Ulkokehräseen tuli murtuma viime vuoden heinäkuussa. Sitä ei leikattu koska nilkka oli röntgenin mukaan tarpeeksi hyvässä asennossa. Nilkka oli ortoosisaappaassa viisi viikkoa, jonka jälkeen aloitin kuntoutuksen. Nilkka kuntoutui hyvin ja pystyin tekemään kevyitä juoksulenkkejä jo lokakuun loppupuolella. Marras-joulukuussa nilkka oli jo niin hyvä että ehdin unohtaa koko murtuman olemassaolon.
Tammikuussa tein sitten pari intervalli-juoksutreeniä joissa mukana kovia sprinttejä. Sen jälkeen nilkka on mennyt jatkuvasti huonompaan suuntaan. Nilkka tuntuu jotenkin epävakaalta ja "vieraalta" entiseen verrattuna. Se on myös jäykempi ja heikompi kuin marras-joulukuussa.
Nilkasta otettiin uusi röntgen-kuva ja sen mukaan nilkkahaarukka on edelleen hyvässä asennossa ja murtuma on luutunut. Koetin kuntoutttaa nilkkaa fyssarin antamilla ohjeilla, mutta nilkka reagoi harjoituksiin kipuilemalla.
Kun murtuman jälkeinen kuntoutusjakso alkoi elokuun lopulla niin silloin nilkka tuntui reagoivan rasitukseen hyvin. Se oli jäykkä ja vähän kipeäkin, mutta nilkka tuntui tykkäävän rasituksesta ja se oli aina uutena päivänä hieman parempi kuin edellisenä päivänä. Mutta tammikuun intervalli-treenien jälkeen jokin oli muuttunut. Nilkka vihoitteli pienestäkin rasituksesta ja jouduin pahimmillaan turvautumaan uudelleen keppeihin ja ortoosiin.
Kävin viime viikolla magneetissa. Sieltä paljastui kaikenlaista. Murtuma on luutunut hyvin, mutta pehmytkudoksissa oli repeämien jälkitiloja. Syndesmoosissa ja jopa mediaalinen delta-nivelsiteessä oli repeämän jälkitila. Lisäksi peroneus brevis-jänteessä oli osittainen split-repeämä. Olin siis onnistunut telomaan nilkkani pahemmin kuin tiesinkään. Muutamassa nivelessä kuten TC-nivelessä oli myös nesteilyä, samoin peroneus-brevis jänteen tupessa.
Juttelin magneetin löydöksistä ortopedin kanssa ja hänen mielestään ei kannata leikata. Peroneus brevis-jänteen split-repeämä on vain osittainen eikä koko jännettä puhkova, ja nuo ligamentit ilmeisesti parantuvat ajallaan jotenkuten.
Mutta tämä nilkan heikko kunto vain jatkuu ja jatkuu. Ortopedi ei osannut vastata siihen, että miksi ne tammikuun intervallit olivat saaneet aikaan tällaisen takapakin. Nilkka on ollut kohta 2 kuukautta tällainen, ja mennyt asteittain jopa pahemmaksi.
Tämä nilkka vain tuntuu jotenkin kummalliselta. On tuntunut tammikuusta alkaen. Ikäänkuin siinä olisi jotain vinossa tai väärässä asennossa, vaikka röntgen-kuvan mukaan nilkan asennon pitäisi olla kunnossa.
Olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja. Kiropraktikko tai kalevalainen jäsentenkorjaaja? Voisivatko auttaa vai tehdä asioita pelkästään pahemmaksi?
Vai pitäisikö tätä nilkkaa nyt koettaa lepuuttaa ortoosissa tai ainakin nilkkatuessa useampi viikko ja katsoa auttaako lepo? Ei vain millään lähteä enää tähän, varsinkin kun ei ole edes sairaslomaa ja työ- ja muut pakollset asiat pitää hoitaa.
Mitä ajattelette tilanteestani?
Tammikuussa tein sitten pari intervalli-juoksutreeniä joissa mukana kovia sprinttejä. Sen jälkeen nilkka on mennyt jatkuvasti huonompaan suuntaan. Nilkka tuntuu jotenkin epävakaalta ja "vieraalta" entiseen verrattuna. Se on myös jäykempi ja heikompi kuin marras-joulukuussa.
Nilkasta otettiin uusi röntgen-kuva ja sen mukaan nilkkahaarukka on edelleen hyvässä asennossa ja murtuma on luutunut. Koetin kuntoutttaa nilkkaa fyssarin antamilla ohjeilla, mutta nilkka reagoi harjoituksiin kipuilemalla.
Kun murtuman jälkeinen kuntoutusjakso alkoi elokuun lopulla niin silloin nilkka tuntui reagoivan rasitukseen hyvin. Se oli jäykkä ja vähän kipeäkin, mutta nilkka tuntui tykkäävän rasituksesta ja se oli aina uutena päivänä hieman parempi kuin edellisenä päivänä. Mutta tammikuun intervalli-treenien jälkeen jokin oli muuttunut. Nilkka vihoitteli pienestäkin rasituksesta ja jouduin pahimmillaan turvautumaan uudelleen keppeihin ja ortoosiin.
Kävin viime viikolla magneetissa. Sieltä paljastui kaikenlaista. Murtuma on luutunut hyvin, mutta pehmytkudoksissa oli repeämien jälkitiloja. Syndesmoosissa ja jopa mediaalinen delta-nivelsiteessä oli repeämän jälkitila. Lisäksi peroneus brevis-jänteessä oli osittainen split-repeämä. Olin siis onnistunut telomaan nilkkani pahemmin kuin tiesinkään. Muutamassa nivelessä kuten TC-nivelessä oli myös nesteilyä, samoin peroneus-brevis jänteen tupessa.
Juttelin magneetin löydöksistä ortopedin kanssa ja hänen mielestään ei kannata leikata. Peroneus brevis-jänteen split-repeämä on vain osittainen eikä koko jännettä puhkova, ja nuo ligamentit ilmeisesti parantuvat ajallaan jotenkuten.
Mutta tämä nilkan heikko kunto vain jatkuu ja jatkuu. Ortopedi ei osannut vastata siihen, että miksi ne tammikuun intervallit olivat saaneet aikaan tällaisen takapakin. Nilkka on ollut kohta 2 kuukautta tällainen, ja mennyt asteittain jopa pahemmaksi.
Tämä nilkka vain tuntuu jotenkin kummalliselta. On tuntunut tammikuusta alkaen. Ikäänkuin siinä olisi jotain vinossa tai väärässä asennossa, vaikka röntgen-kuvan mukaan nilkan asennon pitäisi olla kunnossa.
Olen miettinyt erilaisia vaihtoehtoja. Kiropraktikko tai kalevalainen jäsentenkorjaaja? Voisivatko auttaa vai tehdä asioita pelkästään pahemmaksi?
Vai pitäisikö tätä nilkkaa nyt koettaa lepuuttaa ortoosissa tai ainakin nilkkatuessa useampi viikko ja katsoa auttaako lepo? Ei vain millään lähteä enää tähän, varsinkin kun ei ole edes sairaslomaa ja työ- ja muut pakollset asiat pitää hoitaa.
Mitä ajattelette tilanteestani?
Vastaukset 1
Vanhimmat
En suosittele jäsenkorjauksia tai kiropraktikkoa, niveltä ei ole syytä ärsyttää enempää, koska muutoinkin on repeämää ja nesteilyä. Sen sijaan kiinnittäisin huomiota nilkan asentotuntoon/proprioseptiikkaan sekä niiden harjoittamiseen. Nilkan liikkuvuudet myös olennaisessa osassa, kiristääkö pohje ja miten vaikuttaa mm. nilkan koukistukseen.
Nilkan alueen vammat paranevat hitaasti, joten malttia kuntoutukseen. Netistä löytyy hyviä nilkan harjoitteita joita voi tehdä vaikka päivittäisten toimien yhteydessä.
Kevyttä tuentaa voi harkita kuormituksen yhteydessä, kinesioteippausta kannattaa kokeilla myös jos jo siitä saisi avun ja enemmän varmuutta nilkan asentotuntoon. Mitään tuhtia ortoosia ei kannata laittaa, lihakset lähinnä laiskistuvat ja heikkenevät jolloin nivelten reseptorit eivät saa aistimuksia jalkaterän toiminnasta.