Minun piti kirjoittaa runo... se runo olisi jotain tällaista.
"Esiripun edessä,
olet siinä.
Hahmosi piirtyy vasten punaista väliverhoa.
Tunnistan sinut jo kaukaa,
otan askeleen, jos toisenkin.
Muu maailma menee menojaan, kulkee kulkuaan.
Ystäväni, Jeesus."
Neljä ruusua taitaa kertoa asioita paremmin.
En tiedä millaisia ovat ne taivaalliset laulut joita herätkää nimimerkki kuulee.
Tämä on hyvä biisi silti, kauniit sanat.
Löysin samanaikaisesti, kun mietin runoani...tämän laulun... ja siksi,...
https://www.youtube.com/watch?v=aYOgSwbORRk
"Esiripun edessä,
olet siinä.
Hahmosi piirtyy vasten punaista väliverhoa.
Tunnistan sinut jo kaukaa,
otan askeleen, jos toisenkin.
Muu maailma menee menojaan, kulkee kulkuaan.
Ystäväni, Jeesus."
Neljä ruusua taitaa kertoa asioita paremmin.
En tiedä millaisia ovat ne taivaalliset laulut joita herätkää nimimerkki kuulee.
Tämä on hyvä biisi silti, kauniit sanat.
Löysin samanaikaisesti, kun mietin runoani...tämän laulun... ja siksi,...
https://www.youtube.com/watch?v=aYOgSwbORRk
Vastaukset 48
Vanhimmat
Neljä ruusua. Tunsin joskus naisen joka oli hullaantunut Neljän ruusun kappaleista. Mutta hänen nimikirjaimensa olisi lähinnä ST.
Niin tai näin. Kappale on hyvä, mutta ei sitä kuulemaani taivaalliseen musiikkiin voi kuitenkaan verrata. Ja runo. Kyllä. Iso kyllä.
L_S:n runo on hyvä.
Punainen esirippu: Jeesuksen Kristuksen pyhä veri.
"Tunnistan sinut jo kaukaa,
otan askeleen, jos toisenkin."
Kauan sitten katsoin elokuvan "Kymmenen käskyä".
Siinä on kohtaus, kun Mooses on lähtenyt vuorelle ja Israelin kansa itse lankeaa mellastamaan, rakentavat Kultaisen vasikan ym. (aika pitkään oli Mooses vuorella).
Sitten yhtäkkiä Mooses, parta ja hiukset, Herran kohtaamisesta valjenneina, asteleekin alas vuorelta ja pysähtyy rinteeseen. Kansa huomaa Mooseksen. Tulee syvä hiljaisuus. Ihmiset katsovat Moosesta ja katsovat itseään: orgioita ja patsaan palvontaa, joka oli meneillään. On hiljaisuus.
Silloin Mooses nostaa molemmat kätensä ylös ja huutaa: "He, jotka ovat Herran omat, tulkoot tänne!" Sekuntti tai kaksi. Sitten alkaa huuto. Osa kansasta jähmettyy paikoilleen, katsovat toisiaan. Toiset taas, mistään muusta piittaamatta, huutaen ja kädet ojennettuina kohti, alkavat juosta kohti Moosesta, juosten ja kompastellen kömpivät kivistä vuorenrinnettä.
Mutta heidän takanaan aukeaa kuilu, jonne osa niistä, jotka eivät huutoon vastanneet, putoavat. Nyt he kirkuvat kauhusta.
Se on mahtava kohtaus, joka kertoo kaiken: ei synti, ei mikään voinut erottaa Herran omia Hänestä. Vaikka liha oli langennut syntiin, henki tiesi heti Kenen omia kukin oli ja Herran omat katuvina juoksivat suoraan kohti Herraansa, armollista Jumalaansa!
Pelastajaansa, Kristusta.
Tästä myös L_S:n runo kertoo. Tuo runo on näky.
*
Runossani ja tuossa laulussa... niissä yhdistyy silti jotenkin ajatukseni... en tiedä miksi, mutta... koen olevani, jotenkin ulkopuolinen uskovien joukossa ja yksinäinen.
ehkä siksi, että aina jää loppuviimein jäljelle Jeesus ja tavallaan näen, siellä "näyttämösalissa", vain Hänet ja itseni... Hänen hahmonsa piirtyy eteeni.... ja Hän on valmis ymmärtämään minua, kun muut eivät ymmärrä.
Kaikesta päätellen olet asian ytimessä. Eihän kukkoo hoivaa niin kuin Jeesus, ei toista hänen vertaistaan.
Yksinäisyys ei välttämättä ole pahinta. Pahinta on olla joukossa yksinäinen. Mutta sitä varmaan tarkoititkin..
Sinä näet vain Herrasi Jeesuksen. Ja se on oikein.
Monet meistä kokevat hengellistä ulkopuolisuutta. Joka seurakunnassa on niitä äänekkäitä minä-ensin "johtajapersoonia", seurakunnan julkkiksia, joiden jalkoihin hiljaisemmat jäävät.
Jos Herra Jeesus Itse on edes paikalla, katsokaamme Häntä. Hänkin saattaa myös löytyä hiljaa myhäillen istumassa, siellä takapenkkirivillä.
Niin... en ole välttämättä sanan varsinaisessa merkityksessä yksinäinen.... laulussa sanotaan hyvin, kaipaa kaltaistansa seuraa... ja koen olevani "toiselta planeetalta."... ehkä jotenkin toivoisin, muiden pystyvän näkemään ja ymmärtämään, siinä on jotan Hengellistä... näkemään myös sen Hengellisen puoleni(kysymys on siis ehkä sisaruussuhteista Kristuksessa)... ja kuitenkin, vaikka näkevät minut aidosti sellaisena kuin olen kaikkineen, ei vain sitä miltä voin näyttää ulkopuolisen silmin... niin että pystyisivät silti hyväksymään minut ja jäämään vierelle lähimmäisinä... niin, loppujen lopuksi se palautuu aina siihen, että jäljelle jää, joka voisi edes ymmärtää, Jeesus....
uskovat puhuvat ihan toista kieltä... ja minä puhun heille, ihan toista kieltä...
Minun uskolleni sinä puhut ihan ymmärrettävää kieltä. 🙂
Aistin, että sinulla on jokin suru. Jeesus siunatkoon ja lohduttakoon sinua, antakoon sinulle rauhaa ja sisäistä iloa, vahvistakoon sinua ja uskoasi. ☀️
Niin... se suru... olen ajatellut, että kannan sitä varmaan hautaan asti mukanani, se tulee olemaan osa minua tämän elämän ajan... En ymmärrä sitä täysin itsekään, eikä sitä ehkä kukaan toinen ymmärtäisi... se on jokin sellainen asia....
Vieläkö se on ymmärrettävää kieltä?
On ymmärrettävää kieltä. Eikä sinun tarvitse täällä enempää surustasi avautua. Uskovat ymmärtävät ja siunaavat sinua. Rukoilen ja varmaan monet muutkin rukoilevat puolestasi, että sinulla olisi helpompi olla.
Totuusserrumi alkaa vaikuttamaan.. Ymmärrän. Kerro lisää sisko, mutta älä mene yksityiskohtiin..
? totuusseerumi? Tiedätkös, että olen aivan järkyttävän tunnollinen luonteeltani... huomasin tässä yksi päivä, etten osaa edes värittää valkoisia "valheita"... se on huono juttu, koska... kaikesta tiedätkö, kokee paineita ja aina miettii, onko tarpeeksi, ihmisenä... muut ihmiset osaavat ja heille ne on pikkujuttuja... mutta se ei liittynyt siihen mistä aiemmin kerroin, eikä minun tarvitse kenellekään mitään kertoa mistään mitä en halua... mutta niinkuin jos puhut totuusseerumista, ehkä puhut siitä väärälle henkilölle.
Ei kun en nyt malttanut. Katselen johonnny enghlish- komefiaelokuvaa. Siinä meni totuusserrumi ja lihasrefleksi piikit sekaisin. Sen jonka piti mongertaa puhuikin totta, ja totuuden puhuja ryhtyi mongertamaan.
No niin. Anteeksi kultaseni. Mutta on siinäkin totuuden siemen. Naurattaa aika tavalla.
Mutta vakavasti puhuen. Olet rakas sisko Herrassa.
En minä ole sinun kultasesi, sellainen pikku huomautus, se on alentavaa kielenkäyttöä, koska emme tunne toisiamme.
Joo. Ei saa pyytää toista avautumaan kipeistä asioista netissä. Herra tietää ne ja me siunaamme siskoa.🤗
Rukoilin jo heti äsken puolestasi, L_S.
Et tietenkään etpä tietenkään.. no huh huh! L S tarkoitan..
Kiitos ajatuksesta. En saisi sanoa uskovana ihmisenä näin... mutta siihen ei auta rukous, se ei muuta asiaa. Mutta kiitos ajatuksesta ja siitä, että olit ystävällinen minulle. :)
Olinko tiukkapipo? ehkäpä niin.
Et lainkaan. Minun tässä pitäisi anteeksi pyytää. Pyydänkin. Muista, sinua rakastetaan.
Niin, olet oikeassa... lähiomaiset varmastikin rakastaa... muuten en rakkaudesta tiedä, voiko sitä mitata miten... jos teen jonkin mokan, niin tulee selkäänpuukotus ;) vieraita ihmisiä pitäisi osata mielistellä... minulla on sellaiseen huonot taidot, ikävä kyllä... en oikein osaa uskovaisten juttuja.
Vieraita ihmisiä ei ole tarpeen mielistellä. Eikä sen puoleen tuttujakaan. Totuus on rakkautta. Olkoonkin, että kaikki me syyllistymme valehteluun. Jokainen ihminen on valehtelija.
Olet siinä oikeassa, että on hankalaa olla valehtelematta... siis jotain voi lipsahtaa suusta... joka nostaa hien pintaan... eli se on toisaalta pienoinen valhe, "valkoinen valhe", ettei osaa valehdella... mutta tarkoitin, että olen huono sellaisessa, todella huono...en sanonutkaan, etten olisi koskaan valehdellut....
Ei niitä tuttujakaan pitäisi mielistellä... pitäisi olla kelpaava omana itsenään... minulla ei ole sellaisia läheisiä ystäviä, ei maallisesti eikä hengellisesti... minusta ei pidetä, eikä todellakaan rakasteta :D heh... olisi ihana olla jollekin ihmiselle, sellainen... että tietää olevansa jonkun ihmisen taholta välitetty...siis jos lukuun ei oteta, lähiomaisuussuhdetta.
Ja oikeastaan, olisi ihana olla rakastettu... mutta todellisesti, vain Jeesus rakastaa, aidosti ja oikeasti.... niin se on. :) Se on totuus, aito totuus.
Niin niin. Jokaisella on tarve tulla kuulluksi, ymmärretyksi, ja hyväksytyksi. Itse olen vetäytynyt kaikesta. Lähinnä itseeni pettyneenä. Eniten minua ketuttaa ihmisissä teeskentely, vaikka itsekin siihen syyllistyn.
Ei yksin eläminen, vailla ystäviä niin kamalaa ole. Tosin liiallisuus siinäkin saattaa aiheuttaa kummallisuuksia. Esimerkiksi ajoittaista itsekseen ääneen hirnumista. Pikku asiatkin tuppaa naurattamaan.
Niin... kait siinä on aikaa ajatella itsensä kanssa, kaikenlaista... syvällistäkin :D
tosin, ei ole ketään jakamassa asioita, jos kokee... toisaalta, ei ole kiva, jos asioiden jakaminen, olisi yksipuolista.. yksipuolinen ystävyys, on aika "perseestä"... sori oma kielenkäyttöni, ei sovi uskovalle.
Eipä siinä mitään. Niin on. Varsinkin niin sanotut ystävät, joiden ainoa tarkoitus näyttää, näyttää, olevan hyväksikäyttäminen.. Ja totuus on että ihminen ei ole koskaan niin yksin, kuin yksin parisuhteessa, avioliitossa.
En voi mennä takuuseen, etteikö voisi olla... niin... että joku olisi voinut kokea esimerkiksi minun käyttäneen hyväksi toisen hyväntahtoisuutta... koska, olen usein ollut itsekäs ja kaikkea sellaista... niin, se riippuu miten kukin tulkitsee asioita.... olen osannut olla aika itsekäskin välillä, myönnän sen.... että miten sen ottaa... asiat... ehkä sillä on syynsä, että koen itseni yksinäiseksi ja minulla ei ole ystäviä... varmaankin aiheellista.
Hyi hyi sinua. Ihmisiä ei saa käyttää hyväkseen. Eräät tosin väittävät, että sitä varten ystävät ovat. Jos antaminen ja saaminen on jotenkin tasapainossa niin eipä siinä silloin mitään. Kai se on ystävyyden idea.
Niin hyi hyi minua... ystävyys on sitä varten, ettei se ole hyväntekeväisyyskohde, kumminkaan päin, ettei lähtökohta ole tehdä tai suorittaa laupeuden työtä toista kohtaan... vaan olla ystävä... siinä on vissi ero... silloin se mitä toiselle kuuluu ja miten menee, kiinnostaa oikeasti.... uskovissa olen törmännyt niihin, jotka, ajattelevat, että olen laupeuden työn kohde, koska olen heidän mielestään heikko ja sitä tarvitseva.... mutta ei kiitos, en kaipaa elämääni sellaista.
Sellaisen kuvan annat, näin näkemättä, itsestäsi. Kauhean haavoittuneen oloinen ihminen. Oot haaavoittuuneen!! Kylläpäs säälinkin sinua nyt. Oikeasti en sääli yhtään.
Pottuilija...illistän sinulle.
Pyllistän. Tarkoitat. Jaa-a. Aiheutat minussa seksuaalista kiihoittymista. Ei hyvä.
no, ei se hyvä ole, jos sellaista saan sinussa aikaan... kuulostaa iljettävältä se, se näyttää iljettävältä tuossa tietokoneen ruudulla....en halua aiheuttaa sinulle kärsimystä sen kautta, että koet jotain perversioita, näiden keskustelujen kautta. Tosin, en epäile, että se ei voi olla mahdollista... se on vain himoa, himo ei ole rakkautta.
Olenhan vanha pervo. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että et kiihoita minua lainkaan. En osaa ajatella sinusta niin, enkä edes halua.
Alkaa uskonnollisuus karisemaan,kun aiheet on noin härskiä.Olkaa vaan ihan omia itteänne,uskaltaa heikompikin lähestyä teitä.
Uskonnollisuus on sairaus.
No, jompi kumpi kirjoituksesi on valhe... toivottavasti viimeisempi..
Ihmisen monet sairaat teot, johtuvat... alapää"ajattelusta"... tai ajattelun ja ymmärryksen puutteesta....monet henkiset sairaudet, niihin voi liittyä... sairautta alapäässä ja samalla yläpäässä.
En ole koskaan ollut kovinkaan uskonnollinen.. olen aina ihmetellyt sitä... että miksi näillä palstoilla, keskustellaan lähinnä toisten kanssa, omien puheiden ja saarnojen kautta... tehden pitkiä sepustuksia raamatunlainauksilla, selityskommentaareineen ja välihuutoinen.. "sinä harhaoppinen, "paholainen"... ja kaikkea muuta.... kovin rakastettavaa.
Niin on. Vääränlainen seksuaalisuus aiheuttaa suurta kärsimystä. Ja naisessa hysteriaa.
No se Raamatun lauseiden viljely onkin juuri uskonnollisuutta pahimmasta päästä. Tekpyhyyden huippu.
En taida haluta kirjoittaa, enempää näitä asioita.... en koe niitä... koen ne likaisina. Ehkä olen hysteerinen sitten niin, mutta minua alkoi inhottamaan se, että asioiden painopiste siirtyy johonkin niin intiimiin asiaan, joka on jokaisen yksityisasoita.
Ole hyvä vaan. Mikään ei sido sinua.
Ei ne siis likaisia asioita ole itsessään sinänsä, mutta niistä keskusteleminen vieraan miehen kanssa, on jo aika pervoa? Jokainen voi keskustella niitä asioita sitten puolison kanssa.
Harmittaa vietävästi, että annoin viedä keskustelun tämmöiseen painopisteeseen.... koska, se antaa minusta kuvan kuin olisin jotenkin... enkä minä ole sellainen rääväsuu luonteeltani.
Älä huoli. Minulle ainakin on jäänyt ihan hyvä kuva sinusta. Sanailu nyt rönsyilee miten rönsyilee. Ihmisiä kun ollaan.
Kaunis runo.
Maailma on kylmä ja kova, joten ei kannata maailman ruusuja nauttia. Maailman ruusujen piikit lopulta vain satuttavat, vaikka olisivatkin kauniita ruusuja. Jeesus on hyvä Paimen.
https://www.youtube.com/watch?v=3RiMe06X968
Katohan, arvostelijakin paukahti paikalle. Olisikin ollut yllättävää, jos et olisi tupsahtanut siihen :)
Väärä sääli on sielullista. Tuolla asenteella valitettavasti jäätkin samaan tilaasi:(
Haista homeenkorvat, en tarvitse sinun arviointeja tilastani.