Tietääkö helluntailainen miksi ko paastoa vietetään?katsoin tänään katolisen jumalanpalveluksen.se oli tosi syntikeskeinen,mutta lopuksi he saivat ehtoollisen.minä mussutin karjalanpiirakkaa.se oli myös aika vakavamielinen.katolilaiset ottavat tosissaan nämä asiat.
Minun paastoni on ollut sitä että ratkean aina iltaisin joko syömään tai juomaan...niin kuin moni tietää.olen aika nautinnonhaluinen ihminen..
Tarpeen tullen saan pidettyä itseni kyllä kurissa.
En ole katolilaista saati ortodoksia huonompi paastoaja.
Joten aloitin paaston tänään.40 päivän päästä on pääsiäiseen.
Se on omannäköinen paasto.jossa minulla on itselleni palkintoja,joista eka on 22.3kampaaja..raidat päähän ja 7.4uusi kylpytakki.
Syön lihaa ja maitotuotteita.kuka tulee mukaan?mulla kuintenkin on tavoite,jotta tämä paasto olisi ,pudottaa päivittäin-500g.aluksi ja lopuksi suunta alaspäin mutta ei niin paljoa.tarkat suunnitelmat on.esm.kahvinkin suhteen.
Alan innostua.
Palstan aihe on helluntailaisuus.tiedän että myös helluntailainen paastoaa, mutta vain silloin tällöin.
Hengelliseksi äidiksi nimitin yhtä rouvaa..kun olin ns.uskossa(lue vielä silloin psykoottinen ennen ku lääkkeet pelasti)oli kolmannen polven helluntailainen ja hän minulle tämäntyyppisen paaston opetti..
Minun paastoni on ollut sitä että ratkean aina iltaisin joko syömään tai juomaan...niin kuin moni tietää.olen aika nautinnonhaluinen ihminen..
Tarpeen tullen saan pidettyä itseni kyllä kurissa.
En ole katolilaista saati ortodoksia huonompi paastoaja.
Joten aloitin paaston tänään.40 päivän päästä on pääsiäiseen.
Se on omannäköinen paasto.jossa minulla on itselleni palkintoja,joista eka on 22.3kampaaja..raidat päähän ja 7.4uusi kylpytakki.
Syön lihaa ja maitotuotteita.kuka tulee mukaan?mulla kuintenkin on tavoite,jotta tämä paasto olisi ,pudottaa päivittäin-500g.aluksi ja lopuksi suunta alaspäin mutta ei niin paljoa.tarkat suunnitelmat on.esm.kahvinkin suhteen.
Alan innostua.
Palstan aihe on helluntailaisuus.tiedän että myös helluntailainen paastoaa, mutta vain silloin tällöin.
Hengelliseksi äidiksi nimitin yhtä rouvaa..kun olin ns.uskossa(lue vielä silloin psykoottinen ennen ku lääkkeet pelasti)oli kolmannen polven helluntailainen ja hän minulle tämäntyyppisen paaston opetti..
Vastaukset 233
Vanhimmat
Myös raamatussa henkilöt paastoavat, tosin sille on tullut vuosisatojen kuluessa ehkä erilainen merkitys, kait sillä on tarkoituksensa.
Muistaakseni Jeesuskin erämaassa oli syömättä ja juomatta kauan ja kohtasi saatanan sillä reissulla, joka tarjosi kaikenlaista mihin vaihtaa Jumalan antama suunnitelma.
Voi helluntalais-parkoja, joutuvat paastoamaan vuosittain. Eivät taida muistaa, että Raamatun mukaan Jeesus paastosi vain kerran.
Jeesus paastosi neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Tämä on muuten merkittävä lisäys. Muhamettilaisten allah ei pidä lukua noista öistä, kun jostain syystä hän ei näe pimeässä.
Oliko Jeesus myös juomatta. Ehkä ei, ainakin hänen tuli ensin nälkä. Ihminen tuskin pysyy hengissä juomatta neljääkymmentä päivää.
Sitten nämä nykyihmisten kevytpaastot on usein juuri näitä, karkkipaasto, kahvipaasto juttuja. Vaan mikäpäs siinä. Kieltäytyminen, edes hetkeksi jostain, luo luonnetta kyllä.
Aion kieltäytyä vielä 37päivää liiallisesta ruuasta.pärjään ihan hyvin näin. Tänään,nyt kun kello on puoli yksi olen syönyt yhden appelssiinin.eilisestä-700grammaa.tämä on siis kolmas paastopäivä.yhteensä kaksi kiloa kolmessa päivässä ja jatkuu.ei ole kevytpaasto...
Voisikohan näistä palstoista pitää 40 vrk:n paaston?
Syön suklaavanukasta, jonka tuunasin mansikkahillolla ja mietin... miksi minulla on äärettömän tylsää.
Olenko irtaantunut todellisesta hauskasta, tähän valhehauskaan, jossa juttelen ventovieraille, mukamas järkeviä.
Hauskaa?
Miten Sinulla Sari muuten oikeasti menee?
2.paastopäivä,-700g.
Ai mitenkä mulla"oikeasti"menee...hmm...no,en ole mitään valehdellut olen iloisella mielellä ja innostunut paastosta.status on vain tätä nykyä "leski"eikä rakkaani poismenosta ole kuin puoli vuotta.
Uusia kosioita minullakin riittäisi, mutta viihdyn yksin.
Voisihan palstasta pitää vaikka vuoden tauon mutta miksi pitäisi pitää?
Ajattelin, että sinun täytyi... kun olet kertonut olevasi.... mikä se nyt olikaan, jokin joka ei usko Jumalaan, mutta ajattelee olevan mahdollista... niin, että vedät jotain juttua, paastoista kuinka uskovat ihmiset sen kanssa leikkivät, olevansa "mukamas paastolla, vaikka elävät yltäkylläistä elämää, värjäten hiuksia sun muuta"... Sinulla taitaa olla enemmänkin laihdutuskuuri miksi tuota voisi sanoa tai elämäntapojen muutoskuuri.
Otan osaa, miehesi poismenon vuoksi.
Niin.etsin jumalaa.se ei ole muuttunut. Minä menen palkinnoksi kampaajalle, kun paasto on yli puolivälin.ei tämä ole mitään teatteria.
Eikä pelkkä laihis vaan ihan oikea paasto jossa ..tosiaan-etsin jumalaa.
Niin, no se on sinun näköisesi paasto. Olen ajatellut paaston olevan jotain, itsensä kieltämistä kaikelta lihalliselta ja sen tarkoitus, on kait puhdistautuminen.
Miksi mahdollinen jumala sellaista haluaisi?painoa on tippunyt eilisestä -700grammaa,joten paastohan tämä on vaikken kaikesta ruuasta kieltäytynyt.nyt tulee parhaillaan uusintana se eilisen katolinen messu.
Eräs kirjoittaja laittoi minulle että olen deisti..sinä olet teisti..agnostikko olen.ei voi tietää onko jumalaa/jumalia.tämäkin on eräänlainen kokeilu:jospa hän vastaisikin näihin ilmaan heitettyihin rukousten tapaisiin huokauksiini...en ääneen rukoile,koska ei sitä tiedä onko kukaan kuulemassa mutta..ei ole pakko vastata..lukeeko jumala ajatukset?suurin osa kristityistä rukoilee nimittäin vain ajatuksissa..
Ai puhdistautumista, miksi Jumala sitä haluaisi? Kyllä, Hän varmaan sitä haluaa, tai ajattelen niin, että Hän haluaa ihmisen itselleen ja olevan kelvollisia Hänelle tai Jeesukselle.
En ole kovin hyvä missään traditiossa itsekään... ajattelen, että Jumala tietää meidät millaisia olemme. Ilmaisen paljon niitä asioita, mitä sanoisin Jumalalle, myös kirjoittamalla, muille uskoville näiden palstojen kautta... vähän kuin lähettäisi signaaleja vastaanottimille.
Jatko:paino pudonnu nyt kilon.paras hidastaa tahtia etten ihan näivety..ihan kuin yrittäisit jotenkin vähätellä paastoani?voin olla väärässäkin tietysti..😡
Kuuleeko maa? Täällä avaruus. Samaa messuamista katson minäkin.
Jesaja kirjoittaa luvussa 58: "Toisenlaista paastoa minä odotan:, että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet."
Painon pudottaminen, jos koet tarvitsevasi sitä, se on ihan ok, en minä sitä halua halveksia, enkä sitä, että pidät normaaleista naisten jutuista.
En tiedä mitä hengellistä painon pudotuksesta sitten löytäisin? tai minun tulisi löytää? Tarkoitus, ei ollut aiheuttaa mieliharmia. Tosin, aiheutankohan mieliharmia sanomalla, että joo näivetyt kyllä, koska parissa päivässä ei lähde muuta kuin nestettä ;) Ei kait paaston hengellinen tarkoitus ole, painon tarkkailu?
En tiennyt että sinussa on tuollaista herkkyyttä, siis hyvällä tavalla. Sinusta saa kovan vaikutelman palstalla ja jotenkin arvaamattoman. Voin olla väärässäkin ;)
Muissa on helpompi nähdä syntiä kuin itsessä.mutta kyllä minä omat tapani tiedostan mistä pitää päästä eroon.olen ollut vain liian lepsu..no nyt se puhdidtautuminen..tai itse käyttäisin sanoja:olen tehnyt parannuksen ja toivoisin mahdollisen jumalan..hmm..mitä siltä nyt voi odottaa?😃
Joo kirjoitin tuohon toiseen viestiin miten olen koko ajan tehnyt tämän paaston aikana pahoista tavoistani parannusta.pahin vihollinen olen minä itse eli se miten annan helposti periksi ja lepsuilen.nyt aion onnistua.
Mitä se muiden synnit minulle kuuluu? ;)
Sekin on sinun ja Jumalan välinen asia, haluatko Häneen uskoa... eihän se minun uskostani kiinni ole kuka uskoo mihinkin tai on uskomatta.
Joten ole vapaa.
No... se.
Itse ajattelen niin, että kait pitäisi pyrkiä pidemmän aikavälin valintoihin, jos pystyy ja voi, jos ei, niin... sitten ei.
Elämä on mitä on ja aikansa kutakin,
tämä maallinen ruumis, tullaan joka tapauksessa, käyttämään multana, ehkä kasveille, joten se on hyödyllinen, silloinkin... kun sieluni on poistunut kehostaan.
Mulla tulee,älässä,liikuntaa,kun siivoan ihan itsekseen..nytkin mun auto on hajoamassa..kävelen siivouspaikoille..
Olen ollut tosi lepsu:on pitänyt mennä AA:han,mutta jos joku kavereista on juomisseuraa vaille niin sinne sitten vaan..sinä poltat..sama juttu.olen pahempi kuin sinä sillä mulle ei normaalisti todellakaan riittäisi yksi aski viikossa..ja sinä et juo,sulla on vielä lapset kotona.olen niin ns.syntinen. uskovaisten sana...mutta pahatapainen olen ollut.
Mutta syön terveellisesti.marjoja,kuitupitoista hedelmää ja viljaa..terveysvaikutteisia tuotteita..
Sinä alennat minun erikoislaatuisen jumalanetsimispaaston joksikin pelkäksi painonpudotuskikaksi..joka ei auta vaan pitäisi sillä perinteisellä tavalla laihtua.😃en ..vaan olen nyt ollut vähällä polttamisella,alkoholiin en koske,enkä myöskään vietä saikkua laiskuuttani enää.ryhtiliike..teen parannusta,ja nyt on pohdinnan alla miten..se ns.mahdollinen luoja,voisi minua auttaa tässä mitä minä ihmisenä haluan hänen hyväkseen tehdä.me emme ole puheväleissä😉mutta sen katolisen messun katsottuani tunsin rauhaa.tää mun täytyy tehdä..
Totisesti näistä palstoista olisi syytä pitää pitkä tauko. Joskus mielikuvitushenkilöt hiipivät uniinkin. Tosin ihan myönteisessä mielessä. Toisaalta oikeasti kyrsii tämä pakonomainen tarve jatkuvasti tarkastella mitähän ne taas siellä. Niih.
Älkää hyvät ihmiset ottako näitä elämäänne. Lukekaa lukekaa, kommentoikaa, mutta unohtakaa saman tein kun poistutte. Näin joku viisas on meitä joskus neuvonut.
Huomasin tänään, että kirjoitan tylsiä juttuja, joille ei edes vastata tai jos vastataan joko keljuillaan tai kirjoitetaan jotain mikä on...ei mitään...kaikki vaan pulisee täällä omiaan, kaikki on omasta mielestään järkeviä ja kuvittelee heidän juttujensa kautta muutettavan jotain suurta ja todellisesti...tämä on kaikille ajan hukkaa...sinullekin.
Nyt kirjoitit täyttä asiaa.
Niin on. Sinun syntisi, lainausmerkeissä, on taas se, että olet paljastanut sydäntäsi liikaa täällä. Älä visko helmiä sioille, etteivät he tulisi ja talloisi sinua jalkoihinsa. Olkoonkin, että olen sinulle kiitollinen kun olen saanut vängätä kanssasi.
Minä en ole täydellinen ihmisenä ja teen monenlaisia virheitä. Minulla saattaa välilä hämärtyä myös todellisuuden raja.
Olen äärimmäisen surullinen ihmisenä. Eikä minua voi korjata. Se on syntini. Kerron kait asioita, koska haluan tulla kuulluksi, eikä kukaan halua todellisesti kuulla.
Ei se syntiä ole, sanan varsinaisessa merkityksessä. Minä haluan kuulla, ja välitän sinusta ihan oikeasti. Toivon niin paljon, että sinun olisi parempi olla ja elää tätä elämää täällä. Matoisessa maailmassa.
Sinun täytyy kuitenkin ymmärtää, niin kuin meidän kaikkien, että kaikki ei ole kovin myötätuntoisia täällä. Eräitten tarkoitus on vain murskata, ei ymmärtää.
Herätkää nimerkki on kova koville, mutta pehmeä heikoille. Vanha palstaviidakon sanonta, jonka tosin keksin vasta äsken.
Et sinä välitä, et oikeasti. Minä en pysty sellaiseen enää uskomaan. Aina voi sanoa, suurellisia sanoja ja luvata, mutta todellisen paikan tulle, sinäkin... kääntyisit pois.
Totisesti. Ikinä en sinua kiellä. Sanoi Pietari ennen kuin päätyi hiilivalkealle. Onneksi sinua ei olla ristiinnaulitsemassa. Jos olisikin, haluaisin roikkua rinnallasi, kuin mikäkin ryöväri.
En siis käänny sinusta pois päin. Koskaan.
Haluat käydä rinnallani, kuin opetuslapset valvomassa Herransa kanssa getsemanessa.
Sitten kun petyt minuun, istut pilkkaajien joukossa ja jään sinne ristilleni, ihan yksin. Niin on aina ollut ja niin on oleva, on asoita, joita ei ihminen voi muuksi muuttaa ja tehdä.
Jos jotain olen elämäni aikana, lyhyen elämäni aikana, ymmärtänyt, niin sen, että kaikki me olemme olleet kiusattuina ja kiusaajia, tilanteen mukaan.
Kaikesta tästä olen oppinut, että asetun ystäväni rinnalle, ja käännyn kiusaajia päin, ja olen tarvittaessa kuin adjutantti, joka meni everstin rinnalle, silloin kun eversti Klaus von Stauffenbergia teloitettiin.
Ei stauffenbergin rinnalle käynyt ketään adjudanttia.
Ainakin elokuvan mukaan. Tosin miten lienee oikeasti. Tapahtuma tapahtui jo vuonna 1943. Ainakin se liikutti minua sangen suuresti. Muistaakseni itkin auvosta silloin.
Niin, elokuvat valehtelevat paljon tosiasioita. Pitäähän sitä tehdä pari itkukohtausta jokaiseen nyyhkytarinaan. Totuus, taisi olla toisenlainen, yksin joutui kohtaamaan kuoleman.
Niin tai näin tai oli miten oli, sinua kun ajattelen, elokuvien nyyhkykohtaukset ovat täyttä totta silloin. Nytkin melkein itken kun ajattelen niitä moninaisia tapoja joiden kohdatessa kuolisimme yhdessä. Pystypäin ja kaulakkain. Kuin notre daamin keloonsoittajassa.
Ajatteletko, että ajattelen ystävyydestä suureellisesti? Että olen asettanut ystävyyden riman korkealle... jossa ystävän pitää seistä rinnalla, tuliluotisateessakin?
Eilinen biisisi, kertoi aseveljistä. Oikeat aseveljet, taitavat juosta karkuun jo ennen kuin luodit sinkoilevat.
Minä ajattelen. Todellisessa sodassa kysytään ottaisitko tämän, ei aviovaimoksi, vaan rinnelisi taisteluun. Larry Thorne oli kuulemma sellainen mies. Uskon, että sinä ja minä olisimme tosielämässä kuin ne kasariviihteen sankarit Dempsey & Makepeace
Olet oikeassa, minun ystävyyteni on vaikeaa laatua kestää, olen pahoillani, että olet joutunut sitä katsomaan ja sietämään.
Esmeralda yritetään polttaa noitana ja quasimodo, pelastaa esmeraldan tulelta.
Lauri Törni vaihtoi puolta kuin sukkia jokaiselle viikonpäivälle. Tosielämässä, dempsey ja makepeace on naimisissa.
Ei lainkaan. Sinä inspiroit minua suureellisiin sfääreihin. Ehkäpä ehkäpä. Vaikka oletkin Kristuksen palvelija, niin kuin minäkin, vanha kelloilla kälkättäjä, niin olisihan se. Ajatella. Kaunis olisi kuolla sinua syleillen jossain massiivisessa katedraalin tapulissa.
Taistelijaparit ovat taas sotilasjuttuihin liittyviä asioita, joissa on kaksi sotilasta., jotka tukevat toisiaan rintamalla.
Miksi sinä siellä tapulissa haluat syleillen kuolla? Pidät minua pilkkanasi.
Lauri joutui vaihtamaan armeijaa kolme kertaa, yksinomaan siksi koska hommat loppu. Laurin agendaa oli taistelu sinänsä, ja eritoten taistelu boshevikkeja vastaan.
Väitän kuitenkin että Demsey & Makepeacen voima oli riippumattomuudessa. Kumpikaan ei omistanut.
Koska minulla on lepakoita tapulissa. No, se on semmoista metafooraa. Kuvastaa vain sitoutumistani sinuun ja kaikkiin kotkotuksiin.
En minä ole koskaan sinua omistanut, et sinä itseäsi edes antaisi omistaa, tai sanella sääntöjä. Inhoan sitä, sinussa... että olet täysin arvaamaton... koen, että luovutan kaiken luottamuksen käsiisi ja pidät itsesi täysin etäällä, se on sinun riippumattomuuttasi.... se, ettet luovuta itsestäsi toisen luottamuksen alaiseksi mitään... olen kokenut sen hyljeksintänä, enkä ole pitänyt siitä puolesta sinussa.
Tässä seison enkä muuta voi. Eikös Luther sanonut niin joskus. Minäkin seison sinun edessäsi täysin avoimena, sydän vereslihalla. Täynnä rakkautta ja myötätuntoa sinua kohtaan. Tule tyköni. En voi luvata sinulle lepoa, mutta rakkauteni voin.
Niin tuokn kommentti osoittaa kaiken sen... lepakko on lesbo, en ole koskaan ollut lesbo... puhuttiin hengellisistä asioista ja se liittyi Jeesukseen... sinäkin sekoitit päätäni, jos ihan ollaan todellisesti... niin, että minussa olisi Jeesus, joka on mies... niin toki Henki on miespuolinen...
jotenkin se liittyi siihen ja minä olin sekaisin päästäni, jos et satu muistamaan... niin, että koska olin sekaisin päästäni, niin siksi minulla oli jokin kummallinen identiteettikriisi...joo, käsittämätöntä, yhtä käsittämätöntä itsellenikin.
Luther ei kuulu suosikkeihini mitenkään. En mie ny taida tuohon työntekoon siun kanssasi jaksaa ryhtyy, ottaa vähän liian koville.
Sinun identiteettisi. Se on Kristuksessa Jeesuksessa. Hän ei anna sinun hajota. Ei koskaan.
Ryhdy vaan. Vein jo tekaritkin vesilasiin. Eikun pesin hampaani.
Oliko ne hampaat mustat?
Ei kultaseni ei. Melko vaaleat. Vähän tummentumia. Elettyä elämää. Uskonkin, että näky mustista lampaista liittyy elettyyn elämään.
Se yksi juttu kolahti sen vuoksi, kun siinä oli se aarre, jonka vihollisjoukko tuhosi... niin koin sen salaisuutena joka on jotain minkä Jeesuksessa omistaa ja mitä ei mukamas kukaan muu voisi tietää... tää juttu on mennyt vähän sen mukaan, miten siinä sanotaan, kaikki revitään muiden raadeltavaksi... toisaalta teen sen aivan itse, annan itseni pahoinpideltäväksi.
Vaikka tekee kipeää, ei se haittaa. Aarre on kuin saviastioissa. Muistat varmaan elokuvan The Book of Eli. Siinähän jahdattiin kirjaa, mutta koko Raamattu olikin kirjoitettu Elin sydämen kivitauluihin. Vaikka rosvojoukko ryöväsi kirjan he eivät pystyneet tulkitsemaan sitä. Mutta Eli ei sitä enää tarvinnut.
Muistan, olen tainnut kertoa sinulle sen katsoneeni? Taisin kertoa sinulle siitä elokuvasta, se oli hyvä elokuva.
Et koskaan rakkaani. Et koskaan. Mutta tiedän että sinä tiedät. Ja samoin sinä tiedät että minä tiedän. Meillähän on tämä hämmästyttävä yhteys.
kolmannen asteen yhteys, on aika paska elokuva.
Kieltämättä. Aikansa lapsi kumminkin. Juutalaisena Spielberg tunsi tradition hyvin. Avaruusalyshan kommunikoi torven töröyksin. Niin, että jotka sen kuulivat peittivät korvansa.
Eikös tule mieleen Siinainvuori ja Mooses?
siinainvvuori ja mooses?
Niin. Toinen Mooseksen kirja 19: 18 "Siinainvuori oli kauttaaltaan savun peitossa, koska Herra laskeutui vuorelle tulessa... Torven ääni kasvoi kasvamistaan, Mooses puhui ja Jumala vastasi hänelle jylisten."
Heprealsiskirjeen kirjoittajakin todistaa: Sillä te ette ole käyneet... ette pasuunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi... Ja niin hirmuinen oli se näky että Mooses sanoi: Minä olen peljästynyt ja vapisen.
Sellainen juttu. Sinun kyllä pitää muuttaa tapojasi, jos halut olla yhä vielä tänäkin päivänä ystäväni. Osaan jollakin tavalla ymmärtää myös itseäni, miksi raivosin sinulle... kun käyn kanssasi keskustelua... huomaan, ettet ole muuttunut lainkaan... olen kovasti tehnyt töitä sen eteen... etten olisi sellainen mitä olin sinua kohtaan...
Ei tällainen ystävyys ole tieten todellista, jossa toinen leikkii jotain Herraa, jota ei saa lähestyä, ei katsoa, ei puhutella... pitää aina olla varpaillaan.
haluan vain sanoa, että olen aidosti välittänyt sinusta ja sinä olet itse se joka kaikessa häviää, en minä.
Hallelujjaa Hallelujjaa! Se on ollut menoa se! Jytinää ja meteliä. Enemmän kuin sadat hävittäjäkoneet voivat tuottaa. Savua tulta. Mahtavaa! Olen järkyttynyt.
yhä tänäkin päivänä leikit kaikenlaisia leikkejä kanssani ja...
Minä menetin sinut, sinne Mooseksen siinainvuorelle.
;(
Jos nyt menetän sinut, olen menettänyt paljon. Siksi en haluakaan menettää sinua. Muista että en ole tullut vuoren luo "jota jos koskee vain elukkakin, hänet kivitettäköön" En ole, etkä ole sinäkään. Olen tässä, tavoitettavissa. Lihaa ja verta. Sinun rakas veljesi. Nyt ja aina.
No toivottavasti olet lihaa ja verta, etkä elä jossain toisessa ulottuvuudessa, jossa ei saa mitään "kosketuspintaa" toiseen lähimmäiseen... minä en todella jaksa sellaista.
Kukapa jaksaisi. Jaksan tosin innostua asioista. Uskon että sinäkin uskonasioista.
Mutta me. Sinä ja minä. Totisesti. Me ollaan melkoinen paliskunta. Olen melko innoissani.
Tätä debaattia ei käytäisi jos en olisi niin innoissani uskonasioista... oikeastaan... koen jotenkin, että kaltaisesi miehen kanssa saan jonkinlaista hengellistä vastusta ja se on sillä tavoin kiehtovaa kylläkin... ollut aina.
Se tosin näyttää monen silmiin, aika lapsekkaalta kisaamiselta.
Monia ei ole. Olemme vain me kaksi. Tämähän on vastavuoroista jakamista. Olen saanut sinulta niin paljon. Uskon että tämä on osa elämänikuista prosessia. Uskoa, toivoa ja pahimmillaankin epätoivoa.
Olen koettanut laittaa entiseen sähköpostiisi viestiä. En ole vihainen mistään. Toivon, ystävyytemme jatkuvan, ihan puhtaasti sisaruutena Herrassa Jeesuksessa.
Toivon sinun vastaavan sen kautta minulle.
Tuskin vastaan. Se mitä vastaan on tässä. Kaikkien nähtävillä. Katsokaa! Kulkekekaa! Nyt kelpaa katsella. Kiinnitin kaikki ja panin paikat kuntoon.
Ai... vai niin.
Saan sinulta kummallisia vastauksia ja jotenkin ne on vailla reaalipohjaa.
tämä on vain tällainen nettipalsta.
Ei kukaan välitä täällä mistään suuruuden hulluista kummalisuuksista.
Mutta. Rakas siskoni. En halua jättää sinua näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Kohta kello on keskiyö. Se on tuutilullaa silloin. Muista. Olet rakas.
Ei kovin rakkaalta kuulosta se mitä kirjoitat.
Olen todella pettynyt, väsynyt kaikkeen tähän.
Totta se on silti. Voit mennä hyvillä mielin nukkumaan. Ajattelen sinua yön ja rukoilenpa puolestasi. Jeesus antakoon meille rauhan.
Sinun täytyy vihata minua todella paljon, koko sielullasi.
Pidät minua jonain "pienenä" projektina elämäsi varrella.
Koen olevni kuin jokin vanha latuskainen autonrämä, josta on täytynyt tehdä uusi bemari.
Mutta olkoon sitten niin. Minulle riitti.
Pelkään pahoin, että ei riittänyt. Olet suuri projekti. Ein niin, että taakkasi olisi raskas kantaa. Se on kevyt. Sekä minulle, että Herralle eritoten.
Oikein sanot. Jos oletkin ollut vanha latuska, niin katso nyt itseäsi. Olet ikään kuin uusi bemari, uudella sähkövoimaisella käyttöjärjestelmällä. Eikä ainoastaan käyttöjärjestelmällä, vaan myös käyttövoimalla. Näin Herra tekee uutta. Olen myös kieltämättä onnellinen, että olen saanut olla Jumalan työtoverina tässä. Hallelujjaa!
Kunpa se riittäisi... kunpa. En jotenkin koe olevani koskaan vapaa sinusta, vaikka koetan katkoa jokaista löytämääni kahletta sinuun, huomaan aina löytäväni sen kahleen uudestaan.... ja jotenkin välimme on kuin, koettaisin elää ilman sinua ja sitten en tahdo elää ilman sinua ja pyrin... ... ja et tiedä kuinka vaikeaa se on. Ja koen, että se on oma vikani ja en silti tiedä mitä sille osaisin tehdä, koen etten osaa tehdä sille mitään.
Tiedän, ettei se ole sinun vikasi, eikä sinun tarvitse tietenkään siitä kantaa taakkaa.
En kanna, mutta kieltämättä olen ollut huolissani sinusta. Viime yönäkin tulit mieleeni kipuna kiivaana, suruna sielussain. Mutta kuitenkin valona yössä vain. Miten rukoilinkaan puolestasi. Tunnen kuinka olet erottamaton osa minua. Elämistäni, olemistani.
Mitä ihmettä Herra, tällaisella tahtoo, olen miettinyt, jos se on Hänestä.
Tässä on monta monessa. On hengellinen puoli ja aistillinen sellainen. Tunnen tuoksun. Kuin Jasmiiniin tuoksun. Parfyymeja ja hajusteita. Kaiken sen läpi olen tuntevinani suloisan naisen tuoksun. Tunnen kuinka haluaisin tulla lämpimään pehmeään syliisi.
Tämä on suhteemme lihallinen puoli.
Entä se Hengellinen puoli.
Se on syvää kohtalonyhteyttä. Tunnetta, niin kuin olisimme tunteneet. Aina. Käsittämätöntä sielujen sympatiaa, jota ei voi oikein edes sanoin kuvata. Tunnen ikään kuin sielusi liikkeet, jo ennalta. Virta vie, mihin päättyvä tie? Uskon, että tarinallamme on tarkoitus. Tunnen sen, ja tiedostan. Olemme taistelevia, tiedostavia.
Millaisena tarkoituksen näet?
Sinä sitten luulit, että vanhana mummuna kiikkustuolisssa helluntailaisuuspalstalle näpyttelen näitä ja se oli kaiken tarkoitus :D
Niin, kait sillä jokin tarkoitus on.
Tiedän senkin, että puheeni saa sinut kiihdyksiin. Uskon, että naisessa ei ole seksuaalisia himoja itsessään, ennen kuin mies herättää ne hänen mieleensä. Tiedän että masturboit. Se ei ole häpeällistä ollenkaan. Myönnän, että lähellä on, ettei minunkin käsi kävisi. Ehkä myöhemmin sen teenkin.
Tietysti tämä kaikki on turhuuksien turhuus, hengellisen aspektin rinnalla. Jonnin joutavaa. Tärkeintä on Kristuksen tuntemus, ei suinkaan lihalliset himot. Joskus vaan niihinkin lankeaa. Ihmisiä kun vain ollaan.
Sinulla on suuret luulot omasta viehätysvoimastasi ja roisit puheet.
Räävittömyys ja sikailu, ei herätä minussa seksuaalisia himoja.
Aika moni normaali aikuinen mies ja nainen, on voinut tehdä sellaista elämänsä aikana, ainakin joskus.
Tarkoitus on tarkoituksen tarkoitus. Kiikkustuoli on ajatuksena erittäin hyvä. Ehkäpä siinä on päämäärää tarpeeksi. Tässä kiikun en muuta voi , ja muistelen kaikkia elämäni kirjoituksia, samalla kun luon niitä lisää.
Et tietenkään voi ajatella kauniita viestejäni räävittömyytenä. Tiedän viehätysvoimani sinuun, toisaalta tunnen sinun viehätysvoimasi. Se on täysin vastustamatonta.
Minulla on sellainen epäilys... että hän on kirjoittanut muutaman viestin väliin, koska siinä on sellaisia juttuja... joista tiedän, hänen kirjoittaneen niitä.. .ja täällä on myös uskovia ihmisiä, jotka kirjoittavat väliin... hän ei tiedätkös, kirjoittaisi mitään seksuaalissävytteisiä juttuja, tunnistan sen siitä, ettet ole sama henkilö.
Hänen yksi viehätysvoimansa on juurikin se, että hän on niin kunnollinen ja mukava, ihmisenä. Että ottaisin hänet pulloon jos saisin, mutta en saa, koska hän on niin kunnollinen.
Siinäpä se juuri onkin. Et saa minua pulloon, et muottiin. Kirjoitan mitä sylki suuhun tuo. Totuutta tietenkin. Sitähän Herrammekin haluaa, salaitumpaan saakka.
Toisaalta haluan tukea hengellisiä halujasi. Jos esimerkiksi haluaisit pitää Pyhän paaston, alla pääsiäisen, lihallisista ajatuksista, niin haluan sinua tukea siinäkin.
Niin, vaikka syytän häntä aina kaikenlaisesta, niin koen hänet mukavana ja kunnollisena ihmisenä, joka on aina valmis auttamaan ja tukemaan... rakastan häntä siksi. En rakastaisi häntä, sellaisena kuin minä varmaan olen ollut häntä kohtaan eli omistushaluinen ja sellainen... mitä ei olisi pitänyt olla... hänen viehätysvoimansa on, hänen ainutlaatuisuudessaan.
Hitsi.. hän on niin ainutlaatuinen.. ja minä olen pilannut ystävyytemme täysin ja totaalisesti, koska olen väärällä tavalla, häntä pitänyt kiinni ja ollut sillä tavoin törkimys ja paha ihminen... olen pilannut kaiken, ystävyytemme ja sitten kun ymmärrän sen... niin on myöhäistä.... hän on kaiken ystävyyden arvoinen.
Kenestä hän puhuu kun hän puhuu hänestä? No, itsestään. Ahaa. (kävelee hänen luokseen) Hän on suurenmoinen! Ai, kuka? No, te. Ai hän!
Tuli tämäkin mieleen Asterixista, silloin kun alamainen yritti keisaria mielistellä.
Siis olen tehnyt kaikesta totaalisen fiaskoa, myös kirjoittamalla asiasta tänne... ystävyytemme on ollut meidän kahden välinen asia ja jotenkin koen... että teen mitä teenkin, pilaan kaiken... en osaa tiedätkö toimia koskaan oikein... aina kun toimin, toimin ihan väärinpäin.
Tämä on täysin katastrofi, minä olen kävelevä katastrofi.
En minä mielistele ketään... mitä sanoin oli se totuus... saatan joskus katsoa väärinpäinkin asioita...
En kirjoittanut itsestäni, minä olen kurja ja paha...
Tarkoitan hänellä ystävääni, jonka menetin, koska, olen niin totaalisen paha ja sielultani ruma.
Et ole. Olet kaunis. Ja tiedät. Olemme sydämen asialla. Sydämen asialla.
Koen menettäneeni liian paljon, kun olen menettänyt ystävyyteni häneen. En tiedä voinko antaa itselleni anteeksi, mutta on asioita joiden kanssa on vain elettävä. En saa koskaan mistään sellaista ystävää kuin hän on ollut minua kohtaan... kaipaan häntä.
Olin alusta loppuun asti hirviö, en tiedä miten hän on jaksanut minua niinkin kauan kuin jaksoi. Toisaalta, on hyvä, että hän on saanut rauhan ja saa elää itsensä näköistä elämää, enkä ole aina tiedätkös kiusaamassa kaikenlaisella, varmaan estin häntä toteuttamasta asioita ja kulutin voimavaroja ja aikaa, että sillä tavoin olen tyytyväinen lopputulokseen, että hän saa vihdoin elää elämäänsä.
Jos niin sanot. Silloinhan olet saanut ansiosi mukaan. Ansiosi mukaan olet sinäkin saanut.
On käännettävä uusi sivu elämän päiväkirjaan.
Niin, olen saanut ansioni mukaan. Sitä mitä kylvää, sen niittää.
Liekö toisellakaan sivulla, muuta kuin tuhoa ja savua ja tulta.
"Käännän sivua, kirjasta elämän.
Luku 2, tuho ja hävitys.
Luku 3, rauniot.
Ja mitä jää jäljelle hävityksen jälkeen?
Kytevää hiillosta ja
laudankappale palaneesta talosta,
kertomassa ettei mikään palaa ennalleen"
Kiitos juttuseurasta kuitenkin, se auttaa selvittämään mikä olen.
Kyllä. Ole hyvä. Ja runojasi. Runojasi minä rakastan.
Hyvä herätkäänimmari.kerrohan oletko naimisissa?parista viestistäsi voisi päätellä näin.
En todellakaan ole. Saa kosia aivan vapaasti. Jos kysyjä on naisenpuoli.
Se varmaan toisi, elämääsi iloa, jos saisit jonkun jonka kanssa jakaa arkea.
Harmitus siinä on se, että et ehkä enää joutaisi niin paljon palstailla täällä kanssamme :)
Oikein sanoit, siskoni, oikein sanoit..
Mulla on paasto 365 pv
Toi vuosi on ihan helppoo!!!!!!!!!!!!
Monet on ollu paastolla jo toistakymmentä vuotta!
Mikä valoravinto?
En paastoa. Tänäänkin söin aamulla appelsiinin. Päivällä kalakeittoa ja myöhemmin kanaa ja riisiä sekä kasviksia.
Myöhemmin mandariiniä pari ja puolukkavispipuuroa. Sekä nyt illasta pari ruisleipää tomaatti ja juustosiivuilla plus jogurtin.
Painoa komeat 46 kg 😨
En jaksa paastota.
Voi kuinka ihanteellinen ruokavalio, kuin oppikirjasta, Kuulostaa hyvältä. Tekee mieli appelsiinia...
syön mokkapalaa ja juon kahvia...
Syö vain. Minäkin syön herkkuja muttei tänään kaapeissa ollut. Munkkia tekis mieli.
En jaksa paastota koska en liho. Jos paastoaisin voisin pian olla kanttuvei jossain lattialla.
En jaksa olla nälissään.
Jos annan sinulle appelsiinin niin saanko yhden mokkapalasen?
No minä kyllä lihon...ja syön herkkuja...myönnän etten taida jaksaa tarpeeksi välittää miltä näytän...en vaan jaksa käyttää aikaani sen miettimiseen mikä on ulkoinen...se ei muuta elämää...toki terveydestä huolehtiminen on hyvä asia ja se voi muuttaa elämää kyllä sillä tavoin, jos sen vuoksi sairastuu...mutta...niin...kenenkä vuoksi pitäisi olla laihempi ja kauniimpi ja lihaksikkaampi? Ei kenenkään. ☺
Kiitos, saanko...todella. En muista milloin olen syönyt appelsiinia. Kun ostan kaupasta hedelmiä, huomaan...kuorivani hedelmät ja huolehtivan, että lapset saavat niitä syödäkseen, syön omenistakin vain loppurangat...en tiedä miksi niin käy, koska voisin vain yksinkertaisesti ostaa ajatuksella ostaa enemmän hedelmiä....
Ole hyvä, saat mokkapalan.
Myönnän saman. En jaksa välittää painostani. On niin paljon mielenkiintoisempiakin asioita.
Tietenkin jos haluaa edistää omaa terveyttään ja hyvinvointiaan ja sivutuotteena tulee hoikempi tai lihaksikkaampi ulkomuoto niin minkäs sillekkään voi.
Kiitos. Nam nam kun on herkullista.
Osta itsellesikin hedelmiä, sinun hyvinvointisi on myös lasten etu.
Niin...ehkä se vaikuttaisi mielialaan, siis mitä syö, tällä sokerihiiren ruokavaliolla...siksi kait en jaksa mitään.
Helpommin sanottu kuin tehty, en taida jaksaa välittää itsestäni tarpeeksi, ei vain kuvainnollisesti...kunhan jotenkin pääsee eteenpäin...
Tupakka kuuluu myös itsetuhoni rakkaaseen listaan.
Myönnän syntini, muuta en voi.
Niinhän ne viisaat sanovat, että sokeri vaikuttaa haitallisesti...niin kellä vaikuttaa kellä ei. En usko mustavalkoisiin totuuksiin.
Mielestäni asiat eivät ole joko tai asioita tai ainakin harvemmin.
Toisinaan se on niinkin, että kunhan pääsee eteenpäin, mitkä ne keinot eteenpäin pääsemiselle itse kullakin sitten ovat. Se on toiselle joku muu ja toiselle joku toinen asia.
Tupakka maksaa. Poltatko sätkiä?Oletko väsynyt/ koetko itsesi masentuneeksi?
En polta sätkiä, ihan punaisen lm askin ostan noin kerta viikkoon. Kieltäymys se on tupakan poltossakin itsensä kehittämistä. ;)
Olen polttanut viidentoistavuoden tauon jälkeen nyt jotain...jonkun vuoden. Palkitsen aivojani sillä. Menen pieneen pöllyyn kun poltan, koska poltan niin harvoin, jos polttaisin enemmän, kokisin oloni, kuin olisi kävelevä tuhkakuppi. Sitä ei pidetä sosiaalisesti suurena paheena, mutta kyllä se on iso pahe... Se on osa palkitsemisjärjestelmää...kun on stressaantunut, on ollut asioita joiden yli on pitänyt päästä...palkitsen sen jälkeen itseni, kuten aurorakin pitää yllä palkitsemisjärjestelmää...
Minulla on syvällä aivoissa ajatus...että tupakka on auttanut minua, olemaan rohkea ja olen päässyt yli esteiden, joiden ylitse en muuten olisi päässyt. Sen avulla jaksan.
Olen väsynyt ja koetan selviytyä erilaisin keinoin elämän läpi, en masentunut niinkään. Selviytymiskeinot ei kuulosta mairittelevilta välttämättä.
Se on kuule semmoinen juttu tupakalla aivojen stimulointi, että nyt loppu minun ja sammaatietä kärsivällisyys..
Sokerista on tutkittu että se olisi koukuttavampi kuin tupakka tai päihteet.
Tupakoitsijat puhuvat henkisestä riippuvuudesta eli et ole ainut 😂
Onko sinulla huono omatunto tupakoimisestasi?
Selviytymiskeinot, on mielenkiintoista mitä erillaisempia selviytymiskeinoja ihmisillä voi olla.
Puhu sinä vaan omasta puolestasi siellä. Mistä sää taas siihen tulla lehahit kuin pahanilmanlintu ikään.
Ihan säikähin.
Se oli odotettavissa. Olen tottunut hylkäämiseen uskovien taholta.
Seurasi stimuloi myös luultavasti aivojani. Jaksan kaiken tämän avulla... Ehkä parein näin on.
Pöö! Kaiken voin antaa anteeksi, mutta että tupakinpoltto. Ou nou!
En halua kuolla keuhkosyöpään. Myös läheiseni paheksuu tapaani ja osoittaa mieltä, yritän pitää tapani poissa sellaisen ihmisen näkyvistä, joka vihaa sitä tapaa minussa.... Siinä suurimmat syyt. Sitä paitsi ne hampaat, en halua kovin keltaista hymyä, eli ehkä olenkin turhamainen sen puoleen. Salaan myös lapsilta tapaani, vaikka pihassa on natsakippo. Läheisteni vuoksi yritän kulkea salassa, joten kait häpeän tapaani.
Niin pöö.
No, olet hyvässä seurassa, kasvitieteilijä Lars Levi Laestadius poltti piippua. Perinnetiedon mukaan hänellä oli piippu johon oli kaiverrettu kahdentoista apostolon nimet.
Mutta viina. Sitä ei Lars Levi voinut sietää.
Anteeksi sammaatietä, että taas sekaannun asioihisi.
Ei ole hyvä juttu, että tupakointi aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Tavallaan palkitset itseäsi, mutta samalla häpeät palkitsemistapaasi / selviytymiskeinoasi.
Noin se on varmaankin usein kun on kyse jostain riippuvuudesta, jota pidetään paheena.
Voisiko tupakanpolton korvata jollain muulla vähemmän häpeää tuottavalla selviytymiskeinolla?
Niin mihin asioihini? Minulla on oma tapani hoitaa asioita ja edetä asioissa.
Ei voi. En voi ripustautua uskoviin. Vaihtoehtoiset strategiat olisivat ehkä haitallisempia. Tupakka on vähiten haitallisin.
Olen tullut tuntemaan. Sinä jukuripää, itsepäinen eukko olet. Siltikin, juuri siksi, rakkauteni myös sinua kohtaan on suurta. Mutta. Koskaan ei se enene samoihin sfääreihin kuin L_Ssääää kohtaan vain tunnen. Sen tosin tiesitkin.
Kukapa ihmisiin haluaisi ripustautua. Virtuaalihenkilöihin ehkä. Mutta ihmisiin? Ei ei
No eihän ole vähiten haitallisin sinun itsesi kannalta, jos mietit jo keuhkosyöpääkin.
Entä liikunta?
Vieläkö sinä siinä läyhyttelet siipiäs riikinkukko.
Se vielä puuttuisi, että minuun rakastuisit, simpauttaja!
Virtuaalihenkilöt ovat ihmisiä. Sinäkin.
Ai, onko ne sfäärit korkeat vaikka on tämmöinen tupakille haiseva ruusu?
Kieltämättä ylläri pylläri. Ihmettelen kun haistelin naisellisia tuoksujasi, niin, en erottanut tupakkaa lainkaan. Ei taida tapasi pesiytyä vaatteisiin.
Kyllä, olet yhtä rakas kuin ennenkin..
Haa! Mikä temperamentti permanentti. Simpauttaja. H I hi
Vapaa-aika kuluu vähemmän liikunnallisissa merkeissä. Väsynyt ei yleensä jaksa ylimääräisiä juttuja siinä merkeissä.
Mennee paksuksi. Minä häippäsen. Aurorasarisukselle kiitokset kokoontumistilan käytöstä / lainasta.
Hyvää yötä.
Etkä. Minä lähden. Jatkakaa. Itse tuppauduin.
Mikähän minusta on tehnyt niin rakkaan sinulle :)
No ku noku.. Nyt se taisi tosiaan lähteä. Mutta. Juu. Satut nyt vaan olemaan, niin kuin Saduissa on tapana..
Aika paha paikka pottuilla. Niin saduissapa hyvinkin ja sadut on satuja, ei mitään mikä olisi totta..
Olisi kiva kyllä olla rakastettu ja välitetty, oikeasti.
Elämän realiteetit. Nykyään on hankala uskoa oikeassa elämässä tapahtuvaan kestävään rakkauteen. Liian monta yritystä, yhtä monta pettymystä.
Niin...kiitos rehellisyydestä. Ettet leiki asialla enempää
🙂
Vaikea sitä on myöntää. Suuria rakkauksia, suuria pettymyksiä. Joskus laskin että joka toinen kerta panin itse palsiksi, sillä toisella kerralla se toinen. Rasittavaa. Paloja sinne ja tänne. Semmoinen hajoittaa.
Pelkäsin jotenkin, etten selviäisi siitä, että ihminen jota rakastin ja olen rakastanut, hylkäsi täysin minut myös lähimmäisenä... mutta jospa minä selviän, jatkan elämää... j
Ehkä rakkaus on yliliioiteltu sana ja kyse on jostain muusta kuin rakkaudesta.. rakkaus ei satuttaisi niin paljon. Rakkaus on oikeastaan vähän kuin vihakin, se tuhoaa loppuviimein ihmisen täysin ja se on polttavaa, palavaa... jää se käryraunio, jos sitä koettaa koskettaa ja ne tuhkat...
Rakkaus on kait vain elämistä, Jumalan sanan mukaan.
Niin. Rakkaus on ruma sana, kaipaus soi kauniimpana. Alankokin joskus runoili.
Sitten kumminkin syytät itseäsi? Rakkaudessa ja sodassa kaikki on sallittua. Niin sanotaan. Tosiasiassa ansioni mukaan olen minäkin saanut. Petturi kun olen. Kuin mikäkin Jaakobbi.
Vaan olen onnellinen, että olen myös saanut takaisin, jo tässä elämässä. Mitä ihminen kylvää jne. Mutta kukapa meistä kestäisi jos saisi oikeasti ansionsa mukaan. Sinne ne meni ristille. Meidän ansiot, hyvät ja huonot.
Miksi olet surullinen?
Tunnen äärettömän tuskan sydämessäsi... enkä ymmärrä miksi?
Se on sitä samaa tuskaa jota minäkin koin sinun tähtesi eilen. Olen äärettömän surullinen. Kuin klovni ohjelmanumeronsa jälkeen.
Tiesitkös että kaipaus on aika äärettömän tuskainen olotila, siinä ei ole mitään kaunista... se on ääretöntä ikävöimistä... se on pahempaa kuin olla rakastamatta... viha on parempi kuin rakkaus, koska rakkaus, tekee liian kipeää sydämeen... viha vain turruttaa kaiken elottomaksi.
Miksi koit eilen minun tähteni surua?
Miksi esität ohjelmanumeroita? voisit olla vain oma itsesi.
Sinäpä sen sanoit. Kaipaukseksessa on kummallista sekin, että siitä ei välttämättä pääse koskaan.
Silloinkin kun kaikki pitäisi olla hyvin, ja rakas ihminen rinnalla, silloinkin voi tuntea ääretöntä yksinäisyyttä ja kaipuuta jonnekin. Minne, sitä ei itsekään tiedä.
En minä pyydä sinulta rakkautta... mutta olen pyytänyt ystävyyttä, koska rakastan sinua. ja siksi olen pyytänyt anteeksiantoa.
En tietenkään kaipaa ohjelmanumeroita, joita sinun tulisi esittää vuokseni... riittää että olet oma itsesi... rakastan sinua itsenäsi, en glovnina, jolla on maski.
Niin sinusta. En tiedä. Siltä vaan tuntui. Minusta. Minä olen yksi pelle. Yritän kai piilottaa oman itseni pellennaamion taakse.
Minä kaipaan välillä... kaipaan tämän elämän päättymistä ja Jeesuksen kohtaamista, saan silloin rauhan, vihdoin, itsestäni.... tiedätkös, siihen asti, minä... koetan pärjätä eteenpäin menemisessä.... mutta sitten tiedän, että minun ei tarvitse enää taistella tämän ristiriitaisen ihmisen kanssa, mikä minussa on olemassa, jolla on äärettömän suuria tunteita...
Minäkin rakastan sinua. Äärettömän paljon. Et ole loukannut minua, tai jos oletkin, sekin on vaan hunajaa minulle.
Sen tunnistan itsessänikin. Niin suuria tunteita, että meinaa pakahtua.
Ihan. Niin. Olen minäkin ajatellut. Kuinka paljon helpompaa olisi kuolla. Kuolla.
Sinun pitäisi puhua totta asioissa, se satuttaa ihmisiä vähiten :) pysytään realiteeteissä, kuten aiemmin kirjoitit...
Aiempi viestini oli edelliseen kirjoitukseesi....
En tiedä, koetko oikeasti kuten minäkin... oletko yhtä "sairas" kuin minäkin ja sekaisin itsesi kanssa.
Mikäs sitä ihminen tunteilleen mahtaa. Niin vaan tunnen. Oli sitten satua tai mitä hyvänsä..
Ehkä me ollaan kaksi samanlaista sekopäätä. Mutta mitäs sitten? Sitten ollaan
Olen kokenut rakkauden jopa, tulena... en tuska ja kipu, on äärettömän polttava... sitten on rakkaus, joka antaa rauhaa ja hyvää oloa... mutta sen läheisyys voi tehdä sietämättömäksi olon... tulet tavallaan riippuvaiseksi sen läheisyydestä... ja ilmankaan et haluaisi olla... se aiheuttaa sisäisen ristiriidan... haluaa paeta sitä tunnetta ja yhtäaikaa pitää siitä kiinni... sen läheisyydessä voi reagoida jopa kuin eläin...
Hyvin kuvasit. Noin sen minäkin tunnen. Kokolailla. Lähihoito on joutavaa, ei kun hoitavaa. Samalla tuntee oman riippuvuutensa. Ristiriitaista.
oikeasti, kaikki tunnetilat ovat hyvin hyvin lähellä toisiaan ja ne on jopa todella hienovaraisen lähellä... kuin olisi ohut hentoinen lanka vain niiden välissä...
Millä nimimerkillä olet esiintynyt palstalla muutoin?
Senpä vuoksi on niin lyhyt matka rakkauden teoista ja sanoista, äärettömään loukkaamiseen ja vihaan. Siinä on vielä sekin, kun kaikki alkaa tuntua liian itsestäänselvyydeltä alkaa loukkaamisen kierre, kuin huomaamatta.
En millään. Täällä olen yksi ainoa.
Niin... olen kokenut suunnatonta rakkautta... ja silti hetken päästä suullani loukannut ja raivonnut... tuntenut jopa negatiivisia tunteita... ja kuitenkin pohjana, on ollut rakkaus, se on vaan ollut jotenkin epäpuhdasta sillä tavoin, että se on sisältänyt, esimerkiksi halua sitoa sen rakkauden kautta... teot ovat näyttäneet muuta kuin rakkautta...
Tuon olen muuten tuntenut monen naisen kanssa. Nainen voi olla todella ihana, ja hetken päästä loukata kuin ohimennen ja huomaamatta, sanoin ja teoin. Kyllä se mieheltäkn onnistuu, mutta naiselta jonkinlainen piikitteleminen tuntuu tulevan vieläkin sujuvammin.
Niinkö.... ehkä niin, voit olla oikeassa... miehet ja naiset ovat erilaisia.. minä taas koen, että miehet jotenkin kaikessa... eivät ota asioita tosissaan, eivät kuuntele mitä koettaa sanoa, toisin sanoen eivät vain halua kuunnella... ja ovat itsepäisiä, tekevät juuri niinkuin haluavat, vaikka toinen olisi polvirukouksessa... silti, kun ovat päättäneet jotain... niin ovat päättäneet.
Piikittelinkö kauheasti?
Minä en odota miehiltä kovinkaan paljoa nykyään... että en odota oikeastaan yhtään mitään heiltä suoraan sanoen... he eivät osaa yllättää... ja tekevät vain surulliseksi....
mutta kait sinullakin olisi... monenlaista sanottavaa naisista... joten.
Niin. Ei kai sitä turhaan sanota, että nainen on Venuksesta ja mies Marsista. Niin ovat erilaiset, monin tavoin. Mutta kai se on tarkoituskin niin. Sinä olet huono piikittelemään, toistaiseksi ollut.
Mutta että. Pitäisi varmaan panna pillit pussiin ja lähteä yöpuulle.
Niin... pitäisi lähteä yöpuulle.
Kaikkea hyvää elämääsi, koeta pärjätä niiden suurien tunteiden kanssa...
:)
Sitä samaa toivon sinulle. Hyvää yötä..
L.S Ja Herätkää luin keskustelunne ja tuli mieleen, että hyväksyttekö itsenne ja onko teidän vaikea rakastaa itseänne?
Tuntuuko teistä, että teidän pitäisi olla erillaisia tullaksenne rakastetuiksi?
Yleensä tuota, rakastaa itseään, peilataan hyvinvointiin. En sillä tavoin vihaan itseäni, että arvoittaisin itseäni esimerkiksi ulkonäön mukaan tai sen mukaan, olenko jotenkin kouluttautunut paremmin kuin olisin voinut, vaikka tosi seikka on, että olisin voinut tehdä elämässä ehkä enemmän, jos olisin osannut valita toisin asioita esimerkiksi sen opiskelun suhteen.
Minä vihaan sitä puolta itsessäni, että en kykene olemaan riittävä... koen, etten kykene olemaan riittävä perheelleni... esimerkiksi saatan pestä pyykkiä, ja silti koen että en saa järjestykseen niitä pyykkejä... koen, että minulta puuttuu tietynlainen elämänhallinen ja järjestyksen ylläpito, asiat vaativat suunnattomia ponnistuksia ja silti koen, etten saa asioita järjestykseen niinkuin haluaisin... ja se on vähän kuin boheemielämää, mutta, kun se on ristiriitaista äitinä ja vanhempana, se on suunnaton ristiriita tilanne itselleni. Nytkin muuten pyykkikone tuolla käy, ja olen aamulle pessyt tiskikoneellisen... ja tuolla on hellalla tulossa ruokaa lapsille, kun tulevat kotiin kouluista jne... olen käynyt jo kaupassakin... silti vaikka se kuulostaa paljolta... en saa tehtyä tarpeeksi.... en ole tarpeeksi.... ja joku saattaa lukea, että teen tarpeeksi... en tee, minulla on paljon tekemättömiä asioita, joihin en saa otetta.
En minä vihaa itseäni sillä tavoin mitä ehkä ajat takaa, vaan vihaan sitä, että minusta ei ole tarpeeksi antaa ihmisille, joista välitän ja joita rakastan.
Tavallaan, kun katson kotiani, näen... että siinä on asiat vialla.. jos tänne tulee yllättäen joku ihminen kylään, se näkisi että kaikki ei ole kunnossa, esimerkiksi epäjärjestys kertoo siitä. Minulla ei ole ikäänkuin voimia ja hallintakeinoja pitää yllä mitään niinsanotusti normaaliksi kutsuttavaa.... en pidä tästä asiasta... minä kompastelen tavaroihin, kaikki on hukassa, jopa laskut on useimmiten hukassa ja menee suunnattomasti aikaa, yrittää löytää hukassa olevia asioita. Tämä on hyvin hävettävää ja syö itsetuntoa.
Koen jotenkin, etten saa mitään aikaiseksi. Toki voisin viettää paremmin aikaani kuin olemalla tällaisella palstalla kirjoittamassa. Vian siis täytyy olla minussa ja minulla on syytä kokeakin sitä kohtaan vihaa, eikä hyväksyä tätä... toki voin olla välittämättä ja sulkea silmäni asioilta, mutta kun en kait vielä ole halunnut luovuttaa täysin.
Tähän sohvalle, jossa nyt istun, on jostain "tulla tupsahtanut haarukka"... toki saatan viedä sen pois, kun sen tuosta bongasin, mutta ne haarukat eivät ikäänkuin loppuisi koskaan... ja ne ei kuulu sohvalle.... tai että samalla sohvalla, on puhtaita pyykkejä ollut muutaman päivän ja tabletteja ja tietokoneita ja popcornipussikin... muutama lelu.... tarrapussi... lehtiä... miten hiivatissa tähän sohvaan edes mahtuu niin paljon tavaraa?
Ja minua säälittää omat lapseni, että heillä on tällainen äiti... ja se ahdistaa minua... kävin ottamassa jääkaapista maitoa ja siinä jääkaapissa on sellaiset tarrakuvat... iloisesti nauravista lapsista... ja minun sydämeeni koskee. Minä kyllä yritän parhaani, mutta se ei riitä tai en koe, että se riittäisi.
En ajanut kysymykselläni takaa jotain tiettyä asiaa, koska en voi etukäteen tietää mitä ajattelet itsesi rakastamisen tarkoittavan kohdallasi.
Tarkoitin yleistä tyytyväisyyttä ja sopusointia itsensä kanssa.
Olen suoraan puhuja, saatan loukata...
Minusta sinun kannattaisi katsoa lastesi hyvinvointoa eikä talosi hyvää / huonoa järjestystä.
Lapset voivat silti voida vallan mainiosti epäjärjestyksen keskellä ja se on kaikista tärkeintä.
Ei äitiyden mitta ole hyvässä siivossa.
Tietenkin epäjärjestys hankaloittaa arjen sujumista kun tavarat on hukassa jne
Niin eikä ihmisen mitta ole kouluttuneisuudessa.
No eihän tämä sopusointia ole. En ole sopusoinnussa itseni kanssa, enkä koe elämäntyytyväisyyttä. En silti koe olevani masentunut, ei ne ongelmat katoaisi jotain pillereitä popsimalla, ne samat ongelmat olisivat silti taustalla ja kun mietin mitä asialle voi tehdä, olen kuin jumissa ja tavallaan pakenen niitä ongelmia, myös tällaiselle palstalle, voin ikäänkuin sulkea silmäni asioilta.
mutta kyllä varmaan sillä tavoin rakastan itseäni, mitä sinä ajat takaa kysymykselläsi. Mutta tottakai jos ihmisellä on elämässään ongelmia, se heijastuu tyytyväisyyteen..
Millaisena näet itsesi äitinä?
Hyvin älässä kertoikin noista ongelmoista. Ihminen on luja ruoskiessaan itseään.
Itsessäni on joitain samoja piirteitä. Minulla vaan ne ilmenevät suorituspainoitteisina kausina. Esimerkiksi älyttöminä suorituskertoina urheilussa, jotka usein johtavat jonkinlaiseen urheiluvammaan. Toisaalta osaan myös armahtaa itseäni. Kun en pääse liikkeelle, hyväksyn sen, makaan sohvalla, laiskistun ja lihon. Ennen kuin seuraava addiktio taas iskee.
Kaikki tämmöinen viittaa tietysti tasapainottomyyteen. Enkä saa edes urheilusta kovinkaan suuria kiksejä. Tuskin enempää kuin sohvalla makoilusta ja piereskelystä.
Kyllä minä toisaalta sen ymmärrän ja tiedänkin, että lapseni ovat onnellisia, eivätkä edes osaa nähdä että täällä on toisenlaista kuin muilla... esimerkiksi vanhin lapsi saattaa kutsua kylään jonkun kaverinsa ja ei ehkä ymmärrä, millaista häpeää koen, kun tänne tulla tupsahtaa ihminen, joka ei ole tottunut tämmöiseen.... ei lapset onneksi osaa katsoa sillä tavoin, toki kun he kasvavat, he saattavat huomata, että kotimme ei ole kuin muilla.... vaikka tietäisivätkin minun siitä heille sanoneen, se konkretisoituu myöhemmin... joku vieras lapsi on joskus kysynytkin, että miksi täällä on tämmöinen paha siivo.
Sanoin aiemmin, että en välitä itsessään koulutustasosta... mutta realiteetissa... tiedän, että minulla olisi voinut olla kykyjä pidemmällekin, mutta olen hukannut mahdollisuuteni, jo kauan sitten ja en sillä tavoin, tietenkään sitä sure... kunhan vain kirjoitin.
Äitinä... huono, saamaton, epäonnistunut.
Aviopuolisona, varmaan sama juttu.
Kumma juttu, miten lapset osaavat rakastaa, vaikka heillä olisi näin epätäydellinen vanhempi.
Ihmettelen kyllä, miten sinulla on aikaa kirjoitella noin usein tänne. Lapset, ruoka, siivous, aviopuoliso. Joku ei nyt täsmää, tai sitten sinulla on neljä kättä.
Niin... minulla ei olisikaan tänne aikaa, jos olisin kunnollinen vanhempi ja en niin epäonnistunut. Sitä paitsi minulla on työpäivä tulossa, joten lapset ovat jo hoidoissa ja kouluissa... ja aamulle näköjään on ehtinytkin paljon.... ja ei minun tarvitse sinulle selitellä... liikaahan tänne aikaani käytän.
ja juurihan kerroin, että kaikki on oikeasti vinksin vonksin... mikä ei siis täsmää?
Selitä selitä. Antaa tulla nyt vaan. Oi ihanaiseni älässä, oletko sittenkin valkyyria, petturi, nainen? Nainen nyt varmaan ainakin olet.
Totuus on tekevä sinutkin vapaaksi. Toisaalta en ole sinulle vihainen, jos oletkin säveltänyt kaiken. Pikemminkin nostan hattua. Loistava suoritus.
Mitä sinä nyt? Mikään valkyria ole nyt kuitenkaan. Petturi?
Olen nainen.
Sitä minä nyt. Tapahtumaluettelo. Kouluikäisiä lapsia. Töihinkin pitäisi kohta lähteä. Aviopuolisokin löytyy. Ja kaiken lisäksi sinulla on aikaa kirjoitella tänne aamusta yömyöhään. On sinulla suvaitsevainen puoliso. Ei voi muuta sanoa,,ja aika kiva työnantaja.
Haloo, haloo, en ole vielä töissä... mur, mur, mur.
ja varmaankin on mukava puoliso kun on kestänyt tätä ja minua.
Enkö sanonut jo olevani epäonnistunut, eikö se riitä. Miksi pitää lannistaa toista enemmän.
Ooo! Minä haluan murskata sinut, sinä valhettelija. Survoa maanrakoon! Sen minä haluan tehdä.
Ja kuitenkin, olet kuin mikäkin naispuolinen Auervaara. Ällässää, tule takaisin!! Minä ulvon. Vie vain kaikki, kunhan tulet takaisin!!
Mitä te täällä höyryätte 😂
On kuin lukisi Shakespearea. En pysy perässä enkä ymmärrä mitä kirjoitatte .
Älkää ryvetkö ah, nostakaa päänne kuoleman tummista varjoista.
Oih minun rintani, mik on tuo pistos karvas, jota kärsin vuokses sun
Miksi koet olevasi epäonnistunut äiti?
Siksikö ettet yllä tavoitteiseesi äitinä?
Mihin asioihin olet tyytymätön itsessäsi äitinä?
Tähän sisältyy suuri salaisuus. Olen onnellinen, että olet, sammaatietä, jaksanut olla mukana tässä suuressa tarinassa.
Eikä sisälly mittää salaisuutta. Ihan tavallista elämää vain. Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu ja kaikki on mahdollista.
Ihmiset tekevät monenlaisia asioita elämäntilanteistaan riippuen.
Kaikki kuuluu vain elämään ja on inhimillistä.
En luota siihen mitä luen palstalla. Asiat eivät voi olla vain kirjaimia palstalla. Ihmisen elämä on monimutkaisempi syvyyksineen ja tasoineen.
Tottakait Jumalan ohjauksessa on kaikki.
Aamen. Uskonsalaisuus onkin suuri, mutta syvä salaisuuksien meri on myös naisen sydän. Juliet Jonesin sydän.
Empä nyt tiijä, onko se naisen sydän / mieli sen kummempi kuin miehenkään.
Ihmisiä molemmat.
Luonteestakin paljon riippuu millainen ihminen on kyseessä ja miten asioita käsittelee sekä eletystä elämästä, mitä on kokenut.
No joo. Kyllä näinkin. Itse en kuitenkaan koskaan ole oppinut naisia tuntemaan. Enkä heidän kotkotuksiaan. Kyllä nainen on paljon mystisempi pakkaus kuin se toinen sukupuoli.
Missä asioissa et ymmärrä naisia? Kasvissosekeittoa söin ison lautasellisen. Ookko sinä muistanut syödä hyvin tänään?
Huonosti. Leipää ja kahvia. No joo. Poikkeuksellisesti perunaakin.
Nainen. Ikäni kaikkeni, lyhyen elämäni ajan, ehkä kaikkein hankalinta käsiteltäväksi on ollut naisen oikullisuus. Tänään yhtä ja jo huomenna toista. Tosin naisen mieli voi vaihdella tunneittainkin. Joskus olen yrittänyt olla mahdollisimman huolellinen ja tehnyt mielestäni kaiken oikein. Mutta ei. Ei riitä, ei kelpoo. Niinpä olen lakannut yrittämästä. Antaa mennä ihan randomilla vaan. Lopputulos on kuitenkin sama.
Uskon vakaasti, että jotain syy seurausta naisen luonteeseen täytyy löytyä pimpin suunnalta.
Syötkö yleensä kasviksia, vihanneksia?
Voi olla niinkuin sanotaan, että naisella on ne kukkakaaliaivot ja miehellä suora putki, tai en tiijä.
Kun kirjoitit pimpistä niin tarkoitatko hormooneita, naisen hormonaalista toimintaa?
Puhuminen on minusta se joka tuo selvyyden asioihin, jos asioita hautuu päässään eikä puhu, voi kehitellä vaikka mitä skenaarioita toisesta ja hänen tavoitteistaan ja pyrkimyksistään.
Usein on kuitenkin kyse tunteista.
Tunteista tunteista. Naisen tunnetiloja on vain hankala tulkita. Paitsi silloin kun nainen luulee olevansa jotain erityistä. Silloin se lähinnä huvittaa. Tätä puolta naisesta on yksinkertaista pönkittää. Nainen uskoo ilmiselvän liioittelunkin.
Kasviksista. Enpä juuri. Liian vähän.
Pimppi määrittelee, mitä ilmeisemmin, naisen tunteet. Hormooneiksi niitä tietysti sanotaan. Joskus kauan sitten naisen hysteriaa hoidettiin pimppihieronnalla. Joku oli taas keksinyt. Olisiko ollut peräti Freud.
En yleistäisi että liitoittelun ja kehujen saaminen tuntuisi yksistään naisista hyvältä. Kyllä ihminen yleensä tykkää saada positiivistä palautetta.
Tietenkään epärehellisyyteen menevä liioittelu on eri asia.
No joo Freudista kaikki johtui pimpistä. Siinä taas yksi psykologian hirmuhallitsija. Taisi Freudilla olla jokin pakkomielle saada nainen eläimen asemaan.
Syötkö marjoja?
Joskus olen kuvannut naista salaa videolle. Sitten näytin naiselle videon. Nainen katseli itseään eri toiminnoissa ja sanomisissaan selvästi ylpeän näköisenä. Mielestäni niissä toiminnoissa ja sanomisissaan oli paljon naurettavaa käyttäytymistä. Nainen sen sijaan oli aivan otettu itsestään.
Marjoista. Syön ainoastaan joskus, silloinkin syksyllä.
Miksi olet salaa videoinut naisia?
Onko silloin toimintasi ollut tarkoituksenhakuisuutta? Saada nainen kiinni jostain tietystä käyttäytymisestä?
Miten naisen ylpeys tulee ilmi kun hän katselee itsestään otettua videota?
Minusta kerran on otettu salaa video. Se kait nauratti, en ollut muuta kuin huvittunut. Vispasin puhuessani käsilläni ja vilkuilin edes takas ja pää pyöri kuin väkkärä. En tiennyt näyttäväni niin levottomalta puhuessani ihan tavallisesta asiasta normaalissa tasapainoisessa tunnetilassa 😂
Miten sinä reagoisit jos sinua kuvattaisiin salaa tai riippuisiko se kuvausmateriaalista?
Mikä on lempiruokiasi?
Tai mitkä on lempiruokiasi. Luotan oikolukutaitoosi. Ajatukseni menee nopeampaa kuin ehdin kirjoittaa. Puhuminen onkin minulle luontevampaa kuin kirjoittaminen.
L.S ilmeisesti meni töihin vai miten on?
Aläs vai mikäseoli sai tarpeekseen. Naista saa aina nauraa kun häntä katselee nauhalta, tai nykyään muistikortilta. Totuuden nimissä on tietenkin sanottava, että on myös naisia jotka katselevat itseään ihan realistisesti.
Tietysti puhuminen on naiselle luontaista. Olen huomannut. Lempiruuista. Kaikki menee mitä kaapista löytyy.
Tarkoitatko ettei luonne näy kuvissa tai ulkoinen olemus ei kerro luonteesta?
Kaipaatko tuota muistikortin naista?
Ulkoisesta olemuksesta ei voi tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Luonteesta se ei ainakaan kerro. Korkeintaan temperamentista.
Kyllä. Kaipaan muistikortin naista. Kaipaan joitain naisia jotka ovat muistissa vain aivolohkoissa. Vähän mielentilan mukaan.
Tuli mieleen, että tarvitseeko naista ta miestä aina ymmärtääkkään?
Jos hän toimii oman kokemuksensa ja eletynsä elämän pohjalta, on toisinaan vaikea ymmärtääkkään miksi hän toimii tietyissä tilanteissa tietyllä tavalla, koska ei ole elänyt sitä toisen elämää hänenä itsenään.
Tieten pidemmissä suhteissa toisen käyttäytymistä oppii tuntemaan enemmän ja ymmärtämäänkin ? Eri asia tieten hyväksyykö käytöksen.
Niin. Olemmehan kaiken elämässä kokemamme summa. Toisen pään sisään ei vaan pääse, ja välillä tuntuu että näihin vuosirenkaisiin päästyä on sitä kuonaa jo yksinkertaisesti liikaa. Että löytyykö enää yhtäkään täysipäistä ainakaan sinkuista. Ehkä kaikki ns. täysipäiset ovat jo naimisissa.
Ihmiset jaksaa yllättää aina. Välillä yllättää itsensäkin, jäätyään itselleen kiinni.
Mutta eikö ole hyvä, että vielä yllättyy? Ei ole ihan turta pökkelö 😂
Niinhän sitä sanotaan, että ihminen on sokea itselleen mutta toisaalta, että ihminen on itsensä paras asiantuntija, siinäpä sitä paradoksia kerrakseen 😅
Noin se on. Ihminen on lopulta tunnepitoinen olento. Siitä on usein järki kaukana.
Ja hyvä niin. Onneksi on olemassa moraali ja omatunto 😅
Illanjatkot ja kiitos
Oikein kirjoitit että sinä itse olet suurin vihollinen itselle . Tuo kurja liha joka et voi voittaa koska silloin olisit ensimmäinen ihminen maan päällä ja jos ei Paavali onnistui niin et sinäkään vaan kyllä Herralta tarvitset apua. Vaikka kirjoitit >>> Aurorasarisus
11.3.2019 12:40
Aurorasarisus kirjoitti:
Muissa on helpompi nähdä syntiä kuin itsessä.mutta kyllä minä omat tapani tiedostan mistä pitää päästä eroon.olen ollut vain liian lepsu..no nyt se puhdidtautuminen..tai itse käyttäisin sanoja:olen tehnyt parannuksen ja toivoisin mahdollisen jumalan..hmm..mitä siltä nyt voi odottaa?😃
Näytä lisää
Joo kirjoitin tuohon toiseen viestiin miten olen koko ajan tehnyt tämän paaston aikana pahoista tavoistani parannusta.pahin vihollinen olen minä itse eli se miten annan helposti periksi ja lepsuilen.nyt aion onnistua.
Niin..noo..aika paljon itsestä on kiinni onnistuuko jossain paastossa vai ei.kolmatta päivää on mennyt suunnitellusti,ja nyt vain huomista odottelen..tulosta nopeasti! Tietenkin edelleen etsin jumalaa.
Toki olen avoin kaikelle yliluonnolliselle avulle josta mainitsit😃😃😃😃😃😃
L_S tule takaisin. Olisi asiaa. Ole hyvä.
Olet sanonut ihan tarpeeksi.
Ja olen tarpeeksi tänne avannut sydäntäni.
Ei kannata jatkaa kirjoittelua.
Olen aidosti pahoillani. Suo anteeksi kovat sanani. Tahdoin vain sanoa. Siunausta elämääsi. En unohda sinua koskaan.
Juu... ja minä uskon "joulupukkiin"... aiemmin sanoit, että jotkut uskoo ihan mitä vain suureellisia sanoja, kuuluu varmaan samaan kategoriaan...
En vain ymmärrä... en pysty ymmärtämään, miksi ihmiset tekevät kaikesta pilaa... kaikesta.
Tämäkin tapaamisesi jäi vain yhdeksi huonoksi kokemukseksi muiden joukossa, siitä... että ei näiltä palstoilta löydy mitää hyvää.
Luulin jotenkin, että Jeesus olisi ollut "keskellämme" kuitenkin, vaikka höpötitkin hölmöjä... mutta en tiedä enää, ehkä uskoin vain satuihin.
Sanon tämän siksi, koska en halua olla anteeksiantamaton.
Saat anteeksi kaikki turhat sanasi ja ilkeilysi ja vihasi minua kohtaan.
Oli kyllä. Olen varma siitä. On edelleen. Vaikka keskusteluissamme oli yhtä ja toista vaikeatajuista. Me ymmärsimme kaiken. En pilaillut kustannuksellasi. Välitän sinusta aidosti. Välillemme syntyi merkillinen side, jota on hankala selittää. Todella. Välitän sinusta paljon.
Nyt menen nukkumaan, joten älä ihmettele kun en enää vastaa.
Jäit mieleeni, sydämeeni. Se on totuus. Hyvää siunattua yötä.
Kerta kiellon päälle. En koskaan, oikeasti, vihannut sinua. Minulla on vain helliä tunteita sinua kohtaan.
Nonni..tähän jatkan omaa yksinäistä paastoaihetta.eli 4.paastopäivä,ja -2,5kg tulos.juuri söin ihanaa jugurttia ja join hyvät kahvit.punttikselle klo 12,ja sitten ystäväni kanssa ajellaan ja hän katsoo rikkinäistä autoani.olen neljältä kotona.huomenna 14.3-17.3rankka työrupeama.nyt meikki ja kaupan kautta kotia.kumpa jumala auttaa että saan superista paksun reunoista pörröisen torkkupeiton,hopeahapsutyynyn ja tähtitabletit pöydälle...vaihtelua,tarvitsen velkaa!
Raamatussa on ohje ettei pidä julkisesti kärsiä paastosta,vaan pitää"öljytä"hiukset..heh..tarkoittaa että se työ minkä teen kuuluu olla minun ja jumalan välinen..
Rauhallinen olo.etsin jumalaa ja rukoilen niitä..hmm.tunnelman luojia.
Parannus:tupakkaa vasta klo 18yksi,ei enempää.ei alkoholia.
Oot kyllä tempaissut 👍
Minusta ei olisi tuohon. Nostan hattua.