Rakastan opiskelua. Mutta mua ahdistaa kun en pysty olemaan muiden kanssa. Työpaikat ovat varsinkin todella raskaita mun henkiselle terveydelle.
Kuinka kauan mun pitää itseäni härnätä ja kiusata sillä, että väkisin yritän johonkin mikä saa mut täysin rikki ja miettimään itsemurhaa? Oon käynyt jo monta vuotta terapiassa sekä altistanut itseäni kuntouttavilla työkokeiluilla sekä aloitin opiskelut. Kohta valmistun eikä olo ole helpottunut yhtään muiden seurassa.
Milloin on vaan hyvä lakata yrittämästä :'(
Kaikki ahdistaa
Lilli-90
20
135
Vastaukset
- Lilli-90
Olen myös alkanut taas epäilemään ettei mun diagnoosi ole oikea. Tuntuu nimittäin että en saa kerrottua millain oikeasti oireilen.
Nyt on ihan helvetin huono olla :'(- mikäniissä
muissa ahdistaa sinua?
- Lilli-90
Tuo on todella vaikea kysymys. Tunnen itseni jotenkin oudoksi ja en kykene keskusteluihin. Vaivaannun todella paljon muiden seurassa ja olen älyttömän epävarma itsestäni. Mulla on koko ajan sellainen olo, että mua arvioidaan eikä minusta pidetä.
Vastakohtana myös olen terapian vaikutuksesta välillä ruvennut suoltamaan omia juttuja vähän liikaakin ihmisille ja silloin tulee tunne etten edes hallitse itseäni enää ja häpeä on suuri. Olen se outolintu työpaikalla.
Että ehkä se ei olekaan se muut vaan minä, ja en pysty muuttamaan itseäni niin, että kykenisin "tavalliseen" työelämään tai kanssakäymisiin muiden kanssa. - arvioitko
Lilli-90 kirjoitti:
Tuo on todella vaikea kysymys. Tunnen itseni jotenkin oudoksi ja en kykene keskusteluihin. Vaivaannun todella paljon muiden seurassa ja olen älyttömän epävarma itsestäni. Mulla on koko ajan sellainen olo, että mua arvioidaan eikä minusta pidetä.
Vastakohtana myös olen terapian vaikutuksesta välillä ruvennut suoltamaan omia juttuja vähän liikaakin ihmisille ja silloin tulee tunne etten edes hallitse itseäni enää ja häpeä on suuri. Olen se outolintu työpaikalla.
Että ehkä se ei olekaan se muut vaan minä, ja en pysty muuttamaan itseäni niin, että kykenisin "tavalliseen" työelämään tai kanssakäymisiin muiden kanssa.itse sitten koko ajan muita? Usein ihmiset odottavat toisten ajattelevan ja toimivan juuri samoin kuin itsekin tekee. Veikkaan, että hyvin harva niistä ihmisistä joiden kanssa olet tekemisissä, arvioi sinua koko ajan. Kyllä heillä on muutakin ajateltavaa, omakin elämä elettävänä. Eivät he niiiiin kiinnostuneita sinusta ole - luulet vain.
- Antti.t
Oho. Teksti on kuin minun kirjoittamani. Olen nääntynyt täysin, väsyttää. Kukaan ei pidä minusta sellaisena kuin olen, joten joudun aina näyttelemään. Isäni jalanjäljissä piti yrityksen johtajaksi mennä, mutta en jaksanut...
Nyt on ollut burn-out neljä vuotta ja koirani on se asia jossa riipun! Maailman paras kaveri ja nyt aion hankkia toisenkin. Koiria ymmärrän erinomaisesti. Minulla on asberger joka on aika lievä, mutta en ymmärrä toisia ihmisiä. He ovat epäjohdonmukaisia ja ilkeitä! Vaikeita ja outoja!- Lilli-90
Itsekin haluaisin koiran, sellaisen joka on koulutettu niin, että voisin ottaa mukaan joka paikkaan sen kanssani, jotta olisi ystävä joka rauhoittaa tarvittaessa ja niitähän hetkiä minulla on monia. Mutta olen tosiaan opiskeljia ja koiran pitäminen on melko kallista varsinkin jos sattuu jotain. :(
Itsekään en ymmärrä suurinta osaa ihmisistä :/ Kaikilla meillä on oikeus olla sellaisia kuin ollaan ja on todella ilkeää muilta talloa alas meitä heidän normi muottiin sopimattomia :(
Ihanaa, että sinulla on koira ystävänä! :)
- Antti.t
Sinulla voi olla asberger. Itse suhtaudun omaan asbergeriini torjuvasti, mutta viimeaikoina on ollut pakko myöntää, että on se todellinen.
Pelkään, että muut pitävät sitä heikkouden merkkinä ja että yritän pinnata jotenkin asioista sen varjolla.- Lilli-90
Olen myös itse miettinyt lievää asbergeria, mutta minusta on vaan tosi outoa ettei sitä olisi huomattu minussa.
Onko sinut diagnosoitu ja jos on niin kauanko diagnoosin saanissa meni?
Kiitos kun olet vastaillut minulle :) - Antti.t
Lilli-90 kirjoitti:
Olen myös itse miettinyt lievää asbergeria, mutta minusta on vaan tosi outoa ettei sitä olisi huomattu minussa.
Onko sinut diagnosoitu ja jos on niin kauanko diagnoosin saanissa meni?
Kiitos kun olet vastaillut minulle :)Ensimmäinen diagnoosi oli jo lapsena. Olin kuulemma bakteerikammoinen ja sain siihen sitten psykologilta apua.
Aikuisena minulla oli kova maine työmiehenä, kun olin perfektionisti. Sain burn-outin.
Pitkän tauon jälkeen hieman erilainen työtehtävä ja töihinpaluukokeilu. Toinen burn-out.
Hoidin perheyritystä, sain kuorma-autokortin, opiskelin ja kolmas burn-out. Se oli jo niin paha, että sain rytmihäiriöitä. Minulla oli loputon flunssa. En pystynyt lukemaan enkä kirjoittamaan, muisti katosi täysin.
Tilasin sitten ajan lääkäriin ja kerroin hänelle kaiken. Kerroin myös asbergerista, aiheesta jota olen vältellyt. Minut lähetettiin neurologille ja sieltä neurologian dosentille. Siellä käytiin elämääni läpi, tehtiin monenmoisia testejä, esim muistatko tämän kuvan tai lue tämä jne... Sieltä sain viralliset paperit joissa lukee, että tulokset sopivat asbergeriin. Sosiaalinen kanssakäyminen ahdistaa. Olen sosiaalinen, mutta aistit liioittelevat ja hälinä imee mehut. Pahinta on se, että joka ammatissa pitäisi olla niin sosiaalinen. Olen myös herkkä ja miehellä ei moinen ominaisuus paljoa herätä uskottavuutta.
Nyt tilanteeni on paljon parempi. Olen eläkkeellä ja haluan kovasti töihin ja valmistua johonkin ammattiin. Aloitamme yhdellä ainoalla työpäivällä viikossa ja jaksamistani seurataan kokoajan. Muutan toiselle paikkakunnalle, ihan nyt viikkojen sisällä, ja aloitan elämän alusta koirani kanssa siellä.
Tuo koira on auttanut minua toipumisessani paljon. Hommasin sen alettuani voida paremmin. Olen vastuullinen, enkä ottanut sitä hetken mielijohteesta. Varmistin, että pystyn huolehtimaan siitä. Saisitpa oman koiran.
Koira on uskollinen eikä se puhu.
- Antti.t
Tämä kuullostaa kaamealta mutta minulla, kun ahdistaa liikaa niin ajatuksissani huudan täyttä kurkkua. Kyyneleet vain valuvat pitkin naamaa ja tämä helpottaa usein.
Taustalla vaikuttaa osin muutama ikävä kokemus...- Lilli-90
Usein itselläkin auttaa kun itken, mutta välillä ne kyyneleetkään ei vaan tule.
Mulla tulee ahdistuneen sellainen tunne, että haluaisin huutaa täyttä kurkkua ääneen pihalla ylös katsoen ja antaa vaan täysiä purkautua kaikki paska. Välillä myös tulee tunne, että haluan hakata päätä seinään tai heitellä tavaroita, mutta silti onneksi en näitä tee. - Antti.t
Lilli-90 kirjoitti:
Usein itselläkin auttaa kun itken, mutta välillä ne kyyneleetkään ei vaan tule.
Mulla tulee ahdistuneen sellainen tunne, että haluaisin huutaa täyttä kurkkua ääneen pihalla ylös katsoen ja antaa vaan täysiä purkautua kaikki paska. Välillä myös tulee tunne, että haluan hakata päätä seinään tai heitellä tavaroita, mutta silti onneksi en näitä tee.Useampana iltana mietin, että painuisinko ulos, menisin jonnekkin missä kukaan ei kuule ja antaisin palaa. En kuitenkaan koskaan ole uskaltanut.
- emuuu
Eikö tollaseen pöljäilyyn ole mitään lääkkeitä? vedä niitä niin pystyt oleen normaalisti?
- Lilli-90
Pöljäilyyn?
Mulla on lääkitys ja se auttoikin, olin ihan eri ihminen tein hirveästi asioita ja näin mutta nyt tuli todella raju lasku takas alas tähän olotilaan :(
- vaikeaaelämää
Kirjoituksesi kuulostaa hyvin tutulta. Olen myös monta kertaa miettinyt miksi yritän, kun ei tämä tunnu koskaan helpottavan. Hetkellisesti ehkä, mutta sitten tulee eteen joku uusi tilanne.
Olen opiskellut eri aloja ja valmistunutkin. Työharjoittelut ja töihin siirtyminen on ollut ihan hirveän vaikeaa. Olen käynyt terapiassa niin kunnan psykologilla kuin ihan Kelan tukemassa psykoterapiassa yksityisellä. Terapiassa olen käynyt vaihtelevasti 10 vuotta.
En ole koskaan saanut mitään tarkempaa diagnoosia, mutta minulla siis ahdistuneisuushäiriöä eli sosiaalista estyneisyysttä ja sosiaalisten tilanteiden pelkoa. Välillä ahdistuneisuus menee niin voimakkaaksi, että olo on pakokauhuinen. Lääkityksena minulla on cibralex 20mg/pv, tämä ei kyllä ahdistukseen auta yhtään. Nukkumiseen tällä hetkellä 100mg ketipinor. Käytän myös opamoxia silloin tällöin, joskus enemmän joskus vähemmän joskus en ollenkaan.
Aloitin nyt uuden työn ja olo on ihan kamala. Sen lisäksi, että sosiaalisen estyneisyyden vuoksi on vaikea luoda kontaktia niin pelkään myös mokaavani. Pelkään etten opi uutta hommaa ja teen virheitä. Tiedän sen, että jokaista jännittää ja menee aikaa uuden oppiseen. Lisäksi tiedän, että jokainen ihminen tekee virheitä, toiset enemmän toiset vähemmän ja alussa ainakin. Tiedän myös sen, etten ole sen tyhmempi kuin muutkaan jne. Näiden asioiden tiedostaminen ei kuitenkaan helpota omaa oloa. Pelkään etten oikeasti opi ja sotken töissä kaiken. Olen esim. todella taitava tekemään ajatuksillani mitättömästä asiasta katastrofin. Ajatuskierre on yleensä ns. pakonomainen. Yritän kääntää ajatukset pois, mutta hetken päästä olenkin taas ajattelemassa miten mahdollinen virheeni suistaa koko yrityksen konkurssiin. Uudessa työssä en edes pystyisi ajamaan yritystä konkurssiin, lisäksi työni ei liity ihmisten terveyteen millään tavalla.
Tämä uuden työn aloittaminen on aiheuttanut sen, etten ole juurikaan syönyt mitään viimeiseen viikkoon, työt siis alkoivat maanantaina. Sunnuntaina oli jo niin jännittynyt olo, etten silloinkaan juuri mitään pistäny suuhuni. Aamuisin herään jo paljon ennen kelloa ja kierin peloissani. Saatan aamulla oksentaa. Otan opamoxin ja lähden ovesta kun se alkaa vaikuttaa. Töissä yritän oppia ja ymmärtää ja varamistaa kaikkea mitä teen etten mokaa. Kotiin lähdettyä alan heti miettiä teinkö sittenkään oikein ja mitä ne musta ajattelee siellä. Olen tosiaan hiljainen ja vetäytyvä.
Olo on koko ajan kamala, enkä haluaisi mennä töihin ollenkaan. Mietin, että miksi yritän, mutta sitten tulee se mitä muut ajattelevat. En kestä sitä häpeää, että muut ajattelevat ettei mua kiinnosta ja olisin enemmin kotona työttömyyspäivärahoilla. No tästä päästäänkin näihin aloittajankin kertomiin itsetuhoisiin ajatuksiin. Että olisi parempi kuolla, sitten ei tarvitsisi käydä läpi tätä paskaa uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Sitten ei tarvitsisi enää hävetä tai ajatella mitä muut ajattelevat jne. En pysty näin eläessäni kertoa ihmisille kuinka kamalaa tämä on, ymmärtäväisivätköhän he jos kuolisin? Kukaan ei oikeasti tajua tätä, ja kuinka kamala olo mulla on. Jos olen sanut asiasta, niin se on sitä, että kaikkia alussa jännittää jne. Vaikka heitä jännittää, eivät he esim. ole viikkoa syömättä ja nukkumatta. En jaksaisi myöskään kiusata itseni sillä, että yritän olla normaali ihminen kun se on niin kamalan vaikeaa. Mutta en pysty olemaan mitään muutakaan. Itsetuhoisuuteen liittyy ajatuksen myös vammautumisesta ja työkyvyn menettämisestä vamman vuoksi. Se ei olisi niin noloa... on tämä vaikeaa- vaikeaaelämää
ja edelliseen lisätäkseni niin itse ymmärrän niitä ihmisiä, jotka eivät ole työelämässä sosiaalisten pelkojen ja muiden mielenterveyden ongelmien vuoksi. En kuitenkaan osaa sallia tätä itselleni, eikä liioin yhteiskuntakaan.
Tarkkailen ja kuuntelen ihmisiä. Särähtää korvaan monien kommentit juuri siitä, miten jotkut luistavat työelämästä. Eräskin isä sätti poikaansa joka ei saanut asioitaan rullaamaan ja kouluja käytyä. Itse näin, että pojalla jotain mikä vaikeuttaa asioita.
Lisäksi jos olen joskus kirjoittanut jonnekkin tästä ongelmastani, niin on joku sanonut, että miksi vitussa viet työpaikan joltain jos et siihen itse pystyisi. Täällä on kuulemma niin paljon työtä kaipaavia ja meitä työtäpelkääviä ei kaivata kilpailuun työmarkkinoille. Itsellänikin on hyvät paperti, joten niiden puolesta olen se kilpailija. Tämä kaikki tieto vain lisää omaa tuskaa...
- Antti.t
Minullakin on jo lapsuudessa opitut arvot, että tee työtä niin saat sitä ja tätä. Mitäs jos ei pysty?
Saat kai burn-otin niinkuin minäkin. Silloin en enää välittänyt mitä muut ajattelevat, kun yritin vain olla tukehtumatta ensimmäisen puolivuotta. Katkaisin välit hankaliin sukulaisiin.
Ainoa ulospääsy on aloittaa uusi elämä ja luopua itselleen asettamista tavoitteista, jotka ovat epärealistisia. Halusin olla yhtiömme omistaja. Olihan se hienoa olla mukana päättämässä asioista ja tunsin itseni hetken tärkeäksi. Toisten hyväksyntää olen aina kaivannut.
Nyt haluan vain koirahierojaksi...- vaikeaaelämää
Itsellä myös lapsena iskostettu päähän, että jos ei töitä tee, ei tarvitse syödäkkään.
Lisäksi aina paasattu siitä, mitä muut sanoo ja ajattelee esim. naapurit jos lapsina riideltiin, soittavat vielä poliisit jne.
Mulla on haaveena muuttaa jonnekkin korpeen mummon mökkiin erakoitumaan rauhassa. Valitettavasti taloudellisesti tämä ei ole oikein mahdollista, kun ei omista ajokorttiakaan. Ehkä joskus...
Olen nuorempana opiskellut hetken eläinalaa. Rakastan eläimiä ja eritoten koiria. Haaveena oli myös työskennellä koirien parissa. Homma kuitenkin kosahti aika alkuunsa, koska olin allergisoitunut kaikille eläimille. Tämä on harmittanut todella.
No ei tässä taida auttaa kun mennä huomenna taas töihin ja odotella mahdollista burn-outtia...
- 3-33-33
mulla on teoria että osa ihmisistä on vaa perkeleestä.
ne on tavallaan semmosia jotka imee toisesta kaiken positiivisuus energian
sitte ne ei anna mitään kuitenkaan henkilölle takasi josta on imeny
elin voiman. siksi se tyyppi sitten masentuu.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .844531Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503115Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631363109Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4032192Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2201308Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito111213- 761197
- 651082
Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde301074Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että111983