Ihminen on onnellisimmillaan lapsena, kun kaikki on uutta ja maailma tuntematon. Ennenkaikkea aivot ovat pehmeät ja epäjärjestyksessä. Kohti uutta Pervokki. Uutta ja ennenkokematonta. Pehmitä pääsi! Luovu kossusta ja vaihda merkkiä. Miten olisi jaloviina? Se voisi tuoda onnen vähäksi aikaa. Tai aloita keppariharrastus..Ensi kesänä jo kisoihin. Voittaisit ne pikkutytöt siinä varmasti. Rupea aktiiviseksi ortodoksiksi. Mene luostariin ja ryhdy munkiksi..isä Pervo - miltä kuulostaa?
Lapsuus oli pervokillekin ihan hyvää aikaa vaikka nyt kun tarkemmin muistelee aikakausi oli väkivaltainen. Telkussa oli tietoisku kämmen ja tuli ja puhuttiin väkivallan vaaroista..siis oikeesti. Oli oikeita puliukkojakin jotka asuivat ja polttelivat lähiseudun taloja. Oli kiusaamisia koulussa jne. Mut se tuli itseni kohdalle vasta myöhemmin. Ketut niistä. Oli huikeeta ja vaikeeta ja ahh niin ihanaa kuitenkin teininä. Onnea olen etsinyt kiljusta, oluesta, punkusta , brändystä, rommista ja päätynyt sitten kossulinjalle kun loppujen lopuksi makuvaihtoehtoja on monia. Raakana kun en yleensä juo.
Ei kepparii. Mä lenkkeilen muuten varmaan olisinkin haudassa.
Jos alkaisin aktiiviseksi ortodoksiksi, siis munkiksi niin ei se kyllä oikein sovi kun vietit vetää noihin naisiin. Munkkina pitäs sillo olla syntinen ja etsii semmosta naismunkkii..ja jotenkin tuntuu että silloin sellasen löytämiseen tarvittaisiin varsin hyvä.. no munkki.
Joten munkki-isä-pervoo ei ole eikä tule olemaan koskaan.
0Äänestä
etsintäjuttu
Elämä on arvatenkin kokeilulaji. Kaksi tärkeätä päivää. Ensimmäinen kun tänne synnyit ja se toinen päivä kun keksit että miksi. Onnenpipanoita voisi kenties etsiä lumihangen pinnalta. Sopivin paikoin oikein kasapäin. Pupu on ripuloinut höyryävät onnenpipanalastinsa keväthangelle. Siittä vaan maistamaan ja onnenelämyksiä saamaan. Ovat varmaan suussasulavan makeita kun pupu ne hanakasti toistamiseen syö. Tai sitten on vaan tyydyttävä onnenkekseihin ja horoskooppiin.
0Äänestä
no-a
Raamattu sanoo, että jänis on märehtijä (3.Moos.11), joten havaintosi ulkoistamisen jälkeisestä sisäistämisestä on varmastikin väärä!
Jäniksen käpälä toki tuo onnea ja sillä ennen kiertokoulussa rihvelitaulukin putsattiin.
Teppo "Teppana" Jänis eli onnellisen elämän ja kävi Helsingin Laulujuhlillakin vuonna 1900, kun samaan aikaan Urho Kekkonen syntyi Lepikon Torppaan, https://www.youtube.com/watch?v=LXs__uRRIh8
Kokeilulaji tosiaan elämä on ja vähän kaikkee onkin kokeiltu. Oliko pervokin syntymä tärkeä päivä? enpä tiedä, pakkohan oli tänne tulla kun pakotettiin. Sen tiedän mitä elämältä haluan ja sinne kohti menossa vaan vielä vähän uupuu. Onni.. siis odottaa siellä päässä? Kuin höyryävä pipana hangella kylmänä talvipäivänä.
Suklaapuput jostain syystä munivat varsinkin pääsiäisen aikaan ja lapset niitä munia keräävät. Jospa ne pipanat ovatkin tosiaan niitä jäniksen suklaamunia. Toivottavasti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihminen on onnellisimmillaan lapsena, kun kaikki on uutta ja maailma tuntematon. Ennenkaikkea aivot ovat pehmeät ja epäjärjestyksessä. Kohti uutta Pervokki. Uutta ja ennenkokematonta. Pehmitä pääsi! Luovu kossusta ja vaihda merkkiä. Miten olisi jaloviina? Se voisi tuoda onnen vähäksi aikaa. Tai aloita keppariharrastus..Ensi kesänä jo kisoihin. Voittaisit ne pikkutytöt siinä varmasti. Rupea aktiiviseksi ortodoksiksi. Mene luostariin ja ryhdy munkiksi..isä Pervo - miltä kuulostaa?
Lapsuus oli pervokillekin ihan hyvää aikaa vaikka nyt kun tarkemmin muistelee aikakausi oli väkivaltainen. Telkussa oli tietoisku kämmen ja tuli ja puhuttiin väkivallan vaaroista..siis oikeesti.
Oli oikeita puliukkojakin jotka asuivat ja polttelivat lähiseudun taloja. Oli kiusaamisia koulussa jne. Mut se tuli itseni kohdalle vasta myöhemmin. Ketut niistä. Oli huikeeta ja vaikeeta ja ahh niin ihanaa kuitenkin teininä.
Onnea olen etsinyt kiljusta, oluesta, punkusta , brändystä, rommista ja päätynyt sitten kossulinjalle kun loppujen lopuksi makuvaihtoehtoja on monia. Raakana kun en yleensä juo.
Ei kepparii. Mä lenkkeilen muuten varmaan olisinkin haudassa.
Jos alkaisin aktiiviseksi ortodoksiksi, siis munkiksi niin ei se kyllä oikein sovi kun vietit vetää noihin naisiin. Munkkina pitäs sillo olla syntinen ja etsii semmosta naismunkkii..ja jotenkin tuntuu että silloin sellasen löytämiseen tarvittaisiin varsin hyvä.. no munkki.
Joten munkki-isä-pervoo ei ole eikä tule olemaan koskaan.
Elämä on arvatenkin kokeilulaji. Kaksi tärkeätä päivää. Ensimmäinen kun tänne synnyit ja se toinen päivä kun keksit että miksi. Onnenpipanoita voisi kenties etsiä lumihangen pinnalta. Sopivin paikoin oikein kasapäin. Pupu on ripuloinut höyryävät onnenpipanalastinsa keväthangelle. Siittä vaan maistamaan ja onnenelämyksiä saamaan. Ovat varmaan suussasulavan makeita kun pupu ne hanakasti toistamiseen syö. Tai sitten on vaan tyydyttävä onnenkekseihin ja horoskooppiin.
Raamattu sanoo, että jänis on märehtijä (3.Moos.11), joten havaintosi ulkoistamisen jälkeisestä sisäistämisestä on varmastikin väärä!
Jäniksen käpälä toki tuo onnea ja sillä ennen kiertokoulussa rihvelitaulukin putsattiin.
Teppo "Teppana" Jänis eli onnellisen elämän ja kävi Helsingin Laulujuhlillakin vuonna 1900, kun samaan aikaan Urho Kekkonen syntyi Lepikon Torppaan,
https://www.youtube.com/watch?v=LXs__uRRIh8
Kokeilulaji tosiaan elämä on ja vähän kaikkee onkin kokeiltu. Oliko pervokin syntymä tärkeä päivä? enpä tiedä, pakkohan oli tänne tulla kun pakotettiin. Sen tiedän mitä elämältä haluan ja sinne kohti menossa vaan vielä vähän uupuu. Onni.. siis odottaa siellä päässä? Kuin höyryävä pipana hangella kylmänä talvipäivänä.
Suklaapuput jostain syystä munivat varsinkin pääsiäisen aikaan ja lapset niitä munia keräävät. Jospa ne pipanat ovatkin tosiaan niitä jäniksen suklaamunia. Toivottavasti.