#ympäristönsuojelu #kulutuskulttuuri
Täytyykö kulutuskulttuurista pyrkiä eroon?
Kuuntelin Yleltä radio-ohjelman suomalaisesta muotoilusta ja vaatesuunnittelusta. Alalla kansainvälistä menestystä niittänyt osaaja kertoi, että opintoihin on lisätty yrittäjyyttä.
Suomeksi sanottuna opiskelijoita opetetaan myymään turhuutta.
Vaateteollisuus on merkittävä ympäristön kuormittaja. Kuormitusta lisää olennaisesti se, että vaatteista on tullut kertakäyttökulttuuria. Niitä ostetaan ostamisen mielihyyvän vuoksi ja sosiaalisten merkitysten luomiseksi.
Varsinaista käytännön estettä toisenlaiseen kulttuuriin ei ole. Nykytekniikalla on mahdollista tehdä laadukkaita, paksukankaisia ja erittäin kulutuskestäviä vaatteita, joita voi paikata ja joiden ompeleet eivät hajoa pitkässäkään käytössä.
Niitä ei vain tahdota. Niitä eivät tahdo kansalaiset eivätkä niitä tahdo poliitikot.
Millään elämän alueella ei pyritä kestävään kulutukseen.
Niin ei voida tehdä, koska se romuttaisi järjestelmän, joka takaa ihmisille monenmoisia mukavuuksia ja mahdollisuuksia ja turvallisen yhteiskunnan, jossa elämän kovuutta pehmennetään kehittyneellä terveydenhuollolla, maksuttomalla koulutuksella ja sosiaalituilla.
Intialaisia on neljä kertaa enemmän kuin yhdysvaltalaisia. Silti yhdysvaltalaiset saavat aikaiseksi paljon suuremman tuhon.
Kuitenkin länsimaissakin monet uskovat, että kun köyhille alueille viedään tasa-arvoa ja koulutusta, niin maailma pelastuu. Tällä uskolla on tuskin muuta perustaa kuin sokea vimma olla kohtaamatta tosiasioita.
Tosiasia on, että kun ihmiselle luodaan mahdollisuus kuluttamiseen, niin hän kuluttaa tulevista sukupolvista ja vuosisadoista piittaamatta. Sellainen on ihmisen luonto.
https://data.footprintnetwork.org/#/countryTrends?cn=100&type=BCtot,EFCtot
https://data.footprintnetwork.org/#/countryTrends?cn=231&type=BCtot,EFCtot
Petteri Järvinen kirjoittaa siitä, että nuoret sukupolvet ovat kasvaneet yltäkylläiseen maailmaan. Nuoret eivät ymmärrä, mitä todellisuudessa vaativat vaatiessaan ympäristönsuojelua. Nuoret luulevat, että kakun voi syödä ja säästää. He tahtovat lomamatkat, kulutusmahdollisuudet, hyvät palkat, sosiaalituet ja terveydenhuollon ymmärtämättä, että nämä perustuvat ympäristön riistämiselle.
Nuoret ovat myös ajattelussaan aikaisempia sukupolvia kansainvälisempiä. He tahtovat hyvän myös nykyisille köyhille. He tahtovat moninkertaistaa ympäristötuhon.
https://pjarvinen.blogspot.com/2019/03/ilmastonmuutos-ei-ole-sukupolvikysymys.html
Minä tahdon eroon kulutuskulttuurista. Pidän tavoitetta kuitenkin täysin mahdottomana nykyjärjestelmän puitteissa. Tuhomylly ei pysähdy höpisemällä sähköautoista tai veganismista. Tarvitaan vallankumous, joka tuhoaa kulutuskulttuurin ja siihen yhteydessä olevan materialistisen ja elämyskeskeisen elämäntavan.
Kohta nuoret taas laittavat hakemuksia opintoihin. Yliopistoihin astelee tulevaisuuden hyväpalkkaisia osaajia, joiden tarkoitus poliittisessa järjestelmässämme on kasvattaa ja ylläpitää kulutusta. Silloinkin, kun he toimivat näennäisesti kaupallisen maailman ulkopuolella, heidän palkkansa maksetaan ympäristön riistämisestä.
Koulutuksen ja työnteon pahuus ovat kuitenkin nykyjärjestelmässä tabuja. Nykykeskustelu kiteytyy taistoon siitä, millaisella autolla ihminen ajaa töihin. Sitä sen sijaan ei uskalleta ääneen sanoa, että melkein kaikkien ihmisten työ perustuu ympäristön riistämiseen.
Vallankumoukseen ei olla valmiita. Valhe jatkuu.
Täytyykö kulutuskulttuurista pyrkiä eroon?
Kuuntelin Yleltä radio-ohjelman suomalaisesta muotoilusta ja vaatesuunnittelusta. Alalla kansainvälistä menestystä niittänyt osaaja kertoi, että opintoihin on lisätty yrittäjyyttä.
Suomeksi sanottuna opiskelijoita opetetaan myymään turhuutta.
Vaateteollisuus on merkittävä ympäristön kuormittaja. Kuormitusta lisää olennaisesti se, että vaatteista on tullut kertakäyttökulttuuria. Niitä ostetaan ostamisen mielihyyvän vuoksi ja sosiaalisten merkitysten luomiseksi.
Varsinaista käytännön estettä toisenlaiseen kulttuuriin ei ole. Nykytekniikalla on mahdollista tehdä laadukkaita, paksukankaisia ja erittäin kulutuskestäviä vaatteita, joita voi paikata ja joiden ompeleet eivät hajoa pitkässäkään käytössä.
Niitä ei vain tahdota. Niitä eivät tahdo kansalaiset eivätkä niitä tahdo poliitikot.
Millään elämän alueella ei pyritä kestävään kulutukseen.
Niin ei voida tehdä, koska se romuttaisi järjestelmän, joka takaa ihmisille monenmoisia mukavuuksia ja mahdollisuuksia ja turvallisen yhteiskunnan, jossa elämän kovuutta pehmennetään kehittyneellä terveydenhuollolla, maksuttomalla koulutuksella ja sosiaalituilla.
Intialaisia on neljä kertaa enemmän kuin yhdysvaltalaisia. Silti yhdysvaltalaiset saavat aikaiseksi paljon suuremman tuhon.
Kuitenkin länsimaissakin monet uskovat, että kun köyhille alueille viedään tasa-arvoa ja koulutusta, niin maailma pelastuu. Tällä uskolla on tuskin muuta perustaa kuin sokea vimma olla kohtaamatta tosiasioita.
Tosiasia on, että kun ihmiselle luodaan mahdollisuus kuluttamiseen, niin hän kuluttaa tulevista sukupolvista ja vuosisadoista piittaamatta. Sellainen on ihmisen luonto.
https://data.footprintnetwork.org/#/countryTrends?cn=100&type=BCtot,EFCtot
https://data.footprintnetwork.org/#/countryTrends?cn=231&type=BCtot,EFCtot
Petteri Järvinen kirjoittaa siitä, että nuoret sukupolvet ovat kasvaneet yltäkylläiseen maailmaan. Nuoret eivät ymmärrä, mitä todellisuudessa vaativat vaatiessaan ympäristönsuojelua. Nuoret luulevat, että kakun voi syödä ja säästää. He tahtovat lomamatkat, kulutusmahdollisuudet, hyvät palkat, sosiaalituet ja terveydenhuollon ymmärtämättä, että nämä perustuvat ympäristön riistämiselle.
Nuoret ovat myös ajattelussaan aikaisempia sukupolvia kansainvälisempiä. He tahtovat hyvän myös nykyisille köyhille. He tahtovat moninkertaistaa ympäristötuhon.
https://pjarvinen.blogspot.com/2019/03/ilmastonmuutos-ei-ole-sukupolvikysymys.html
Minä tahdon eroon kulutuskulttuurista. Pidän tavoitetta kuitenkin täysin mahdottomana nykyjärjestelmän puitteissa. Tuhomylly ei pysähdy höpisemällä sähköautoista tai veganismista. Tarvitaan vallankumous, joka tuhoaa kulutuskulttuurin ja siihen yhteydessä olevan materialistisen ja elämyskeskeisen elämäntavan.
Kohta nuoret taas laittavat hakemuksia opintoihin. Yliopistoihin astelee tulevaisuuden hyväpalkkaisia osaajia, joiden tarkoitus poliittisessa järjestelmässämme on kasvattaa ja ylläpitää kulutusta. Silloinkin, kun he toimivat näennäisesti kaupallisen maailman ulkopuolella, heidän palkkansa maksetaan ympäristön riistämisestä.
Koulutuksen ja työnteon pahuus ovat kuitenkin nykyjärjestelmässä tabuja. Nykykeskustelu kiteytyy taistoon siitä, millaisella autolla ihminen ajaa töihin. Sitä sen sijaan ei uskalleta ääneen sanoa, että melkein kaikkien ihmisten työ perustuu ympäristön riistämiseen.
Vallankumoukseen ei olla valmiita. Valhe jatkuu.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Nykytekniikalla on mahdollista tehdä laadukkaita, paksukankaisia ja erittäin kulutuskestäviä vaatteita" Kyllä mutta vaatemuoti ilmiöt on melko lyhyt aikaisia, joten kukaan ei osta kestävää tuotetta koska kestävyys tarkoittaa korkeampaa hintaa. Pidetään myös junttina, jos pukeutuu aina niihin pariin vaatekappaleeseen.
Toisaalta vain vauraassa, vakaassa ja hyvinvoivassa yhteiskunnassa kyetään edes keskustelemaan asioista kuten ilmastonmuutos ja ympäristönsuojelu. Miten rajoitettaisi ettei se "vallankumous" lähtisi käsistä ja muuttuisi jopa sodaksi? En nimittäin usko että ihmiset ovat valmiita tinkimään yhtään elintasostaan varsinkin, jos se on omalla työnteolla ansaittu. Kriisien jälkeen on aina koettu nopeaa talouden kasvua ja kulutuksen moninkertaistumista ympäristöstä välittämättä. Kurjuudesta vapautuneet ihmiset viimeisenä miettivät ympäristön kestävyyttä, heille riittää pelkästään se että heillä itsellään ja perheillään on hyvä olla.