Tällä palstalla toistuu tavan takaa vastakkainasettelua rakentavat sanat vastustajat, vastustajamme, panetella, toinen osapuoli jne. Mihin mormonismi niitä tarvitsee?
Eikö uskonnosta voi keskustella muuten kuin perinteisin aristotelisin keinoin, jossa protagonisti (hyvä) ja antagonisti (paha) kamppailevat?
- varsinkin, kun palstalla ei päästä edes yhteisymmärrykseen siitä, mikä on hyvä äja mikä pahaa, esimerkiksi:
Onko rasismi pahaa ja väärin vai onko se oikein tai ollut jossain tilanteessa oikein, orjuus mukaan lukien?
Toinenkin vaihtoehto olisi: ymmärtää, että kuulumme samaan ihmislajiin ja kukin yksilö yrittää parhaansa mukaan elää ja ymmärtää maailmaa ja vuosiltaan rajalliseksi määrättyä elämäänsä. Jokainen toimii minun mielestäni niin hyvin ja oikein, kuin rahkeet riittävät. Omista lähtökohdistaan ja näkökulmastaan kukin toimii niin "oikein" kuin pystyy.
Eikö uskonnosta voi keskustella muuten kuin perinteisin aristotelisin keinoin, jossa protagonisti (hyvä) ja antagonisti (paha) kamppailevat?
- varsinkin, kun palstalla ei päästä edes yhteisymmärrykseen siitä, mikä on hyvä äja mikä pahaa, esimerkiksi:
Onko rasismi pahaa ja väärin vai onko se oikein tai ollut jossain tilanteessa oikein, orjuus mukaan lukien?
Toinenkin vaihtoehto olisi: ymmärtää, että kuulumme samaan ihmislajiin ja kukin yksilö yrittää parhaansa mukaan elää ja ymmärtää maailmaa ja vuosiltaan rajalliseksi määrättyä elämäänsä. Jokainen toimii minun mielestäni niin hyvin ja oikein, kuin rahkeet riittävät. Omista lähtökohdistaan ja näkökulmastaan kukin toimii niin "oikein" kuin pystyy.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta totuudessa elävät ne, jotka ovat ottaneet Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen ja turvaavat näin Elämän Herraan, jonka yhteydessä he saavat hänen kirkkautensa!
Tuossa minua vaivaa tuo: "he saavat". Minä jostain kumman syystä tahdon olla niiden onnettomien puolella, jotka "eivät saa". Luuserit ovat lähellä sydäntäni. Heille pitäisi perustaa oma taivas. Luusereitahan ovat kristittyjen mukaan mormonitkin. Kuitenkin minä säälin myös Ollia, jos hänen naamansa venähtää hänen kohdatessaan Pyhän Pietarin taivaan portilla. Itse en pidä hevi-rockista, mutta heikäläisissä on kivoja ihmisiä, joten säälin heitäkin, jos Pyhä Pietari sanoo heille taivaan portilla, että tänne ei hevillä pääse.
Sama täällä, olen lapsesta asti tuntenut myötätuntoa eläimiä ja huono-osaisia ihmisiä kohtaan. Säälin kovasti pikku mormonina helvettiin joutuvia. Ollessani toisella kymmenellä tajusin kirkon sortavan mustaihoisia ja se järkytti syvsti oikeudentajuani - ja sitten rukoilin.
Ymmärrän, että rikoksesta kuuluu saada rangaistus. Olen opettanut vuosikaudet vankilassa ja tutustunut vankilassa ihmisiin, joiden elämä on lähtenyt menemään vinoon lapsesta saakka. Usein ajattelin, millä eväillä minä samoilla perintötekijöillä, samanlaisessa ympäristössä kasvaneena ja samat kokemukset läpikäyneenä olisin toiminut yhtään sen paremmin. En tiedä.
Tuonpuoleisessa odottavaan helvettiin tai muihin rangaistuksiin en usko. Jos jotain on kuoleman jälkeen, niin se on rakastavaa ja oikeudenmukaista ja koskee kaikkia sieluja uskonnosta tai uskonnottomuudesta riippumatta. Mormonejakin, toki.
Kaikessahan kantava voima on me vastaan he. Mormonismissa erilaisuuden tavoittelu on se mikä vetoaa kannattajiin. Mormonismi taiteilee erilaisuuden, kummallisuuden, ja laittomuuden rajamailla.
Vähän samaa kuin litteän maan kannattajilla. On niin mukaa olla ainoina oikeassa kun kaikki muut ovat salaliiton ja valheiden uhreja.
Ja kuten aiemmin kerroin, flat eatherit voivat kehuskella sillä, että heikäläisiä on ihan ympäri maapalloa...