KR 1933/-38 2 Aika 18:16-34,
Silloin hän sanoi:
"Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla,
niinkuin lampaat,
joilla ei ole paimenta.
Ja Herra sanoi:
'Näillä ei ole isäntää;
palatkoot he kukin rauhassa kotiin.'"
Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille:
"Enkö minä sanonut sinulle,
ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää,
vaan aina pahaa?"
Mutta hän sanoi:
"Kuulkaa siis Herran sana:
Minä näin Herran istuvan istuimellaan
ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään,
hänen oikealla ja vasemmalla puolella.
Ja Herra sanoi:
'Kuka viekoittelisi Ahabin,
Israelin kuninkaan,
lähtemään sotaan,
että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?
' Mikä vastasi niin,
mikä näin.
Silloin tuli henki
ja asettui Herran eteen
ja sanoi:
'Minä viekoittelen hänet.'
Herra kysyi häneltä:
'Miten?'
Hän vastasi:
'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettain suuhun.'
Silloin Herra sanoi:
'Saat viekoitella,
siihen sinä pystyt;
mene ja tee niin.'
Katso,
nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettaisi suuhun,
sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden."
Silloin astui esille Sidkia,
Kenaanan poika,
löi Miikaa poskelle
ja sanoi:
"Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?"
Miika vastasi:
"Sen saat nähdä sinä päivänä,
jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi."
Mutta Israelin kuningas sanoi:
"Ottakaa Miika
ja viekää hänet takaisin Aamonin,
kaupungin päällikön,
ja Jooaan,
kuninkaan pojan, luo.
Ja sanokaa:
'Näin sanoo kuningas:
Pankaa tämä vankilaan
ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä
ja leivällä,
kunnes minä palaan voittajana takaisin.'"
Miika vastasi:
"Jos sinä palaat voittajana takaisin,
niin ei Herra ole puhunut minun kauttani."
Ja hän sanoi vielä:
"Kuulkaa tämä,
kaikki kansat."
Niin Israelin kuningas
ja Joosafat,
Juudan kuningas,
menivät Gileadin Raamotiin.
Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille:
"Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi,
kun käy taisteluun;
mutta ole sinä omissa vaatteissasi."
Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi
ja kävi taisteluun.
Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä sanoen:
"Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa,
olkoon alempi tai ylempi,
kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa."
Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin,
ajattelivat he:
"Tuo on Israelin kuningas",
ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa.
Silloin Joosafat huusi,
ja Herra auttoi häntä,
ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä.
Kun sotavaunujen päälliköt näkivät,
ettei se ollutkaan Israelin kuningas,
vetäytyivät he hänestä pois.
Mutta eräs mies,
joka oli jännittänyt jousensa
ja ampui umpimähkään,
satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin
ja rintahaarniskan väliin.
Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle:
"Käännä vaunut
ja vie minut pois sotarinnasta,
sillä minä olen haavoittunut."
Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään,
jäi Israelin kuningas seisomaan vaunuihinsa,
päin aramilaisia,
iltaan asti;
auringonlaskun aikaan hän kuoli.
(huom tämän jälkeen on sitten tuo luku 19 jossa varoitetaan auttamasta jumalattomia.)
Silloin hän sanoi:
"Minä näin koko Israelin hajallaan vuorilla,
niinkuin lampaat,
joilla ei ole paimenta.
Ja Herra sanoi:
'Näillä ei ole isäntää;
palatkoot he kukin rauhassa kotiin.'"
Niin Israelin kuningas sanoi Joosafatille:
"Enkö minä sanonut sinulle,
ettei tämä koskaan ennusta minulle hyvää,
vaan aina pahaa?"
Mutta hän sanoi:
"Kuulkaa siis Herran sana:
Minä näin Herran istuvan istuimellaan
ja kaiken taivaan joukon seisovan hänen edessään,
hänen oikealla ja vasemmalla puolella.
Ja Herra sanoi:
'Kuka viekoittelisi Ahabin,
Israelin kuninkaan,
lähtemään sotaan,
että hän kaatuisi Gileadin Raamotissa?
' Mikä vastasi niin,
mikä näin.
Silloin tuli henki
ja asettui Herran eteen
ja sanoi:
'Minä viekoittelen hänet.'
Herra kysyi häneltä:
'Miten?'
Hän vastasi:
'Minä menen valheen hengeksi kaikkien hänen profeettain suuhun.'
Silloin Herra sanoi:
'Saat viekoitella,
siihen sinä pystyt;
mene ja tee niin.'
Katso,
nyt Herra on pannut valheen hengen näiden sinun profeettaisi suuhun,
sillä Herra on päättänyt sinun osaksesi onnettomuuden."
Silloin astui esille Sidkia,
Kenaanan poika,
löi Miikaa poskelle
ja sanoi:
"Mitä tietä Herran Henki on poistunut minusta puhuakseen sinun kanssasi?"
Miika vastasi:
"Sen saat nähdä sinä päivänä,
jona kuljet huoneesta huoneeseen piiloutuaksesi."
Mutta Israelin kuningas sanoi:
"Ottakaa Miika
ja viekää hänet takaisin Aamonin,
kaupungin päällikön,
ja Jooaan,
kuninkaan pojan, luo.
Ja sanokaa:
'Näin sanoo kuningas:
Pankaa tämä vankilaan
ja elättäkää häntä vaivaisella vedellä
ja leivällä,
kunnes minä palaan voittajana takaisin.'"
Miika vastasi:
"Jos sinä palaat voittajana takaisin,
niin ei Herra ole puhunut minun kauttani."
Ja hän sanoi vielä:
"Kuulkaa tämä,
kaikki kansat."
Niin Israelin kuningas
ja Joosafat,
Juudan kuningas,
menivät Gileadin Raamotiin.
Ja Israelin kuningas sanoi Joosafatille:
"Täytyypä pukeutua tuntemattomaksi,
kun käy taisteluun;
mutta ole sinä omissa vaatteissasi."
Ja Israelin kuningas pukeutui tuntemattomaksi
ja kävi taisteluun.
Mutta Aramin kuningas oli käskenyt sotavaunujen päälliköitä sanoen:
"Älkää ryhtykö taisteluun kenenkään muun kanssa,
olkoon alempi tai ylempi,
kuin ainoastaan Israelin kuninkaan kanssa."
Kun sotavaunujen päälliköt näkivät Joosafatin,
ajattelivat he:
"Tuo on Israelin kuningas",
ja ympäröivät hänet hyökätäkseen hänen kimppuunsa.
Silloin Joosafat huusi,
ja Herra auttoi häntä,
ja Jumala houkutteli heidät pois hänestä.
Kun sotavaunujen päälliköt näkivät,
ettei se ollutkaan Israelin kuningas,
vetäytyivät he hänestä pois.
Mutta eräs mies,
joka oli jännittänyt jousensa
ja ampui umpimähkään,
satutti Israelin kuningasta vyöpanssarin
ja rintahaarniskan väliin.
Niin tämä sanoi vaunujensa ohjaajalle:
"Käännä vaunut
ja vie minut pois sotarinnasta,
sillä minä olen haavoittunut."
Mutta kun taistelu sinä päivänä yltyi yltymistään,
jäi Israelin kuningas seisomaan vaunuihinsa,
päin aramilaisia,
iltaan asti;
auringonlaskun aikaan hän kuoli.
(huom tämän jälkeen on sitten tuo luku 19 jossa varoitetaan auttamasta jumalattomia.)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sekopäiden höpinää koko opus.