Suomalainen ylpeys ja kateus kulkevat käsi kädessä

Mietityttänyt on aina suomalainen ylpeys ja se sääntö ettei sitä saa ikinä näyttää. Pitää olla ylpeä itsestään, saavutuksista ja tekemisistä mutta jos kerran hymyilet leveästi, tarkoittaa se kusen nousemista päähän tai parhaassa tapauksessa reaktiota (kuka toi luulee olevansa). Tästä tullaan suomalaisille tuttuun kateuteen eli jos et näytä ikinä ylpeyttäsi ja olet nöyrä kumaraselkäinen perus passeli kaveri joka sanoo kaikkeen joo niin olet hyvä tyyppi, mutta kun naapuri näkee uuden karhean volvon pihassasi niin tuntoaistit heräävät heti. "onko se naapurin matti voittanu lotossa"? "Onkohan tuo tuija saanut perintöä kun tollasen on hankkinu" jne... Sama kaava toistuu jos "ostat" asunnon/talon jonka tosiasiassa pankki omistaa useamman vuoden ellei kymmeniä "lähestulkoon aina". Kun tämä jäisikin tähän, mutta ei. Olet sitten hankkinut imurin, sinin ikkunalastan tai vaikka mikrokuituliinan niin olet jo lottovoittaja. Tuntuu olevan perussääntönä olevan meille suomalaisille se että kallista ja laadukasta ostaa vain miljonäärit eikä tällaset perustallaajat. Me perustallaajat käytämme vain feikkicrocseja ja ajelemme vanhemman mallin toyota corollalla joka sekään ei saa kiiltää. Mä jätän tän nyt vaan tähän. Laitoin tän viestin 4 vuotta vanhalla puhelimella jossa on suojakuoret halki ettei kukaan nyt aattele että oon voittanu lotossa.