Nykyajan yhteikunta kastroi miehet

Syy on selkeä. Poika tarvitsee oman äidin hoitajakseen. Erityisesti oman äidin ihailevan ja rakastavan katseen alla jo 3 vuotias poika selviytyy yllättävän hyvin. 15-vuotiaalla ei ole murrosikää ja 20 kertoo oman kodin rakentamisen edistyneen nopeasti. Hän oppii , että äiti/nainen tarvitsee ja rakastaa häntä, hänen voimaa ja urheuttaan . Sitten hän etsii oikean ja hänelle sopivan vaimon synnyttämään hänelle poikia ja tyttöjä, joita hän saa suojella urhona lopun ikäänsä. Ja koko perhe lapset äitineen ihailevat, kunnioittavat ja rakastavat häntä viimeiseen asti. Se elämä meni ennen vanhaan noin!

Se on siinä elämän onni kaikille ja ketju jatkui. Jatkui, kunnes tuli pakolla tehty kulttuurimuutos; vieraat naiset päiväkodeissa , jotka eivät ehdi rakastaa ja ihailla pientä poikaa. Pettymys, kun rakas äiti jätti sinne, tottumus alistumiseen. Tottumus, kun äiti ei illallakaan ehdi ja jaksa seurustella, eikä ole edes sisaruksia, jos nyt isosisko omissa oloissaan. Äiti ei enää edes huomannut pientä poikaansa ja tämän piti muuttua miesten tapaisesti kapinoivaksi , jotta äiti edes huomaisi. Huomasihan ja rankaisi ja rankaisi. Poika yritti kiltteyttä, ehkä sillä sai leluja tms. Se kasvatti jotta pitää edes yrittää mielistellä.

Paljon muuttui maassamme, liian paljon pienessä ajassa - 50 vuodessa verrattuna viimeiseen 2000 vuoteen. Miehet kääntyivät tekniikkaan ja autoon ym. vempaimiin. Ei heitä kiinnosta tasa-arvotehtävät , mutta kiltiksi kasvatettuina yritttävät ja yrittävät olla vaimolleen mieliksi. Vaimolleen, joka täysin muuttui työpaikkansa mukaiseksi, missä milloin palveli - kenen leipää syöt, sen lauluja laulat - siis ei miehensä lauluja. Toiset miehet saivat kotiyrittämisistään hyväksynnän ja säästyivät avioerolta, mutta toiset eivät tarpeeksi onnistuneet ja saivat potkut. Jostakin löytyi toinen nainen, jolle taas piti yrittää ja yrittää kotipätevyydessä....