Lapsuudessa ja nuoruudessani asui naapurissa kaksi taiteilija naista yhdessä. He olivat kovin hengellisiä ihmisiä ja kävivät mm. helluntaiseurakunnan kokouksissa. Lapsuus meni ja ihmettelin aina noiden kahden tädin hyvän tahtoisuutta ja tuulisuutta. Tulin itse sitten nuoreksi naiseksi ja muutin lähelle lapsuudenkotia ja näin ollen samat naapurit olivat edelleen naapureitanai. Olin ollut avoliitossa miehen kanssa ja sitten eronnut. Tämän jälkeen talous alkoi tuottaa vaikeukeuksia ja kun ystävättäreni kysyi voisiko muutta luokseni asumaan, sanoin kyllä toki. Hän maksoi vuokraa ja eli omaa elmäänsä. Tämä naapurin täti, joka oli ikänsä asunut toisen naisen kanssa, sitten pysäytti minut kerran kadulla ja sanoi;" Olet siis valinnut tuon vaihtoehdon, muista että Jumala rakastaa sinua siitä huolimatta". Vasta silloin tajusin, että nuo kristityt ja hyvät naiset olivat lesboja. Itse en ole lesbo, mutta en viitsinyt pahoittaa tädin mieltä sanomalla, että kämppis se vain on, sillä tajusin minkä kamppailun hän oli itse käynyt elämänsä aikana ja annoin hänen olla siinä luulossa, että myös itse pidän naisista.
Näin ennen vanhaan noin kolmekymmentä vuotta sitten.
Näin ennen vanhaan noin kolmekymmentä vuotta sitten.
Vastaukset 6
Vanhimmat
että ei sillä ole väliä.
Ihmisillä on hillitön halu tuomita, mutta onneksi Jumala ei tuomitse.
Raamattukin on vain ihmisten kirjoittama kirja.
Todellisesta elämästä näkee, että kaikki ei ole vain mustavalkoista.
Haukkujat jääköön omaan arvoonsa.
Nykyäänhän synnintunnustus tehdään pastoreille seurakunnassa ja vanhimmiston oma omatunto päättää mikä on syntiä ja mikä ei. Seurakuntia nykyään vaihdetaan sen perusteella "siellä on ihan ääliö pastori" vaikkas ei koskaan pitäsi syntikysymyksissä mennä kenenkään pastorin puoleen vaan Ylimmäisen Pappimme, Herramme Jeesuksen Kristuksen luokse. Sielätä saa armon ja avun myös voittamiseen. Seurakunnan auktoriteetin pitäminen Jumalana ei onnistu. Syntejä ei tunnusteta pastoreille.
Ihan mukava juttu noin muuten, mutta itse oikeasti lesbo ei todellakaan ainakaan kysy toiselta lesbona pitämältään, onko tämä VALINNUT jonkin vaihtoehdon. Jokainen itse asian kokemut homo tai lesbo tietää oikein hyvin, ettei homoseksuaalisuus ole tippaakaan valinta. Luoja loi kaikki ihmiset, ja Hän rakastaa meitä kaikkia, eikä lesbon tarvitse lesbouttaan hävetä. Se on yhtä vähän synti kuin heteroseksuaalisuuskin.
..juuri halusin tuoda esille tuon, että ennenvanhaan siis about 20 vuotta sitten , ei edes seurakunnissa ajateltu onko tuo nyt lesbo- tai homopari.
Silloin kaikki olivat samalla viivalle kohti taivaan Isän valtakuntaa. Ja olivat omassa rakkaudessaan aitoja ja tiesivät Jumalan hyväksyvän sen. Sitä ei kuuluteltu seurakunnissa eikä ihmisten ilmoille vaan heillä oli rauha ja sisäinen tuntemus siitä että Jumala rakastaa heitä sellaisenaan.
Joskus vain hiljaa toivat sen esille mikä on heidän elämän tyylinsä.
Miksi siis hinkua ja huutaa seurakunnasta hyväksyntää, kun sitä ei kuitenkaan saa.
Ainoa asia mikä on tärkeä on Jumalan hyväksyntä.
Jumalan siunauksen yhdessä elolleen nuo kaksi saivat ja tiedän, että he ovat taivaassa Isän luona tällä hetkellä, siitä huolimatta että rakastivat toisiaan siis nainen naista, eli olivat ns. lesbosuhteessa.
Ja kuten sanotaan rakkaudessa ei ole mitään pahaa.
tsemmpiä kaikille homoille ja lesboille:))
Sen verran haluan sanoa, että pieni ja vähäpätöinen on Jumallanne, joka tuomitsee kaikki homot tai lesbot.
Älkää alkako edes tuomaan tähän niitä raamatusta lainattuja lauseita vaan kysykää itse rukouksissanne itse Isä Jumalalta, miten on asiat.
Rakkausdessa ei ole mitään pahaa, kohdistuu se sitten saamaa sukupuolta olevaan tai eri sukupuolta olevaan.
Se, että ei osaa tuntea rakkautta, siinä vosi ajatella, mistä mahtaa johtua moinen rakkaudettemuus.
ajatellaan ei tuomita....
It doesn't matter.. into the Hell they shall go anyway.. ;)