"Ainakin nämä:
1. Yhdysvaltain presidentinvaalit
2. Britannian Brexit -vaalit
3. Itävallan parlamenttivaalit
4. Italian parlamenttivaalit
5. Hollannin parlamentti- ja aluevaalit
6. Tanskan parlamenttivaalit
7. Viron parlamenttivaalit
8. Unkarin parlamenttivaalit
9. Saksan liittopäivävaalit
10. Ruotsin parlamenttivaalit
Kaikissa edellä mainituissa vaaleissa ja mahdollisesti myös muutamissa muissa vaaleissa Yleisradion artikkelien ja raporttien sävy on ollut ennakkoon hyvin puolueellinen ja useiden vaalien jälkeen kovasti katkeransuolainen".
https://oikeamedia.com/o1-103400
Erityisen katkeraa on ollut uutisointi Yhdysvalloista, sillä jos Ylen uutisointia on uskominen, Amerikassa ei ole tapahtunut mitään hyvää Donald Trumpin aikana. Tosiasiat ovat tietysti aivan toisin, mutta siitä ei Ylen toimituksessa piitata.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Yleisradion toimitusten luotettavuus on laskenut kuin lehmän häntä viimeisten vuosien aikana.
Jouko Jokisen vastaavaksi päätoimittajaksi tulon myötä Yle on ottanut isoja askelia totalitaristisista valtioista tutun agendajournalismin suuntaan. Se tarkoittaa käytännössä toimittamisen muotoa, jossa erilaisista agendoista tulee niin tärkeitä, että tosiasiat eivät saa häiritä niiden edistämistä.
Huvittavaa on, että Ylen päätoimittaja, Jokisen alainen, Helsingin Sanomista siirtynyt Riikka Räisänen totesi Porin SuomiAreenalla kesällä 2017 Ylen tv-uutisille (sanatarkka lainaus):
”Kyllä ne on ne perinteiset vahvuudet eli (1) faktan tarkistus, (2) luotettavuus, (3) oikea tieto, (4) pyritään antamaan tasapainoinen kuva, (5) ei valikoida faktoja, (6) ei luoda mielikuvia, vaan (7) pyritään antamaan mahdollisimman niin kun, paras mahdollinen saatavissa oleva käsitys todellisuudesta, niin se on se perinteisen median vahvuus”.
Yksikään Räisäsen yllä luettelemasta seitsemästä kohdasta ei pidä paikkaansa.
Yksittäisenä esimerkkinä voi mainita Ylen faktantarkastaja Johanna Vehkoon istuminen vastikään Oulun käräjäoikeudessa kunnianloukkauksesta syytettynä. Vehkoon tapauksessa on kyse myös ilmiselvästä valehtelusta ja oman mielikuvituksen tuottamasta harhaisesta ajattelusta.
Ylen eilinen uutisointi perussuomalaisten vaalivideosta todisti jälleen kerran, että lähdekritiikki ei ole enää kovin suuressa arvossa Ylen sisällä.
Ja mitä tulee Ylen uutisointiin esimerkiksi Yhdysvalloista, Italiasta, Ranskasta, Saksasta ja Unkarista sekä Viron politiikasta, ei yksikään kansainvälistä mediaa ja vaihtoehtomedioita seuraava ole voinut olla huomaamatta millä tavoin Yle vääntää todellisuutta toiseen asentoon kuin se [todellisuus] näyttäytyy uutisten kohteena olevissa valtioissa.
1. Yhdysvaltain presidentinvaalit
2. Britannian Brexit -vaalit
3. Itävallan parlamenttivaalit
4. Italian parlamenttivaalit
5. Hollannin parlamentti- ja aluevaalit
6. Tanskan parlamenttivaalit
7. Viron parlamenttivaalit
8. Unkarin parlamenttivaalit
9. Saksan liittopäivävaalit
10. Ruotsin parlamenttivaalit
Kaikissa edellä mainituissa vaaleissa ja mahdollisesti myös muutamissa muissa vaaleissa Yleisradion artikkelien ja raporttien sävy on ollut ennakkoon hyvin puolueellinen ja useiden vaalien jälkeen kovasti katkeransuolainen".
https://oikeamedia.com/o1-103400
Erityisen katkeraa on ollut uutisointi Yhdysvalloista, sillä jos Ylen uutisointia on uskominen, Amerikassa ei ole tapahtunut mitään hyvää Donald Trumpin aikana. Tosiasiat ovat tietysti aivan toisin, mutta siitä ei Ylen toimituksessa piitata.
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että Yleisradion toimitusten luotettavuus on laskenut kuin lehmän häntä viimeisten vuosien aikana.
Jouko Jokisen vastaavaksi päätoimittajaksi tulon myötä Yle on ottanut isoja askelia totalitaristisista valtioista tutun agendajournalismin suuntaan. Se tarkoittaa käytännössä toimittamisen muotoa, jossa erilaisista agendoista tulee niin tärkeitä, että tosiasiat eivät saa häiritä niiden edistämistä.
Huvittavaa on, että Ylen päätoimittaja, Jokisen alainen, Helsingin Sanomista siirtynyt Riikka Räisänen totesi Porin SuomiAreenalla kesällä 2017 Ylen tv-uutisille (sanatarkka lainaus):
”Kyllä ne on ne perinteiset vahvuudet eli (1) faktan tarkistus, (2) luotettavuus, (3) oikea tieto, (4) pyritään antamaan tasapainoinen kuva, (5) ei valikoida faktoja, (6) ei luoda mielikuvia, vaan (7) pyritään antamaan mahdollisimman niin kun, paras mahdollinen saatavissa oleva käsitys todellisuudesta, niin se on se perinteisen median vahvuus”.
Yksikään Räisäsen yllä luettelemasta seitsemästä kohdasta ei pidä paikkaansa.
Yksittäisenä esimerkkinä voi mainita Ylen faktantarkastaja Johanna Vehkoon istuminen vastikään Oulun käräjäoikeudessa kunnianloukkauksesta syytettynä. Vehkoon tapauksessa on kyse myös ilmiselvästä valehtelusta ja oman mielikuvituksen tuottamasta harhaisesta ajattelusta.
Ylen eilinen uutisointi perussuomalaisten vaalivideosta todisti jälleen kerran, että lähdekritiikki ei ole enää kovin suuressa arvossa Ylen sisällä.
Ja mitä tulee Ylen uutisointiin esimerkiksi Yhdysvalloista, Italiasta, Ranskasta, Saksasta ja Unkarista sekä Viron politiikasta, ei yksikään kansainvälistä mediaa ja vaihtoehtomedioita seuraava ole voinut olla huomaamatta millä tavoin Yle vääntää todellisuutta toiseen asentoon kuin se [todellisuus] näyttäytyy uutisten kohteena olevissa valtioissa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mutta kyllä yleläiset riemastuu, jos Britit peruvat eroamisen. Niinkuin nyt näyttää käyvän, että Britit äänestävät niin monta kertaa, että eroaminen peruuntuu väkisin.