Sain omakohtaisesti kokea törmäyksen lasikattoon omalla työpaikallani, jonne minut rekrytoitiin vajaat pari vuotta sitten yhdessä muutaman muun onnellisen kanssa. Meidät otettiin firmaan nimen omaan koulutettaviksi asiantuntijatehtäviin, ja sitä varten meille oli laadittu urasuunnitelma. Erään vanhan työntekijän jäätyä eläkkeelle, hänen tilalleen nimitettiin yksi meistä nuoremmista, joka olikin epäilemättä pätevin. Kävi kuitenkin niin, että pian nimittämisen jälkeen ilmeni, että nainen odotti lasta. Suhtautuminen häneen muuttui yksikössä kuin taikaiskusta. Hänen esimiehensä ja muut työntekijät katsoivat heti, että nainen oli pettänyt koko porukan. Tämä ei tietenkään näkynyt avoimesti, mutta naiselle ei sen jälkeen enää annettu mitään haastavia töitä eikä hän saa enää "sisäpiiritietoja".
Ongelmallista tapauksessa on, että se vaikuttaa myös omaan urakehitykseeni. Työpaikan ilmapiiristä voi aistia sen, ettei ko. tehtäviin tulla enää nimittämään naispuolisia työntekijöitä. Niin kauan kuin itse olen hedelmällisessä iässä, on jokseenkin turhaa vakuutella työnantajalle, että enhän minä .. Näin ns. lasikatto muuttui näkymättömästä näkyväksi omalla kohdallani.
Ongelmallista tapauksessa on, että se vaikuttaa myös omaan urakehitykseeni. Työpaikan ilmapiiristä voi aistia sen, ettei ko. tehtäviin tulla enää nimittämään naispuolisia työntekijöitä. Niin kauan kuin itse olen hedelmällisessä iässä, on jokseenkin turhaa vakuutella työnantajalle, että enhän minä .. Näin ns. lasikatto muuttui näkymättömästä näkyväksi omalla kohdallani.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Työelämässä asioiden hoito voi edellyttää sitoutumista ja motivaatiota. Menestys urapolulla edellyttää että työ on priorisoitava kotielämän edelle.
Vauvanhoidolla ei hoideta yritystä tai työelämän tehtäviä. Äitiyslomalaiset panostavat omaan perheeseensä, eivät työyhteisöön. Jatkuva äitiys on yritykselle taloudellinen taakka.
On työnantajan oikeus valita mielestään pätevin henkilö johonkin tehtävään. Henkilö joka on vuosikausia poissa äitiysloman takia ei usein ole sitoutunut ja motivoitunut tehtäväänsä.
Työnantajan silmin homma menee juuri näin. Millä tavoin se sitten ON syrjintää, kertokoon joku feministi. Minun mielestäni se on johtamista.
Yritysten on toivottavaa tuottaa voittoa, eikä niinkään vauvoja. Kaikille meille on olemassa joku paikka, joka sopii tarpeisiimme ja jota osaamme tehdä.
Näiden (uran ja äitiyden) yhdistäminen on AINA kiinni työntekijän motivaatiosta. Kumpaa hän itse arvostaa enemmän. Siihen tuskin tulee muiden puuttua.
"Jatkuva äitiys on yritykselle taloudellinen taakka."
No kyllä se on meille työntekijöillekin taakka. Meidän maksamilla veroillahan nuo äitylit pitkälle elelevät. Vähemmästäkin menee työmotivaatio.
Taas kasvoi inhoni ja vastenmielisyyteni lapsia ja lisääntymistä kohtaan yhdellä pykälällä. Hyi että, en käsitä miten joku pilaa elämänsä lastenhankinnalla!
...siinä tapauksessa lienet ainoa, sillä tuskin kukaan muu ajattelee tuolla tavalla.
...löytyyhän niitä.
Miten se sitten tähän liittyy on eri asia.
Pitäisikö firman ajatella että naistyöntekijä joka pamahtaa neljä kertaa paksuksi ja näkyy joka kolmas vuosi, on onnellinen asia firmayhteisölle.
Rakastavathan he lapsia. Tulokset sikseen.
Heh.
Yksikin lapsi tuntuu olevan liikaa, vaikka nainen on äitiyslomalla hieman päälle puoli vuotta.
Jos lapsia ei voi tehdä, kun haluaa pärjätä työelämässä hyvin, syntyy väistämättäkin lapsi-inhoinen yhteiskunta.
Oma lapsi-inhoni johtuu puhtaasti siitä, että yhteiskunnallinen asemani romahtaisi, jos lapsen hankkisin. Eli eikö ole aika luonnollista kokea lapsi vastenmielisenä elämäntuhoajana?
Mitäs logiikkaa tää on? Eli kaikki ne, joiden mielestä lapsi pilaa elämän ovat ainoita, jotka ajattelee niin?
Kenen luulet työpaikalla maksavan lapsesta työnantajalle aiheutuvat kustannukset? Muut työntekijät joutuu tekemään äitiyslomalle jäävän työt ja maksavat vielä ko. kustannukset. Että näin. Kuka muuten hoitaa lapsen? Päiväkoti?
Inhoavat lapsia?
Käsittääkseni se on vain äitiysloman pituus reilut 100 arkipäivää. Sitä seuraa pari kuukautta pitempi vanhempainloma, jolloin jommalle kummalle puolisoista maksetaan vanhempainrahaa. Ja onhan se hoitovapaakin vaihtoehtona...Sitten puhutaankin jo vuosista, ennen kuin palataan työmaalle...
...sullakin puhua ihmisistä.
Lapsi-inhoa.
Inhoatko naapurin pihalla leikkiviä lapsiakin?
Ei minun perheelliset ystäväni kyllä lasten saamisen jälkeen sinne kotiin ole vuosiksi jääneet.
Kyllä ne lapset hoitoon saa jo hieman alle vuoden ikäisenä, eikä monellakaan akateemisesti koulutetulla naisella ole pienintäkään halua jäädä kotiin lorvimaan pidemmäksi aikaa kuin on pakko. Jos on opiskellut noin kaksikymmentä vuotta elämästään, niin kyllä sitä koulutusta halutaan hyödyntää työelämässä, eikä vaipanvaihdossa.
En todellakaan. Olen aika välinpitämätön niitä kohtaan, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sen sijaan ajatus, että itse pitäisi sellainen itselleni hankkia ja siitä huolehtia inhottaa.
...jos sulla kerran on lapsi-inhoa niin mikäs inho se tuommoinen selektiivinen inho on?
Ehdotan, että synnyttänyt palaa töihin heti, kun hän voi istua. Ruumiilliseen työhön palaamista voisi pitkittää siihen saakka, että synnyttänyt voi työskennellä vähintään tunnin niin, ettei tarvitse vaihtaa siteitä.
Lapsen imettäminen ei ole pakollista. Ruokkiminen voi tapahtua muutenkin.
Enpä ainakaan minä pidä outona henkilön itse itselleen tekemää valintaa...Kukin on vastuussa omasta elämästään.
Pääasia, että itse tietää mitä haluaa. Se on aina parempi kuin kaiken aloittaminen eikä minkään valmiiksi saaminen.
Eivätkö useimmat miehetkin inhoa lapsia? Aika tekopyhää kieltää naisia inhoamasta lapsia.
Sinne EVAan...Hyvän ehdotuksesi.
Tuosta inhostako ne naisten pahoinpitelemän lapset tulee?
Inho on aika erikoinen käsite. Tiedoksi vaan sullekkin pölkkypää. Mutta hyvin sopii teidän suuhun, ei sen puolen.
Minä myös inhoan kesäkeittoa, mutta jos joku muu sitä syö, ei se minua haittaa. Sama se on lasten kanssa...Tehköön sellaiset niitä, keitä ne kiinnostavat, ei kuulu minulle.
Tästä ei ollut kyse, vaan siitä kuinka kivaa on olla rahastettavana. Tyhmää näyttelemällä et saa sympatiaa.
En ole pölkkypää.
...on voimmakkaampi subjektiivinen tunne.
Jos inhoat lapsia, niin se on syy miksi et niitä halua, ei se etteikö se olisi valinnoillesi kannattavaa.
...kunnes toisin todistat.
Helvetin fiksu nainenhan sinä. Eliittiä sanoisin. One in a million.
Miksi lapsia ei halua?
Hänen päänsä on huomattavasti kovempaa ainesta kuin pölkkyä...
:D
...on aika lyhyt silta siihen retoriikkaan jota se jo sivuaa, eli "lapsi-inhoinen yhteiskunta".
Yhteiskuntamme on tällä erää lapsiystävällinen?
...että sana inho sitten kuvaa sitä?
Sinulle ainostaan kysymyksen, miten lapsiYSTÄVÄLLISYYS näkyy tänä päivänä yhteiskunnassamme?
Jos lapsi-INHO näkyy niin, ettei lapsia hankita, niin miten näkyy ystävällisyys ja kummasta kertoo nouseva synnytysikä ja laskeva syntyvyys?
Jos olet uusi palstalla, mainitsen etten ole feministi.
Miten lapsiystävällisyys näkyy vai. Ei ole hajuakaan.
Käyttäkää te sitten "inhoa" käsitteenä. Minulle se ei tulisi mieleenkään. Kukin tyylillään.
Lapsi-inhoinen yhteiskunta vai. Saadaankohan tuo Hesariinkin joku päivä pääkirjoitukseen?
Vai kenties sos.dem puolueen puolueohjelman uudeksi termiksi?
En ole uusi. Enkä feministi. Ainakaan tämän palstan määritelmällä.
Lisäisin myös kun mainitsit tuon korkean synnytysiän ja laskevan syntyvyyden, niin muita samaan listaan kuuluvia ilmiöitä ovat myös koulutettujen naisten vapaaehtoinen lapsettomuus. Esimerkiksi 25% insinöörinaisista jää kokonaan lapsettomiksi.
Ne, jotka lapsia hankkivat, eivät enää kouluttaudu niin korkealle, vaan ovat enemmän perheorientoituneita. Myös meillä on vaimoja ja yksinhuoltajia, jotka eivät ole käyneet päivääkään elämästään töissä, eivätkä aiokaan, eli yhteiskunta elättää heidät täysin.
Lisäksi lapsia hankitaan vähemmän kuin ennen, jo kolmilapsinen perhe on suurperhe tänä päivänä.
Samaa mieltä. Feministit väittävät edistävänsä tasa-arvoa, mutta tosiasiassa kusettavat duunareita minkä ehtivät. Ja jatkavat paskan jauhamista täällä netissä :)
kyseessäoleva nainen ei aio hankkia lapsia. Miksi hänet sitten voi syrjäyttää sillä perusteella, että nainen yleensä voi tulla raskaaksi?
Sanovat viisaammat, että vapaaehtoinen lapsettomuus on ainut todellinen valinta.
(tarkoittaa, ettei lapsen saaminen välttämättä ole ollenkaan tietoinen valinta)
Miten uusien yhteiskunnan jäsenten maailmaansaattaminen olisi järjestettävä? Vai lopetetaanko koko homma? Vai kehitetäänkö joku synnyttäjien ammatti, joita vaikkapa keinohedelmöitetään uraihmisten sukusoluilla, ja jotka putkauttelevat näille palleroita sopivasti vaikka vanhempien vuosiloman alla, jottei sitoutuminen ja motivoituminen työelämään pääsisi häiriintymään?
Olen itsekin osoittautunut huonoksi työelämän riippukiveksi olemalla lakisääteisillä äitiyslomilla (en pidempään sentään). Samalla olen syyllistynyt lasteni heitteillejättöön, kun olemme sitten vieneet lapsemme kokopäiväiseen päivähoitoon vieraiden ihmisten vastuksiksi.
Nainen on synnytyksen jälkeen pari viikkoa vähän heikko; toivottavasti hänen motivaationsa ja sitoutumisensa työelämään eivät sinä aikana katoa. Kuten jo toisaalla ehdotin, aika äkkiä toipuu työn ääreen, ja ymmärtäväinen synnytyslääkäri varmaan kirjoittaa sen pari viikkoa sairauslomaa. Tuskin yhteiskunnalla olisi mitään sitä vastaan, että kaikki vanhemmuuteen liittyvät lomat lopetettaisiin. Ne ovat olleet valtava erehdys ja kallis kokeilu. Nyt ymmärrämme, mistä talouselämän kehityksen hidastuminen ja yleinen passiivisuus ja lorvehtiminen työelämäsäsä johtuvat.
Kyllä nainen on niin yksinkertainen olio, että hän menettää työmotivaationsa ja sitoutumisensa niihin tehtäviin, joihin on vuosikausia opiskellut, viimeistään heti kun maito rintoihin nousee.
suurimmat yritykset on kansallistettava, vanhat johtajat erotettava, uusille opetettava yhteiskuntaetiikkaa, ja tyhmimmät yrittäjät on lähdetettävä kiinaan..
"Työelämässä asioiden hoito voi edellyttää sitoutumista ja motivaatiota"
Se on vain ihme, että tätä täyspäiväistä sitoutumista ja kaiken ylittävää motivaatiota edellytettän vain naisilta. Miehille riittää se, että normaalisti hoitaa työajan puitteissa hommansa niin, että ei suurempia ongelmia synny. Jostain syystä vain naisilta tunnutaan odottavan sitä, että yksityiselämää ei saisi olla minkäänlaista, vaan koko elämä pitäisi pyhittää työlle, jos aikoo siellä johonkin edetä.
"Henkilö joka on vuosikausia poissa äitiysloman takia ei usein ole sitoutunut ja motivoitunut tehtäväänsä. "
Tällainen henkilö voi olla huomattavasti sitoutuneempi ja motivoituneempi kuin henkilö, joka vain vuosikausia hoitaa samaa hommaansa ilman taukoja. Ei se, että siellä työpaikalla istuu joka päivä, takaa vielä sitä, että työhön olisi motivoitunut tai sitoutunut.
"Pitäisikö firman ajatella että naistyöntekijä joka pamahtaa neljä kertaa paksuksi ja näkyy joka kolmas vuosi, on onnellinen asia firmayhteisölle."
Muistaakseni Suomessa lapsia tehdään pariskuntaa kohden se 2.5 eikä neljä. Toisaalta myös, jos asiaa ajattelee vähän laajemmin, niin tämän esittämäsi ajatusmallin mukaan voisi myös kysyä, että mikä velvollisuus firmalla on maksaa esim. sairaslomalta palkkaa tai esim. kesälomalta.
Tätä asiaa voi myös lähteä pohtimaan toisesta näkökannasa. Jos ajattelee, että ihmiset tuhlaavat laadukasta aikaansa ja osaamistaan noin kolmasosan päivästään työnantajalle, joten voi kai sitä nyt jotain myös odottaa saavansa takaisin.
Niin, valitettavasti olet jäävi todistamaan omassa keississäsi. Mitään konkreettista evidenssiä sen puolesta, että et olisi pölkkypää, emme vielä ole tällä palstalla nähneet.
Kyllä mieheltä edellytetään sitoutumista työhön aivan samalla tavalla kuin naiseltakin. Miehet tekevät pitempää päivää ja lapsen takia lomaa pitävää miestä saatetaan pitää ihme vässykkänä ja työn vieroksujana. Puhumattakaan miehestä, joka ämmäilee ja jää kotiin hoitamaan sairasta lastaan. Sellaisella miehellä ei ole etenemismahdollisuuksia. Ylitöitä on tehtävä kun tarvis on, aivan sama onko pojalla jääkiekko-ottelu tai vaimo synnyttämässä. Näin karrikoidusti, mutta kuitenkin. Mieheltä varsinkin odotetaan sitoutumista työhön.
"Mitään konkreettista evidenssiä sen puolesta, että et olisi pölkkypää, emme vielä ole tällä palstalla nähneet."
Olemmepa hyvinkin nähneet, ne jotka lukea osaavat ja lukemansa ymmärtävät.
Herthan viestit puhukoot puolestaan, samoin niiden, jotka toisia pölkkypäiksi nimittelevät.
Siinä konkreettista evidenssiä sinulle.
Yhä useammassa paikassa nykyisin korostetaan sitä, että onnellinen työntekijä on paras työntekijä. Eli nuo paikat, joissa työntekijältä odotetaan valmiutta olla työnantajan käytettävissä 7/24, ovat aika harvassa. Kuitenkin, kun puhutaan naisista työelämässä jankutetaan yhä edelleen sitä, että naiset eivät ole yhtä sitoutuneita tai motivoituneita työhönsä. Otetaan jotenkin automaattisena se, että miehet olisivat luonnostaa sitoutuneempia työhönsä, kun taas naiset hinkuvat myös sen työn ulkopuolisen elämän perään.
Mitä tulee tuohon asenteeseen "vain ämmämäiset miehet jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan", niin siinä olet kyllä oikeassa, ja asia pitäisi pyrkiä korjaamaan mitä pikimiten.
Korjata pitäisi, se on totta. Halusin vaan kommentoida sitä kun niin määrätietoisesti ilmoitit, että työelämä ei aiheuta samanlaisia paineita miehille. Itse sen sanoit parhaiten, eli "Otetaan jotenkin automaattisena se, että miehet olisivat luonnostaa sitoutuneempia työhönsä, kun taas naiset hinkuvat myös sen työn ulkopuolisen elämän perään". Sitten kun se mies onkin jonkin sortin pehmoisä, joka ei yksinkertaisesti halua uhrautua työnsä takia tulee uralla etenemisen kanssa ongelmia. Tai siis voi tulla. Eli miehinn pätevät myöskin tietyt ennakkoasenteet, joita pitäisi kyetä noudattamaan pärjätäkseen oravanpyörässä. Siihen vielä päälle vaimo, joka syyllistää kun et ole riittävästi läsnä ja tarhantäti, joka haluaa välttämättä jutella myös isän kanssa kesken tämän työpäivän. Sellaista se on =).
Nyt on vain jätettävä asiantuntijoiden määritettäväksi, miten suuri on niiden invaliditeettiprosentti, joilla on naisen lisääntymiselimet.
Ihme että yrityksen on maksettava lapsen hankinnasta aiheutuvia kustannuksia. Se ei millään logiikalla ole ymmärrettävää. En minäkään työntekijänä haluaisi maksaa kolleegani lapsenhankinnasta.
Lapsen hankkimiseenhan tarvitaan kaksi henkilöä. Kyllä silloin talouden pitäisi pysyä kasassa vaikka jostain joutuukin karsimaan.
Lapsen hankinnasta seuraa suurta iloa, mutta toisaalta rajoituksia. Kaikkea ei voi saada