Olen riippuvainen lääkkeistä. Haluaisin päästä eroon tästä helvetistä. Jos joku on paininut samanlaisessa tilanteessa, niin osaisitko antaa vinkkejä/neuvoja.
Taustaa…
Kärsin unettomuudesta ja masennuksesta. Lääkkeitä olen syönyt vuodesta 2011 asti, tähän päivään asti. Olen noudattanut lääkärin määräämiä annostuksia. Joissakin lääkkeissä on esim. 1-5 kpl illalla, näitä olen syönyt isoimmalla annostuksella sen 5 kpl. En ole siis lääkkeitäni ostanut mistään katukaupasta vaan ihan reseptillä määrättyjä. Olen vain itse huomannut, että olen täysin riippuvainen näistä reseptilääkkeistä ja saan niistä myös vieroitusoireita. Joten haluaisin päästä lääkkeistä eroon, ihan itseni takia mutta myös sen takia että kuukaudessa lääkkeisiin menee ihan tuhottomasti rahaa. Joskus jos rahat ovat olleet lopussa en ole saanut ostettua lääkkeitä ja olen päivän ollut kauheissa vieroitusoireissa ja tuskassa (oireina mm. unettomuus, hikoilu, painajaiset, kasvojen puutuminen/nykiminen yms.)
Unilääkkeitä/Nukahtamislääkkeitä olen käyttänyt joka ilta seuraavan laisesti
Ketipinor 100mg x 5 kpl
Melatonin 3mg x 3 kpl
Tolvon 30mg x 2 kpl
Tenox 30mg x 1 kpl
Näillä lääkkeillä saan nukuttua, olen yrittänyt monesti pienentää annostusta mm. Ketipinorin osalta 3 kappaleeseen ja Melatonin 2 kpl. Hetkellisesti saan pienennettyä annosta, mutta nopeasti keho vaatii takaisin isompaan annokseen. Lisäksi lääkkeet aiheuttavat minulle iltaisin vielä ahmimista. Siis vaikka en olisi nälkäinen, noin tunnin kulutta lääkkeiden otosta minulle tulee pakonomainen tarve syödä kaikki mitä silmissäni näen, jopa siihen asti, että tulee oksettava olo. Tämä ahmiminen aiheuttaa sitten pahaa oloa henkisesti ja se taas vaikuttaa nukkumiseen. Olen sellaisessa kierteessä, etten tiedä miten tätä lähtisin purkamaan/selvittämään. Terapeutilla/Psykiatrilla kävin useamman vuoden, mutta nyt en ole enää uskaltanut siellä käydä. Pelkään sinne menoa ja se ahdistaa aivan kauheasti.
Noiden lääkkeiden lisäksi syön vielä aamuisin Fenlafaxin 150mg x 2 kpl ja tarvittaessa Propralia 40mg x 5kpl
Tiedän, että en pysty lopettamaan kaikkia lääkkeitä kerralla, mutta en ole uskaltanut kysyä lääkäriltäni, että mistä lääkkeistä pitäisi aloittaa vähentäminen. Pelkonani on se, että jos en pärjää ilman lääkkeitä, niin sitten ne on otettu minulta pois/alennettu reseptissä olevaa määrää. Tämän takia en uskalla lääkärilleni puhua mitään. Haluaisin tietysti, ettei tarvitsisi syödä yhtäkään ko. lääkkeistä. Onko kenelläkään kokemusta/ideoita miten alkaisin tilannettani purkamaan?
Onko kenelläkään muulla tullut eteen sitä, että pelkää luopua lääkkeistä?
Lääkeriippuvuus ja irti pääseminen?
15
1359
Vastaukset
- ei.itsenäisesti
Noin suuren lääkemäärän vähentämisessä on ehdottomasti oltava lääkärin ohjeet.
- Bolliver
Tiedän, että pitäisi keskustella lääkärin kanssa lääkkeiden vähentämisestä. Pelkään vain todella lääkäriäni, jotenkin hän on todella pelottava ja minun on vaikea keskustella hänen kanssaan. En ole keskustellut hänen kanssaan ainakaan vuoteen. Hän uusii reseptini Omakannan kautta, kun teen uusimispyynnön.
En todellakaan suosittele kenellekään itse aloittaa lääkkeiden vähentämistä tai lopettamista, yritän kuitenkin selvitä tästä tilanteesta jotenkin itse.
Aloitin keskustelun 28.3.2019 tuolloin söin seuraavia lääkkeitä
Ketipinor 100mg x 5 kpl
Melatonin 3mg x 3 kpl
Tolvon 30mg x 2 kpl
Tenox 30mg x 1kpl
Fenlafaxin 150 mg x 2 kpl
Propral 40mg x 5 kpl
Tähän päivään mennessä olen saanut lopettua Propralin syömisen kokonaan. Tiputin annosta 12 päivän ajan, koko ajan pienemmäksi. Eroa en itsessäni huomannut, en kokenut mitään vieroitusoireita tai muitakaan oireita. Tämä onnistui mielestäni todella helposti. Kukaan ulkopuolinenkaan ystävä tai perheenjäsen ei huomannut minussa eroa. Tänään ensimmäinen päivä ilman Propralia. Ensimmäinen askel eteenpäin.
8.4.2019 Lääkkeet joita syön tällä hetkellä, josta mietin seuraavaksi mistä alan vähentää lääkkeiden syöntiä.
Ketipinor 100mg x 5 kpl
Melatonin 3mg x 3 kpl
Tolvon 30mg x 2 kpl
Tenox 30mg x 1 kpl
Fenlafaxin 150 mg x 2 kpl - Anonyymi
Minulla on myös taipumusta lääkeriippuvuuteen. On ollut monenlaista masennukseen unettomuuteen, ahdistukseen jne. Vieläkin Voxra, Lamotrigiini, Anksilon ja tarvittavia Opamox, Melatoniini ja Atarax. Olin pahassa koukussa Panacodiin vuosikaudet, se alkoi selkäsärystä. Lääkärit vaan kirjoittivat sitä lisää kun pyysin, tk-lääkärit ja yksityinen. Tiesivät kyllä toisistaan, enkä ketään huijannut. Lopulta olin siinä pisteessä, että otin niitä jopa 3 kerrallaan pari kertaa päivässä ja yöksi lisää. Niistä tuli niin hyvä olo ja poistivat ahdistuksen.
Sitten jouduin masennuksen takia osastolle ja olin tehnyt päätöksen psykiatrin avustuksella, että minut vierotetaan Panacodista. Se tehtiinkin hyvin hitaasti, mutta vieroitusoireet olivat silti rankat. Meinasin oikeasti kuolla verenpaineen äkilliseen nousuun. Se saatiin kuitenkin lääkkeillä laskettua, vaikka pomppasi monta kertaa uudelleen ja verenpainelääkitys jäi loppuelämäksi. Sitten vielä vajaan vuoden päästäkin tuli outoja kohtauksia, hikoilua, jotain outoa värinää sisällä jne. Pikkuhiljaa jäivät pois. Koskaan en ota enää Panacodia.
Muitakin lääkkeitä on lopetettu, mutta niistä on selvinnyt helpommin. Opamox meinaa helposti jäädä päälle, vaikka otankin hyvin varovasti pahimpaan oloon. Sen yhdenkin jälkeen on vuorokauden päästä paha olo. En tiedä ovatko lääkkeet muuttaneet jotakin niin elimistössäni, että siedän niitä huonommin.
Pyydä apua lääkäriltäsi ja vähennä pikkuhiljaa. Ei kaikkea tarvitsekaan jättää, jos tarvitsee. Melatoniini ja propral ei pitäisi ainakaan aiheuttaa vieroitusoireita ollenkaan. - Anonyymi
Jatkan vielä edellistä. Ketipinoria minullekin määrättiin, mutta eka tabletti vei jalat alta ja sain aivotärähdyksen, kun verenpaine yhtäkkiä laski. Sen jälkeen en sitä ole huolinut, vaikka määrä saattoi äkisti olla liian suuri. Noita bentsoja lopettaessa täytyy vähentää hyvin pieninä annoksina pitkällä aikavälillä, jos olet kauan käyttänyt. Toivottavasti voit hyvin.
- Anonyymi
Kiitos rohkaisusta ja kokemuksen jakamisesta. Yritän tosiaan kovasti kamppailla näiden lääkkeitteni kanssa. Toivon edelleen, että jonain päivänä minun ei tarvitsisi näitä syödä. Mukavaa olisi avoimesti ja asiallisesti keskustella lääkeriippuvuuksista, koska on varmasti useita ketkä painivat samojen asioiden kanssa. Jakaa kokemuksia, iloisia ja myös surullisia.
En edelleenkään ole uskaltanut ottaa lääkäriini yhteyttä, pelkään niin paljon. En todellakaan kenellekään edelleenkään suosittele itse lääkkeiden vähentämistä tai lopettamista. Tiedän, että jos ottaisin yhteyttä lääkäriin ja kertoisin asiasta, hän passittaisi osastolle. Vuosia sitten tästä pikkuisen yritin vihjata ja kertoi, että heti osastolle sisään, kun lääkkeitä aletaan lopettaa. Minulle ei vain osasto sovi, olen muutenkin todella arka ja ujo ihminen. Lisäksi minulla on vakituinen työ, jossa en halua tämän asian tulevan esiin. Olen syönyt lääkkeitä noin 10 vuotta. Olen kerran ollut osastolla, kun masennuin todella pahasti ja yritin itsemurhaa. Se osasto aika oli yhtä helvettiä, se kokemus oli niin nöyryyttävä, etten sitä uudelleen kestäisi. Käyttäydyin osastolla asiallisesti ja tottelin, en toiminut ohjeiden vastaisesti. Se tapa, miten hoitajat, psykiatrit yms. hoiti asioita, oli ala-arvoista ja nöyryyttävää, tuskin koskaan kaikkea pystyn unohtamaan. Kerron, että en ole nuori 18 vuotias, olen 40 vuotta, joten elämän kokemusta on.
Mitä sitten viime kirjoituksen jälkeen on tapahtunut… olen saanut vähennettyä lääkkeitä edelleen.
Viimeksi 8.4.2019 söin seuraavia lääkkeitä
Ketipinor 100mg x 5 kpl
Melatonin 3mg x 3 kpl
Tolvon 30mg x 2 kpl
Tenox 30mg x 1 kpl
Fenlafaxin 150 mg x 2 kpl
Vähensin Ketipinoria 5 kappaleesta suoraan 3 kappaleeseen. Ei ollut hyvä kokeilu, tuli kauhea olotila. Hikosin, palelin ja tärisin. En saanut nukuttua kunnolla. Päätä särki ja jomotti. Joten yritin haukata liian isoa palasta. Kahden kappaleen vähennyksestä johtuneet oireet saivat minut säikähtämään. Mietin taas, mitä voisin tehdä?
Kokeilin tiputtaa Tolvonista toisen kappaleen pois, mutta jatkoin Ketipinorin osalta 5 kappaleen syöntiä. Olo tasaantui, Tovonin tiputtamisesta en huomannut isoja muutoksia. Pientä päänsärkyä, pyörin ehken hetken pidempään illalla sängyssä, mutta uni tuli kuitenkin hetken odottelun jälkeen.
Päätin vielä lisäksi vähentää yhden kappaleen Ketipinoria. Se aiheutti vähemmän kuin kahden kappaleen vähentämien. Hieman hikoilua ja paleltamista. Yöunia sai odottaa vielä pidempään. Viikon päästä alkoi olla ns. normaali olotila. Jatkan siis projektiani.
9.5.2019 jatkan seuraavilla lääkeannostuksilla
Ketipinor 100mg x 4 kpl
Melatonin 3mg x 3 kpl
Tolvon 30mg x 1 kpl
Tenox 30mg x 1 kpl
Fenlafaxin 150mg x 2 kpl
Syön hetken tätä annostusta ja yritän taas tiputtaa asteittain lääkitystä. Pitkä matka vielä edessä. Pitää miettiä mistä seuraavaksi tiputtaisi, ettei vieroitusoireita tai muita oireita tule esiin kauheasti.
Lähimmät ystävät tai sukulaiset eivät ole huomanneet minussa muuta eroa, kuin että en ole aamuisin ihan niin paljoa tokkurassa.
En pääse kirjautumaan omalla tunnuksella: Bolliver- Anonyymi
Kirjoitin tuon alla olevan tekstin omasta vieroittumisesta...
Sinun ketipinor annostus on hurja verrattuna minun annostukseen. Söin ketiä vain muutaman kuukauden, 25 milliä illalla. Silti ketin vieroittaminen oli kaikkein pahin.
Bentsoja söin yli 10 vuotta ja erilaisia bentsoja: opamox, tenox, zanor, diapam, oxamin, oxazepam, zilnoct...
Mielialalääkkeistä muistan zoloft, remeron,, cipramil, ja muita meni, en muista nimiä. Koska masennus ei helpottanut, lääkäri sanoi että kokeillaanpa näitä...
Opamox annostus oli aluksi 15 milliä, mutta kun tuli tottumus, se vuosien jälkeen oli 30 millisiä kolme kertaa päivässä tarvittaessa. Ja kun on koukussa, ne kolme menee takuulla!
Sama lääkäri mikä aina uusi reseptin, moitti minua riippuvuudesta! "Kaduilta" en koskaan ostanut, kaikki sain lääkäriltä.
Muista todellakin asteittainen vieroitus! Mieluummin hyvin hidas kuin nopea lääkkeiden pudotus sillä epäonnistumisen vaara on suuri jos yrittää liian nopeaa pudotusta.
Kannattaa laatia ohjelma. Viikottainen suunnitelma olisi hyvä aina tietyn lääkkeen kohdalla. Ja kun tarkkailee oloa viikon mittaan ja jos kaikki sujuu jotenkin, silloin on hyvä jatkaa sillä linjalla.
- Anonyymi
Itse lopetin bentsot aikoinaan sekä ketipinorin ja zoloftin niin, että ensin bentsot ( opamox, tenox) .
Jaoin pillerin kolmeen osaan ja jätin yhden osan syömättä. Näin kaksi viikkoa.
Muita lääkkeitä otin niinkuin ennenkin, sillä vieroitukseen todellakin täytyy varata aikaa ja se pitää tehdä vähin erin.
Säästin tenoxia ja opamoxia kymmenisen kappaletta sen varalle että muitten kanssa tulisi vaikeuksia.
Seuraavaksi vieroitin itseni zoloftista. Sen kanssa ei ollut vaikeuksia. Mutta senkin kanssa toimin niin että jaoin yhden pillerin kolmeen osaan, ja yhden osan jätin ottamatta, ja kahden viikon parin päästä jätin taas yhden osan pilleristä pois.
Zoloftin käytön aikana minulla oli itsetuhoisuutta. Söin sitä monta vuotta eikä oloni juurikaan kohentunut. Kun sen lopetin, itsetuhoisuus hävisi. Ihmettelin myöhemmin että miten saatoin olla niin kauhea itseä kohtaan että halusin hävittää itseni...
Sitten oli ketipinorin vuoro ja sen kanssa oli vaikeuksia. Unettomuutta, ja jos hetkeksi nukahdin, kauheita painajaisia. Kylmä hiki tuli joka puolelle, vilunväristyksiä, huimausta, ahdistusta. Mitään en saanut juurikaan aikaan päivän mittaan, olin kuin sairas.
Silloin otin puolikkaan opamoxin tai tenoxin. Se vaikutti hyvin koska olin niistä jo vapaa ja pieni määrä tehosi ja poisti ahdistusta.
Tässä piti muistaa ettei saa ruveta uudestaan käyttämään ettei joudu koukkuun uudestaan, otin vain muutaman kerran bentsoa.
Unettomuutta kesti kaksi viikkoa ja ikäviä vieroitusoireita.
Mutta se kannatti. Muutuin kuin toiseksi ihmiseksi. Masennus ja ahdistus katosivat ja vähitellen myös unettomuus. Myös tunteet palasivat koska lääkitys vei huonojen tuntemuksien myötä myös ne hyvät.
Itsetunto koheni enkä tuntenut enää olevani "hullu", lääkitty.
Mitään noista lääkkeistä en enää käytä ja vieroituksesta on nyt yli kolme vuotta. Käytän enää propralia.
Ja täytyy muistaa että ahdistuksentunne kuuluu elämään ja ohimenevä ahdistus on normaalia, ei jatkuva jolloin päivittäiset askareet eivät suju.
Minulla vieroittuminen kesti muutaman kuukauden. Sen jälkeen tuli tunne kuin aurinko olisi ruvennyt paistamaan. Lääkittynä olo oli kuin sumussa olisi elänyt.
Samalla kun mieli oli kirkas, tajusin tiettyjä ikäviä asioita. Tuli vihainen ja surullinen tunne siitä että miksi minulle oli syötetty yli 10 vuotta psyykelääkkeitä ja miksi minä itse annoin kohdella itseäni näin väärin... Yli 10 vuotta meni elämästäni "epäihmisenä"!
Mutta nyt olen sovussa senkin asian kanssa ja on ollut pakko hyväksyä se osaksi elämääni. Nyt olen ihan aidosti oma itseni ja se on pääasia.
Onnnea sinulle vieroittumisessa. Se todella kannattaa, äläkä pidä liikaa kiirettä!- Anonyymi
Kiitos, todella kannustavista viesteistä ja kokemuksista. On todella hienoa kuulla ja tietää, että tästä lääkeriippuvuudesta on mahdollisuus päästä eroon. Itse miettii ja pohtii näitä asioita, niin on kiva saada keskustelua avoimesti ja asiallisesti. Varmasti meitä samassa tilanteessa olevia on paljon.
Samoja fiiliksiä, ajatuksia ja tuntemuksia olen kokenut kuin sinä joka kirjoitit 10.5.2019 klo 20:12
Sait hienosti kirjoitettua noita asioita.
Aikoinani, kun aloitin kyseisten lääkkeiden syömisen. Minulla ilmeni todella paljon itsetuhoisia ajatuksia. Olin aivan varma, etten selviä edes puolta vuotta hengissä. Mieleni oli vielä enemmän alakuloisempi ja masentuneempi kuin ennen lääkkeiden aloittamista. Tuolloin lääkkeiden aloituksen jälkeen minulla meni noin puoli vuotta, että ajattelin itseni tappamista päivittäin. Mietin tuolloin jatkuvasti, miten voisin tehdä itsemurhan, niin että en satuttaisi ketään ulkopuolista ja kuinka hoitaisin asiani niin, ettei omaisille tulisi takiani ongelmia. Kirjoitin jo valmiiksi hautajaiset yms. asiat.
Jatkoin lääkkeiden syömistä, itsetuhoiset ajatukset kyllä loppuivat, mutta tilalle tuli se, että kaikki tunteet hävisivät kokonaan. Aivan kuin olisin elossa, mutta kuin zombie. Tajusin, että olen kuin kuplassa elävä olento, jota itse seuraan kuplan ulkopuolelta. Tätä tunnetta/tilannetta en osaa oikein mitenkään selittää järkevästi.
Huomasin myös, etten pystynyt enää itkemään. En tuntenut surua mutta en myöskään mitään iloa. Muutama läheinen ihminen kuoli, hautajaisissa olin kuin vahanukke, ei itkua, ei mitään. Jälkeenpäin olen tätä miettinyt, että kuinka olen voinut olla tuntematta mitään, ovatko muut ihmiset ajatelleet kuinka kylmä ihminen olen. Olenko huonompi ihminen, etten itkenyt tuolloin?
Iloisuus ja nauravaisuus loppuivat kuin seinään. Ennen nauroin hauskoille jutuille tai ohjelmille. Olin iloinen ja reipas. Lääkkeet veivät tämän. En nauranut, muuten kuin väkisin hymyilemällä. Joskus ymmärsin hyvin, että tämä on varmasti lääkkeiden syy. Kaveri saattoi kertoa hauskasta kommelluksesta, jolloin ennen olisin nauranut, nyt huomasin miettiväni, että mitä hauskaa tuossa oli, ei mitään. Ei vaan naurattanut, ei sitten mitenkään. Iloisuus on ollut jatkuvaa apatiaa, mikään ei oikeastaan ole tuntunut hyvälle. Ennen nautin luonnossa olemisesta ja puuhastelussa. Nyt olen liikkunut ulkona ja katsellut ympärille, ennen tunsin jotain hyvää oloa, mutta nyt. Olo kuin tyhjässä kuoressa. Ei mitään tunteita.
Seksistä olen aina nauttinut ja pitänyt, enää se ei ole ollut edes mielessäni ollenkaan. Melkein saan pakottaa itseni harrastamaan seksiä kumppanini takia. Lääkkeet ovat myös vaikuttaneet siihen, että orgasmin saaminen on todella vaikeaa.
Ruoka, josta mainitsin kirjoitukseni alussa, on se todella vaikea ongelma. Ruokahalu tai sen ahmiminen on varmasti näiden lääkkeiden syy. Ennen en koskaan syönyt ahmimalla ja niin paljon, että melkein oksennan. Nykyään se on melkein päivittäistä. Itsetunto on aivan poissa, tuntuu ettei edes enää kehtaa kaupassa käydä, jotenkin tuntuu kuin leima olisi otsassa "tuo on hullu, joka syö lääkkeitä" tyylisesti. Haittavaikutuksia on paljon muitakin, mutta nämä olivat päälimmäisiä jotka minua ovat häirinneet.
Muistutan itsenäni jatkuvasti juuri siitä, että on normaalia tuntea tunteita, joskus ahdistua tai kokea sitä iloa. Tunteiden pitää olla normaaleita ja juuri edellisen kirjoittajan mukaan, että tunteet kuuluvat elämään ja että ne ovat ohimeneviä. Olen tähän henkisesti valmistautunut, että kun pääsen joskus lääkkeistäni eroon. Minun on opittava käsittelemään tunteita. Mieluummin hetki surua tai iloa kuin jatkuva tunteettomuus.
En pääse kirjautumaan omalla tunnuksella: Bolliver
- Anonyymi
Viimeksi 9.5.2019 söin seuraavia lääkkeitä
Ketipinor 100mg x 4 kpl
Melatonin 3mg x 3 kpl
Tolvon 30mg x 1 kpl
Tenox 30mg x 1 kpl
Fenlafaxin 150mg x 2 kpl
Olen saanut tiputettua hitaasti lääkkeitä pois, mielestäni todella hyvin. Välillä tuntuu turhauttavalta, että vauhti ei ole päätä huimaava, mutta olen muiden kommenttien/kirjoituksesta saanut voimaa siihen, että tämä projekti kestää pidempään. Pitää vain olla kärsivällinen ja edetä hitaasti.
Olen saanut lopetettu Ketipinorin syönnin kokonaan. Yritin puolitella kyseistä lääkettä, mutta se osoittautui todella vaikeaksi. Yritin tablettia leikata veitsellä, murskata yms. mutta enemmän muruset ja palaset lensivät pitkin lattioita. Ei auttanut kuin alkaa imuroida. Ketipinorin lopettaminen kokonaan oli aika haastavaa. Näin paljon sekavia unia ja huomasin, että nukkuminen oli jonkun aikaa vaikeaa. Saatoin herätä hiestä märkänä painajaiseen. Olin kuin horroksessa, en ollut hereillä enkä unessa. Aivan kuin olisin välimaastossa. Vieroitusoireina tuli myös kova päänsärky. Kun lopulta ostetut Ketipinorit loppuivat, en ostanut niitä enää. Jäi reseptille monta pakettia, mutta en uskalla ostaa edes varaksi kotiin. Oli todella vaikeata lopettaa kokonaan. Joten en ota sitä riskiä, että olisi helppo illalla ottaa yksi tai kaksi Ketipinoria. Välillä toki mieli tekisi hakea apteekista, koska unettomuus/painajaiset, hikoilu, päänsärky ja pahaolo yms. oireet iskivät todella pahasti.
Hieman henkisesti puhki, kun tullut nukuttua huonosti. Olen siis saanut Ketipinorin pois listastani, vaikka kehoni sitä vielä varmasti tarvitsee/haluaa vielä jonkun aikaa.
19.7.2019 jatkan seuraavilla lääkkeillä
Melatonin 3mg x 3 kpl
Tolvon 30mg x 1 kpl
Tenox 30 mg x 1 kpl
Fenlafaxin 150 mg x 2 kpl
En pääse kirjautumaan omalla tunnuksella: Bolliver - Anonyymi
Madinfinland(piste)org sivustolta löytyy lääkevieroituksen vertaistukiryhmiä ylävalikosta "toiminta" nimikkeen alta Taho Helsinki sekä Taho Tampere Helsingin ryhmällä on facebook sivut.Laitoin suorat linkit mutta ne poistettiin taas jostain syystä.
Koti Toiminta TaHo Helsinki
SSRI-vieroituksen vertaisryhmä Helsingissä
Olet tervetullut, jos käytät SSRI-lääkkeitä (ehkä myös muita psykoaktiivisia lääkeitä kuten rauhoittavia tai neuroleptejä). Haluat pohtia tai vähentää lääkkeiden käyttöä tai olet jo vieroittautumassa, olet vertaistuen tarpeessa tai haluat tukea muita lopetusprosessissa.
Koti Toiminta TaHo Tampere Psyykenlääkevieroitusryhmä
Psyykenlääkevieroitusryhmä
Moni kokee, että hoitotaho ei ota psyykenlääkkeistä koituvia haittavaikutuksia ja lopettamisyrityksistä koituvia vieroitusoireita tosissaan. Psyykenlääkevieroittaumisryhmässä voit saada vertaistukea sekä jakaa kokemuksia ja vinkkejä psyykenlääkkeiden vähentämiseen sekä lopettamiseen liittyen. Ryhmässämme on hyvä ilmapiiri ja mukaan voi tulla mukaan matalalla kynnyksellä yksin tai vaikkapa kaverin kanssa.
Ryhmässä suositellaan lähtökohtaisesti maltillista 10%:n kuukausittaista lääkevähennystä kuukausittain, eli edellisen kuukauden annoksen kertomista luvulla 0,9, mutta jotkut kestävät nopeampaakin pudotusta. Vieroituksen eteneminen on varsin yksilöllinen prosessi. - Anonyymi
Sanokaahan (ilm. minua nuoremmat, olen pian 60-vuotias, mitä olette mieltä tilanteestani ja mitä voisin tehdä jos jaksan. Olen käyttänyt bentsoja vuodesta 1984 lähtien yhtäjaksoisesti ja sitä ennen lyhyitä jaksoja, mutta aika suurilla määrillä ja sekaisin alkholin kanssa. vuosia meni temestaa ja siitä siirryttiin "jokseenkin harmittomaan uuteen lääkkeeseen", xanoriin. Viime vuosina on alkoholi jäänyt pois vähitellen suurkäytön jälkeen kokonaan. Opiaatteja (läh. kodeiinia, mutta joskus olen saanut jostakin muutakinn) olen käyttänyt satunnaisesti, mutta kodeiinikoukussa olen ollut puolen tai parin vuoden yhtämittaisia jaksoja, joista sitten vieroittunut kotona.
Tuossa 2000-luvun alussa xanoria meni (siis myös määrättiin..olenhan rjatilapersoonana eläkkeellä ja yksi tahdnvastainen hoito on, kun leikkasin poskesta saksilla peukalon kokoisen palasen ja "erehdyin" ompeluttamaan sen vernvuodon takia) 4 x 1 mg/vrk päivässä. Meiltä vaimoni kanssa kuoli 15-vuotias poikamme tapaturmassa. Tuolloin lääkärini muutti lääkitykseni "kriisilääkitykseksi": 3x10 mg diapam ja 3 x 1mg xanor/vrk. Tätä lääkitystä ei kukaan koskaan purkanut lääkärien vaihtuessakaan viimeksi kuluneiden reilun 15 vuoden aikana.
Pari vuotta sitten alueen ylilääkäri päätti ottaa alueeltamme xanoria pois kaduilta ja itseltänikin se otettiin ja lääkitys muuttui 6x10 mg diapamiksi. Paniikkikohtauksia ei ole tullut peloistani huolimatta. Minulla on tullut toleranssi näihin, joten esim n. 20 näitä kymppimillisiä diapameja ei juuri vaikuta mitenkään (aikanaan 5 mg tuntui ihan selvästi.yli 30 v sitten).
Nyt viime vuodenvaihteessa lääkitykseeni pututtiin ja minut oli siirretty mielenterveystoimiston puolelta terveyskeskuslääkärin potilaaksi, jonka olen tavannut kerran joskus maaliskuussa, jolloin hän määräsi minulle 3 x 100 tapl 10mg:n diapameja iteroituna (?). Vähennyshoitoa; eli itse olen vähennellyt annoksia tuntuman mukaan vierotusoireita vältellen ja sain annokset vähenemään 3 x 10 mg diapam/vrk. Tässä vierellä olen käyttänyt kodeiinia pitämään kodeiinin oireet poissa (tarkemmista annoksista en tiedä...ei kai kovin suuria, mutta lopettaminen kertaheitolla on ollut ylivoimainen lukuisia lukuisia kertoja...alkaa olla mitta täynnä vieroitusjaksoja vuosien aikana (kotona....en mene helpolla ammattiauttajien luo luottamuspulan vuoksi; kohdeltu törkeän epäasiallisesti esim. 1991).
Nyt pari viikkoa sitten katsoin, että ei ole kuin n. 20 nappia diapameja jäljellä ja soitin terveyskeskukseen. "Oma lääkärini" oli kesälomalla, eikä keskuksesta kukaan toinen lääkäri suostunut lääkkeitä uusimaan. Paketin kupeessa on, että 4 voisin ottaa ja tarvittaesssa puolikas päälle. Kolmea siis olin ottanut jo jonkin aikaa, ettei ainakaan yhtään mitään vaikuttavia pameja en ole ylimääräisiä mennyt ottamaan. Hermostuin tosissani ja hortoilin kuntaliittymän Pääkaupungissa yksityisillä lääkäriasemilla, mielenterveyskeskuksissa ym vast. Kukaan ei määrää yhtään mitään ja piste. Olen ollut pari viikkoa ilman ja aika huonossa kunnossa, kun useampi yö on valvottu. Omalle läkärille on aika joskus elokuun puolessa välissä, joten sinne yritän pärjätä näillä parin levyn hätävaroilla. Katukaupasta en osta mitään, ellei ole ihan pakko
Vaimoani tuossa hoitelen, enkä oikein voisi lähteä minnekään katkoille, jos ei ole pakko. Osaatteko sanoa, kestääkö nuppini ja helpottavatko oireet edes jonkin verran ja voisin päästä pameista kokonaan eroon vai onko kuukauden päästä tilanne ehkä vielä huonompi? Kramppeja on tullut lievinä jonkin verran (yksi paha "suonenveto" pohkeessa, missä yöllä huusin) ja tuntuu vielä pävien päästäkin. Itkuja ilman syytä (en itke helposti, vaikka herkkä olenkin) jonkinlaisen kouristuksen kanssa oli eilen. Tietysti se pitkä lista muita oireita, joista tiedättekin...kodeiinilla ei näitä oireita paljoa helpoteta ja niistäkin aion tosissani irti päästä annoksia vähennellen, kuten olen tehnyt monesti vuosien aikana...ei; ei ole tarkoitus asioistani huvikseni kertoa, vaan taidan olla ihan avun tai neuvojen tarpeessa, kun en jaksa oikein ajatella sekavalla hyvin "sähköisellä" päälläni. Aika onneton tyyppi olen, joka pyytäisi jotakin vähän kaverina antamaan mielipiteitä tilanteestani. Mahtaako olla epilepsia-riskiä esim.?- Anonyymi
Eli aikajanasta selvennyksenä, että poikamme, jos eläisi vielä täällä, täyttäsi tänä vuonn 32 vuotta. En todellakaan lähtisi kotoa mihinkään muuta kuin pakon edessä. Asioita on hoideltava huonosta kunnosta huolimatta esim. nyt valkenevana päivänä...eli en sitten nukkunut tänäkään yönä, vaikka väsyneenä yritin aiemmin. Vaimoni on sairas monella tavoin, joten minulle lankeaa käytännnössä kaikki kotityöt ja esim. laskuista sekä raha-asioista hän ei tiedä paljoakaan.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli aikajanasta selvennyksenä, että poikamme, jos eläisi vielä täällä, täyttäsi tänä vuonn 32 vuotta. En todellakaan lähtisi kotoa mihinkään muuta kuin pakon edessä. Asioita on hoideltava huonosta kunnosta huolimatta esim. nyt valkenevana päivänä...eli en sitten nukkunut tänäkään yönä, vaikka väsyneenä yritin aiemmin. Vaimoni on sairas monella tavoin, joten minulle lankeaa käytännnössä kaikki kotityöt ja esim. laskuista sekä raha-asioista hän ei tiedä paljoakaan.
Toivottavasti olet saanut apua elämään. Voit paremmin ja menet katkolle kun tarve vaatii, pitäkää huolta itsestänne. Kyllähän näihin apua pitää saada kun on lääkkeet määrätty. Pahasti on Suomessa nämä jutut hoidettu. Herätys terveydenhuollon johto ja muut asioista vastaavat! Saahan täällä päivitellä huume kuolemia jne. Ei moni jaksa näistä yksin selvitä. Voimia uuteen vuoteen kaikille ♡
- Anonyymi
Ibogaiini on maailmalla hyväksi havaittu lääke riippuvuuden katkaisuun. Veikkaan, että ei onnistu monessakaan maassa, jossa lääketeollisuus hallitsee politiikkaan, tämän aineen käyttö riippuvuushoidoissa.
- Anonyymi
Pullollinen koskenkorvaa olutta laatikko kyytipojaksi takaa sikeät unet ja hövelin käytöksen
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1693050Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242091- 232034
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901875Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?711573Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se261336Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo371232- 81231
Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan341201Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61188