Kuinka perheenne selvisi koiran menetyksestä

Koiraasureva

Koiramme kuoli yllättäen hammasoperaation yhteydessä viime perjantaina. Olimme varanneet viikonlopun koiran toipumiseen operaatiosta. Nyt perheemme yrittää toipua tästä.

Rakas koiramme oli mukana ja läsnä kaikkialle, missä muukin perhe. Nyt asuntomme tuntuu tyhjältä ja jokainen nurkka muistuttaa hänestä. Suremme koko perhe niin lapset kuin me vanhemmatkin ja kaipaus on syvä.

Meitä auttaisi ja lohduttaisi paljon, jos haluaisitte jakaa oman kokemuksenne kanssamme. Kuinka ja missä ajassa elämänne asettui urilleen ja milloin pystyitte harkitsemaan uutta perheen jäsentä? Jos hankitte uuden koiran, pystyittekö ottamaan sen vastaan omana persoonanaan vertailematta edelliseen?

6

108

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • koiruus

      Turvauduin Jeesukseen. Hän antoi hänelle ikuisen levon. Koilulien taivulissa.

    • suruottaaaikansa

      Kerää koiran tarvikkeet pois silmistä,jotta eivät häiritse.Meillä oltiin kerran 2v ilman koiraa.Mutta viimeksi vaan 4kk.Anna ensin aikaa surulle,ja mietitte sitten onko uuden aika.Uusi koira,on aina uusi yksilö.Ei korvaa entisiä,mutta entiset on muistoissa aina mukana.Mun entisen menetyksestä aikaa kolme vuotta,ja vielläkin ikövöin,mut en itke enää.Kun hoitaa lemmikin parhaansa mukaan,tietää antaneensa sille hyvän elämän.Kaunis muisto niistä kaikista jää,ja suru ottaa aikansa.
      Mietitte ja hankitte uuden,jos ja kun aika on oikea.Silloin voi ne entisen tarvikkeet ottaa taas käyttöön,ja uusi pentu tuo iloa ja ruemua koko perheelle.

    • minelan

      Koiran kuolemasta ei toivu koskaan, mutta pitkän ajan kuluttua kauniit muistot siitä nousevat pintaan.

    • Tiedän tunteen. Olemme vanha pari ja koiria on tullut ja mennyt. Ikäero toiseen kun aina melkein oli kaksi kerrallaan oli noin viisi vuotta. Ennen tätä nyt olevaa ne olivat kaikki saksanpaimenia.
      Nyt on oma ikä se miksi otin pienen sekarotuisen koiran joka on nyt 1,7 vuotta.

      Viimeisen sakumme jälkeen masennuin niin etten kyennyt mihinkään. En mennyt ulos, olinhan aina ollut ulkona koiran/koirien kanssa sen jälkeen kun jäin eläkkeelle.
      En olisi selvinnyt ilman tätä pientä koiraa. Olemme ulkona neljä kertaa päivässä, yhteensä 2-4 tuntia. Sain tarmoni takaisin. Samalla sanon kaiken aikaa itselleni että jos en kuole tuota pikkukoiraa ennen, niin tämä on nyt se viimeinen. Kuoleman varalle on omat järjestelyt.
      Tämän pienen jälkeen on pakko luopua ja sitä ajatusta itselleni opetan kaiken aikaa.

      Se tyhjyys on musertava kun tulet kotiin pelkän hihnan kanssa.

      Mikä siinä hammashommassa oli se joka klikkasi? Oliko narkoosi vai mikä. Saitko tietoa siitä miksi näin kävi?

    • Anonyymi

      Meillä oli ihana Brutus-vaavi. Hän oli bulldoggi ja piti kovasti meistä, samoin kuin me hänestä. Hankimme hänet, koska tiesimme hänen kärsivän hengitysongelmista lättänän kuononsa vuoksi ja halusimme auttaa häntä, tarjota niin hyvät olot kuin mahdollista. Tunsimme itseni todella tarpeellisiksi.

      Tiesimme että lopulta hän tukehtuu ja niinhän siinä kävi. Brutuksen kuolema aiheutti ristiriitaisia tunteita: toisaalta se oli kauheaa, toisaalta taas tiesimme että näin käy ja hankimme hänet juuri siksi. Samoin kaksijakoisin mielin seurasimme hänen jokapäiväistä kärsimystään.

      Se oli surullista mutta niin antoisaa. Muistelen häntä lämmöllä, hän on aina ajatuksissamme. Ja osa hänestä on yhä kanssamme, sillä teetimme hänen turkistaan maton ja talvilakin.

    • Anonyymi

      perheemme menetti rakkaan lemmikin puoli vuotta sitten emmekä ole täysin toipuneet vieläkään. tosin lemmikkimme oli kissa, joka oli ollut meillä 18 vuotta. lapsemme, jo aikuiset eivät muista aikaa ennen kissaamme. kun lemmikki on talossa noinkin kauan, sen jättämää tyhjiötä ei täytä mikään. laitoin tietenkin kaikki kissamme tavarat jo seuraavana päivänä pois, mutta moni arkinen tilanne muistuttaa, mitä kissa teki tiettynä kellonaikana, mitä palveluksia tarvitsi, milloin lenkkeilimme yms. yhä liikun yöllä varovaisesti, etten vahingossa törmää olemattomaan kissaan.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kuka sitä naista maalittaa

      Täällä oikeasti?
      Ikävä
      201
      1621
    2. Voisin jopa maksaa että saisin nähdä sut mies

      Miten helvetissä joku voi olla tollanen kotihiiri. Edes mä en ole noin paha ku sä! Miten sua voi ikinä edes nähdä ?
      Ikävä
      58
      1041
    3. Anteeksipyynnöstä

      Uskotko anteeksipyynnön voimaan? Mikä tekee anteeksipyynnöstä vaikeaa? Onko se mielestäsi joskus turhaa, joko pyytäjän
      Ikävä
      140
      954
    4. Oletko päässyt minusta

      Eteenpäin?
      Ikävä
      85
      912
    5. Ei kukaan ole katsonut

      Kuten sinä. Niin välittävä ja hellä katse.
      Ikävä
      61
      906
    6. Tumman vihreä mercedes

      Mikä se on tuo kylää ympäri ajava vihreä mercedes, takakontti tärisee kuin hullu ja välillä kylän juoppojakin kuskailee,
      Hyrynsalmi
      11
      800
    7. Martinan tarve valehdella.

      Miksiköhän Martina valehtelee niin paljon,onko hän tietoinen siitä että valheistaan jää useimmiten kiinni? Esimerkkinä t
      Kotimaiset julkkisjuorut
      268
      785
    8. Miksi tällainen pelottaa ja aiheuttaa joillakin ärtymystä?

      "Sitoudun ystävien ja kollegoiden kanssa puuttumaan seksistisiin vitseihin ja vähättelyyn. Sanon ääneen, kun jokin ei ol
      Maailman menoa
      75
      727
    9. Olisitko oikeasti valmis rikkomaan

      Perheesi? En haluaisi sitä, mutta ne on teidän välisiä asioita. Voin olla sinulle vain kaverikin… ei paineita. Minä kesk
      Ikävä
      61
      722
    10. Stubb munasi - Suomessa kuuluu liputtaa Suomen lipulla

      Presidentinlinnan ja Mäntyniemen salkoihin nostettiin sateenkaariliput lauantaina. Suurin osa kansasta ei varmasti pidä
      Maailman menoa
      342
      721
    Aihe