Elämäni tarina

Oikeaväärä kirjoitti:

Häpeän vasikointiani kun lauloin yhden nuoren miehen poliisilaitoksella joskus kuusi vuotta sitten vuonna 2012, eli kauan aikaa sitten. Lisäksi mua ahdistaa ajatukset pedofiliasta. Olen ollut seksuaaliyhteydessä kolmen alle 16-vuotiaan kanssa. Tiedän että tein väärin ja kadun sitä. Menneisyyden demonit ovat ottaneet minut valtaansa. Tunnen myös tuskaa omasta mielestäni pienestä munastani sekä kulmakarvojeni kasvamisesta. Olen kärsinyt koko elämäni lapsuudesta lähtien, olin kotona hakattu ja näin kun isä löi äitiä ja pikkusiskoja. Koulussa minua kiusattiin aina. Se loppui vasta 9-luokalla kun aloin laittaa kulmakarvoihini väriä. Sitten aloitin seurustelun muutaman kauniin naisen kanssa mutta ne päättyi aina eroon. Minut hylättiin ja jätettiin. Sitten tapasin ensirakkauden jonka nimeä en voi sanoa. Seurusteltiin vuoden ajan ja sitten hän jätti minut jonkun rentun takia. Jouduin pari kertaa tappeluun sen rentun kanssa ja hävisin joka kerta. Päätin alkaa käymään salilla ja käytin hormoonteita koska halusin olla vahvempi kuin se renttu. Sitten yks kaveri tarjosi minulle amfetamiinia ja tykästyin aineeseen heti. Meikkasin silloin kulmakarvojani ja luulin että kaikki pitää minua hyvännäköisenä. Olin egoisti. Sitä ne huumeet teetti. Suljin alitajuntani äänen vaikka moraali oli välillä liiankin korkealla, suhtauduin kaikkeen negatiivisesti. Sitten olin linnassa neljä kertaa pahoinpitelyistä ja huumausainerikoksesta. Join lakkaa ja käytin subutexia, join viinaa ja napsin pillereitä ja turrutin kaiken pahan mitä elämässäni olin kohdannut. Toinen rakkauteni kuoli huumeiden ja lääkkeiden yliannostukseen kun olin suorittamassa toista vankeusrangaistustani. En tiennyt mitä teen koska linnassa ei voi miettiä kuin päivä tai tunti kerrallaan. Minua piinattiin linnassa koska olin niin herkkä ja hyväsydäminen. Kun pääsin pois aloin käyttää penispumppua koska ajattelin että naiset pitävät isomunaisista miehistä. Minulla oli joitakin naisia mutten koskaan löytänyt uutta rakasta täytettä yksinäisyyteeni. Nyt olen ollut ilman naista yli kuusi vuotta ja hävennyt tekojani. Huumeita en enää käytä vaikka välillä tuntuu että olisi helpompaa taas turruttaa olot jollain aineella. Olen meinannut kuolla monen monta kertaa. Joskus tuntuu että tämän häpeän kanssa eläminen on mahdotonta mutta jotenkin sitä aina kituuttaa päivästä toiseen.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä