Sodan jälkeen amerikkalaiset antoivat murskaavat arvosanat entisten Luftwaffen lentäjien "instrumentti lentotaidoista". Johannes Steinhoff, 176 ilmavoiton mies sai tällaiset arviot amerikkalaiselta kouluttajalta.
Gunter Rall, niin ikään kuuluisa hävittäjä-ässä oli äimänkäkenä aloittaessaan USAAF:n suihkuhävittäjäkoulutuksen. Hän ei ollut koskaan edes tiennytkään sellaisesta keskeisestä USAAF:n ja RAF:n yleisestä metodista valmistautumisessa kuin proseduurit. Koulutuksen myötä Gynter Rallille selvisi miten hyödyllisestä ja tärkeästa asiasta oli kyse. Moni Luftwaffen lentäjä olisi säilyttänyt henkensä ja kone ei olisi tuhoutunut jos tuo järjestelmällisyys olisi ollut käytössä.
Saksalaisia pidetään järjestelmällisenä kansana. Luftwaffen osalta se ei pitänyt paikkaansa. Organisaatiossa ei ollut mitään todellista järjestelmällisyyttä. Se oli kansallisosialismin luomus.
Gunter Rall, niin ikään kuuluisa hävittäjä-ässä oli äimänkäkenä aloittaessaan USAAF:n suihkuhävittäjäkoulutuksen. Hän ei ollut koskaan edes tiennytkään sellaisesta keskeisestä USAAF:n ja RAF:n yleisestä metodista valmistautumisessa kuin proseduurit. Koulutuksen myötä Gynter Rallille selvisi miten hyödyllisestä ja tärkeästa asiasta oli kyse. Moni Luftwaffen lentäjä olisi säilyttänyt henkensä ja kone ei olisi tuhoutunut jos tuo järjestelmällisyys olisi ollut käytössä.
Saksalaisia pidetään järjestelmällisenä kansana. Luftwaffen osalta se ei pitänyt paikkaansa. Organisaatiossa ei ollut mitään todellista järjestelmällisyyttä. Se oli kansallisosialismin luomus.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mitään check-listoja ei Luftwaffessa tunnettu. Helmikuussa 1944 yli 1 000 Luftwaffen konetta tuhoutui onnettomuuksissa. Suurin osa puutteellisen koulutuksen takia.
Hieno kertomus avaajalla!
Luftwaffen vanhat veteraanit kuten Steinhoff ja Rall taistelivat koko sodan loppuosan vanhentuneilla koneilla moninkertaista ilmaylivoimaa vastaan Euroopan taivaalla ja selvisivät, ihme kyllä, hengissä!
En laisinkaan ihmettele, jos heille kymmenen vuotta myöhemmin oli ihmettelemistä täysin uudenlaisen konetyypin, suihkuhävittäjän, kanssa.
Se vaati varmasti uudenlaisten taitojen omaksumista! Mielessä tosin käy kerettiläinen ajatus, että kuinka monta päivää olisi samainen "amerikkalainen kouluttaja" itse selvinnyt hengissä vuosina 1944-1945 Luftwaffen riveissä Euroopan taivaalla!?
Saksalaisten+taistelulentojen+ulkopuoliset+konetappiot+juuri+heikentyneen+lentotaidon+takia+kohosivat+vuoden+1943+lopulla+ja+vuoden+1944+alussa+vuositasolla+100%:iin+lenkonemäärään+verrattuna.+Edes+Neuvostoliitolla+tappiot+eivät+kohonneet+niin+korkeaksi+(vajaat+80%).+Hävittäjälentäjillä+nämä+koneiden+tärvelemiset+nousivat+peräti+130-150%.+Umpisurkeaa+porukkaa.
Kun häviölle joutuvassa maassa tappiot olivat hurjat, on itsestäänselvää ettei ollut aikaa kouluttaa kunnolla. Tämä huomioiden jälkiviisastelu on typerää.
Kaikkein natsihenkisimmät organisaatio asevoimissa, Waffen SS ja Luftwaffe olivat myös ne jotka pahiten floppasivat taistelukentillä. Luftwaffen sisällä oli myös ryyppäämis- ja amfetamiinin käytöstä aiheutuvia ongelmia. Kuria siellä ei juuri ollut nimeksikään. Sama koski Waffen SS:ää jonka kurittomuus ja avuttomuus paljastui tuon tuostakin Wehrmachtin upseereille jotka touhua katselleesaan joutuivat päitään pyörittelemään.
Osasto Kuhlmeyhin kuuluneen (noin 35 lentokonetta) II./JG 54 hävittäjälentäjät teloivat kesä-heinäkuuta näillä siirto-ym muilla lennoillaan 18 konetta niin että ne tuhoutuivat. Stuka-osasto tuhosi 7 omaa konetta samana aikana ja Jabo-osasto 5 konetta.
Elokuussa+1944+Kannaksella+ollut+Jabo-osasto+I./SG5+menetti+8+FW-190+F-8+koneita+peräti+15+kpl+näillä+muilla+kuin+taistelulennoilla.++Siis+äijät+menettää+ilman+taistelukosketustakin+40%+koneistaan+kuukaudessa.
Ja+joillakin+lennoilla+he+onnistuivat+menettämään+15+FW-190+F-8+sotalennolla+vaikka+lähtijöitä+oli+vain+8+kpl!+Siis+äijät+menettää++taistelukosketuksessakin+187,5%+koneistaan+kerralla!
Brittien johtamisjärjestelmän ylivoimaisuus johtui tutkaverkosta, saksalaiset tiesivät sen, mutta eivät välittäneet.
Mölders oli aluksi Espanjassa oppimallaan taktiikalla löysin muodostelmin brittien tiukempia vastaan ja menestyi toisiinsa törmäilevien brittien kanssa.
Göring, kieltäytyi uskomasta, että tämä hienostunut järjestelmä oli olemassa, hänen lentäjiensä huomioista välittämättä. RAF oli aina odottamassa oikeassa paikassa. Tämä oli massiivinen virhe, joka maksoi arvokkaita lentokoneita.
Osoitus Göringin vieraantumisesta oli Bf-110, yksimoottoriset hävittäjät olivat paljon parempia, niillä Keith Park otti tuntumaa todellisuuteen.
USAF:n lentäjiltä unohtui sittemmin ilmeisesti aika nopeasti proseduurit, kun lentotaito meni niin huonoksi ettei osattu muutakuin sirotella pommeja Koreaan ja Vietnamiin ja ampua lämpöhakuisia ohjuksia. Jenkkipojut istutettiin proseduurilistoja tavaamaan koulun penkille. Lukutaitoisimmat taisivat tavaillakin niistä jotain oppia.
"Gunter Rall, niin ikään kuuluisa hävittäjä-ässä oli äimänkäkenä aloittaessaan USAAF:n suihkuhävittäjäkoulutuksen. Hän ei ollut koskaan edes tiennytkään sellaisesta keskeisestä USAAF:n ja RAF:n yleisestä metodista valmistautumisessa kuin proseduurit. Koulutuksen myötä Gynter Rallille selvisi miten hyödyllisestä ja tärkeästa asiasta oli kyse. Moni Luftwaffen lentäjä olisi säilyttänyt henkensä ja kone ei olisi tuhoutunut jos tuo järjestelmällisyys olisi ollut käytössä. "
Olisiko ollut niin, ettei Luftwaffe ollutkaan kopioinut USAF:lta tai RAF:lta ilmataistelu oppikirja proseduurejaan?
Oli äärimmäisen tuhoisaa Luftwaffelle että sen sisälle annettiin kehittyä tuo sairas sankarikultti juuri siksi että ei keskitytty laajalla rintamalla kouluttamaan 400-500 lentotunnin lentäjiä. Rotaatiosysteemin vahvuus ässäkulttuuriin verrattuna paljastui sitten aikanaan ylimmälle johdolle mutta enää ongelmalle ei voitu mitään.
Erich Haartmannista tutkijat saivat selville mm sen että hänellä ei ollut Gruppen johtajana minkäänlaisia johtajan ominaisuuksia. Me-262 suihkukoneen koulutukseen valmistajan edustajat eivät Haartmania hyväksyneet hänen rajoittunuutensa takia.
Erich Rudorfferin kohotessa yksikkönsä johtoon P-Afrikassa henki yksikössä laski. Rudorffer kuuluu myös siihen nippuun "ässiä" jonka ilmavoittoväitteiden uskottavuus on erittäin paljon kyseenalaisempi kuin muilla keskimäärin. Haartmanin ilmavoittoväitteissä asiantuntijoiden silmään pisti se että hänellä oli hämmästyttävän pieni Il-2-osuus. Haartman ei siten halunnut osallistua lentoihin matalilla korkeuksilla kuten monet muut ilmavoittoja keränneet.
Tultaessa vuoden 1944 alkuun oli Luftwaffen uusien hävittäjälentäjien taso jo hyvin matala kun peruslentotunnit olivat alle puolet vihollislentäjien lentomääristä ja tyyppikoulutuksessa vain 1/3 (RAF) tai jopa vain 1/5 (USAAF) lentomääristä.
"Haartmanin+ilmavoittoväitteissä+asiantuntijoiden+silmään+pisti+se+että+hänellä+oli+hämmästyttävän+pieni+Il-2-osuus."
Amerikkalaiset eivät noteeranneet myöskään suomalaisia lentäjiä taitotasoltaan erityisen korkealle. Mm. eräästä 400 tuntia jo lentäneestä pilotista (Brewster-kauppojen yhteydessä?) heidän edustajansa oli todennut että noin vaikka hänellä on suhteellisen pitkä kokemus hänet ammuttaisiin ilmataistelussa hyvin nopeasti alas jos joutuisi hyvin koulutettuja lentäjiä vastaan.
Tästä taas voimme avata näkymiä missä määrin Luftwaffen sankarikultti mädätti myös Suomen ilmavoimien hävittäjälentäjiä, ottihan Suomen asevoimat niin paljon vaikutteita Saksasta ja monet upseerimme olivat aikamoisia Saksan takapuolen nuolijoita.
"Amerikkalaiset eivät noteeranneet myöskään suomalaisia lentäjiä taitotasoltaan erityisen korkealle. Mm. eräästä 400 tuntia jo lentäneestä pilotista (Brewster-kauppojen yhteydessä?) heidän edustajansa oli todennut että noin vaikka hänellä on suhteellisen pitkä kokemus hänet ammuttaisiin ilmataistelussa hyvin nopeasti alas jos joutuisi hyvin koulutettuja lentäjiä vastaan."
Ja mistä mahtaa löytyä lähde tuolle lausunnolle? Sotalennot (joita käytiin tuolloin juuri Talvisodassa=) eivät väitettä tukeneet millään tavalla. Suomessa oli juuri noihin aikoihin ltn Jorma Sarvanto saavuttanut eräänlaisen maailmanennätyksen, sillä hän ampui neljässä minuutissa venäläisestä pommikonelaivueesta PERÄTI KUUSI SB-pommikonetta alas! Tällä kertaa ei tarvinnut määrästä kiistellä, koska kaikki romut putosivat Suomen alueelle!
"Tästä taas voimme avata näkymiä missä määrin Luftwaffen sankarikultti mädätti myös Suomen ilmavoimien hävittäjälentäjiä, ottihan Suomen asevoimat niin paljon vaikutteita Saksasta ja monet upseerimme olivat aikamoisia Saksan takapuolen nuolijoita. "
Outo väite, koska JUURI TUOHON AIKAAN oli natsi-Saksa ja kommunisti-Neuvostoliitto ylimpiä ystäviä keskenään, josta syystä Saksa esteli esim. sotatarvikkeiden kulkua maansa läpoi Suomeen. Suomessa ei matkittu Luftwaffea ja pienen valtion enimmäkseen vanhentuneilla koneilla ei kaksista 'sankarimyyttiä rakennettu!
"heidän edustajansa oli todennut että noin vaikka hänellä on suhteellisen pitkä kokemus hänet ammuttaisiin ilmataistelussa hyvin nopeasti alas jos joutuisi hyvin koulutettuja lentäjiä vastaan. "
Ja montako ilmataistelua/voittoa tälle "asiantuntijalla" olikaan takana?
Tottakai maa, jolla oli eniten ässiä asukaslukuun suhteutettuna ja hyvät tulokset huonolla kalustolla, oli oikeastaan vaan mätääntyneitä pilotteja täynnä. Poikien netistä opettelema kaava kertoo aina totuuden....
Suomalaisten hävittäjäkoneiden tappiot kertovat oleellisesti sen miten vaikea vuosi 1944 heille oli. Tappiot 8 kuukaudessa olivat suuremmat kuin ne olivat edellisten kahden vuoden aikana. Pommikonelaivueille vielä suuremmat. Koneita menetettiin vuonna 1944 enemmän kuin vuosina 1941-43. Carl Fredrik Geustin mukaan lisäksi Neuvostoliitto ei koskaan Suomen rintamalle tuonut edes parhaita lentäjiään.
Tämä jatkosota meni siis ilmavoimien osalta niin että se menetti taisteluissa 209 lentokonetta tuhoutuneena. Sen hävittäjät ovat ampuneet neuvostoarkistojen avauduttua ja tutkimustiedon kartuttua todellisuudessa alas noin 600-700 viholliskonetta. Tappiosuhde 1:3 tai 1:3.5 on hyvin paljon sama kuin mikä oli Saksan ja NL:n tappiosuhde itärintamalla. Yhtä menettyä konetta kohden ammuttiin alas 3 tai 4 viholliskonetta.
Ei se niin loistavaa se suomalaisten ilmasota ollutkaan. Kannaksellakin suomalais-saksalaiset lentojoukot menettivät kesällä 1944 suurinpiirtein samalla tappiosuhteella koneita vaikka nyt oli suomalaisillakin käytössä näitä mersuja.
”Koneita menetettiin vuonna 1944 enemmän kuin vuosina 1941-43. Carl Fredrik Geustin mukaan lisäksi Neuvostoliitto ei koskaan Suomen rintamalle tuonut edes parhaita lentäjiään. ”
No, olisi tuonut kun olisi riittänyt? Vaikka neukkulentäjät olivat mielestäsi sekundasakkia niin kesällä 1944 heitä oli niin paljon ja yhtä hyvällä tai paremmalla kalustolla kuin Suomella, että siihen nähden omat tappiot olivat kohtuulliset.
”Tämä jatkosota meni siis ilmavoimien osalta niin että se menetti taisteluissa 209 lentokonetta tuhoutuneena. Sen hävittäjät ovat ampuneet neuvostoarkistojen avauduttua ja tutkimustiedon kartuttua todellisuudessa alas noin 600-700 viholliskonetta. Tappiosuhde 1:3 tai 1:3.5 on hyvin paljon sama kuin mikä oli Saksan ja NL:n tappiosuhde itärintamalla. Yhtä menettyä konetta kohden ammuttiin alas 3 tai 4 viholliskonetta. ”
Ja sellaisena huomattavasti parempi kuin Puna-armeijalla, joka oman kertomasi mukaan menetti yhtä pudotettua suomalaiskonetta kohden 3 tai 4 omaa konetta?
”Ei se niin loistavaa se suomalaisten ilmasota ollutkaan. Kannaksellakin suomalais-saksalaiset lentojoukot menettivät kesällä 1944 suurinpiirtein samalla tappiosuhteella koneita vaikka nyt oli suomalaisillakin käytössä näitä mersuja.”
Juurihan sinä itse todistit, että se OLI loistavaa. Vastapuolen tappiot olvat huomattavasti suuremmat! Ja mitä liioittelun tulee niin SUURIMMAT liioittelijat olivat neukkulentäjien rivissä kun heidän ilmavoittoväitteistään piti keskimäärin paikkansa vain yksi kuudestatoista!
Kjehkjeh, kannattaisi harjoitella vähän ennen ilmaan nousua.
Ihmeellistä..... Johannes Steinhoff liittyi Luftwaffeen 1936. toimittuaan pari vuotta merivoimien lentäjänä. Hän lensi läpi sodan 1939-1945 ja saavutti 176 ilmavoittoa.
Tästä huolimatta hän ei "osannut lentää"?
Nyt on kyse siitä että Steinhoffin "instrumentaalista lentämistä" ei pidetty erityisen hyvänä amerikkalaisin kriteerein. Saattaa viitata tuohon Luftwaffen yleiseen piittaamattomuuteen tarkistuslistoista ja proseduureista. Adolf Galladia on muuten syytetty hävittäjälentäjien johtajana selvistä koulutuksellisista laiminlyönneistä ja Galland on jopa hyväksynyt osan kritiikistä.
Lentäminen ei ole tarkistuslistoja ja proseduureja. Ihminen jolla on takana tuhansia lentotunteja ja vuosia taistelulentäjänä, todennäköiseti osaa lentää.
Muutama nimimerkki syytää tilastoa jos toista, joissa yritetään tuoda esille saksalaisten ja suomalaisten lentäjien surkea taso , että kaikki on suurta valhetta. Hyvä kun ilmaan pääsivät. Pääasiassa tarkoitushakuista vääristelyä ja systemaattista provoilua ja trollausta. Lisänä vielä näkyy kevään vaalit eduskunta ja myöhemmin EU-meppivaalit. Selvää yritystä vaikuttaa sontimalla ympäriinsä.
Hahahah, joo kyllä näin on, saattaa monelta hävittäjä-ässältä nyt jäädä eduskuntaan pääsemättä.
Olihan osasto Kuhlmay:n lentäjissä melkoisia ässiä mukana.
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Erich_Rudorffer
》》 Erich Rudorffer (1. marraskuuta 1917 – 8. huhtikuuta 2016) oli saksalainen lentäjä ja toisen maailmansodan aikainen hävittäjä-ässä. Rudorffer lensi yli 1 000 taistelulentoa ja ampui alas 222 vastustajan lentokonetta, näistä 12 suihkumoottorihävittäjä Messerschmitt Me 262:lla. Rudorfferin pudotussuhteen ollessa 4.50. Hänet ammuttiin alas 16 kertaa, joista hän pelastautui 9 kertaa laskuvarjon avulla. Rudorffer taisteli länsi- ja itärintamallasekä Pohjois-Afrikassa. Hän osallistui myös Karjalankannaksen suurhyökkäyksen torjuntaan, lento-osasto Kuhlmeyn osana toimineen lentolaivueen, II/JG 54:n, komentajana. Rudorffer oli tunnettu moninkertaisista, toisin sanoen yhden taistelulennon aikana saavutetuista, ilmavoitoista Esimerkiksi 6. marraskuuta 1943 hän ampui yhden taistelulennon aikana alas 13 vastustajan konetta seitsemässätoista minuutissa. V
Rudorffer on jäänyt kiinni lukuisista ilmavoittojen liioitteluista. Hänen nimensä mainitaan useaan otteeseen tällä sivustolla.
https://en.wikipedia.org/wiki/Confirmation_and_overclaiming_of_aerial_victories_during_World_War_II
Näyttää sieltä kuitenkin puuttuvan useita muita Rudorfferin kannalta epäilyttäviä ajankohtia. Mm. Ranska, toukokuu 1940 ja Pohjois-Afrikka 1942-43 jolloin erityisesti hänen yksikkönsä tiedettiin syyllistyneen massiivisiin ilmavoittojen liioitteluihin.