omakanta.fi tekstien muuttelu

Kohta ne tekstit varmaan muuttuu takas.Sitten kyllä suutun oikeasti.Tarviikin printata ne tästä lähtien aina paperille niin voi todistaa ,että aika paljon muutettu.
Ei se mitään, uskon vaan Jumalaan ja Jeesukseen,kirjoitelkoot minusta mitä haluavat!

Ensinnäkin, se mitä estoja olet ehkä itse tehnyt tekstien näkyvyydelle Omakannassa ei vaikuta siihen, miten ne sinulle itsellesi näkyvät.

Henkilökunta muuttaa joskus tekstejä jälkeenpäin. Korjailee, lisäilee. tarkentaa. Minun käsittääkseni ainakin joskus on niin, että myös alkuperäinen versio jää jonnekin talteen, taustatiedostoon tms. Tämä siltä varalta, että hoitovirheen tehneet lääkärit eivät pääsisi peittelemään tekosiaan valvontaviranomaisilta. Mutta siis jos huomaat että tekstejä on muutettu jälkikäteen, se on sinänsä ihan normaalia.

Jos huomaat tekstissä virheitä, sinulla on oikeus vaatia korjausta virheellisiin potilaskertomusmerkintöihin. Se tehdään kirjallisesti. Joko valmiilla lomakkeella (löytyy sairaanhoitopiirin verkkosivuilta) tai vapaamuotoisella kirjeellä. Lomakkeen nimi on Potilastietojen oikaisuvaatimus. On tärkeää, että kirjoitat selvästi, mikä kohta on virheellinen ja perustelu miksi, ja millä tavoin tahdot sen korjattavan. Parhaan tuloksen saa, kun kirjoittaa selkeästi valmiiksi sen lauseen, jonka toivoo tilalle. - Monesti kirjataan väärin esim. sanomisia, kun niitä on vaikea muistaa sanatarkasti oikein (ja lisäksi hoitohenkilökunnalla on valikoiva muisti... muistavat sen mitä "potilaalta" odottavatkin...;) Eli potilaan asemassa olevalla on oikeus vaatia että hänen puheensa kirjataan oikein. Pienetkin virheet on oikeus korjata. Ne voivat olla tärkeitä kokonaisuuden kannalta.

Oikaisupyyntöön voi kirjoittaa esim. "Potilaskertomuksen mukaan olisin sanonut näin-ja-näin. Tämä on virheellisesti kirjattu, todellisuudessa sanoin niin-ja-niin. Vaadin oikaisua kyseiseen kohtaan potilaskertomusta".

Tietysti ennen oikaisupyyntöä voi koettaa soittaa tekstin kirjoittaneelle hoitohenkilölle ja pyytää selitystä. Samoin jos ihmettelet, että jotain olisi hävinnyt tai sitä mitä pitäisi ei näy Omakannassa. Jätä vaikka soittopyyntö osastosihteerille, selitä alustavasti mistä on kysymys ja että haluaisit keskustella asiasta lyhyesti puhelimessa.

Aivan, kiitos asiallisesta vastauksesta. Kyseessä on kuitenkin vuoden 2016 potilasmerkinnnät ,joten tuntuu ,että on turhaa enää keskustella kenenkään asianomaisen kanssa,koska eivät muista edes mitä ovat viimeisessä työvuorossaan tehneet ,saati sitten vuoden 2016 tapahtumia.
Tietysti tuon tekstien katoamisen ja muuttelun voisi ottaa puheeksi ,että näkyvätkö tällaiset muutokset systeemissä jossain.Vai voiko olla,että jäljet on peitelty ja vaikuttaisin vaan tärähtäneeltä,jos kyselisin asiasta.
Mietin lähinnä,että miksi he muuttaisivat tietoja nyt paljon myöhemmin?
Kyllä minua kiinnostaa ovatko alkuperäiset tekstit tallessa .En tiedä kyllä tietäisikö osastonsihteeri vastauksen ja minkä osaston. Tarkoitatko,että vaan soittaisin toiselle osastolle,jossa olin ja osastonsihteeri näkisi tiedot,joita minulle ei enää näy?

En ole vaatinut virheellisten tekstien muuttamista mm. siitä syystä,että luulisi heidän itsekin tietävän miten järjettömiä kirjoittelevat. Lisäksi se olisi vain minun sana heidän sanaansa vastaan. En nyt viitsi tarkemmin kirjoittaa kummallisuuksista,joita ovat kirjoittaneet.Tuntuu kyllä,että lähinnä suojelevat siellä sairaalassa itseään . Ihan niin kuin se loppupeleissä mitään auttaisi.,jos suututtavat väärän henkilön. Täytyy oikein ihmetellä mitä kaikkea psykiatrisella voi tapahtua ja potilaat ottavat kiltisti vastaan. Vaihtoehtoja ei ole.
Minäkin olen kärsinyt tosi paljon psykiatrisesta hoidosta ja /tai sen puutteesta. Olen käynyt pitkästä aikaa nyt olsiko 3 vai 4 kertaa TK-hoitajan luona ja hän sanoi,että soitteletko vaan ,jos tulee jotain asiaa vai haluatko uuden ajan. Sain kyllä ajan ,mutta aika vaikea saada mitään hoitoa mininkään vaivaan.
Uloskirjoitetaanko mut kohta koko maailmasta pois???!! TOD.NÄK. Sitä odotellessa!!

Vaikka se on 2016, asiat voivat silti olla tärkeitä. Minusta kannattaa kyllä selvittää.

Et vaikuta tärähtäneeltä, jos kyselisit, miksi ihmeessä vaikuttaisit. Tuollainen pelko on kamalaa, mutta sellaistahan me "potilaat" tunnetaan. Minusta se on yksi merkki siitä että psykiatrinen järjestelmä on mokannut. Stigmaa ja ikivanhaa lääkäripelkoa, vähän niin kuin "herranpelkoa". Kyse on kansalaisoikeuksista, ja jokaiselle on omat potilastiedot hyvin tärkeitä ja henkilökohtaisia asioita. Niin kuin muutkin itsestä kirjoitetut viralliset tiedot jossain rekisterissä. Ja varsinkin nykyään, kun ne psykiatriset tekstit näkyvät myös somaattisten alojen lääkäreille ja hoitajille - eikä me potilaat voida siihen mitenkään vaikuttaa.

Voit kysyä ja sanoa esim. että et ole ihan varma muistatko oikein, mutta haluaisit selvittää onko eräitä potilaskertomuksesi tekstejä muutettu jälkeenpäin, ja sitä varten haluaisit tietää ovatko alkuperäiset tekstit vielä jossain tallessa.

Tiedän että ainakin joissakin tilanteissa muutoksen jälkeen alkuperäinen teksti jää hallintoylilääkäreiden nähtäväksi taustatiedostoksi. Sellaiseksi mikä ei siis näy jokapäiväisessä hoitotyössä mutta mikä voidaan tarkistaa jos tulee valitus hoitovirheestä tms,. En tiedä missä tilanteissa jää ja missä ei, onko sitä siis nyt kuvailemastasi tekstistä olemassa, tätä voisi nimenomaan kysyä. Kiinnostaisi varmaan monia muitakin potilaita jotka saattavat olla samassa tilanteessa. Aika moni - oli sitten somaattinen tai psykiatrinen - joutuu joskus miettimään tuliko hoitovirhe, tai muuten vain mitä jossain asiassa tehtiinkään. Ei tarvitse olla kyse että olisit syyttelemässä jotakuta, vaan tama on kiinnostusta omaan terveyteen ja sen hoitoon.

Ja hyvä idea on minkä mainitsit että ottaa paperitulosteen Omakannan teksteistä, ainakin tärkeimmistä.

Mistä sítä sitten kysyisi, niin yleensähän sihteerit ovat aika hyviä auttamaan alkuun tällaisessa. Kertovat mistä hankkia lisätietoa. Potilasasiamiehen avulla asia viimeistään pitäisi selvitä. Heidän hommansa on auttaa potilaita oikeuksiensa selvittämisessä ja tarvittaessa myös valituksissa. - Ja tietotekniikkaosasto on yksi, sinne voi soittaa sairaanhoitopiirin vaihteen kautta. Joku siellä osaa varmaan kertoa heti, onko taustatiedostoja olemassa, he kun laativat ne tekniset jutut.

Eli, ei se sen kummempaa :)

Toiseen viestiisi: Ota iisisti, et ole ainoa. Tuollaista se on. Näissä kuvioissa on todella vaikea pitää kiinni oikeuksistaan :(

Tästä linkistä tietoa ja vertaistukea:

https://madinfinland.org/

Mistä voi tarkistaa sen, kuka on lukenut minun tietoja tietokannasta.

Minä korjautin mukavan hoitajan tekstiä, kun hän oli kirjoittanut että en muista traumaattisia kokemuksiani juuri ollenkaan. Olin sanonut, että en muista varhaislapsuudesta kuin yhden tapahtuman ja myöhempien ikävuosien traumat kyllä on pysyneet mielessä. Korjasi tekstin ihan pyytämällä.
Työterveyspsykologi oli kirjannut väärin yhden julkisen puolen hoitoon liittyvän pikkuasian ja oikaisin sen lääkärille seuraavalla käynnillä, mutta tämä kirjoitti saman pupun uudelleen. En viitsinyr enää yrittää sitä oikoa. En ole myöskään jaksanut korjauttaa polin sairaanhoitajan tekstejä, vaikka siellä jotain virheellisyyttä välillä onkin. Polilla kestää pitkään tekstin tulo kantaan ja eivät niitä muuttele. Työterveys taas välillä muuttelee tarinaa. Yksi käyntiaika oli työterveydessä kirjattu kuukauden verran väärin eli onhan näitä.

Eivät he siellä osastolla voi avata hoitotietoja,jos ei ole asiakaskontaktia. Eihän sitä asiakaskontaktia enää tietenkään ole. Eivät voi avata tietojani tai niin sanoivat. Varasin ajan potilasasiamiehelle,että pääsen edes keskustelemaan oikeuksistani ihmisen kanssa,joka tietää mitä voi tehdä vai voiko mitään. Minulla kesti 2 1/2 vuotta,että uskalsin varata ajan potilasasiamiehelle. Tuntuu hyvältä,että uskalsin ja pääsen edes puhumaan ja kyselemään oikeuksistani::
Osastolla,johon soitin kyseltiin heti,että miksi NYT soitat ja NYT pelkäät. Joo, painotin kyllä kovasti heille,että ei nyt vaan nyt uskalsin soittaa.
Meni aika huonosti puhelu kyllä ja potilastietojani eivät voi avata,koska minulla ei ole avohoitokontaktiakaan.

Mitään muuta vaihtoehtoa tai vastausta en saanut kuin,että yhteys potilasasiamieheen. Tuli todella tyhmä olo,että heille soitin ja olin hermostunut tietenkin puhelimessa. No ,kaipa se oli minun oikeuteni edes kerran sanoa heille päin,että minua kohdeltiin tosi huonosti.Hyödytöntä,noloa ,turhaa jne. ,mutta tulipa tehtyä.
Tuntuu vaan,että kyllähän minun olisi pitänyt se tietää ja tiesinkin,että heille on turha soitella.
Nyt on aika potilasasiamiehelle keskustelemaan vihdoinkin.
Kiitos paljon tuestanne täällä varsinkin sinulle erkki-täti :)

Huomasinkin vasta nyt,että erkki-täti olitkin kirjoittanut aikaisemmin,että pitää olla voimassa oleva hoitosuhde,jotta tietoja voidaan tarkastella.
Ilmeisesti silloin ,jos ei ole niin potilasasiamies on ainoa väylä!?
Hiukan outoa,mutta näillä mennään.

Sanahelinää se varmaan vaan oli ja virallista paskapuhetta,että ei voida katsoa tietojani. Eivät lain mukaan voi katsoa,mutta voivat silti katsoa,jos haluavat.
Tai onhan se sitten tosiaan mahdollisuus tarkistaaa kuka tietoja on katsellut ja milloin,mutta minua ei itseäni kiinnosta niin paljon tämä asia.En usko tietojeni kiinnostavan paljon ketään paitsi itseäni;)

Tällainen teksti lukee ohjeissa kohdassa potilasasiamies :

" Mikäli potilaan hoidossa tai kohtelussa on ilmennyt ongelmia, toivomme potilaan keskustelevan asiasta ensin kyseisen lääkärin tai hoitajan kanssa. Ongelmat voidaan usein ratkaista keskustelemalla siellä, missä asiat ovat tapahtuneet"

Minun kohdallani tämä siis ei ollut mahdollista.

Se joka tekstin on kirjoittanut voi aina katsoa niitä itse. Jos jotain erityistä perustetta tarvitaan, niin potilaan pyyntö ainakin riittää. Jos tiedot avataan, puhelusta tehdään kirjaus, siitä mitä kysyit ja mitä sinulle vastattiin. Se näkyy aikanaan Omakannastakin. Jos puheluun vastaa joku hoitohenkilö, jonka kanssa et ole aiemmin asioinut, niin tarkkaan ottaen hän ei voi avata tietojasi, koska hänellä ei ole hoitosuhdetta. Hän voi kuitenkin yleisesti keskustella asioista.

Todella asiatonta häneltä oli ihmetellä sinulle, miksi juuri nyt soitat. Potilaalla on aina oikeus palata potilastietoihinsa ja hoitoonsa, pyytää lisätietoja ja oikaisuja merkintöihin. Ei siihen vaadita mitään erityistä perustetta. Jos jatkossa olet yhteydessä sinne, koeta ottaa etäisyyttä potilaan rooliin, se vain tekee heikoksi.

Joka tapauksessa, jos se jolle soitit olisikin avannut tietosi nyt, niin hän olisi luultavasti nähnyt saman kuin sinäkin Omakannassa. Lisäksi hän olisi ehkä nähnyt joitakin sellaisia tietoja, joita ei laiteta Omakantaan. Näitä ovat esimerkiksi osastohoitojakson jotkut potilastietomerkinnät ja omahoitajakeskustelut. Ne voi potilas tilata itselleen paperimuodossa, vaikka niitä ei laitetakaan Omakantaan.

Jos mietit onko aikaisempia tietoja muutettu, niin siinä varmaan osaisi vastata juuri se joka ne on itse kirjoittanut. Ehkä hän ei enää muista, mutta toisaalta - pitäisi muistaa!

Omakannassa olen huomannut omien tietojeni kohdalla joskus päivämäärän "viimeksi muokattu". Se kertoo siis milloin on tehty muutoksia. Jos tavoitat tekstin kirjoittajan, voi pyytää häntä suullisesti kertomaan, mikä on se muokkaus, mikä tuolla päivämäärällä tehtiin.

Tietotekninen osasto osaa kertoa, onko alkuperäisestä tekstistä taustatiedostoa jäljellä. Jos on, sinulla on oikeus saada siitä kopio itsellesi. Tietosuojadirektiivin mukaan henkilöllä on oikeus saada nähdä kaikki hänestä tallennetut tiedot.

Hoitosuhteen määritelmää tulkitaan tosi laajasti. Esimerkiksi osastosihteeritkin ovat "hoitosuhteessa" potilaaseen, vaikka eivät varsinaisesti hoida, ja kaikkien hoitavien henkilöiden esimiehet, vaikkei potilas ole heitä koskaan tavannutkaan. Jos joskus on ollut tekemisissä potilaan kanssa niin että se katsotaan hoitosuhteeksi, voi lukea myöhemmin kaikkia hänen merkintöjään muiltakin aloilta. Esim. yleislääkäri tai terveydenhoitaja voi lukea kaikki potilaan psykiatriset tiedot, vastaanotolla ja koska tahansa myöhemminkin. Tietosuojavaltuutettukin on antanut luvan siihen, muka ammattitaidon kehittämismielessä. En kyllä ole ihan varma koskeeko tämä kaikkia tilanteita, pitäisi tarkistaa. Se on aika laaja "urkintavaltuutus" jos niin on... Psykiatriset tiedot ovat EU-direktiivin mukaan erikoissuojattuja, mutta Suomessa käytännössä eivät oikeastaan millään tavalla, tämän "kokonaisvaltaisen hoidon" vuoksi.

Psykiatriset tiedot kyllä kiinnostavat. Omiani olivat katselleet yhdessä vaiheessa aika monet eri alojen hoitohenkilöt ja sihteeritkin. Ja kun valitin tästä, siinä valitusvaiheessa myös luettiin niitä. Erityisen kurjalta tuntui, että kun tein lokitietojen selvityspyynnön siitä että somaattiset hoitajat ja lääkärit olivat urkkineet psykiatrian tietojani, tämän valituksen yhteydessä jotkut heistä jälleen lukivat ko. tietoja. Oli niin jännää ilmeisesti, että psykiatrinen potilas kehtaa valittaa yksityisyyttään loukatun, että piti tarkistaa, mitä hänen päässään liikkuu. ;(

Eikä minulla mitään ihmeellistä siellä psykiatrian kansiossa ollut, kuten ei muillakaan. Olipahan vain ollut henkinen kriisi muutama vuosi sitten, ja olin kuvitellut saavani siihen apua "mielialahäiriöosastolta", muutaman päivän olin siellä. Enää en menisi, mm. tämän vuoksi. Eikä hoitokaan ollut hääppöistä...

Toivottavasti sinulle osuu hyvä potilasasiamies. Minulla on kokemusta kahdesta. Valitin sekä eräistä hoitooni liittyvistä asioista että potilastietojeni katselusta (perusteella, että psykiatristen potilastietojeni lukeminen ei ollut ko. hoitohenkilöiden tehtävän rajoissa). Ensimmäinen potilasasiamies johon otin yhteyttä ei paljon osannut auttaa ja vaikutti vähän haluttomaltakin, mutta toinen oli tosi hyvä ja ymmärtäväinen. OIen paljossa kiitollisuudenvelassa hänelle, sillä ne asiat mitä sairaalahoitoon liittyivät ja lokitietojuttu olivat aika traumaattisia. Hänellä oli avarakatseisuutta ja empaattisuutta. Kävimme yhdessä läpi valituskirjeitäni ja hän lisäsi niihin oman puoltavan kantansa.

Potilasasiamiehethän eivät varsinaisesti voi suoraan hoitaa potilaan asioita, neuvoa vain, mutta hän sanoi kannanottonaan sen minkä voi, minun tapauksessani että se miten kohdallani oli toimittu näissä kahdessa asiassa ei ollut potilaslain eikä hyvän hoitokäytännön mukaista.

Voimia sinulle! :)

Puhelimessa suhtautuminen oli vähän sellaista,että onko vointisi nyt huonontunut ja pelkäät nyt joutuvasi tänne. Yritin selittää asiaani,mutta tuskin ymmärsi ! Ilmeisesti tuo on ihan yleistä,että kun ottaa kontaktin johonkin hoitotahoon, siellä päätellään,että olet akuutisti hoidon tarpeessa.Siihen kai ei voi muuta oikein sanoa,kuin toistella ,että USKALSIN juuri nyt ottaa yhteyttä ,että mitään pelkoa minulla ei ole,että vointini olisi huonontunut.
Se voi tuntua ahdistavalta jos on vaikka useamman vuoden miettinyt pyytävänsä apua ja sitten tuntuu,että epäillään,että olet juurikin sekoamaisillasi täydellisesti.
Vaikka oikeasti USKALSIT vihdoinkin edes soittaa ja kysyä tai pyytää apua pitkään vaivanneeseen ongelmaan.

Juurikin tarvitsen neuvoa potilasasiamieheltä,koska näin minulle vastattiin,että muuta reittiä ei mukamas ole.
Voimia sinullekin:)
Kannattaa pysytellä kaukana psykiatrisesta ,niin vointi on paljon parempi.
Tämä onkin raskasta,kun minulla on taipumus ahdistukseen ja tottakai aina on kyseessä ahdistava asia ,jos kokee tarvetta ottaa yhteyttä potilasasiamieheen.Tai psykiatriin...

Potilastietojen täydentäminen samaan kirjaukseen on mahdollista ainoastaan hoitosuhteessa ja vain määrätyn, lyhyen ajan. Tämän jälkeen asiakirjaan ei voi tehdä korjauksia muuta kuin prosessin kautta ja tähän prosessiin sotkeentuvat sairaalan tietohallinnon lisäksi tyypillisesti mm. ylilääkäri. Sellaisia seikkoja, jotka eivät potilaan hoitoon tule vaikuttamaan suuntaan tahi toiseen, ei lähdetä muuttelemaan.

Jos sen sijaan kyseessä on sellainen virheellinen kirjaus, jossa on täysin väärä diagnoosi tai muuta todella kohtalokasta, korjaus voidaan tehdä, mutta tällöin sekin mielummin uutena kirjauksena.

Kuulostat muuten aivan äidiltäni, joka sairastaa skitsofreniaa. Hänkin on löytävinään tämän tästä vuosia vanhoista papereista vääriä asioita ja kokee, että kirjauksia muutellaan koko ajan. Itselläni on kuitenkin ollut äitini edunvalvojana ja äitini luvalla ollut koko ajan mahdollisuus nähdä hänen Kanta-tietonsa. Mitään muutoksia ei kirjauksiin ole tehty koskaan, mutta kun äitini sairaus on huonommassa vaiheessa, hänen muistinsa pätkii ja pää tuottaa aivan kummallisia mielikuvia.

Olen itse hoitotyössä. Voitte kuvitella miten paljon yhtä työntekijää kiinnostelee plarata potilaiden asiakirjoja ja muutella niitä ihan vain huvin vuoksi tai piruuttani kiusaa tehden. Ek siis niin tipan vertaa. Oman osastomme kautta liukuu potilaita käsien läpi kymmenittäin päivittäin ja vähempää ei voisi kiinnostaa räpeltää jotain salamuutoksia asiakirjoihin, kun ei hoitotyöhönkään meinaa aika piisata. :D

Potilas pitää toki kohdata kohtaamistilanteessa huolella ja yksilönä, mutta uskokaa pois, suurimman osan nimetkin unohtuvat jo iltaan mennessä.

Olen omaltakin äidiltäni kysynyt useampaan kertaan, että miksi hän kokee olevansa niin erityinen henkilö, että koko hoitohenkilöstö pyörisi hänen ympärillään juonimassa ja muuttelemassa kirjauksia, kun seuraava potilas on jo iven kahvassa kiinni. En ole vielä saanut vastausta.

Ja ihanko oikeasti kuvittelette, että somaattisen potilaan koko sairaushistoria ehditään lukemaan läpi vuosien ajalta 10 min. vastaanottokäyntiä varten ja sen jälkeen vielä käyttää näotä tietoja johonkin potilalle epäedulliseen toimintaan?

Potilasturvallisuuden nimissä joudumme kyllä tarkistamaan esim. meneillään olevat lääkitykset, olivatpa mitä tahansa, ettei pahimmoillaan henki lähde. Tästäkään on turha etsiä salaliittoja.

Kiitos ylläpito <3

Omia tekstejäni oli käyty vuosi pari myöhemmin muokkaamassa sairaalalle edulliseen suuntaan.Tämä tapahtui sen jälkeen kun purin hoitosuhteen.

ei sairaanhoitajilla ole muuta kuin aikaa.

samoin kuin eläkeläisellä ei ole muuta kuin aikaa.

minulla on suomalaisiin sairaanhoitajiin mennyt luottamus jo aikaa sitten,
pitäisi koko akkalauma korvata thaimaalaisilla sairaanhoitajille joitten
kulttuuriin kuuluu positiivisuus ja ihmisten kohteleminen ihmisinä.

suomalaiset sairaanhoitajat on kuin jostain b-luokan elokuvasta pätevyytensä perusteella.

puuttuu vain tankit ja supersankarit, mutta pahikset löytyy... nimittäin sairaanhoitajat!

Printtasin äsken tulostimella kaikki omakanta.fi stä löytämäni tekstit itsestäni, ja kyllä alkaa heikottaa ja tulee itku,kun niitä lukee.On kirjattu niin paljon väärin,että miten edes pystyisin saada heidät ymmärtämään mitä oikeasti tapahtui???
Toki varmaan jokin yksittäinen asia esim. kun on virheellisesti kirjattu minun lääkityksenäni olleen eri rauhoittava,kun oikeasti on ollut. Ja täten heidän vaihtaneen lääkkeni osastolla väittäen sen olleen ennenkin lääkkeni.Tällainen olisi helppo todistaa virheelliseksi.
Mutta miten todistaa tapahtumien syy-seurantasuhteet? Hoitajien pillkka minua kohtaan aiheutti pelkoni ja lääkkeillä pääni vedettiin aivan sekaisin!
Osaisin kyllä kirjoittaa tapahtuneet,mutta kuka sen jaksaisi lukea ja muistutuksena tosiaan ,jos laittaisin eteenpäin.
Olin täysin puolustuskyvytön sairaalassa.En edes yrittänyt puolustautua ,koska koin ,että hiljaa oleminen on ainoa vaihtoehto. Kestää vaan niin kauan,että pääsee pois,koska muutakaan ei voinut tehdä.
Yritän kirjoittaa muistutusta ,mutta en jaksa.Ahdistus,viha,katkeruus,halu kostaa, halu kuolla, paniikki, pelko,puolustuskyvyttömyys.
Hoitaja sanoi "Meillä on kaikki oikeudet tehdä sinulle ihan mitä vaan".
Onhan se asia aina niin!! EIHÄN SIIHEN MIKÄÄN AUTA!!
Minulle on annettu diagnoosi,jotta saisin sosiaalisia etuulsia ja lääkkeeni ostettua . Ilmeisesti siinä tulee kaupan päälle oikeus tehdä minulle ihan mitä vaan. ja valehdella ja pilkata ja syöttää ihan mitä vaan lääkettä .
En kestä tätä sietämätöntä halua saada ääneni kuulluksi,mutta kuitenkin fakta on,että olen täysin kiinni realiteeteissa ja mitään turvaa ei ole. Ei ole olemassa mitään keinoa saada heitä ymmärtämään mitään.Heille olen diagnoosi ,mielisairasta massaa.Kuka sitä massaa jaksaa edes yrittää kuunnella ?
Sydäntäni sattuu kaikki tämä tuska. Miten voi ihminen tuntea olonsa näin pieneksi ja avuttomaksi.
Miten voi olla,että hoitaja ,joka lupasi auttaa sanoikin,että en nyt sitten voikaan auttaa,kun halusit sitten tänne toisten potilaiden luo ,että en mä nyt sitten voikaan auttaa.Kiitos vaan avustasi valehtelija ja salassapitomääräysten rikkoja.
Niin hirveä olo.Kannattaako mun jaksaa tehdä muistutusta?
Mutta hyvähän se mun tietenkin on,kun mulla on sitä tätä ja tota.Olisit kiitollinen,juu.

Lisäksi en usko muistukseni auttavan ketään muitakaan ihmisiä.Mikäli sillä olisikin jotain merkitystä toisten psykiatrian uhrien kohdalla ,mutta ei ole.
Asetelma osastolla hoitajat-potilaat-lääkärit on kuin jonkin sortin koulukiusaamistilanne.IMO.Ajan kulumisen ja pois pääsemisen odottelu ainoa järkevä teko.
Kun mitään luottamusta ei ole ,ei voi syntyä mitään rakentavaa. Hyödytöntä kiusaamista .

On olemassa sanonta: "You have to pick your battles" Ja tämä muistutuksen kirjoittaminen olisi varmasti juurikin tällainen taistelu,joka pitää käydä. Itkettää,kun muistan miten minua kohdeltiin.Ei heillä pitäisi olla oikeuksia sellaiseen,mutta heillä on. You need to pick your battles.
Entäs jos taistelua ei voi "voittaa",kun vastassa on psykiatria.Kannattaako silloin taistella varsinkin kun tilanne on toistaiseksi ohi.ja toivottavsti ikuisiksi ajoiksi.
Pelko,että heilä on valta tehdä mitä vaan.Ja sitten joku valopää sanoo ,että niin mutta ainahan voi tapahtua mitä vaan.
Joopa joo, vähän eri asia se,että mitä vaan voi tapahtua.

Olet varmasti oikeassa havainnoissasi, minulla on samankaltainen käsitys psykiatriasta. Voimia sinulle edelleen ja koeta kirjoittaa se muistutus. Tapasitko potilasasiamiehen ja oliko hänestä mitään hyötyä?

Joo, tapasin kyllä ja hän sanoi,että minun kannattaa tehdä muistutus. Sanoi,että osaan jäsennellä asiani todella hyvin,että on harmi,että en voi keskustella minua hoitaneen tahon kanssa mitenkään.Totesi omalta osaltaan,että vaikutan aivan täysijärkiseltä ja hänen mielestään kyllä muistutus olisi aiheellinen tehdä,mikäli oma vointini sen sallii.
No,kyllä tuntuu aika mahdottomalta tehtävältä,kun koko keissi on alusta asti väärin ymmärretty!!
Kirjottaisinko muka kilometrien pituisen muistutuksen ja luulisin jonkun välittävän ja ajatuksella sen lukevan.
Toisaalta hoitajat aiheuttivat käytöksellään minulle vaikka mitä,mutta loppupeleissä hoitajat syyttävät kaikesta lääkäriä,että hän on tehnyt kaikki päätökset hoidosta.Lääkärihän ei ole nähnyt ja kuullut miten minua naurettiin ja pilkattiin ja kohdeltiin.Hoitajat eivät itsekään ehkä tajua,että kun he poistuvat huoneesta käytävälle ,potilas kyllä kuulee silloinkin mitä he sanovat.Ei se oviaukko ole mikään maaginen raja,että sen jälkeen voi solvata potilasta.
Vielä kuntoutusosastollakin yksihoitajaopiskelija yritti väittää minusta kaikkea sairasta,että luulin häntä sukulaisekseni,kun säikähdin tullessani osastolle,että miten tuo sama opiskelija aikaisemmalta osastolta on nyt täällä. Sanoi minun olevan kehitysvammainenkin ja haukkui ulkonäköäni ja sanoi minun olevan aivan sekaisin,että hän kyllä tietää.Sanoi muutakin,mutta en halua mennä yksityiskohtiin sen enempää.
Onneksi eivät uskoneet kuntoutusosastolla moista .
Miten tällaisia jaksaisi kirjoitella muistutukseen,kun minulla on tosi hyvä muisti ja muistan aivan liikaa.En tietenkään tiedä mitä on tapahtunut esim. sen jälkeen ,kun on "annettu" Serenasea jne. Lääkkeillä kyllä saadaan ihmiseltä kaikki tolkku pois ja muistikin.
Kiitos kuitenkin voimien toivottelusta.Yritän tsempata.

Harmi ettei tänne voi laittaa meiliosoitteita, kun automaatti poistaa ne. Laittaisin anonyymin osoitteeni niin voisit lähettää minulle muistutuksen luonnoksen, jos kaipaat kommentteja.

Yksi mitä voi valituksessa hyödyntää on potilaslaki:
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1992/19920785

Sieltä esim. kohta "Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan."

Vaikuttaa kertomasi perusteella siltä, että tämä potilaslain vaatimus ei ole riittävästi toteutunut osastohoidossasi. Esim. näin voisit sanoa muistutuksessa.

Omassa muistutuksessani pyysin potilasasiamiestä lisäämään siihen kommenttinsa. Hehän eivät voi roolinsa puitteissa mitään kovin radikaalia sanoa, mutta sain luvan kirjoittaa, että olen keskustellut asiasta potilasasiamies sen-ja-sen kanssa, ja hän yhtyy näkemykseeni, etteivät potilaslain vaatimukset ole riittävällä tavalla toteutuneet hoidossani.

Voit sanoa myös jo tässä vaiheessa, että harkitset asiassa kantelua aluehallintovirastoon. Ei se sairaanhoitopiirin pomoille mitään merkitse, ja kuten jo ehkä tiedätkin, huomautusta ei todennäköisesti tule kenellekään. Mutta aina merkitsee jotain se, että jaksaa tehdä jotain kokemalleen epäoikeudenmukaisuudelle, ja että on valmis viemään asian pitkälle.

Vältä kuitenkin liian voimakkaita ilmaisuja ja tunteenpurkauksia. Lääkärit saavat vain yliotteen, jos potilas "parkuu" ja elämöi, eli käyttää tunnepitoisia ääri-ilmauksia. Totea vain ytimekkäästi, että saamasi kohtelu on ollut loukkaavaa/erittäin loukkaavaa, ala-arvoista jne. tai että katsot tulleesi kohdelluksi epäasiallisesti. Voit mainita myös, että kokemukset ovat heikentäneet luottamustasi terveydenhuoltojärjestelmään.

Kannattaa täsmentää kaikki, mistä olet tyytymätön, esim. jos on sanottu loukkaavasti, mitä se tarkalleen oli.

Kysyitkö potilasasiamieheltä voisiko hän lukea ja kommentoida tekstiä? Olet ilmeisesti saanut aika hyvän potilasasiamiehen. Se on jo aika iso säkä.

Kyllä yhä harkitsen muistutuksen tekemistä ja kyllä myös kantelu on käynyt mielessäni.
Potilasasiamies antoi seuraavan ajan ,jolloin olisimme voineet tarkistella tekstiäni,mutta päädyin perumaan sen ajan.
Mielestäni olet oikeassa,kun tsemppaat ja komppaat minua.
Tämä on iso asia kuitenkin yksilölle.
Harmi tosiaan,että ei voi laittaa meiliosoitetta.
Minulla on tavallaan oma lehmä ojassa tässä asiassa,että olen työkyvyttömyyseläkkeeellä ja olen työkyvytön johtuen neurolepteistä,fyysisestä sairaudesta ja ihan itsestäni eli persoonallisuudestani.Minä siis tavallaan tarvin diagnoosin suojakseni.Diagnoosini oli psykoottinen masennustila aikaisemmin,mutta lääkärini vuonna jotain 2003 väitti,että tuolla diagnoosilla ei työkyvyttömyyseläkettä voi saada vaikka se minulle kuuluukin .
Myöhemmin olen kuullut,että myös psykoottinen masennustila -diagnoosilla voisi saada työkyvyttömyyseläkkeen,mutta en oikein usko,että helposti.
Mielestäni minunkin kohdallani oli rajattu,että olisin ollut psykoottisesti masentunut vain sairaalajaksoilla.Nythän toki tiedän,että olen psykoottisen masentunut,jos jätän masennuslääkkeet (ja neuroleptejä )pois.
Tarkoitan vaan,että diagnoosi on heille ikään kuin oikeus kohdella minua miten haluavat.
Miten täällä voi olla tollaisia ihmisiä,olen kuullut ihmisten sanovan minusta.
Voin toki soittaa ja varata uuden ajan potilasasiamiehelle,mutta hänellä tuntui olevan aika suuri luottamus,että osaan aivan itse tehdä huomautuksen.

Tavallaan näen miksi kantelu olisi aiheellinen,mutta näen mun väärinymmärrysten ketjun,jossa osallisena oli sekä hyviä tarkoittavia että inhottavia ihmisiä. Osa purki pahaa oloaan minuun ja osa vaan ymmärsi väärin.
Ne kerrat,kun minut ymmärrettiin oikein jäivät ikään kuin pimentoon,kaiken sen väärinymmärryksen alle.
Uskon yhä,että minulle olisi tärkeää viedä loppuun tämä asia.
Kiitos kannustuksesta.

Näen erittäin hvyin väärinymmärrysten ketjun ja näen miksi ihmiset luovat omia agendoja ja näen heidän tarpeensa pilkata minua.Näen ,miksi hoitaja ja lääkäri nauroivat yhdessä minun lääkitystäni.He nyt vaan unohtivat kysyä miksi juuri se lääkitys on sopinut minulle jo 16 vuoden ajan.Nauravat,että ei tuo lääkitys auta.Siis kyllä auttaa,mutta ymmärrän ,että he eivät ymmärrä.Kysyivätkö edes miten ja milloin otan lääkkeeni ja miten se toimii?Ei ,eivät kysyneet.Nauroivat vaan,että ei tuo lääkitys auta.
Minulla pienestä asti ollut nukkumisen ja nukahtamisen pekoa,tukehtumisen tunnetta jne. paniikkikohtaukset alkoivat tokaluokalla,mutta hoitoon päädyin vasta 19 vuotiaana psykoosissa,kun jätin anoreksian takia syömättä kokonaan ja nukkuminenkin jäi.
Nukun ottamalla kello 22.00 Ketipinor 200 mg ja opamox 30 mg. Luen noin 2 tuntia kirjaa ja yritän rauhoittua ja hengitellä.Sitten yritän nukkua parhaimman kykyni mukaan. Minulla on myös nukahtamislääkettä jemmassa,jota joskus otan,myönnän.Mutta lääkäri nauraa minua,että opamox ei auta nukkumisessa,vaikka hän ei tiedä mitään minun historiastani ja nukkumisvaikeuksistani.
Minulla tämä Ketipinor 200 mg ja opamox 30 mg on kuitenkin toiminut jo 16 vuotta.Niin hänen mielestään se on vitsi.
Minulla menee vain tämä Ketipinor 200 mg neuroleptinä illalla ja koen,että kun Ketipnoria menee vain 200 mg niin pysyn hyvin järjissäni.Isompi määrä ei sovi minulle vaan tulee väsymystä ja sekavuutta.
Nukkumiseen tarvin ketiapiinia.
Viimeisin lääkärini muuten on se,joka tekstejäni on muutellut.Tämä ei ole mikään harha,eikä mielestäni ihmisten kokemuksia pitäisi edes käsitellä mielisairautena.
Minä ainakin osaan selittää syy-seuraus-suhteet asioille,että mitä tapahtui ja miksi se tapahtui.
En pysty puolustamaan itseäni riittävästi näissä tilanteissa,joten tilanne jää päälle.En vaan pysty .Se on tosiaan kuin koulukiusaamista,että vasta jälkeen päin keksit mitä olisit voinut heille vastata.

Vuonna 2016 minulle syötettiin






















Kanteluksi asiani on liian vanha eli vuodelta 2016 toukokuu:(

Koen,että minun pitäisi pystyä puolustautumaan silloin,kun asiat tapahtuvat,mutta en pysty.Olen se tyhmän näköinen tyttö,joka katsoo silmät avoimena,että miten tällaista voi tapahtua.Toki minulla on silmälasit nyt,että näen kyllä,mutta ehkä silti olen tyhmän näköinen.Pilkkaa toki lisää minua,kun katson mukamas hölmönä.

Meni vähän tunteisiin:(

Joo,joku joi liikaa,juu,kyllä

please poistaakaa toi juttu klo 0.13. se on liian henkilökohtaista

"Potilasasiamies antoi seuraavan ajan ,jolloin olisimme voineet tarkistella tekstiäni,mutta päädyin perumaan sen ajan."

Varaa ihmeessä uudelleen se aika. Mitä tahansa päätätkin tehdä, keskustelu potilasasiamiehen kanssa tekee varmasti hyvää, ainakin jos hän on niinkin ymmärtäväinen kuin miltä kuulostaa. Minulle tapaamiset potilasasiamiehen kanssa olivat melkein terapiaa. Sattui niin hyvä henkilö.

"Voin toki soittaa ja varata uuden ajan potilasasiamiehelle,mutta hänellä tuntui olevan aika suuri luottamus,että osaan aivan itse tehdä huomautuksen." Varmaan hänellä onkin luottamus siihen että osaat. Mutta ainakin omalla kohdallani koin tarvitsevani henkistä tukea. Muistutuksen tekeminen on iso ja raskas asia, kuten kirjoititkin.

Lisäksi tekstin onnistumiseksi on tärkeää, että joku ulkopuolinen, asioita ymmärtävä lukee sen ja kommentoi. Itse tulee muuten aina vähän sokeaksi kirjoittamalleen. Ulkopuolinen voi huomata, jos joku kohta on epäselvä tms. Kysy ihmeessä hänen kommenttiaan!

Muistutukset ja kantelut johtavat aniharvoin konkreettisiin seuraamuksiin niille joista kannellaan. Lääkärit ovat kollegiaalisia ja tekevät mitä vain, valehtelevatkin, voidakseen olla antamatta alaisilleen huomautusta tai todistamasta jonkun potilaan puolesta, että kollega on tehnyt hoitovirheen. Näitä tapauksia on somaattisen terveydenhuollon osalta paljon, ja aika ajoin uutisissakin. Psykiatriassa tilanne on vielä hankalampi, kun niin moni asia voidaan kääntää potilaan "hulluudesta" eli "sairaudesta" johtuvaksi. Varaudu tähän. Itse näen asian kuitenkin niin, että jos emme puhu mitään, emmekä kirjoita, emmekä vie asiaa julkisuuteen (esim. keskustelupalstalle näin alkuun...) niin mitään ei koskaan tapahdu. Mikään ei koskaan tule päivänvaloon. Autat kaikkia muitakin potilaan asemassa olevia kertomalla mitä sinulle on tehty. Ja se, että tilastoihin tulee merkintä muistutuksesta, on jo yksi saavutus. Joku tutkija tai toimittaja voi myöhemmin tarkastella niitä kriittisen selvityksensä pohjaksi. Jos näitä tilastolukuja ei ole, ei ole mitään mihin voi vedota se joka joskus haluaa - ja ehkä asemanssa puolesta voikin - asioihin vaikuttaa.

"He nyt vaan unohtivat kysyä miksi juuri se lääkitys on sopinut minulle jo 16 vuoden ajan.Nauravat,että ei tuo lääkitys auta.Siis kyllä auttaa,mutta ymmärrän ,että he eivät ymmärrä.Kysyivätkö edes miten ja milloin otan lääkkeeni ja miten se toimii?Ei ,eivät kysyneet.Nauroivat vaan,että ei tuo lääkitys auta."

Tämän kohdan voisi kirjoittaa jotenkin niin, että sinua ei kuultu riittävästi lääkityksestä sovittaessa. Voit lisätä, että tilanteessa, jossa lääkitysasiaa käsiteltiin, (nimeltä mainitut) hoitohenkilökunnan edustajat kohtelivat sinua töykeästi. Googlaa "laki potilaan asemasta ja oikeuksista".

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista

"Potilaalla on oikeus laadultaan hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon. Hänen hoitonsa on järjestettävä ja häntä on kohdeltava siten, ettei hänen ihmisarvoaan loukata sekä että hänen vakaumustaan ja hänen yksityisyyttään kunnioitetaan."

5 §
Potilaan tiedonsaantioikeus

Potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan.

6 §
Potilaan itsemääräämisoikeus
Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

"Minulla tämä Ketipinor 200 mg ja opamox 30 mg on kuitenkin toiminut jo 16 vuotta.Niin hänen mielestään se on vitsi.
Minulla menee vain tämä Ketipinor 200 mg neuroleptinä illalla ja koen,että kun Ketipnoria menee vain 200 mg niin pysyn hyvin järjissäni.Isompi määrä ei sovi minulle vaan tulee väsymystä ja sekavuutta."

Kirjoita juuri noin, ja esim, että kokemuksesi mukaan lääkärin määräämä isompi annostus ei sovi sinulle, vaan sinulle tulee siitä väsymystä ja sekavuutta. Ja että (nimeltä mainittu) lääkäri ei vastaanottotilanteessa kuunnellut sinua eikä halunnut keskustella kanssasi riittävästi lääkkeen vaikutuksista, joista sinulla siis jo kyseisenä ajankohtana oli kokemusta.

Yllä mainitut lainkohdat potilaan oikeuksista eivät varmaankaan toteutuneet riittävällä tavalla hoidossasi. Voit siteerata potilaslain tekstiä muistutuksessa.

"Meni vähän tunteisiin:("
Ei haittaa jos menee tunteisiin täällä. On vaan hyvä, mitä enemmän pystyy kertomaan ja purkamaan asioita sellaisina kuin ne kokee. Sitten kun kirjoittaa muistutusta viranomaisille kannattaa kuitenkin koettaa olla kuin kirjoittaisi jonkun toisen, ventovieraan asioista. Niin vaikeaa kuin se onkin. Tunteista kannattaa mainita aivan lyhesti, asiallisesti ja kuivasti, esim. "aiheuttaa ahdistusta" "huolestuttaa" "kohtelu on ollut loukkaavaa/erittäin loukkaavaa" jne. jne. Mitä enemmän avaudut tunnetasolla heille siinä tilanteessa, sitä paremman otteen he saavat sinusta, kun pääsevät kohtelemaan sinua taas "potilaana". Kirjoita niin että annat ymmärtää, ettet kaipaa lohdutusta etkä päänsilitystä etkä psykiatrista apua. Vaan olet kansalainen joka on tyytymätön kohteluunsa, ja veronmaksaja. Kaikesta päätellen olet maksanut aika paljon veroja turhaan, sille taholle ainakin ;) (vaikka sitä ei tietenkään kannata sanoa...)

Tsemppiä.

"Nukun ottamalla kello 22.00 Ketipinor 200 mg ja opamox 30 mg. Luen noin 2 tuntia kirjaa ja yritän rauhoittua ja hengitellä."

PS. Ihailen sinua kun jaksat vielä lukea kirjojakin, vahvasta lääkityksestä ja kaikista osallesi koituneista vaikeista asioista huolimatta. Pidät kiinni oikeudenmukaisuudesta. Sinussa on sisäistä voimaa, jota nuo helpolla päässeet psykiatripellet voisivat kadehtia.

"Itse näen asian kuitenkin niin, että jos emme puhu mitään, emmekä kirjoita, emmekä vie asiaa julkisuuteen (esim. keskustelupalstalle näin alkuun...) niin mitään ei koskaan tapahdu. Mikään ei koskaan tule päivänvaloon. Autat kaikkia muitakin potilaan asemassa olevia kertomalla mitä sinulle on tehty. Ja se, että tilastoihin tulee merkintä muistutuksesta, on jo yksi saavutus. Joku tutkija tai toimittaja voi myöhemmin tarkastella niitä kriittisen selvityksensä pohjaksi. Jos näitä tilastolukuja ei ole, ei ole mitään mihin voi vedota se joka joskus haluaa - ja ehkä asemanssa puolesta voikin - asioihin vaikuttaa. "
Olet oikeassa täysin. Kyllä minulla on myös velvollisuus tehdä muistutus.Silloin se jopa voi tuntua helpommalta ,kun kokee tekevänsä sen ei pelkästään itsensä vuoksi vaan myös toisten.Jos oma itse ei riitä motivaatioksi.Ja uskoa minulla ei paljon ole,että mikään muuttuu,mutta voisin edes yrittää vaikka se olisikin pieni teko.

"Miten täällä voi olla tollaisia ihmisiä,olen kuullut ihmisten sanovan minusta."
Jos joku on sanonut noin, se on ilman muuta epäasiallista ja loukkaavaa. Siinä yksi muistutuksen paikka. Kirjoita lyhyesti ja selkeästi, mitä on sanottu ja kuka sanoi ja milloin, missä yhteydessä. Ja totea että se on epäasiallista ja loukkaavaa, ja että vaadit sen johdosta ko. henkilölle huomautusta. Mainitse myös kelle hän sen sanoi tai kuka oli kuulemassa. Todennäköisesti he kiistävät sanoneensa koskaan niin, mutta sehän on odotettavissa joka tapauksessa."

Valitettavasti tuon olen kuullut sanottavan seurakunnan äitilapsikerhossa kauan sitten minusta,kun yksi äiti oli kuullut diagnoosini.Myöhemmin,kun otin kännykälla valokuvia lapsestani tämän äidin lapsi lähestyi minua ja kysyin otanko hänestäkin kuvan j,olisiko kiva ja halusi.Näytin kuvaa lapselle ja siellä kuvan taustalla näkyi hänen äitinsä niin sanoin,että äitikin on siinä,että äiti on kaunis ja lapsi ylpeänä sanoi,että mun äiti on niin kaunis:) Niin juu, niinhän ne pienen lapsen äidit usein toivottavasti ovat:) Mun lapsen mielestäkin olin tosi kaunis:) Väitti mun näyttävän Bratz nukeltakin,jos se nyt on kohteliaisuus;) Ja lapset olivat ihnia,mulle tapahtui ihania asioita,kun lapset kehuivat mua ja yksi vähän erilaisempi äiti kehui,miten hyvä olen lohduttamaan:) Siis awww.

Tavallaan tosiaan se,että en voi mitenkään hyödyttää ihmiskuntaa,että diagnoosin takia en kelpaa. Koen,että minulla olisi annettavaa,mutta en vaan osaa. Ujouteni on todella pahaa, koen sairautenikin olevan,tosi pahaa.Kun lapseni oli pieni ,näin itsessäni voimaa,jota en ollut aiemmin nähnyt.Voimaa olla läsnä pienelle ihmiselle,voi sitä rakkautta oikeasti. Valitettavasti lapseni ei asu luonani vaikka olisin ollut hyvä äiti.Valitettavasti diagnoosini on sen verran painavaa sanaa ,että en ole samalla tasolla diagnosoimattomien kanssa.
Itse näen ,että jos käyt työssä niin diagnooseja ei tarvita.
Vaikea sanoa,en ole ihan varma miksi tälle tielle jäin.Kaikki ammatit eivät ole toki yhtä kunnioitettavia,että se,että ansaitsee rahaa ei tee autuaaksi.

Poistin unestani kohdan,jossa oli mainitti juutalaisten vaino, amerikka ja venäjä.Sekö oli väärin?

Kyllä se nyt on niin,että unessa voi olla mukana Amerikka ja Venäjä.Ja se,että miehelleni valehdeltiin lääkityksestäni on tosi pöyristyttävää. Itsellenihän jäi olo,että mieheni ei kyennyt selvittämään näitä asioita ja luottamushan siinä meni.
Ei ole kokenut neurolepti lääkitystä eikä psykoosia.jne. Voi muuten olla,että en pysty tekemään muistutusta,on niin heikko olo.
Hiukanko olis kiva Erkki-täti saada sun e-mail :)

Täältä poistetaan oikeasti tekstejäni,jotka ovat täyttä asiaa.En maininnut hoitajien nimiä vaikka ne muistan,joten mitään syytä poistaa tekstejä ei kai ole.Vai onko aikajana syy poistaa tekstini???
En ole kertonut hoitajien tai lääkärien nimiä kuitenkaan,joten miksi tekstit poistetaan??

Ilmeisesti näitä tekstejä poisetaan vähän sellaisella Mutu-tuntumalla ja ymmärrän kyllä senkin,mutta aion silti tuota untani tykittää tänne,kun en ymmärrä juuri sitä miksi uneni olisi kielletty,tosi ikävältä tuntuu,itse jouduin uneni katsomaan ja kukaan ei sitä kieltänyt:/

Uneni ovat aivan helvettiä, joskus parempaa ja joskus pahempaa.Ja se pahempi on aina tosi pahaa. Koen silti eläväni,kun näen unia.Minun osani on nähdä unia.

Tosiaan en ole hoitajien tai hoitjaopiskelijoiden nimiä maininnut tässä viestiketjussa kertaakaan,että olen ihan anonyymiteettiä kunnioittanut enkä nimiä ole maininnut lainkaan tässä ketjussa. Totuus tuntuu olevan silti väärin?? Vaikea ymmärtää,että en saa kirjoittaa tänne minulle tapahtuneita asioita.Kirjoitin lääkitykseni ja sekin poistettiin. En oikein ymmärrä !!Niinkö väärin teitte,että ei edes päivänvaloa kestä??

Kun ei jää edes jälkeä,että tästä on teksti poistettu!! Eikö joskus ollut niin? Nykyään vaan poistuu kuin pieru saharaan?

Nyt näyttää olevan niin että keskustelun alussa on teksti "niin ja niin monta viestiä poistettu", mutta ei näe että milloin ja mistä. Huono juttu todellakin.

Suomi24:llä on tekoälyautomaatti, joka poistaa tekstejä joidenkin , ilmeisesti aika huonojen algoritmien mukaan. Joillakin keskustelupalstoilla on myös manuaalista tarkistusta, ehkä täälläkin. Ei voi välttyä ajatukselta että joku joskus poistelee näitä ihan omien mieltymystensä mukaan :( Niin paljon näyttää häviävän ihan asiallisia viestejä.

Se mitä kirjoitat unistasi ja elämänkokemuksistasi on kiinnostavaa ja moni voi varmaan samaistua siihen.
"Uneni ovat aivan helvettiä, joskus parempaa ja joskus pahempaa.Ja se pahempi on aina tosi pahaa. Koen silti eläväni,kun näen unia.Minun osani on nähdä unia."

Niin. Unet ovat elämää, puhdistamatonta ja suodattamatonta elämää.Niin kauan kun ihminen pystyy näkemään unia hänellä on toimiva mieli.

Vähän samoin uskon olevan "psykoottisiksi" sanottavien mielen ilmiöiden kanssa. Silloinkin ihminen kokee jotain todellista ja käsittelee elämänsä tapahtumia mielessään, mutta tavalla joka ei ehkä ole helposti ymmärrettävissä muille ihmisille.

Tai sitten on hyvinkin helposti ymmärrettävissä. ..Riippuu siitäkin, halutaanko ymmärtää...

Oletko muuten koskaan harkinnut hakeutua kirjallisuusterapiaan?
https://kirjallisuusterapia.net/

terv. Erkki-täti

Tästä on poistettu tekstejä nyt myöhemmin vaikka kuinka paljon.Uskomatonta.