Thor Björn Weckström Novosilky/Nowosielcen kylässä on 2.7.1941, Ilmari Autonen Dnipropetrovskissa elokuussa 1941 ja Toldzgunissa on 31.12.1942 suomalaisen SS-Hauptsturmführer Karl Erik Ladaun alaisena. Olavi Karpalo ja Unto Boman (myöhemmin Parvilahti) todennäköisesti. SS-Untersturmführer Kaj Laurellia koskevat tiedot liian epävarmoja.
Lisäksi sotavankien ampuminen oli suomalaisillakin tavallista. Sodan alussa olikin annettu käsky olla ottamatta vankeja ja antautumatta vangiksi.
Professori Jukka Kemppinen kirjoittaa blogissaan:
"Tunsin useita suomalaisia entisiä SS-miehiä ja minulla oli harvinainen ilo puhua 1970-luvulla useita kertoja sotien jälkeen lääkäriksi valmistuneen miehen kanssa, joka kertoi minulle uskottavasti ja luultavasti liioittelematta tuntemuksistaan, kun hän SS-miehenä ensimmäisinä rintamaviikkoina joutui ensin näkemään ja sitten tekemään kuvittelukyvyn täysin ylittäneitä asioita. "
Lisäksi sotavankien ampuminen oli suomalaisillakin tavallista. Sodan alussa olikin annettu käsky olla ottamatta vankeja ja antautumatta vangiksi.
Professori Jukka Kemppinen kirjoittaa blogissaan:
"Tunsin useita suomalaisia entisiä SS-miehiä ja minulla oli harvinainen ilo puhua 1970-luvulla useita kertoja sotien jälkeen lääkäriksi valmistuneen miehen kanssa, joka kertoi minulle uskottavasti ja luultavasti liioittelematta tuntemuksistaan, kun hän SS-miehenä ensimmäisinä rintamaviikkoina joutui ensin näkemään ja sitten tekemään kuvittelukyvyn täysin ylittäneitä asioita. "
Vastaukset 31
Vanhimmat
Sotavankien ampumiseen syyllistyi Suomen armeijan sotilaita lähes jokaisesta pataljoonasta jotka osallistuivat jatkosotaan ja varsinkin hyökkäysvaiheeseen 1941.
Normandian maihinnousun jälkeen oli tavallista että SS-miehet ammuttiin liitoutuneiden sotilaiden toimesta rutiininomaisesti. Toki oli myös poikkeuksia. Tahdon vain tuoda esiin että vankien ampumista harjoitettiin molemmin puolin. Myös Stalin antoi käskyn, propagandisti Ilya Ehrenburg suulla "vankeja ei oteta!"
Muistelen katseleeni tv:stä suomalaisen SS-miehen haastetteelun jossa tämä totesi että "ei ollut aikaa ottaa vankeja, näille vain viitottiin menemään takalinjoille." Mistään ampumisista ei puhuttu.
Siirrettiinhän juutalaisiakin "itään".
"SS-miehet ammuttiin liitoutuneiden sotilaiden toimesta rutiininomaisesti..."
Tilastojen mukaan ei pidä olleenkaan paikkaansa. Ampumisia oli mutta ne olivat huomattavan paljon harvinaisempia kuin rutiininomaisia.
Tuo SS-mies Bomanin nimenvaihdos taitaa sisältää niinsanotun freudilaisen lipsahduksen.
Parvilahti eli "koko parvi lahdataan".
Samoja tyyppejä näyttää lähteneen myös maanpetoksen tielle syksyllä 1944:
"Uusi SS-yksikkö syntyi Suomeen 1944"
"Saksalaiset onnistuivat kokoamaan uudelleen suomalaisen SS-komppanian syyskuussa 1944. Uusi SS-yksikkö syntyi Moskovan välirauhansopimuksen jälkeen, siis Suomen ja Saksan virallisen sotilasyhteistyön jo päätyttyä. Asiasta kertoo filosofian ja valtiotieteiden maisteri Åke Söderlund Kansallisarkiston julkaisemassa artikkelikirjassa Sotatapahtumia, internointeja ja siirto sodanjälkeisiin oloihin.
Suomalaisessa SS-komppaniassa on arvioitu olleen kuutisenkymmentä miestä ja kahdeksan upseeria, mutta lukumäärä on vaihdellut lukuisten siirtojen takia. Järjestysnumeron 8 saanut komppania lakkasi toimimasta viimeistään toukokuussa 1945.
Uuden suomalaisen SS-komppanian ydinjoukon muodostivat vuosina 1941–1943 Saksan SS-joukoissa palvelleet miehet. Syksyllä 1944 nämä loikkasivat, siirtyivät tai jättäytyivät SS-joukkoihin, kun entisistä aseveljistä oli tullut vihollisia.
Suomalaisia upseereita oli enemmän kuin SS:n perusyksikkö vaati, mutta miehistön kanssa oli ongelmia. Tätä varten suomalaiset SS-upseerit yrittivät värvätä riveihin suomalaisia sotavankeja sekä Saksassa muun muassa Stutthofin keskitysleiriin internoituja suomalaisia kauppalaivojen merimiehiä."
https://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/86443-uusi-ss-yksikko-syntyi-suomeen-1944
Historioitsija Jussi Jalonen komentoi ministeri Jussi Niinistön närkästymistä SS- tutkimuksesta:
"Yksi tapaus on hollantilaisen SS-mies Hendrikus Valksin todistajanlausunto siitä, miten "kaksi suomalaista" (Twee Finnen) oli Westland-rykmentissä komennettu ampumaan puolalaisia ja juutalaisia siviilejä. Samalla vanhaa, jo aiemmin käytettävissä ollutta tietoa, kuten muistikuva Unto Bomanin mahdollisesta osanotosta synagoogan polttamiseen, asetetaan sujuvasti uuteen viitekehykseen sen sijaan että sitä tarkasteltaisiin vain pelkässä umpiossa yksittäisenä tapahtumana.
Mainittuja episodeja paljon merkittävämpää selvityksessä on kuitenkin se, että se on ensimmäisiä kattavia suomalaisia kuvauksia, jossa idässä käydyn tuhoamissodan todellisuus ja sen vaikutus nimenomaan suomalaisiin Waffen-SS-vapaaehtoisiin tulee kattavasti esille. Kontekstiin asetettu lähdeaineisto luo kuvan monenlaisista yksilöiden tunnemaisemista. Joissakin huokuu aito järkytys ja epäusko tapahtuneesta, toisilla tämän tilalla on väliinpitämättömyys ja paatuneisuus, ja muutamien tapauksessa myös aito kiinnostus sodan raakuuksien seuraamiseen turismin muotona.
Niinistö on blogissaan todennut "Oikeusjärjestelmässä noudatetaan sitä periaatetta, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Mielestäni tämä sopii myös historiantutkimukseen." Kommentti jo itsessään osoittaa, että Niinistöllä on nyttemmin vähän hakusessa, mistä historiantutkimuksessa on kyse. Selvityksessä ei haettu syyllisiä, vaan uutta tietoa, uutta kokonaiskuvaa. Ja se saatiin.
Lisäksi, vaikka Niinistö onkin kommentoinut tätä historiantutkijana, hänen on hyvä muistaa asemansa. Ministerin auktoriteetilla kun moitiskelee akateemista tutkimusta, niin se on aina vähän niin ja näin."
Ja missähän tämä hollantilainen SS-mies on kommenttinsa kertonut? Jossain sodanjälkeisessä kuulustelussa? Sellaisilla ei ole minkäänlaista todistusvoimaa. SS-miehet joutuivat väittämään, että muut tekivät vaikka mitä. Nimiäkään ei siis ole edes kerrottu?
Järkyttävää on todella Orwell-aikojen röyhkeä valehtelu historiasta ja kuinka laajat massat petetään eliittiä lipovien "historioitsijoiden" toimesta valheisiin. Vasemmisto jo ideologisesti valehtelee, mutta ideologia on saman eliitin tuhoväline kansakuntia vastaan
Heinäkuun 9. päivänä 1941 osa Wiking-divisioonan sotilaista osallistui useiden satojen juutalaisten joukkomurhaan länsiukrainalaisessa Lvivin kaupungissa. Se oli kosto sala-ampujan luodista, joka oli surmannut divioonaan kuuluvan Westland-rykmentin komentajan, eversti Hilmar Wäckerlen.
Swanström käsittelee kirjassa tapausta laajasti. Suomalaisetkin osallistuivat siviilien teloituksiin eli kiistattomiin sotarikoksiin. Jälkipolvien on mahdotonta arvioida, kuinka moni meni mukaan innoissaan ja ketkä määrättyinä.
Yksi teloitusryhmään komennetuista suomalaisista oli Thor-Björn Weckström, joka totesi jälkeenpäin tovereilleen, että tehtävä oli ollut epämiellyttävä mutta käskyä piti totella.
Siviilit oli käsketty yksi kerrallaan kuopan reunalle ja teloitettu kiväärinlaukauksilla.
Sodan jälkeisissä Valtiollisen poliisin kuulusteluissa Weckström väitti itse ampuneensa tarkoituksellisesti ohi.
Toisissa läjhteissä ei ole puhe juutalaisiata ja sen sijaan vain kymmenistä uhreista. Todellisuudessa tuollainen kosto korkean henkilön salamurhasta on ihan normaalia sodankäyntiä ollut tuohon aikaan ja jopa kv. sotalakien mukaista
"Swanström käsittelee kirjassa tapausta laajasti. Suomalaisetkin osallistuivat siviilien teloituksiin eli kiistattomiin sotarikoksiin. Jälkipolvien on mahdotonta arvioida, kuinka moni meni mukaan innoissaan ja ketkä määrättyinä."
Mitään todisteita heidän tarkemmasta osallistumisestaan ampumisiin ei ole. Tutkija Swanströn oikaisee mutkia ja kirjoittaa: ”Kuuluminen komppaniaan, jonka tehtäväksi annettiin kylän polttaminen ja siviilien surmaaminen, langettaa epäilyksen varjon kaikkien komppanian miesten, myös suomalaisten ylle.”
Swanström koettaa jatkuvasti todistella suomalaisten osuutta holokaustissa, juutalaisten joukkomurhaamisessa ja muissa julmuuksissa. Yhä uudelleen hän käyttää esimerkkeinä lähinnä hollantilaisia ja tanskalaisia SS-miehiä. Suomalaisen ”syyllistämiseen” riittää se, että joku tai jotkut ovat olleet lähellä jotain tapahtumapaikkaa.
Jaa että kv. sotalakien mukaan yhden korkea-arvoisen sotilaan tultua murhatuksi oli sallittua teloittaa kostoksi satoja juutalaisia?
Hähhäh, uskotko itse satuihisi?
Ei satoja, mutta kymmeniä. Ei juutalaisia, vaan todennäköisesti asiaan liittyviä. Lakeja sittemmin muutettiin sodan jälken. Juutalaisiahan nuo siis eivät edes olleet
Milloin sodankäynti on ollut puhdasta ja jaloa? Mitä lienee ajatellut venäläinen , kun ampui jalkaan haavoittuneen suomalaisen Viipurin kirjaston seinustalla -44.
Puna-armeija valtasi Viipurin 20.6.1944. Joukkosidontapaikka (= Viipurin naistensairaala) evakuoitiin kiireesti, mutta liikuntakyvyttömiä paaripotilaita ei pystytty siirtämään. Heidän tuekseen ja turvakseen jäivät lääkäri ja lääkintävääpeli. Tilanne eteni seuraavasti:
Kirjassa ’Viipuri 1944’ kerrotaan kohdassa ’Naistensairaalan tragedia’ seuraavaa:
’Sotamies Kalle Autio haavoittui jalkaan aivan loppuvaiheessa ja hakeutui Naistensairaalan sidontapaikkaan. Pian tuon jälkeen ovensuuhun oli saapuneet myös hyökkääjän joukot. Siinä ei mitään keskusteluja käyty, vaan tuli avattiin heti ympäri huonetta. Mies jäi kookkaan kaatuvan lääkintämiehen alle ja pysyi siellä hyvin hiljaa ja liikkumatta. Illan hämärtyessä hänen onnistui poistua paikalta ja piiloutua pariksi päiväksi kaupunkiin. Hän jäi vangiksi 22.6. yhdessä pakomatkallaan löytämänsä aseveljen kanssa. Tuolloin heillä oli jo niin kova jano, että heidän oli tultava esiin. Aiemmin he eivät uskaltaneet, koska he pelkäsivät vihan olevan niin kova, ettei vankeja otettaisi, vaan ammuttaisiin siihen paikkaan. Kalle Autio palasi sotavankeudesta maaliskuun lopulla 1945.’
Sota on tosiaan julmaa, se meinaa näissä jälkihurskasteluissa unohtua. Tämä Simon Wiesenthal-keskuksen tilaama tutkimus koski vain sitä, ovatko suomalaiset osallistuneet juutalaisten joukkotuhontaan. Tätä ilmiöitä ei pitäisi tarkastella sodankäynnin logiikan ulkopuolisena ilmiönä. Näkökulma oli tilaajan asettama eli suppea.
Kemppinen on tietääseni rappari ja muutenkaan ei voi luottaa tuollaisiin kuulopuhejuttuihin. Eihän näille Kemppisen jutuille olekaan löytynyt vajvistusta muista lähteistä
Mistä lähteestä parvilahden syyttäminen ammentaa? Lappi-Seppälän houreista?
Mitä varten hollantilainen omasta päästä muka jutut oli kehitellyt? Suomalaisten oli toteltava käskyjä. Mutta on kuvaavaa että tästä porukasta löytyi se ydinryhmä jotka läksivät maanpetoksen tielle syksyllä 1944 liittymällä Suomen uuden vihollisen, Natsi-Saksan riveihin. Törnikin munasi siellä itsensä.
Jo vuonna 1942 nuorelle sotilaalle Jaakko Valtaselle, myöh. puolustusvoimain komentajalle, valkeni mitä tapahtui juutalaisille Itä-Euroopassa:
Valtanen tapasi Virossa saksalaisen sotilaan, joka oli palvellut Latviassa. Hän kertoi asioita, joista ei Suomessa kukaan ollut puhunut mitään.
Jaakko Valtanen muisteli:
"Hän oli joutunut osallistumaan juutalaisten ampumiseen. Hänet oli sotilaana komennettu tehtävään. Se oli jättänyt häneen tavattoman syvän ja järkyttävän muiston. Hän kertoi hyvin avoimesti, mikä siellä oli ollut tilanne ja mitä esimies oli käskenyt tekemään. Hän oli nuori sotilas, samoja ikiä kuin minä. Voin kuvitella, millaisiin sieluntuskiin tuollaisen tehtävän jälkeen joutuu."
Miten Kouvolan suuri poika, puolustusministeri Sulo Suorttanen, muisteli nuhteetonta palvelustaan SS-miehenä? Valkeniko hänelle, paikan päällä olleelle mitä taphtui?
Tenava ei vain ymmärtänyt, että kyse oli partiaanien ampumisesta tai repressaalista sellaisen vuoksi tai NKVD:n tai puoilueen jäsenistä eli rikollisista. Tai oli vastarintamies, joka mädätti armeijaa ja suomalaisia. Tai mallipoju Valtanen on valehdellut tässä, kuten mallipojun näissä asioissa kuuluukin nykyisin
Miksi se yritättä puolustella juutalaisten ampumisia jollain "partisaaniteorialla"? Siellä ammuttiin naisia ja lapsia kaivettuihin uriin ja muut juutalaiset saivat ruumiit peitellä.
Ei ammuttu. Valehtelet.
Joukko jääkäreitä suunnitteli juutalaisten joukkomurhia Viipurissa toukokuussa 1918. Onneksi Viipurin komendantti onnistui estämään moisen iljettävän suunnitelman.
Missä todisteet tuohon? Juutalaisseurakuntien johtaja joskus esittänyt tuollaista?
Kemppisen blogin juttu Ss-miehiin liittyen. Katso kommentit.
http://kemppinen.blogspot.com/2019/02/john-simon.html?m=1
Toinen bloggaava professori, Timo Vihavainen, kiteyttää ja suhteuttaa tämän SS-miesjutun mielestäni erinomaisesti kahdessa jutussaan:
http://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/02/ss-miesten-sota.html ja
http://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/02/kekkosen-synti.html
Tuo jälkimmäinen juttu antaa erinomaisen suhteuksen (mukanaolleiden ikä ja tilanne).
"Tämä ei tietenkään ihan pitänyt paikkaansa. Kyseessähän olivat eliittijoukoiksi määritellyt osastot, jotka yhdessä muodostivat eräänlaisen poliittisen armeijan Der Orden unter dem Totenkopf, kuten Heinz Höhne sitä nimitti."
Valehteleva persu tämä proffa. Ase SS muka poliittinen armeija?
"He tekivät valan suoraan Hitlerille ja heidän vyössään oli tunnus Meine Ehre heisst Treue. Uskollisuus on kunniani. Aika kaamea anti-intellektualismin julistus, jossa itse vanhasta sotilaskunniasta tehtiin vain fanatismin väline."
Tässäpä perin outo kannanotto.
" Asiaa voinee verrata lähinnä siihen uskollisuuteen Moskovalle, jota O.V. Kuusinen aikoinaan kuulutti."
Ai tämä olikin jotain poliittista oksentamista. Vhavaisen ja persujen uskollisuus kohdstunee lähinnä Israeliin
"Niinpä se myös oli alistettu sellaisille aineksille, jotka eivät keskittyneet pelkästään taistelemaan aseistettua vihollista vastaan, kuten sotilaiden yleensä oletetaan tekevän."
Persu valehtelee tässä, vaikka tuntee alan proffana asiat
"Voi kyllä myös mainita, että divisioonan komentaja Felix Steiner vapautettiin sodan jälkeen sotarikossyytteistä. Suomalaiset ovat yleensä muistelleet häntä hyvällä.
SS-divisioona Wikingin ankaralla sotatiellä oli kovia taisteluita, kuten muistelmista hyvin tiedetään. Matkalla jotkut sen yksiköistä osallistuivat myös kansainvälisen oikeuden vastaisiin tuhotöihin, kuten jo Sakari Lappi-Seppälä heti 1940-luvulla ilmestyneissä muistelmissaan kertoo."
Lappi-Sepälän kommunistikirjaan uskoo tämä proffa. Ja ivaa SS-uskollisuutta Kuusisen uskollisuudeksi!
Tiedättekö muuten mikä oli äänioikeuteen vaadittava ikäraja Suomessa ennen talvisotaa ja heti ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa? Tätähän voidaan pitää eräänä mittarina arvioimaan sitä mikä on nuoren ihmisen kyky olla poliittisesti valveutunut henkilö (joskin eteenkin ääriliikkeissä tämä valveutuminen voi alkaa jo kotikasvatuksena ja varsin nuorella iällä).
Tämä liittyykin läheisesti keskustelun aiheeseen. Muuten, saivatko naisetkin jo tuolloin antaa äänensä?
"Äänioikeusikäraja+oli+24+vuotta+vuosina+1906–1944.+Äänestämään+pääsi,+mikäli+oli+täyttänyt+24+vuotta+ennen+vaalivuoden+alkua.+Ikäraja+laskettiin+21+vuoteen+vuonna+1944.+Äänestysaktiivisuus+1940-luvun+eduskuntavaaleissa+oli+huomattavasti+korkeampi+kuin+edellisellä+vuosikymmenellä,+vuoden+1948+vaaleissa+äänesti+78,2+%+äänioikeutetuista."
Miehillä oli oikeus kuolla rintamalla muttei äänestää.