Näkyykö uskosi arjessa, sanoissa ja teoissa? Kertokaa kokemuksistanne minkälaista on elää kristittynä maallistuneessa maassa, iloisista ja ikävistäkin tapauksista. Kerrotteko uskostanne jokaiselle vastaantulijalle vai pelkästään niille jotka siitä kysyvät? Vai yritättekö olla niin kuin ette näyttäisikään uskovaisilta? :)
Uskovana arjessa
Ulkopuolinen
4201
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Riippuu siitä mitä itsekukin käsittää tällä uskovana olemisella.
Itselleni se on kasvamista ihmiseksi ihmisten joukkoon, eli pyrkiä olemaan tavallinen, arkinen ja vaatimaton ihminen joka ei enää luule olevansa jotain ihmeellistä ja merkillistä tai vastaavasti on käsittänyt sen ettei minun tarvitse enää ajatella:
-Minä en mitään mitätön minä.
Sillä meillä on nyt suurempi katseltava kuin oma itsemme ja toiset virheelliset ihmiset, nimittäin Kuningasten Kuningas, Jeesus Kristus joka Golgatan keskimmäisellä ristillä sovitti meidän syntimme.
Käytöksellä ja rehellisyydellä sekä inhimillisyydellä voi kertoa sata kertaa enemmän kuin fanaattisella saarnaamisella toisten ihmisten syntisyydestä.
Nimittäin se on Jumalan tehtävä antaa se synnintunto eikä meidän uskovien tarvitse olla toisten tuomarina ja sormella osoittajana.
Hyvä kysymys. Elämä uskossa on lepäämistä Jumalan lupauksissa. Todistaja arjessa Jumalan antamasta elämästä emme siis itseasiassa olekkaan me vaan Jeesus Kristus todistaa meidän kauttamme.
Joh4:14 mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään". Käytännössä Jumalan rakkauden kokeneena uskova voi olla tilanteessa, jolloin haluasi puhua jokaiselle vastaantulijalle, kuinka hyvä olo sisällä on, kun Jeesus asuu meissä ja rauha jonka Hän antaa on jotain sanoin kuvaamatonta. Usein näin tapahtuu vasta uskoon tulleena, tai kun Jumala on rakkaudessaan kohdannut meitä jollakin tavalla. Kuitenkin on uskonelämän aikana ollut sellaisiakin tilanteita, joissa ei ole kokenut erityistä tunnetta ja on kertonut evankeliumin sitä kysyvälle. Kuitenkin uskovan ei tarvitse yrittää näyttää tai olla näyttämättä uskovaiselta. Elämä on sisällä ja näytämme juuri siltä mitä näytämme, saatu elämä on Jumalan armoa, eikä pinnistellä tarvitse.
Tässä mielestäni erittäin hyvä kirjoitus joka sopii tähänkin aiheeseen:
JEESUS - LAHJA JA ESIKUVA
Erkki Koskenniemi, SLEY
--------------------------------------------------------------------------------
Monet ihmiset puhuvat Jeesuksesta, mutta eivät tahdo kuitenkaan olla varsinaisesti uskovia, ehkä etsiviä. He tietävät hyvin, että Jeesuksen opetus on viisasta ja oikeaa ja että olisi hyvä, jos kaikki opettaisivat ja eläisivät niin kuin hän eli ja opetti. Ehkä he tuntevat kovastikin alamittaisuutta muiden edessä. Mutta mistä heillä oikein klikkaa? H eivät ole ymmärtäneet, Jeesus merkitsee meille kahta asiaa, nimittäin a) lahjaa ja b) esikuvaa. Jos tätä ei olla löydetty, ollaan pahasti eksyksissä.
Siis:
Kun sanotaan, että Jeesus on meille lahja, tarkoitetaan tätä: Hän on ottanut pois minun syntini ja tehnyt minusta Jumalan lapsen. Vaikka en ollenkaan sitä ansaitse, saan olla synnitön ja puhdas, kun Jeesus on ottanut Golgatan ristillä pahat tekoni pois. Lisäksi hän kulkee vierelläni elämäni jokaisena päivänä eikä väsy hoitamasta, nostamasta ja antamasta anteeksi. Tätä lahjaa ihailen kastemaljan äärellä, Herran pöydässä, rippiä käyttäessäni ja avatessani Jumalan sanan. Minulta ei vaadita mitään: minä olen saamassa Jumalalta paljon.
Kun sanotaan, että Jeesus on meille esikuva, tarkoitetaan tätä: Tullessaan Jumalan kirkkaudesta tähän saastaiseen maailmaan antamaan henkensä meidän edestämme, Jeesus antoi mallin jokaiselle seuraajalleen. Koska Jeesus ei pitänyt omaa henkeään minkään arvoisena pelastaessaan minut, minäkin ymmärrän, että tehtäväni on jättää tärkeily ja rakastaa lähimmäisiäni. Tämä rakkaus ei ole pelkkä aate, vaan se ottaa jatkuvasti mallia ristin Jeesuksesta, joka uhrasi kaiken syntisten ihmisten takia ja vielä ristillä rukoili kiduttajiensa puolesta. Olen saanut niin paljon anteeksi, että minulla ei ole oikeutta pitää vihaa kenenkään kanssa eikä katsoa ketään alaspäin. "Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä."
Näin siis Jeesus on sekä lahja että esikuva. Moni ihminen tahtoo kyllä pitää Jeesusta esikuvanaan. Siitä ei ole kuitenkaan mitään hyötyä, jos hän ei ole ymmärtänyt, että Jeesus on meille ennen muuta lahja. Suuren esikuvan äärellä ovat olleet ymmällään lukemattomat ihmiset, mm. omien sanojensa mukaan myös presidenttimme. Esikuvaa voivat ylistää buddalaiset, ja ylistävätkin, mutta eivät ole silti löytäneet todellista Jeesusta. Jeesuksen persoona on meille niin kauan arvoitus, kun Pyhä Henki saa kirkastaa hänet meille lahjaksi. Sen jälkeen hänestä tulee itsestään meille myös esikuva.
Siis: Jeesus on meille ensiksi lahja ja sitten esikuva. Jos häntä pidetään pelkkänä esikuvana, ei olla ymmärretty todellista Jeesusta ollenkaan eikä itse asiassa olla edes kristittyjä. Olen kristitty, Kristuksen mukaan ristitty, koska Kristus teki minusta kristityn, Jumalan oman. Ja koko loppu elämäni on kiehtovaa haastetta ottaa oppia suuresta esikuvastani.
TapskaRoi sanoi asian hyvin ja melkoisen tyhjentävästi. Elämme tässä ajassa ja siis eläkäämme sitä täysillä nauttien joka hetkestä, mutta ei tietenkään synnissä. Kyllä ihmiset näkevät uskovaisen erottuvan joukosta ja tulevat kyselemään. Silloin on avointa keskustella puolin ja toisin. Ei tarvitse niuhottaa, sillä usko on lepoa Herrassa!