytkään sitä, koska se puru on puuta. Mitään puutavaraa tai kasveja taikka ruokaa sinne ei saa viedä.

Kun saatoimme häntä Vantaan lentokentälle ja hän meni turvatarkastukseen, niin hänen käsipakaasinsa jouduttiin avaamaan ja kaivamaan esille siellä ollut paksu joulukynttilä, minkä sai serkultaan viemiseksi jouluksi isänsä siunaustilaisuuden jälkeen. Se näes näytti epäilyttävältä laukussa läpivalaistuna, paksu pötkylä, missä keskellä tulilanka. No, kynttilä pääsi Ausseihin.

Nyt on poistettu tekstini, missä kerroin U:n siskon matkasta takaisin Ausseihin isänsä siunaustilaisuuden jälkeen. Kerroin siitä, mitä hän aikoi viedä, mutta ei vienytkään ja sitten viaton paksu joulukynttilä aiheutti hänen käsipakaasinsa avauksen läpivalaisussa. Kynttilä näytti epäilyttävältä, koska siinä on se sy dän lanka.

Kynttilä sai sitten matkustaa Ausseihin, mutta savupurupussit kalojen savustukseen hän jätti pois matkasta. Ne kun ovat puupurua, jota sinne ei saa viedä. Ei mitään puuta ja kasveja. Suklaalevyjä saa viedä.

Minulta on poistettu jo toinen viesti missä vain sanoin U:n sisaren Suomesta lähdöstä tullin läpivalaisussa. Jo on todellakin sääntöjen vastaista jos saa vietyä joulukynttilän Ausseihin!

Monesti olen huomannut kun Ausseihin vaikka aasialaiset yrittävät tuoda kaikenlaisia siemeniä ja jyviä ja sanovat niiden olevan heidän ruokaansa, ei mene yleensä läpi. Suklaata sinne saa viedä, ainakin viimeksi vei muutaman levyn F:n sinistä. Savustuspusseja osti, mutta jätti viemättä, koska se on puupurua, sitä ei saa viedä.

Valoa pihaan!

Tervehdys Elämään!

Katselin tässä koneella istuessani kun meillä taloyhtiössä uusitaan pihavaloja. Yksi valopylväs on aivan tässä minun ulko-oveni kohdalla. Ikkunan alla. Johan nuo entiset alkavatkin olla aikansa valaisseet.

Ulkona on aurinkoista, mutta tuulee että pelkään taas mäntyjeni puolesta. Toivottavasti tuuli tyyntyy siihen mennessä kun lähden teatteriin. Ei tuota tuulen tuiverrusta tukka kestä, no kampaus ei ainakaan.

Olin tänään pitkästä aikaa U:n kanssa ruokakaupassa. Tuuli oli rajua sisäpihallamme, että tukka meinasi lähteä mukaan, mutta olin sen laittanut kiinni sellaisella haravakammalla, niin en ollut hakakanpesä päässä kaupassa.

Siellä punnitsin perunat väärällä koodilla, huomasin että olin ostanut banaaneja. U sanoi, että tuo on se koodi ja suurempi numero on kilohinta. Siihen ihmettelin, että miksi sen tavaran koodi, jolla sen punnitsemme, on paljon pienemmillä numeroilla merkattu laarin kylkeen kuin sen tuotteen kilohinta. Kerrankin toin kotiin yli 7 euroa maksavan muutaman potun kun sen suuremmilla numeroilla olleen kilohinnan katsoin. Oli joku kallis vihannes. Huomasin sen vasta kotona, mutta en mennyt valittamaan, silloinkaan kassa ei edes maininnut siitä. Tänään kotona huomasin kun olin vaihtanut kaupassa oikean lapun pottuihin, että banaanit olisivat olleet halvempia, potut kalliimpia kilolta. Olisikohan kassa huomannut tässäkään tapauksessa?

Se poistettu on minun kirjoitukseni sinun jälkeesi, kun kerroin, että olin taas pitkästä aikaa kaupassa U:n kanssa ja punnitsin perunat banaanin punnitusnumerolla.

Olipa taas tpdellakin sääntöjen vastainen kirjoitus!

Katsoin koska Rapu paljasti, että joku on nostanut esiin vuodelta 2015 meidän elämämme tähän ketjuun, ihan ihme juttu. Jostain lainoista puhutaan. Ketjua ei siis ollut suljettu ylläpidon toimesta, koska oli alle 400 kirjoitusta. Tämä vanhojen ketjujen esiinnosto on täällä yksi harmi. Pitää aina katsoa, milloin ketju on avattu, ennen kuin alkaa sinne puhumaan mitään. Varsinkaan, jos avauksesta on monta vuotta.

Koska robo vihaa jostain syystä minua, vaihdoin nimmariani siihen vanhaan niin että Cee on mukana. Pelkkä Cee ei kelvannut, koska se on jo jollakin. No olihan se minulla aluksi, ennen kuin Calvados oli omittu jonkun muun taholta, jonka en tiedä mitään tänne kirjoittaneen mihinkään ketjuun sen koommin, vaikka ns rekisteröi sen.

Nyt jo nimmarini aiheuttaa omassa avaamassani ketjussa lähes kaikki poistoon, niin en tiedä, mikä on syy, koska en tiedä mitään sääntöjen vastaista tänne kirjoittavani. Minulla on ne säännöt todellakin tiedossa. Nyt kyllä taas valitan sinne ylläpitoon, että saavat antaa tekoälylle kyytiä.

Kirjoitin ylläpitoon taas poistoistani, koska minua ärsyttää tavattomasti, että jos käyn U:n kanssa kaupassa, niin se poistetaan sääntöjen vastaisena. Samoin, että kerroin Aussien tullin läpi päässeestä kynttilästä, kun se oli kaivettu laukusta esiin ja nähty se ihan oikeasti. Katsoin Ravun huomion, että aloittamani ketju vuodelta 2015 oli nostettu ylös ja siinä nainen antaa vinkkejä lainannostoon peräti nettiosoitteiden ja puhelinnumeroiden kera ja se jos mikä on sääntöjenvastaista. Se oli ainakin äsken vielä poistamatta sieltä. Siinä oli alle 400 kirjoitusta, eikä ollut siis katkaistu ylläpidon taholta. Pyysin sen kirjoituksen poistoa ja sen ketjun katkaisua.

Onkohan S24 jo kyllästynyt meihin elämäläisiin?

Taas on yksi poistettu, olikohan minun vai jonkun muun? Se on tuossa 17:33 ja 17:55 minun juttujeni välissä. Pitänee alkaa kirjoittamaan törkeyksiä niin niitä ei poisteta. Tavallinen tylsä elämä on siis tylsää robonkin mielestä, joutaa poistoon.

Nyt on poistettu sekin kirjoitukseni, missä kerroin noista poistoista, joista valitin ylläpitoon. Mainitsin siinä myös siitä vanhasta avaamastani ketjusta vuodelta 2015, mistä Rapu kertoi ensin, sekin oli liikaa robolle. Se, joka nosti sen esiin on edelleen siellä ja se kirjoitus jos mikä on sääntöjen vastainen. Antaa vinkkejä lainanostoon puh num kera ja nettiosoittein. Tänään joku nainen sen kirjoittanut, neljän lapsen äiti.

Tuo 19:30 tänne siirtämäni viesti saa olla mutta kun käyn U:n kanssa kaupassa, se poistetaan.

Nyt se siirtämäni viesti on poistettu täältä, mutta ei sieltä, mistä sen tänne siirsin. Se oli jatkona tuolta Elämän ketjusta vuodelta 2015, tänään ip:llä kirjoitettu ja vastoin kaikkia sääntöjä.

Huomenta

Unet ne muuttuvat yhä kummallisemmiksi. Todellisia vainoamiskuvitelmia en näe, mutta pahoja kumminkin. Viime yönä minut ryöstettiin.

Olin mennyt isoon vaatekauppaan Hgin keskustaan, minnekäs muualle. Heti ovella riensi harmaatukkainen myyjätär auttamaan takin riisunnassa ja kuljetti kyseisen vaatekappaleen takahuoneeseen, naulakkoon kuten luulin. Hetken päästä muistin, että lompakkoni oli jäänyt takin taskuun. Rotsi oli kuitenkin kadonnut kuin maan nielemänä, samoin hopeahiuksinen, avulias myyjätär. Kuvaan kuului, etten löytänyt poliisin numeroa mistään. Selailin valtavan paksua entisajan puh.luetteloa. Samalla totesin, että puhelinkin oli hävinnyt sen tien eikä kotiavaintakaan ollut missään.

Mikä tuollaisenkin unen aiheuttaa? Veikkaanpa että jotenkin ahdistunut mieliala. Joku lähistöllä halusi ryöstää minulta tyytyväisen mielen...

Oli kiva taas lukea Mauran ja Ravun kuulumiset ja pitkät jutut saittekin läpi. Nuo unet ovat aina sellaisia, että jos näkee jotain ihanaa unta, se päättyy kesken mutta nuo huonot jatkuuu ja jatkuu kunnes herää tuskastuneena kun on aina jossain pulassa niin että on pakko herätä kun käy liian voimille.

Ravulla on ollut mukava teatteri-ilta tuo junamatka, jossa vanha nainen ja keski-ikäinen mies lähentyvät toisiaan henkisesti, vaikka ovat aluksi ihan eri aaltopituuksilla. Seela ja Puntti ovat parhaita näyttelijöitämme. Teatteri oli siis huonosti ohjeistanut tuon tarjoilun olevan ilmaista kaikille. Eikö sitä edes kuulutettu väliajan alussa?

Iltapäivää!
Mauran unen puhelinluettelon selaamisessa on jotain samaa kuin minun unissani. Niissä minäkin olen jossain pinteessä, usein matkalle lähdössä ja tavarat on pakkaamatta tai liput ja passi kotona. Silloin pitäisi soittaa jollekin, mutta joka kerta joko puhelin ei toimi, näppäimet jumissa tai näyttö pimeänä, tai sitten en saa siitä esille tarvitsemaani puhelinnumeroa. Tosi ahdistavia unia. Helpotus on suuri, kun sellaisesta unesta herää, tuskanhiessä.

Eilisissä hautajaisissa taas tuli esille ihmisten, ihan lähisukulaistenkin perin erilaiset elämänkohtalot. Vainaja oli vauvana annettu lähisukulaisen perheeseen, äidin synnytysmasennuksen takia. Paitsi että silloinhan po. diagnoosia ollut olemassakaan. Hulluinhuoneelle moneksi kuukaudeksi laitettiin tämäkin äiti, jolla kotona ennestään jo viisi lasta. Perheen isä jotenkin pärjäsi niiden kanssa, mutta uutta vauvaa hän ei halunnut. Lapsi kasvoi siis aikuiseksi sukulaisensa perheessä ja vasta aikuisiällä sai asiasta tietää, kuten sen perheen sisaruksetkin. Oikeat sisarukset sen sijaan asian olivat tienneet koko ajan.

Nyt ihmettelen, kuten moni muukin sitä, kuinka asia pysyi salassa niinkin kauan, kun kuitenkin sukulaiset tapasivat toisiaan suvun monissa juhlissa.

Sittemmin edesmennytkin sai oman lapsen, mutta erosi aika pian lapsen äidistä. Lapsi oli silloin vain kolmevuotias. Eilen tapasin muiden sukulaisten tavoin ensimmäisen kerran tuon lapsen, nyt tietysti jo aikuisen naisen. Hänet oli äitinsä erottanut isästään ja tämän perheestä. Vasta reilu vuosi sitten tytär oli tavannut isänsä uudestaan ja vähän oppinut tuntemaankin jo tuolloin hoitolaitoksessa asunutta sairasta isäänsä. Isältä oli mennyt puhe- ja liikuntakyky, mutta kommunikoivat keskenään, tytär puhuen ja isä kirjoittaen. Isä oli loppuun saakka terävä päästään ja kerkisivät kuulemma aika paljon selvitellä asioita. Aika surullinen kohtalo kummallakin. Tytär kuitenkin kertoi olevansa iloinen siitä, että edes jotenkin kerkisi tutustua isäänsä.

Vaikeita voivat perhe- ja sukuasiat olla. Jotenkin kuitenkin tuntuu väärältä, että aikuinen voi kieltää lasta tapaamasta sukuaan, perhettäänkin. Sen ymmärtää, jos kyseessä on lapsen turvallisuus tai joku muu vakava syy, jonka vuoksi niin pitää toimia.

Niin on ex-miniäni nyt katkaissut, omansa lisäksi, lastensakin yhteyden omaan äitiinsä, vaikka mitään syytä ei ole muuta kuin, että tytär ei suvaitse äitiänsä. Lapset ovat ihan onnettomia. Heille tämä toinenkin mummo on rakas. Soittavat kyllä äidiltä salaa hänelle kun ovat isänsä luona. Lasten puhelimet ovat äitinsä nimellä ja niissä mummo on suljettu ei toivottujen listoille. Ihme, ettei minun suhteeni ole tehnyt samaa. Ei kai voi, kun edelleen välillä joutuu pyytämään meiltä kuljetusapuja lasten harrastuksiin. Eivätkä lapset vielä tunne "bonus-isovanhempia", joilta myös saattaisi saada autokyytejä. Lapset eivät kuulemma haluakaan heitä tuntea. Vaikeaksi on mennyt lasten elämä, kaikin puolin. Mutta äiti se vain porskuttaa.

Kohta se onkin taas saunan lämmityshugi.. Tällä mäellä on monta kymmentä puilla lämmitettävää saunaa ja takkaa. Niitä on lämmitetty kohta 50v ja pienhiukkasia on siis hengitetty. Pisimpään asuneet ovat viihtyneet täällä nelisenkymmentä vuotta, mekin jo 33v , ja kahta lukuunottamatta kaikki ovat vielä hengissä. Po. kaksi vanhusta - olivat "alkuasukkaita" - kuolivat kumpikin sydämen loppumiseen. Sitä ei tiedetä, oliko se pienhiukkasten aiheuttamaa.

Leppoisaa lauantai-iltaa!



hengissä

Aika ihmeellistä lasten äidiltä, että kieltää omalta äidiltään ja lapsiltaan yhteydenpidon. Tuskin tuo äiti on mikään juoppo tai muuten holtiton tyyppi, on vain moittinut tytärtään tämän uusista valinnoista ex-miehensä suhteen.

Itselläni ei ole mitään kokemusta isovanhempieni taholta, he kun ovat kaikki kuolleet niin nuorina.

Omat lapsenlapsemme ovat meille todella rakkaita ja se yksi lapsenlapsenlapsemmekin on elämässämme mukana jos ei päivittäin niin ainakin viikoittain. Tällä sukumme nuorimmalla on paljon isovanhempia ja kaikkia tapaa tietyin väliajoin. Tuollaista isovanhempien runsautta ja rakkautta en ole ikinä kokenut.

Lehdessä oli hauska vitsi: mies menee kirjakauppaan ja sanoo myyjälle, että vaimoni on innostunut kirjoittamaan runoja, haluaisin ostaa hänelle lahjan. Siihen myyjä tokaisee: voi kuulkaa, roskakorit ovat tuolla talousosastolla.

Sunnuntai iltapäivän alkua kaikille!

Aurinko paistaa ja meri on vapautunut jäistä aivan meidän rantaamme asti, mutta tuolla oikella killuu vielä jäälauttoja varjon puolella. Lokit ovat suurina parvina palanneet. Kohta pykäävät varmaan pesää taas tuon yhden korkean paaden päälle tuossa nurmikkokaistaleella. Se on korkein paasi tuosta usean matalamman paaden taideteoksesta. Lokin pesimistä on yritetty estääkin laittamalla sinne pari paksua ja pitkää naulaa pystyyn, mutta ei aina auta. On pykännyt pesän naulojen väliin ja syöksyilee sieltä nurmikolla aurinkoa ottavien päälle niin kauan kuin poikaset ovat pesässä.

Minäkin kokeilin lukea tuota Auroran tyttären artikkelia, mutta oli vain tilaajille.

Siitä tuli mieleeni etunimiasia, että oliko Eliisa almanakassa tyttäresi syntymävuonna. Nyt katsoin että se on myös yhdellä i:llä vuoden 2019 allakassa. Riia ja Piia ovat vain kahdella i:llä.

Asia tuli taannoin lähes 20 v sitten esiin tuosta nimenlausunnasta pidennetyn vokaalin suhteen, kun sisareni tytär sai tytön, niin hänet kastettiin toiselta nimeltää Aurooraksi, siis kahdella aa:lla. Allakassa se on edelleen vain yhdellä. Sanoin sisarelleni, että saa alvariinsa selittää, että kahdella aa:lla.

Minulla on serkku, joka sai nimen Ria ja on minun ikäinen. hän on muuttanut nimensä kirjoitusasun Riiaksi jo vuosia sitten, koska kyllästyi selittämään sitä, että kirjoitetaan yhdellä i:llä lausumistavasta huolimatta. Kysyin äidiltään nimen Rai annosta, hän vastasi että on loppuosa Maria nimestä.

Äsken kirjoittamani viesti on taas poistettu sääntöjen vastaisena. Tekoäly ja robot siis haluavat minut pois täältä Elämäketjuista.

Saman olen huomannut kuin Rapu, että täällä saa kirjoittaa vaikka mitä pashaa, mutta tavallinen tylsä kirjoitus on sääntöjen vastainen.

Lähetin ylläpitoon jo perjantaina viestin, miksi kirjoitukseni poistetaan, mutta lainahakemustörkeydet jäävät. Vastausta en ole saanut, mutta äsken huomasin, että ne kaksi lainatarjousta on poisttu ihan juuri äsken.

Tänään poistetussa kirjoituksessani kysyin vain Auroralta, oliko Eliisa nimi allakassa jo silloin kun tyttärensä syntyi. Nyt se on allakassa sekä yhdellä että kahdella i:llä. Siitä kahden i:n olemassa olosta oli kyse.

Kerroin poistetussa viestissä myös kahden i:n ja kahden o:n vaikeudesta kirjoitusasussa, koska vaikka kirjoitettaisiin yhdellä vokaalilla niin se lausutaan vahintään puolellatoista eli pidennettynä. Esim nimissä Ria, Pia ja Aurora. Aurora on suomalaisessa allakassa yhdellä o:lla, Ria ja Pia taas kahdella i:llä ainoastaan.

Siksi yksi serkuistani otti syntymäkasteessa saamaansa Riaan toisen i:n viralliseksi nimekseen. Taas siskontyttöni laittoi tyttärensa toiseen nimeen Auroora eli kahdella o:lla, nyt hän saa selittää siitä joka paikassa miten kirjoitetaan. Tämän asian kertominen on siis täällä sääntöjen vastaista.

Taas on kaksi kirjoitustani poistettu ja yksi Ravun vastaus minulle. Täällä ei siis saa kirjoittaa pitkistä ja lyhyistä vokaaleista ihmisen etunimessä. Ovat sääntöjen vastaisia asioita.

Yksi tuntemani nuoren naisen toinen etunimi on Auroora, siis kahdella o:lla, se on almanakassa vain yhdellä o:lla. Hän saa aina selittää kun nimeään kysytyään, että miten kirjoitetaan.

Yksi tuttuni sai kasteessa nimen Ria ja koska se lausutaan Riia, ja on nyt almanakassakin vain Riia, niin hän muutti sen Riiaksi keski-iässä ollessaan ihan viralliseksi nimekseen. Sama tilanne on Pialla, Mialla, Nealla mm. Allakassa ovat vain Piia, Miia, Neea jne. Tällainen puheenaihe on täällä kiellettyä.

Jo teininä tunsin yhden Eevin, se oli silloin hyvin harvinainen nimi. Nyt kai yleistynyt nykylapsilla. Eeva ja Maria taas ovat maailman yleisimmät naisten nimet. Samoin Anna.

Maanantai-iltapäivää.

Yhteen aikaan ihan teininä olin kovasti kiinnostunut kreikkalaistarustoista. Luin sitä käsitteleviä kirjoja 12-vuotiaana jo useitakin. Tuo Agamemnon kuulosti tutulta, mutta hevosen nimenä en ole kuullut. Suomen ravihevosilla on kyllä hauskoja nimiä ollut kautta aikain. En ole raveissakävijä, kuten sisareni ja miehensä, mutta olen seuraillut hevosten nimiä niissä voittoluetteloissa. Joskus katson jopa raviohjelmia tv:ssä.

Pysyyköhän tämä täällä kun kirjoittaja olen minä.

Saan jatkuvasti s-postiini mainoksia etelänmatkoista, mutta minua ne eivät nyt mitenkään kiinnosta tällä hetkellä. Eivät ole kiinnostaneet moneen vuoteen. Nyt kun olisi vapaus matkustella, niin terveysasioidenkin takia se ei kiinnosta minua. U:lla ei olisi esteitä siihenkään. Kesällä on taas tarkoitus tehdä matka Venäjän Karjalaan serkkukategorialla, sen suunnittelu on meneillään. Se olisi vaan muutaman päivän reissu ja linja-autolla. Siihen olen valmis.

Kirkasta huomenta!

Kirkkaalta päivä näyttää, vaikka ikkunat ei! Kyllä olisi siivoojalle töitä, mutta laiskuus, vai mikä lie, vaivaa. Saattaa se kyllä olla tuo näkyvissä olevan työn paljouskin mikä uuvuttaa jo pelkkänä katseluna!

Kävin eilen kirjastossa ja kaupoissa. Tarkoituksena oli ostaa pikkunarsisseja tuohon makuuhuoneen ikkunan takana olevalle avoparvekkeen pöydälle, mutta Prismassa ei ollut yhtään narsissiruukkua, enkä sitten lähtenyt silläkertaa niitä muualta hakemaan kun muutenkin tuli taas yliannos raahattavaa kotiin.

Tänään aion hieman sutia tuota etupihan laatoitusta ja laittaa kola kesäsäilöön. En aio enää tänä keväänä kolaa käyttää vaikka kuinka tulisi lunta taivaalta.

Eipä tässä nyt mitään sen kummempaa taas tälläerää. Katotaan tuleeko päivemmällä jotain mieleen, mistä juttua lisää.

Hyvää tiistaita kaikille!

Kirkasta on täälläkin, mutta eilen satanut rakeinen lumi ei ole vielä sulanut pihamme jalkakäytävältä, joka on varjon puolella vielä. Merenpuoleinen katu on aivan sula ja kuiva. Varmaan ei mene kauaa kun nurmikko alkaa viheriöidä.

Pääsiäiskukista kaikki lajit taitavat olla niin vahvan tuoksuisia, että meillä niitä ei voi sisällä pitää, U saa pään kipeäksi. Jouluisin meillä ei voi olla hyasintteja samasta syystä.

Minä olen lähes uupunut. Olen koko iltapäivän tehnyt elokuuksi matkavarausta viidelle, Tallinnan Birgitta-juhlille. On kukkua edelleenkin, että netissä asiat hoituisivat kätevästi. Olen sen kyllä aiemminkin todennut, mutta aina vain uskon, että eri instanssien sivujen käyttö olisi jotenkin selkiytynyt ja yksinkertaistunut. Jo se, että meitä matkaajia on viisi, pistää varaussysteemeille sormen suuhun. Ne kun eivät kaikki vieläkään tunne paritonta määrää matkaajia. Ja kun vielä joka paikkaan pitää aina rekisteröityä/kirjautua ja ilmoittaa hatunkin koko, niin aikaa palaa. Yhden osan maksamisessakin systeemi kertakaikkiaan tilttasi, enkä nyt sitten tiedä meneekö po. maksu kahteen kertaan. Mutta sen saa kyllä sitten jälkikäteen selvitettyä, jos niin käy.

Kaunis ilma ollut täälläkin. Ulos piti lähtemäni, mutta tuo matkavarausurakka vei kaikki energiat. Jäi päikkäritkin ottamatta. Nyt sitten nukuttaa niin syntisesti, mutta enää en voi kumolleni mennä. Jos niin tekisin, nukahtaisin oitis, ja yöunet menisivät ihan varmasti sen siliän tien.

Lapista on tullut ihania kuvia. Kettiksistäkin. Lunta on siellä niin paljon, että ovat joutuneet tarhankin lapioimaan, kun koirat pääsivät loikkimaan aidan yli. Eikä se aita ole ihan matala. Kuvissa polkua talolle reunustavat niin korkeat kinokset, että yli näkyy vain ihmisen pää. Eivätkä siellä nyt lomailevat ole mitään kääpiäisiä.

Välillä pitää oikein silmiä hieraista, kun katsoo kelloa ja heti sen jälkeen ulos. Aurinko paistaa vielä lähes täydeltä terältä. Eikä ole kauankaan, kun kolmelta piti jo ruveta otsalamppua sytyttämään. Ehkä se kesäkin sieltä tulee vähin erin. Olisipa kiva kuulla, mitä kaikkia kevätistutuksia Akentti on jo kerinnyt tekemään. Hänhän on melkoinen viherpeukalo. Jos Akentti käyt meitä joskus lukemassa niin pistäpä meille katsaus. Olisi mukava kuulla kevätkuulumisiasi.

Hyvää kevätiltaa!

Pitkästä aikaa olen tänään ollut virkeä jo aamusta nukuttuani yön kerrankin kohtuullisesti. Aloitin pari iltaa sitten uudestaan melatoniinin nappaamisen ennen nukkumaan menoa, ja viime yönä tuntui, että se auttoi. Olin kyllä yöllä pariinkin otteeseen hereillä, mutta nukahdin uudelleen ilman pidempiä valvomisia. Tavallisesti herättyäni jään vatvomaan asioita, ja siiten onkin aamu mailla, kun nukahdan uudestaan.

Virkeys pisti minut lähtemään lenkille kettisten kotiin tyhjentämään postilaatikko, ja takaisin paarustin pidennetyn reitin kautta. Sitten kotona rupesin riehumaan makkarissa: kaikki irti lähtevät tekstiilit ulos - no, en sentään verhoja kiskonut - mattopiiskaa saivat paksummat ja ravistelua ohuemmat. Nyt ne tuolla tuulettuvat (ei sentään: tuleentuvat:) ja saavat valohoitoa. Vielä pitäisi imuroida sängyt. Mutta nyt otan hieman lukua ennen sitä. Söin äsken lounaan eikä heti sen päälle pidä ryhtyä rasituksiin näin vanhan ihmisen;).


Mielenkiintoisia asioita on tapahtunut täällä asoy:ssämekin. On käynyt ilmi eräiden tahojen lainvastainen toiminta ja filunkipeli yhtiömme remonttiasian tiimoilta. Saa nähdä, menevätkö asiat jossain vaiheessa niin virallisiksi, että oikeutta pitää ruveta hakemaan. Näköjään on ihmisiä, jotka mistä tahansa yrittävät kahmia itselleen etua, jos siihen tarjoutuu pieninkin mahdollisuus. Tässä yhtiössä on tähän saakka kaikesta saatu sovittua hyvässä yhteisymmärryksessä, mutta ei tarvita kuin yksi ymmärtämätön, niin siitä jo lähtee liikkeelle vaikka mitä.

Mutta nyt sänkyjä imurilla kurittamaan. Onneksi en ole pölyallergikko eikä siippakaan, muuten joutuisin noihin kuritushommiin paljon useammin. Siivous EI ole lempipuuhiani.

Keväistä keskiviikkoa!

Taaskaan en saanut omaa kommenttiani edes lähtemään. Kopioin sen kerran ja ei taaskaan lähtenyt, vaikka vaihdoin nimmaria.

Nyt se viestini lähti ilman sitä asiaa, mistä kerroin. Minä en siis saa kertoa täällä edes mitä siivousta teen taikka en. Siis peruselämästä vain kerroin.