Meidän vanha ihmisemme kuoli jo todellisesti ja kerta kaikkiaan Kristuksen kanssa ristillä. Sitä on mahdotonta herättää enää henkiin eikä sitä tarvitse enää tappaa eikä "pitää" kuolleena, koska kuollut on kuollut ja kuolleena pysyy ilman meidän "pitämisiämme". Lankeemuksemme ja heikkoutemme ovat lankeemuksia ja heikkouksia eivätkä todisteita vanhan ihmisen henkiin heräämisestä. Joka muuta väittää, julistaa uskoa ei-tapahtumaan ("Vanha ihmisemme EI kuollut todellisesti ristillä.") eli EPÄuskoa. Se on hiukan kuin julistaisi, että Kristuksen risti kattaa puolet synneistämme, loput meidän on sovitettava itse. Epäusko perustelee itsensä usein seuraavasti: "Ja katin kontit vanha ihmisemme ole kuollut, se elää ja voi hyvin. Eihän UT:ssa tarvittaisi kehotuksia ja varoituksia, jos se olisi kuollut." Tämän logiikan mukaan Jumala ei voinut kuolettaa vanhaa ihmistämme konkreettisesti ristillä, koska TODELLINEN vanhan ihmisemme kuolema olisi merkinnyt sitä, että meistä olisi tullut tahdottomia, automaattiohjauksella toimivia robotteja. (Ja kuitenkaan tämän opin kannattajien mukaan meistä jostakin syystä EI tule tahdottomia robotteja, kun kuoletamme tämän ei-vielä-kuolleen "vanhan ihmisemme" ITSE; eli ME olemme vanhan ihmisen kuolettamisessa paljon taitavampia kuin Jumala, joka ei kykenisi siihen muutoin kuin tekemällä meistä robotteja.)
Eli tästä EPÄuskon näkökulmasta se, joka väittää Paavalin tavoin, että vanha ihmisemme kuoli kerta kaikkiaan Kristuksen kanssa 2000 vuotta sitten, valehtelee, koska silloinhan meistä olisi tullut robotteja, mutta se, joka väittää, että niin ei tosiasiasssa tapahtunut, puhuu totta, koska me itse osaamme kuolettaa vanhan ihmisemme tulematta roboteiksi. Onpa hieno uskon ilmaus Jumalan työlle ristillä! Meidän Luojamme ja Lunastajamme ei osaa konkreettisesti lunastaa luotujaan tekemättä heistä robotteja!
On se muuten outoa, että nämä samat EPÄuskoiset pitävät kyllä uskon ulkopuolisia konkreettisesti synnin palvelijoina (jotka ovat vapaita vanhurskaudesta) ilman, että he ovat robotteja, mutta kun Paavali ilmaisee vastaavasti uskovista, että he ovat konkreettisesti Jumalan ja vanhurskauden palvelijoita (jotka ovat vanhurskautuneet POIS SYNNISTÄ), tämä ei yhtäkkiä voikaan pitää paikkaansa, koska tahdoton robottihan se sellaisen ihmisen pitäisi olla. Mistäköhän tälllainen epäloogisuuus kumpuaa? Mistäpä muualtakaan kuin EPÄuskosta, joka pysyttää itsensä omalla EPÄloogisuudellaan.
Kehotus ja varoitus -argumentti on loogiselta rakenteeltaan samanlainen kuin olisi vaikkapa väite: "Katin kontit sinä mikään jalkapalloilija ole. Jos olisit, ei sinun tarvitsisi lainkaan treenata, vaan sinä pelaisit niin kuin robotti." Tai: "Katin kontit sinä mitään Suomen kansalaisuutta ole saanut. Jos olisit sen saanut, ei sinun tarvitsisi noudattaa Suomen laissa olevia kehotuksia ja varoituksia, vaan sinä noudattaisit niitä kuin robotti, automattiohjauksella."
Eli tästä EPÄuskon näkökulmasta se, joka väittää Paavalin tavoin, että vanha ihmisemme kuoli kerta kaikkiaan Kristuksen kanssa 2000 vuotta sitten, valehtelee, koska silloinhan meistä olisi tullut robotteja, mutta se, joka väittää, että niin ei tosiasiasssa tapahtunut, puhuu totta, koska me itse osaamme kuolettaa vanhan ihmisemme tulematta roboteiksi. Onpa hieno uskon ilmaus Jumalan työlle ristillä! Meidän Luojamme ja Lunastajamme ei osaa konkreettisesti lunastaa luotujaan tekemättä heistä robotteja!
On se muuten outoa, että nämä samat EPÄuskoiset pitävät kyllä uskon ulkopuolisia konkreettisesti synnin palvelijoina (jotka ovat vapaita vanhurskaudesta) ilman, että he ovat robotteja, mutta kun Paavali ilmaisee vastaavasti uskovista, että he ovat konkreettisesti Jumalan ja vanhurskauden palvelijoita (jotka ovat vanhurskautuneet POIS SYNNISTÄ), tämä ei yhtäkkiä voikaan pitää paikkaansa, koska tahdoton robottihan se sellaisen ihmisen pitäisi olla. Mistäköhän tälllainen epäloogisuuus kumpuaa? Mistäpä muualtakaan kuin EPÄuskosta, joka pysyttää itsensä omalla EPÄloogisuudellaan.
Kehotus ja varoitus -argumentti on loogiselta rakenteeltaan samanlainen kuin olisi vaikkapa väite: "Katin kontit sinä mikään jalkapalloilija ole. Jos olisit, ei sinun tarvitsisi lainkaan treenata, vaan sinä pelaisit niin kuin robotti." Tai: "Katin kontit sinä mitään Suomen kansalaisuutta ole saanut. Jos olisit sen saanut, ei sinun tarvitsisi noudattaa Suomen laissa olevia kehotuksia ja varoituksia, vaan sinä noudattaisit niitä kuin robotti, automattiohjauksella."
Vastaukset 24
Vanhimmat
Pitäisikö sitten tehdä syntiä enempi jotta armo suuremmaksi tulisi? Ei tietenkään. Kysymys onkin harrasteisuudesta. Pitää harrastaa, ja pysyä siinä, harrastuksessa. Kuta enemmän harrastaa, sitä enemmän pyhittyy. Mikä ei tarkoita sitä, että ihminen itsestään, kuoleman ruumiistaan, mihinkään pääsisi.
Uskon, että vapautus tapahtuu kertakaikkisesti. Uskoon tullessa. Sitten jossain vaiheessa herää siihen, kumma kyllä, että ei minusta täydellistä tullutkaan. Samat himot pyrkii takaisin. Voisi kuvitella, että uskovien kanssa hääräily olisi parasta vastalääkettä. Niin ei välttämättä ole, vaan vetäytyminen yksinäisyyteen, Raamatun lukeminen, rukoilu ja mietiskely, voi olla ihan parasta silloin.
Yksi, toisinaan hyvin toimiva keino, on pakottaa lukemaan itsensä rienaajien ja pilkkaajien tekstejä. Luullessaan viisaitakin olevansa, ja olettaessaan horjuttavansa uskovia, heidän vaikutuksensa onkin päinvastainen. Se oksetuksen määrä, jonka jo kerta lukeminenkin aiheuttaa, saa oitis pidättäytymään synnin tekemisestä, ja vahvistaa uskoa Herraan Jeesukseen Kristukseen, jos mahdollista, entisestäänkin.
Pliis, saisiko aloittajalta Raamatun kohdan jossa sanotaan vanhan ihmisemme kertakaikkiaan kuolleen ristillä? Itse en tällaista väittämää tällaisenaan muista... Paavali kyllä kirjoitti jotain tuon suuntaista, mutta yksi, väärintulkittu lause... ristiriidassa Paavalin muun opetuksen kanssa....
Tiedän, että Jeesus kertakaikkiaan kuoli ristillä ja että Hän kantoi siellä syntiemme tuomion. Sitten sen jälkeen, kolmantena päivänä Hän nousi kuolleista, eli vielä 40 päivää maanpäällä (josta harvemmin puhutaan) ja sitten päivänä jota kristityt kutsuvat Helatorstaiksi, "astui ylös Taivaisiin, istuu nyt Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita..."
Tämä Roomalaiskirjeen 6. luku kertoo asiasta:
1 Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi?
2 Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?
3 Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?
4 Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman.
5 Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa,
6 kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi;
7 sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.
8 Mutta jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan,
9 tietäen, että Kristus, sittenkuin hänet kuolleista herätettiin, ei enää kuole: kuolema ei enää häntä vallitse.
10 Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle.
11 Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.
12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
13 Älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
17 Mutta kiitos Jumalalle, että te, jotka ennen olitte synnin palvelijoita, nyt olette tulleet sydämestänne kuuliaisiksi sille opin muodolle, jonka johtoon te olette annetut,
18 ja että te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi!
19 Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.
Jakeet 11-19 kertovat sen, että meidän tulee jatkuvasti pitää itsemme ristiinnaulittuina, yhdessä Jeesuksen kanssa, mutta koko pitkä puhe todistaa, että näin ei ole edes itse Paavalille, eikä alkuseurakuntalaisille tapahtunut! Hän sanoo: "...pitäkää itsenne synnille kuolleina...!" Kysymys on siis hengenparannuksesta, ei siitä, että uskovat olisivat muuttuneet synnittömiksi. Kuten helluntailaisuus harhaopettaa.
Tuo pelastusteko eli vapauttaminen synnistä tapahtui Ristillä.
Jeesus tehtiin synniksi.
Koko maailman synti oli kuin käärmeen sylkemänä tiivistetty Häneen.
Ja Jeesus kuoli tuon synnin kera.
Paavali (Room 6:10) kirjoitti:
"Hän kertakaikkiaan kuoli pois synnistä"
Ja näin käärmeen pää eli synnin hallintavalta tuli murskatuksi.
Ja nyt kun meidät on kasteessa upotettu Kristukseen,
niin me olemme tuohon Hänen kuolemaansa upotetut.
Ja tällä perusteella eli Golgatan ristin kuoleman tähden,
mekin olemme synnille kuolleet - siis vapautetut synnistä.
Ja niin tuon Jeesuksen kuoleman tähden,
kun Hän kertakaikkiaan kuoli synnille
ja näin Golgatan ristillä murskasi käärmeen pään eli synnin hallintavallan,
mekin olemme synnille kuolleita.
Ja nyt on aika lukea edellä lainaamaani jaetta seuraava jae:
Paavali (Room 6:11) kirjoitti:
"Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina,
mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa."
Tuo jae ilman edellistä voi tulla väärin ymmärretyksi
tässä KR38 käännöksessä.
Kaikissa muissa se on oikein käännetty.
Siis siinä ei sanota:
pidä pidä pidä pidä pidä ... purista purista purista ... kestä kestä kestä
Ei ollenkaan.
Siinä viitataan Jeesuksen kuolemaan.
Sen perusteella me olemme vapautetut.
Emme me itse vapaudu synnistä millään keinoin.
Jeesus vapauttaa meidät ... tekee todellisesti vapaaksi.
Aapeli Saarisalo kääntää tuon jakeen näin:
"Niin tekin pitäkää totena, että olette synnille kuolleet"
Se tosiasia, mikä edellisessä jakeessa sanotaan
eli Jeesuksen kuoleminen kertakaikkiaan synnille
on se, mikä vapauttaa.
Viitaten Ristin kuolemaan,
jossa Jeesus synniksi tehtynä kuolee sille,
Paavali sanoo meille Kristuksen kuolemaan upotetuille kirjaimellisesti kääntäen:
"Lukekaa/Laskekaa itsenne olevan kuolleita synnille"
Tuo luku (Room 6) selvittää juurta jaksain,
että me olemme jo yhdessä Hänen kanssaan kuolleet, haudatut ja herätetyt.
Ja nyt me vaellamme Hänen ylösnousrmusvoimassaan.
Siis ...mikä oli ratkaisu tuolle ongelmalihalle.
Se, että me kuolimme Kristuksessa
jo 2000 vuotta sitten synnille.
Tässä on perustus Vapaudelle.
Jaha kalma on palannut, mutta eipä vastaillut hänelle esitettyihin arvoateluihin mitään.
Luikki vaan pakoon, kun jäi valheistaan kiinni.
Nytkin tämä viesti on yhtä ympäripyöreätä diiba daabaa, joka ei anna mitään todellisia vastauksia näihin käsiteltäviin asioihin.
kalamos: "Paavali (Room 6:10) kirjoitti:
"Hän kertakaikkiaan kuoli pois synnistä"
Ja näin käärmeen pää eli synnin hallintavalta tuli murskatuksi.
Ja nyt kun meidät on kasteessa upotettu Kristukseen,
niin me olemme tuohon Hänen kuolemaansa upotetut.
Ja tällä perusteella eli Golgatan ristin kuoleman tähden,
mekin olemme synnille kuolleet - siis vapautetut synnistä."
Aivan. Mutta tuossa on kysymys hengestä. Uudestisyntyneen uudesta, sisäisestä, hengellisestä mielestä.
Kenenkään muun Liha ei kuollut ristillä, kuin yksin Jeesuksen. Liha elää edelleen jokaisessa meissä, Liha ei uudestisynny, eikä tee parannusta.
Tästä Lihan ja Hengen välisestä taistelusta Paavali kirjoittaa. Henki tahtoo olla kuuliainen Kristukselle, mutta: "minä näen itsessäni toisen lain, joka sotii minun henkeni lakia vastaan..."
Room. 7: 12-25 (koko roomalaiskirje, etenkin 5-8 käsittelee tätä):
12 Niin, laki on kuitenkin pyhä ja käskysana pyhä, vanhurskas ja hyvä.
13 Onko siis hyvä tullut minulle kuolemaksi? Pois se! Vaan synti, että se synniksi nähtäisiin, on hyvän kautta tuottanut minulle kuoleman, että synti tulisi ylenmäärin synnilliseksi käskysanan kautta.
14 Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
15 Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
17 Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
18 Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää. Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei;
19 sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
20 Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu.
21 Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;
22 sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin,
23 mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
24 Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia.
*
>>>Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen;<<<
Miksi Paavali ei tuntenut omakseen sitä, pahaa mitä teki?
Siksi, koska sen tekijä ei ollut uusi luomus apostoli Paavali.
Apostoli Paavali tunsi itsensä ja kaikki uskovat uuden luomuksen
mukaan. Hän kehottaa korintton uskoviakin tuntemaan itsensä
ja toisen uskovan uuden luomuksen mukaan (2 Kor 5:14-21).
Syntinen Saulus Tarsolainen kuoli Sauluksen uskoon tulossa kun
Jumalan Sana ja Henki kohtasi hänet. Silloin Saul kuoli ja uusi
ihminen syntyi Jumalasta: Sanasta ja Hengestä. Tämä uusi ihminen
oli apostoli Paavali.
Aivan. Mutta tuon vanhan luomuksen liha ei kuollut, eikä kuole, ennenkuin koemme fyysisen kuolemamme.
Miten ihmeessä voi olla noin vaikea käsittää meidän olevan kaksijakoisia: Uusi luomus: Kristus minussa. Vanha luomus: se vanha minä, liha. Tästähän Paavali kirjoittaa monta lukua Roomalaiskirjeessä.
Liha ei pyhity eikä uudestisynny ja liha elää meissä jokaisessa, muutoin olisimme haamuja.
Itseasiassa täällä netissä kirjoittavat haamut: ainakin meidän hengellinen henkemme ja syntinen lihamme. Myös muut henget ovat mahdolliset: me emme todellakaan tiedä, onko jokainen täällä kirjoittava nk. ihminen.
Tämä uusi íhminen - hengessä uusi - apostoli Paavali näki synnin yhä riippuvan kiinni lihassaan.
"Minä viheliäinen íhminen. Kuka pelastaa minut tästä KUOLEMAN RUUMIISTA!
Kiitos Jumalalle meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta. Niin minä tämöisenäni palvelen mielellä ( yhdyn ilolla Jumalan lakiin ) Jumalan lakia ja lihalla ( näen líhassani toisen/synnin lain ) synnin lakia".
Liha on liha eikä muuksi muutu.
Henkemme uudestisyntyy.
"Kuolettakaa hengellä líhan teot".
Uudestisyntyneen íhmisen henki käy taistelua líhaa/vanhaa íhmistä vastaan loppuun saakka.
>>>vanhan luomuksen liha ei kuollut, eikä kuole, ennenkuin koemme fyysisen kuolemamme.<<<
Ajatteletko tämän olevan jollekin ihmiselle epäselvä?
>>>Miten ihmeessä voi olla noin vaikea käsittää meidän olevan kaksijakoisia: Uusi luomus: Kristus minussa. Vanha luomus: se vanha minä, liha. Tästähän Paavali kirjoittaa monta lukua Roomalaiskirjeessä.<<<
Paavali julistaa täysin yksiselitteisesti, ei kaksijakoisesti. että vanha aatu/eeva
on kuollu, ja että uusi ihminen on syntynyt. Oletko sinä siis se vanha syntinen aatu/eeva, vai oletko uusi ihminen: vanhurskas ja pyhä Jumalan lapsi?
Paavali, ja Jeesus, kehottavat uskovia tuntemaan itsensä uutena luomuksena
Jeesuksessa Kristuksessa (2 Kor 5:14-21) . Uusi luomus on aina vanhurskas ja
pyhä. Miksi sinä sitten tahdot tuoda esille ja esitellä sitä vanhaa kuollutta vainajaasi?
Eikö se olisi jo aika jättää sinne kuolemaan omaan rauhaansa.
Kuollutta vanhaa aatua/eevaa ei tarvitse muistella. Pääsimme siitä paskiasesta eroon sen kuolemassa. Toivottavasti se on myös haudattu kasteen hautaan niin
se ei kummittele. Jos ja kun kummittelua kuitenkin tapahtuu, se kummittelu johtuu siitä, mistä aloittajakin kertoi: Jumala ei tehnyt uskovasta lapsestaan robottia, joka olisi ohjelmoitu elämään täysin ilman mahdollisuutta omiin valintoihin.
Koska vanha syntinen ihmisemme kuoli uskoon tulossamme, sen aiheuttamat
teot eivät ole sen uuden ihmisemme Jumalan lapsen, tekoja. Ne ovat sen "kummituksen" tekoja. Siksi Paavalikaan ei tuntenut omakseen, uuden ihmisensä,
apostoli Paavalin, teoiksi, mitään syntiä. Hän todistaa, että sen tekijä ei ole hän,
uusi luomus Kristuksessa, vaan synti, joka hänen kuolevaisessa lihassaan asuu.
Emme pääse lihastamme eroon ennen kuin ruumiimme kuolemassa tai ylöstempauksessa. Mutta uusi luomus ei tee syntiä. Siksi sen "kummituksen" kuolleet teot saavat jäädä omaan arvoonsa. Ne eivät saa häiritä uudestisyntyneen Jumalan lapsen autuutta.
Ei tuollainen tarkastelu kestä päivänvaloa. Syntiä ei voi uudestisyntynytkään ulkoistaa. Vanha paskiainen minussa se vaan syntiä tekee, en minä mitään ole tehnyt. Minua ei siis häiritse vaikka varastan, teen huorin, raiskaan lapsia tai syyllistyn vaikka mihin hirveyksiin. Minä se vaan köllöttelen vapahana synnistä ja maasta, omassa kuplassa, teoistani huolimatta.
Ei näin!
Ei kait uskoville tarvitse kovin paljon Jumalan Sanalla todistella,
että he tekevät syntiä vaikka ovat uskovia, eivät siis kykene elämään
täysin synnittömästi. Minulle ei ainakaan tarvitse sitä Raamatulla
todistaa, sillä näen ja koen sen itsessäni ilman todistelujakin, ja niin näk
ja koki Paavalikin. Jokainen vilpitön uskova tietää nämä ilman toisen
uskovan todisteluja.
Uskovat ovat Jumalan uusia luomuksia Jeesuksessa Kristuksessa.
Heillä on uusi luonto ja uusi suhtautuminen kaikkeen syntiin.
Uskova on luotu kuuliaiseksi totuudelle vanhurskauteen ja
pyhyyteen. Siksi hän ei tahdo tehdä syntiä. Hän taistelee syntiä
vastaan eikä tunne omakseen niitä asioita, jotka hän tietää synniksi
ja joita hän kuitenkin itsessään havaitsee.
Uskova ei ole ohjelmoitu robotti ilman mahdollisuutta valita
tekojaan.
Tätä ei uskosta osaton uudestisyntymätön ihminen käsitä koska hän
ei ole kokenut syntymää ja uuden luomuksen uutta syntiä vastustavaa
luontoa.
No huh huh, hyvä että selvensit. Minä jo luulin.. Vaikka ja mitä
Juuri näin! Ei jossia eikä muttia!
En oikein usko, että hellaritkaan uskoo, ihmisen muuttuvan synnittömäksi uskoontultuaan. Onhan tosin hellareidenkin keskuudessa ollut noita arvossapidettyjä, mitä lienevät olleet, Jumala ei katso henkilöön. Heistä on annettu vaikutelmaa, heidän olevan niin pyhiä, että ovat naimisissakin vain sen vuoksi, kun eivät osaa sajjuukaan keittää sitä pohjaan polttamatta.
Paavalin kysymys on aina ajankohtainen. Kuka pelastaisi minut tästä kuoleman ruumiista. On tyytyminen siihen, että näin sitä sitten palvellaan Jumalaa. Koska Jumala ei revi lihaa ylitämme uskoon tultuamme. On näitä ruumiillisia töitä, ja sitten on noita hengellisiä töitä.
Aloittaja valaisee mielestäni oikein hyvin tätä asiaa vaikka hänen tekstissään onkin yhtä ja toista vaikeatajuista, jotka epävakaat ihmiset ......
Enkä minäkään kaikkea ihan ymmärtänyt, mutta pääajatus oli selvä ja helposti tajuttavasti selitetty.
Syntinen paskiaisemme on todella kuollut Jeesuksen ristillä 2000 vuotta sitten. Tähän tekoo ja tapahtumaan ei ole valitusosastoa, jossa siitä voisi valittaa ja tehdä Jeesuksen ja syntisen kuolema mitättömäksi. Jeesus kuoli ja jokainen ensimmäisen Aadamin jälkeläinen, kuoli Jeesuksen kanssa. Tämä on fakta vaikka kaikki maailman ihmiset huutaisivat yhteen ääneen: "EI OLE!
Kukaan ei ole vielä löytänyt jakeita, joissa uudestisyntyneitä uskovia sanotaan
armahdetuiksi syntisiksi Jeesuksessa. Minäkään en ole löytänyt sellaisia jakeita. Miksi sitten uskovat väittävät itseään ja toisia uskovia armahdetuiksi syntisiksi?
Joku on jopa väittänyt, että uskova on Jeesuksessa syntinen, ja että hänen tulee uskoa niin.
Meidän tulee käsittää, että täällä Telluksella elää kaksi ihmissukua.
1. Ensimmäisen Aadamin luonnolliset jälkeläiset.
2. Toisen ja viimeisen Aadamin hengelliset jälkeläiset.
1. Ensimmäisen Aadamin jälkeläiset ovat syntiset ihmiset. He kuolivat
Jeesuksen kanssa Jeesuksen ristillä 2000 vuotta sitten, Luonnollisesti
kuollut ei edusta, eikä voi edustaa ketään. Kuollut mikä kuollut.
Pääsimme siitä paskiaisesta eroon syntisen kuolemassa.
2. Toisen ja viimeisen Aadamin jälkeläiset ovat kaikki uudestisyntyneet
Jeesukseen Kristukseen uskovat ihmiset. Nämä ihmiset syntyivät Jumalasta:
Sanasta ja Hengestä syntisen ihmisemme uskoon tulossa jolloin syntinen kuoli
ja uusi ihminen syntyi Jumalasta. Uskovaa Jumalan lasta edustaa tämä uusi
Jumalasta syntynyt ihminen. Hän on aina vanhurskas ja pyhä koska hän on
Jumalasta ja Jumala on vanhurskauttanut ja pyhittänyt hänet.
Kun puhumme uskovasta, puhumme toisen ja viimeisen Aadamin jälkeläisestä.
Kun puhumme uskosta osattomasta, puhumme ensimmäisen Aadamin jälkeläisestä.
Mihin oppi armosta pelastetusta syntisestä perustuu, Se perustuu uskovan
omaan napaan, siihen, mitä hän näkee itsessään ja toisissa uskovissa. Uskomme
ja oppimme tulee kuitenkin perustua Raamatun Sanaan. Muussa tapauksessa oppimme ei ole Jumalasta. Ja huomasimme, mistä lähteestä oppi armosta pelastetusta syntisestä uskovasta on. Se on ihmisestä itsestään. Raamattu
kuitenkin opettaa meitä uskovia perustamaan uskomme Jumalan ilmoitukseen, ei omaan itseemme, - eikä naapuriin.
Kol 2:8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen, (Jumalan Sanaan).
1 Kor 3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus, (Jumalan Sana).
Matt 7:24-25 Sentähden on jokainen, joka kuulee nämä MINUN SANANI ja tekee niiden mukaan, verrattava ymmärtäväiseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksyivät sitä huonetta vastaan, mutta se ei sortunut, sillä se oli kalliolle perustettu.
Jämptisti kirjoitettu!
Katolista hapatusta puolestaan on, että armon tila muuttaisi meidän kuolevaiset ruumiimme Jumalan kaltaiseksi. Että ikään kuin muuttuisimme metafyysisesti ja lopullisesti, suorastaan peruuttamattomasti.
Ei meille kumminkaan ole semmoista opetettu. Meillä on lapsen suhde, meidän sielullamme, Taivaalliseen Isään. Armosta meidät on pelastettu, otettu Jumalan lapsiksi. Kaiken päättyessä seuraa tuomio. Kun armo, ja tuomio, ovat todellisuutta ihmiselle, joka päivä, pitää se minut nöyränä silloin. Elämässä ei ole mitään itsestään selvyyksiä.
Armoa ei kuitenkaan saada töin ja toimin. Jumala sen meille lahjoittaa. Jumalan työtä on uskoontulokin, ja Jumalan armoon. Kukaan ei voi tulla Isän luokse, jos ei Jumala, Isä, häntä luokseen vedä. Niin että kaikki olisi peräisin uskosta, ja usko armosta.
Ilman katolista hapatusta kukaan meistä ei tänä päivänä olisi kristitty. Katolisen, Ortodoksisen, myös esim. Luterilaisen kirkon kautta ovat pakanat pelastuneet jo kohta 2000 vuoden ajan.
Miksi hyvä nyt yhtäkkiä demonisoidaan, onkin paha? Turha ainakaan hellareilta kysyä. "Kukaan ei voinut pelastua ennen Los Angelesin herätystä." Pelkkää antikristusta kaikki muu sitä ennen ja sen jälkeenkin!
Itseäni ei katolinen hapatus häiritse. Olen saanut heiltä paljon hengellistä hyvää, ... vaikken kaikessa ole täsmällisesti heidän kanssaan samaa mieltä. No, he tietenkin jo tästä lauseen lopusta tuomitsevat minut kadotukseen.
Tosin eräs pappi sanoi minulle kerran, minua kuunneltuaan: "Kyllä minä uskon, että sinusta voisi hyvä ortodoksi tulla."
*
Valtionuskonto on vähän kaksinen juttu. En itsekään tiedä, onko se yksinomaan pahasta. Luultavasti ei. Silloin kun Konstantinus ykkönen teki kristinuskosta, 313, valtionuskonnon ja perusti käytännössä Roomalaiskatolisen kirkon, niin siitä sitten alkoi hiljalleen seurakunnan rappio.
Ei kai kukaan vainojakaan kaipaa, mutta semmoiset synnyttää aitoja kristittyjä. Valta turmelee kirkotkin. Totta on silti, että katoliset kirkot, itäinen ja läntinen, ovat osaltaan vieneet kapulaa eteenpäin.
Missään kohtaa Uutta testamenttia ei opeteta, että me vapaudumme "lihasta" fyysisessä kuolemassamme. Ainuttakaan sellaista jaetta ei ole löydettävissä mistään UT:n 27 kirjasta. Fyysisessä kuolemassa ei tapahdu muuta kuin se, että usko muuttuu näkemiseksi. Eli se, mihin uskotaan tässä ja nyt Jeesuksen Kristuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen perusteella, muuttuu näkemiseksi. Raamatulliselle uskolle, joka on lujaa luottamusta siihen, mitä toivotaan, ja ojentautumista sen mukaan, mikä EI NÄY, on jo nyt Jeesuksen ansion perusteella täydellisesti totta se, että se, mikä on vanhaa, on kadonnut - kertakaikkiaan ja kokonaan, ei puoliksi. Mutta epäusko, joka EI luota siihen, mitä toivotaan, EIKÄ ojentaudu sen mukaan, mikä EI näy, vaan sen mukaan, miltä meistä tuntuu ja miltä meistä näyttää, joutuu loputtomiin perustelemaan itsensä kieltämällä uuden luomuksemme aitouden Kristuksessa ja "puolittamalla" tämän uuden luomuksemme skitsofreenisesti lihaksi ja hengeksi. Koska epäusko ei kykene luottamaan Kristuksen saattaneen lunastustyötään täydelliseen päätökseen ristillä - siihen, että vanha ihmisemme kuoli KOKONAISENA kerta kaikkiaan - se joutuu väkisinkin sälyttämään tämän Kristukselta kesken jääneen "urakan" uskovan harteille kutsuen siis tätä mielikuvitusluomustaan "lihaksi".
Raamatulliset käsitteet eivät voi saada merkityssisältöään valheesta. Olipa raamatullisena pitämämme käsite kuinka jumalisen ja hurskaan kuuloinen hyvänsä, se on harhaanjohtava, mikäli se ei saa merkityssisältöään Ainoasta Oikeasta Lähteestä eli Kristuksen täydellisestä uhrista ristillä. "Liha" ei tarkoita olemuksemme "pimeää puolta", vaan mitä tahansa ajatusta, uskomusta tai asennetta, joka EI uskon silmin "näe" Kristuksen työtä täydellisesti loppuun saatattuna - ei esimerkiksi sitä, että me OLEMME täydellisesti ja aidosti uusi luomus Kristuksessa. "Lihallinen" on niin ollen esimerkiksi väite, että me olemme puoliksi henkeä ja puoliksi lihaa.
Taidat ollakin aito roomalaiskatolinen. Kuolemassa tapahtuu se, että tämä nahka revitään päätämme. On kylvetty ajallinen ruumis, syntyy taivaallinen ruumis. Kuollut saa ajattoman ruumiin, jolla ei ole mitään tekemistä nykyisen ajallisen ruumiimme kanssa.
Paavali kutsuu uutta kehoa ylösnousemusruumiiksi.
Totta puhut. Jos "lihalla" viitataan fyysiseen olemukseemme, näin on. Mutta jos sillä viitataan johonkin mystiseen "alempaan luontoomme", höpistään joutavia.
Mutta. Ei mikään katoavainen voi periä katoamattomuutta. Ihmisestä ei jää mitään jäljelle. Vain iankaikkisuussielu, joka henkenä nousee Jumalan luokse, tai peräti vajoaa helvettiin.
Olen kyllä ihmetellyt, millä ruumista piinataan helvetissä, jos tuntevaa ruumista ei ole. Jaa, mutta nyt äkkäsin. Ylösnousemusruumis on vain uskossa kuolleilla ja helvettiin joutuville jää sama maallinen ruumis ylleen.