Sotarikoksiin syyllistyneiden SS-miesten nimet?

Sotavankien ampumiseen syyllistyi Suomen armeijan sotilaita lähes jokaisesta pataljoonasta jotka osallistuivat jatkosotaan ja varsinkin hyökkäysvaiheeseen 1941.

Normandian maihinnousun jälkeen oli tavallista että SS-miehet ammuttiin liitoutuneiden sotilaiden toimesta rutiininomaisesti. Toki oli myös poikkeuksia. Tahdon vain tuoda esiin että vankien ampumista harjoitettiin molemmin puolin. Myös Stalin antoi käskyn, propagandisti Ilya Ehrenburg suulla "vankeja ei oteta!"
Muistelen katseleeni tv:stä suomalaisen SS-miehen haastetteelun jossa tämä totesi että "ei ollut aikaa ottaa vankeja, näille vain viitottiin menemään takalinjoille." Mistään ampumisista ei puhuttu.

Tuo SS-mies Bomanin nimenvaihdos taitaa sisältää niinsanotun freudilaisen lipsahduksen.
Parvilahti eli "koko parvi lahdataan".

Samoja tyyppejä näyttää lähteneen myös maanpetoksen tielle syksyllä 1944:

"Uusi SS-yksikkö syntyi Suomeen 1944"

"Saksalaiset onnistuivat kokoamaan uudelleen suomalaisen SS-komppanian syyskuussa 1944. Uusi SS-yksikkö syntyi Moskovan välirauhansopimuksen jälkeen, siis Suomen ja Saksan virallisen sotilasyhteistyön jo päätyttyä. Asiasta kertoo filosofian ja valtiotieteiden maisteri Åke Söderlund Kansallisarkiston julkaisemassa artikkelikirjassa Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin.
Suomalaisessa SS-komppaniassa on arvioitu olleen kuutisenkymmentä miestä ja kahdeksan upseeria, mutta lukumäärä on vaihdellut lukuisten siirtojen takia. Järjestysnumeron 8 saanut komppania lakkasi toimimasta viimeistään toukokuussa 1945.

Uuden suomalaisen SS-komppanian ydinjoukon muodostivat vuosina 1941–1943 Saksan SS-joukoissa palvelleet miehet. Syksyllä 1944 nämä loikkasivat, siirtyivät tai jättäytyivät SS-joukkoihin, kun entisistä aseveljistä oli tullut vihollisia.

Suomalaisia upseereita oli enemmän kuin SS:n perusyksikkö vaati, mutta miehistön kanssa oli ongelmia. Tätä varten suomalaiset SS-upseerit yrittivät värvätä riveihin suomalaisia sotavankeja sekä Saksassa muun muassa Stutthofin keskitysleiriin internoituja suomalaisia kauppalaivojen merimiehiä."


https://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/86443-uusi-ss-yksikko-syntyi-suomeen-1944

Historioitsija Jussi Jalonen komentoi ministeri Jussi Niinistön närkästymistä SS- tutkimuksesta:

"Yksi tapaus on hollantilaisen SS-mies Hendrikus Valksin todistajanlausunto siitä, miten "kaksi suomalaista" (Twee Finnen) oli Westland-rykmentissä komennettu ampumaan puolalaisia ja juutalaisia siviilejä. Samalla vanhaa, jo aiemmin käytettävissä ollutta tietoa, kuten muistikuva Unto Bomanin mahdollisesta osanotosta synagoogan polttamiseen, asetetaan sujuvasti uuteen viitekehykseen sen sijaan että sitä tarkasteltaisiin vain pelkässä umpiossa yksittäisenä tapahtumana.

Mainittuja episodeja paljon merkittävämpää selvityksessä on kuitenkin se, että se on ensimmäisiä kattavia suomalaisia kuvauksia, jossa idässä käydyn tuhoamissodan todellisuus ja sen vaikutus nimenomaan suomalaisiin Waffen-SS-vapaaehtoisiin tulee kattavasti esille. Kontekstiin asetettu lähdeaineisto luo kuvan monenlaisista yksilöiden tunnemaisemista. Joissakin huokuu aito järkytys ja epäusko tapahtuneesta, toisilla tämän tilalla on väliinpitämättömyys ja paatuneisuus, ja muutamien tapauksessa myös aito kiinnostus sodan raakuuksien seuraamiseen turismin muotona.

Niinistö on blogissaan todennut "Oikeusjärjestelmässä noudatetaan sitä periaatetta, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Mielestäni tämä sopii myös historiantutkimukseen." Kommentti jo itsessään osoittaa, että Niinistöllä on nyttemmin vähän hakusessa, mistä historiantutkimuksessa on kyse. Selvityksessä ei haettu syyllisiä, vaan uutta tietoa, uutta kokonaiskuvaa. Ja se saatiin.

Lisäksi, vaikka Niinistö onkin kommentoinut tätä historiantutkijana, hänen on hyvä muistaa asemansa. Ministerin auktoriteetilla kun moitiskelee akateemista tutkimusta, niin se on aina vähän niin ja näin."

Heinäkuun 9. päivänä 1941 osa Wiking-divisioonan sotilaista osallistui useiden satojen juutalaisten joukkomurhaan länsiukrainalaisessa Lvivin kaupungissa. Se oli kosto sala-ampujan luodista, joka oli surmannut divioonaan kuuluvan Westland-rykmentin komentajan, eversti Hilmar Wäckerlen.

Swanström käsittelee kirjassa tapausta laajasti. Suomalaisetkin osallistuivat siviilien teloituksiin eli kiistattomiin sotarikoksiin. Jälkipolvien on mahdotonta arvioida, kuinka moni meni mukaan innoissaan ja ketkä määrättyinä.

Yksi teloitusryhmään komennetuista suomalaisista oli Thor-Björn Weckström, joka totesi jälkeenpäin tovereilleen, että tehtävä oli ollut epämiellyttävä mutta käskyä piti totella.

Siviilit oli käsketty yksi kerrallaan kuopan reunalle ja teloitettu kiväärinlaukauksilla.

Sodan jälkeisissä Valtiollisen poliisin kuulusteluissa Weckström väitti itse ampuneensa tarkoituksellisesti ohi.

Milloin sodankäynti on ollut puhdasta ja jaloa? Mitä lienee ajatellut venäläinen , kun ampui jalkaan haavoittuneen suomalaisen Viipurin kirjaston seinustalla -44.

Sota on tosiaan julmaa, se meinaa näissä jälkihurskasteluissa unohtua. Tämä Simon Wiesenthal-keskuksen tilaama tutkimus koski vain sitä, ovatko suomalaiset osallistuneet juutalaisten joukkotuhontaan. Tätä ilmiöitä ei pitäisi tarkastella sodankäynnin logiikan ulkopuolisena ilmiönä. Näkökulma oli tilaajan asettama eli suppea.

Kemppinen on tietääseni rappari ja muutenkaan ei voi luottaa tuollaisiin kuulopuhejuttuihin. Eihän näille Kemppisen jutuille olekaan löytynyt vajvistusta muista lähteistä

Mistä lähteestä parvilahden syyttäminen ammentaa? Lappi-Seppälän houreista?

Mitä varten hollantilainen omasta päästä muka jutut oli kehitellyt? Suomalaisten oli toteltava käskyjä. Mutta on kuvaavaa että tästä porukasta löytyi se ydinryhmä jotka läksivät maanpetoksen tielle syksyllä 1944 liittymällä Suomen uuden vihollisen, Natsi-Saksan riveihin. Törnikin munasi siellä itsensä.

Jo vuonna 1942 nuorelle sotilaalle Jaakko Valtaselle, myöh. puolustusvoimain komentajalle, valkeni mitä tapahtui juutalaisille Itä-Euroopassa:

Valtanen tapasi Virossa saksalaisen sotilaan, joka oli palvellut Latviassa. Hän kertoi asioita, joista ei Suomessa kukaan ollut puhunut mitään.

Jaakko Valtanen muisteli:

"Hän oli joutunut osallistumaan juutalaisten ampumiseen. Hänet oli sotilaana komennettu tehtävään. Se oli jättänyt häneen tavattoman syvän ja järkyttävän muiston. Hän kertoi hyvin avoimesti, mikä siellä oli ollut tilanne ja mitä esimies oli käskenyt tekemään. Hän oli nuori sotilas, samoja ikiä kuin minä. Voin kuvitella, millaisiin sieluntuskiin tuollaisen tehtävän jälkeen joutuu."

Miksi se yritättä puolustella juutalaisten ampumisia jollain "partisaaniteorialla"? Siellä ammuttiin naisia ja lapsia kaivettuihin uriin ja muut juutalaiset saivat ruumiit peitellä.

Joukko jääkäreitä suunnitteli juutalaisten joukkomurhia Viipurissa toukokuussa 1918. Onneksi Viipurin komendantti onnistui estämään moisen iljettävän suunnitelman.

Kemppisen blogin juttu Ss-miehiin liittyen. Katso kommentit.


http://kemppinen.blogspot.com/2019/02/john-simon.html?m=1



Toinen bloggaava professori, Timo Vihavainen, kiteyttää ja suhteuttaa tämän SS-miesjutun mielestäni erinomaisesti kahdessa jutussaan:

http://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/02/ss-miesten-sota.html ja

http://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/02/kekkosen-synti.html 

Tuo jälkimmäinen juttu antaa erinomaisen suhteuksen (mukanaolleiden ikä ja tilanne).

Tiedättekö muuten mikä oli äänioikeuteen vaadittava ikäraja Suomessa ennen talvisotaa ja heti ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa? Tätähän voidaan pitää eräänä mittarina arvioimaan sitä mikä on nuoren ihmisen kyky olla poliittisesti valveutunut henkilö (joskin eteenkin ääriliikkeissä tämä valveutuminen voi alkaa jo kotikasvatuksena ja varsin nuorella iällä).