Eilen illalla aloin kuulla keittiöstäni outoa ääntä. Ja nämä äänet eivät olleet päässäni, vaan keittiössä.
Ensin kuulin kuin pari aterinta, esim. veitsi ja lusikka olisi pudonnut lattialle. En reagoinut siihen, vaikkakin ihmettelin mikä ne yhtäkkiä olisi pudottanut. Mietin, että eikai minulla mitään tuollaisia ollutkaan pöydällä... Jonkin ajan kuluttua kuulin kuin joitain isompia astioita olisi pudonnut lattialle. Nyt menin katsomaan: ei mitään. Avasin tiskikaapin, kurkistin kaappeihin, jopa jääkaappiin ja pakastimeen: ei mitään. Olen tarkastanut muutkin huoneet.
Menin bunkkaan, aikeena ryhtyä nukkumaan kun kuulin keittiöstä kuin pinkka esim. lehtiä olisi valunut kahisten lattialle. Keittiössäni ei ole lehtiä. Ajattelin: se on jokin eläin. Lintu lentänyt avoimesta ikkunasta ja jäänyt loukkuun? Kurkin varovasti kaapit, myös roska-astiat. En löytänyt mitään.
Sitten alkoi hirvittää. Jos asuntoon on päässyt toisesta asunnosta vaikka lemmikkikäärme! Missään ei näkynyt käärmeitä.
Jätin keittiöön valot palamaan, joskaan aidot kummitukset eivät välttämättä valoa pelkää, mutta saattavat pelätä. Ajattelin, että yritän nyt kuitenkin nukkua. Kuulin vielä uudestaan jonkin kovan äänen. No, valvomiseksihan tämä meni.
Olen kyllä elämäni aikana törmännyt lukuisiin kummitusilmiöihin ja kelasinkin heti mikä olisi voinut yhtäkkiä aikaansaada mahd. kummistusilmiön, jos tästä olisi kyse. Joitain teorioita on, muttei faktaa.
Katsotaan, kuinka asia kehittyy. Jos ei mitään kolinoita ja kahinoita enää kuulu, en kyllä keksi, miksi niitä viime yönä kuului, sillä äänet olivat todelliset, eivät mielikuvitustani. Mielestäni ne eivät tulleet toisesta asunnosta.
Olen joskus aiemminkin, ihan muualla, törmännyt vastaaviin "putoavien astioiden" ääniin ynnä kahinoihin, mutten näin voimakkaisiin. Tuolloiselle ilmiölle löysin selityksen, mutta tämä oli nyt uutta.
Mikäli piakkoin löydän jostain esim. haisevan, kuolleen linnun raadon, siinä olisi nk. luonnollinen selitys näille äänille.
Ensin kuulin kuin pari aterinta, esim. veitsi ja lusikka olisi pudonnut lattialle. En reagoinut siihen, vaikkakin ihmettelin mikä ne yhtäkkiä olisi pudottanut. Mietin, että eikai minulla mitään tuollaisia ollutkaan pöydällä... Jonkin ajan kuluttua kuulin kuin joitain isompia astioita olisi pudonnut lattialle. Nyt menin katsomaan: ei mitään. Avasin tiskikaapin, kurkistin kaappeihin, jopa jääkaappiin ja pakastimeen: ei mitään. Olen tarkastanut muutkin huoneet.
Menin bunkkaan, aikeena ryhtyä nukkumaan kun kuulin keittiöstä kuin pinkka esim. lehtiä olisi valunut kahisten lattialle. Keittiössäni ei ole lehtiä. Ajattelin: se on jokin eläin. Lintu lentänyt avoimesta ikkunasta ja jäänyt loukkuun? Kurkin varovasti kaapit, myös roska-astiat. En löytänyt mitään.
Sitten alkoi hirvittää. Jos asuntoon on päässyt toisesta asunnosta vaikka lemmikkikäärme! Missään ei näkynyt käärmeitä.
Jätin keittiöön valot palamaan, joskaan aidot kummitukset eivät välttämättä valoa pelkää, mutta saattavat pelätä. Ajattelin, että yritän nyt kuitenkin nukkua. Kuulin vielä uudestaan jonkin kovan äänen. No, valvomiseksihan tämä meni.
Olen kyllä elämäni aikana törmännyt lukuisiin kummitusilmiöihin ja kelasinkin heti mikä olisi voinut yhtäkkiä aikaansaada mahd. kummistusilmiön, jos tästä olisi kyse. Joitain teorioita on, muttei faktaa.
Katsotaan, kuinka asia kehittyy. Jos ei mitään kolinoita ja kahinoita enää kuulu, en kyllä keksi, miksi niitä viime yönä kuului, sillä äänet olivat todelliset, eivät mielikuvitustani. Mielestäni ne eivät tulleet toisesta asunnosta.
Olen joskus aiemminkin, ihan muualla, törmännyt vastaaviin "putoavien astioiden" ääniin ynnä kahinoihin, mutten näin voimakkaisiin. Tuolloiselle ilmiölle löysin selityksen, mutta tämä oli nyt uutta.
Mikäli piakkoin löydän jostain esim. haisevan, kuolleen linnun raadon, siinä olisi nk. luonnollinen selitys näille äänille.
Vastaukset 141
Vanhimmat
Ei tarvitse pelätä, jos mitään ei näkynyt esim elukoita tai ihmisiä. Anna äänien kuulua ja nuku menemään.
Minullakin kokemusta huonekalujen siirtymisestä esim pöydän itsestään liikkeelle lähtemisestä, mutta ei siinä sen kummempaa tapahdu.
Lue Isä meidän rukous ja nuku jos vastaavia ääniä tms kuuluu. Oo niinkuin niitä ei olisikaan.
Usein äänille on kuitenkin luonnollinen selitys.
Näin toiminkin. Ajattelin, etten anna niiden häiritä. Mutta häiritsi se kuitenkin, koska aloin pohtia syytä.
Jos mitään jatkoa ei tule, sitten päätän, että oli mikä oli, se loppui...
Rapussamme asuu nyt jopa kolmekin nk. levotonta perhettä. Yhdessä on viime viikkoina nuori poika alkanut karjumaan ja kiroilemaan...
Tässä yksi teoreettinen arvaus...
Eniten minua mietityttäisi tosiaan jos jokin lemmikkieläin on tullut jotain kautta asuntoon.
Kerrostaloissa etenkin ääniä kuuluu ja kaikuu...
Äitini kerrostalo asunnossa joskus yöpyessäni on keskellä yötä pöytäkin liikkunut puoli metriä 😨 ihan pääni vieressä yms
Mutta ajattelin että siinäpähän menköön ja uhastakin nukuin menemään.
Ei siinä sen kummempaa tapahdu. Tiedä aina näitä maapallon liikkeitä ja tärinöitä mannerlaattoineen jne että saavat huonekalutkin siirtymään.
Kerran äitini luona oli yön aikana nylon sukkahousutki kierretty monelle solmulle suihkun ympärille, äimisteltiin aamulla sitähi 😂 että jo on ollu jollain mielihuvitusta taas.
Olin kerran kaverini kanssa vierailulla kun kesken kaiken seinäamppeli loikkasi ja putosi lattialle. Asunnonhaltija sanoi: "Se tekee tuota joskus."
Tutkin kiinnityksen ja ei se siitä kyllä pudonnut vaan hyppäsi. Tuolla miehellä oli alivuokralaisena joku varsin outo tyyppi.
Olen minä pahempiakin kokenut.
Mutta en kyllä nukkuisi jos yöpöytä vierellä metkuilisi ja sukkahousut tekisivät itsekseen solmuja...
Se oli sellainen pikkupöytä jonka päällä oli korkeahko Jeesus patsas. Yhtäkkiä lähti jurruuttammaa seinänvierestä keskilattiaa kohi 😂
Ajattelin että minkäs tuolle mahtaa. Nukahdin eikä mitään sen kummempaa tapahtunut. Oon myös nähny kaapinoven aukeavan itsestään ja taulujen lentelevän.
Ei siinä tapahdu sen kummempaa. Liekkö jollain maapallon magnetismilla tms osuutta asiaan ja mannerlaattojen liikkumisella, ilmanpaineilla yms...
Ateisti siskoni oli nähnyt kuolleen tätimme äitini luona istumassa olkkarissa., eikä koskaan ennen ole nähnyt tai kuullut mitään outouksia. Hän ei edes usko henki maailmaan. Laitoimme migreeni taipumuksen piikkiin tuon hänen kokemuksensa. Mistä noista aivoistakaan tietää..
Pelätä ei tarvitse, mitään sen kummempaa tai pahempaa ei tapahdu.
Olet ollut räyhähenkien koeteltavana.
Niinpä. Sekä minä itse että myös Sammaatietä.
Mikäli nk. luonnollista syytä ei kohdallani löydy, mutta etenkin Samaatien kokemukset, kyse on ilm. poltergeistista. Mistä syystä tällainen räyhähenki ilmaantuu, sitä yritin jo viime yönä miettiä. Kävin eilen äänestämässä, kaupassa, kahvilassa jne, taksitolpalla minua jututti muuan humalainen mies...
Veikkaan kylläkin naapureita. Itse en ole tehnyt mitään sellaista tavallisuudesta poikkeavaa, että voisin päätellä poltergeistin yhtäkkiä aiheutuvan itsestäni, sehän mahdollisuus olisi myös aina olemassa.
Samaatien äidin koti tulisi kyllä siunata, pyytää pappi tai saarnamies paikalle, sillä tuo (lentelevät taulut) on jo vakavampaa. Mannerlaatta ei niitä lennätä.
Räyhähenkiä ei oo olemassa.
Siellä pidetään jo nyt viikoittain hengellisiä kokouksia siis äitini luona. Ei mitään hätää. Mitään pahempaa ei oo sattunut mitä nyt vaan huonekalut saattaa liikkua. Lattiakin voi olla vino kun on vanha talo yms..
Kyllä on
On. On niitä. Tai mitä sitten nimiltään ovatkin. Ja monenlaisia muitakin.
Jos se on kuin varas yön pimeinä tunteina paluun tehnyt jeesus.
Laita syötiksi pala vehäleipää ja viiniä lasiin sekä riistakamera valvomaan.
Tämä on hieno asia. Näin ulkopuolisen on vaikea sanoa asiasta varmaa. Talon historia voisi antaa viitteitä.
Ja sitten se kuollut täti olkkarissa... Hän ehdottomasti ei kuulu olohuoneeseenne. Hänen kuuluu kristillisesti maata arkussaan eikä lähteä sieltä jaloittelemaan.
Tämmöse räyhähe gen tunnistan kyllä 😂
Räyhäävän ihimise 😂
Aloittaja..älä pelkää.
Ei ollut olkkarissani vaan yli 100 km päässä äitini olkkarissa jossa olin yötä.
Täällä minun huushollissani on hilijaista kuin huopikastehtaalla, ei lentele, eikä huhuile.oikein ihanan rauhallinen paikka.
Äitilylässä on sitten jotain jännää.
Tjuu, ymmärsin kyllä, että kyse oli äitisi asunnosta. Tuollainen voimakas poltergeist on kyllä inhottavaa ja ainakin itseäni pelottavaa. Ja kun niissä äänissä ei ole mitään tolkkua.
Eräässäkin kyläpaikassa kun laskeuduin yöpuulle, aloin kuulla tyynyn sisältä puhetta. Ponkaisin istumaan ja sytytin valot! Sitten kun ajattelin, että höh, taidan kuvitella ja sammutin valot niin alkoi sama uudestaan. Eri henkilöiden keskustelunääniä joista en saanut selvää, sitten kuin laatikollinen metalli-aterimia olisi heitetty lattialle, sitten kahina korvan juuressa, kuin jokin vanha silkkihame joka kahisee, jokin muu ääni vielä samaten. Tämä äänikuvio toistui monta kertaa. Sytytin valot ja mietin. Lopulta tuntui kuin pimeässä maaten pääni ympärillä olisi tanssinut lauma pieniä, valkoisia lakanahaamuja, nauraen ja ilkkuen kasvojeni edessä ja soittaen joitain pieniä kelloja.
Onko tuossa jotain järkeä? Tämä toistui useana yönä kun yritin alkaa nukkumaan. Olin tuolloin juuri tullut leikkauksesta joten kuntoni oli matalalla, tämä on huomautettava. En usko kuulleeni harhoja vaan olleeni erityisen herkistynyt havaitsemaan ympäröivää, näkymätöntä maailmaa.
Kenties sinuun meni demoni maatessasi vaihetuspöydällä, ei kun leikkauspöyvällä
Ei ole, ei mitään jännää. Ihan normaalisti siellä ollaan ja eletään, rauhassa.
Aikoinaan kotonani kyllä näin pari kertaa pahan hengen, siitähi oon tänne joskus kirijoittanu.
Viereisessä kamarissa pelasivat piritismiä, enkä tiennyt siittä. Niin sinne minun huoneeseeni ilmestyi se musta öttiäinen. Ensin en uskonut mitä näin, noin puolen metrin päästä minusta...tuijotin ja tuijotin kuin en olisi ymmärtänyt näkemääni. Tuntui kuin minua tutkittaisiin uteliaana. Olin tuolloin uskossa, muu perhe ei.
Kun näkemäni meni tajuntaani, huusin ja lujaa sekä peitin kasvoni käsilläni. Äitini juoksi katsomaan huoneeseeni. Selvisi että viereisessä huoneessa pelattiin spiritismiä.
Saman öttiäisen näin seuraavana yönä avonaisen huoneen ovella. Rukoilin hikipäässä Jeesusta ja se hävisi noin 10 minuutin aikana. Tuon ajan rukoilla sopersin..nukahdin kyllä sitten ja unohdin koko asian vuosiksi.
Ehkä tuosta johtuen näin nyt aikuisena unen muutama vuosi sitten. Unessani minulle annettiin miekka, hyvin painava ja kiiltävä. Kaksin käsin pidin sitä edessäni. Miekka oli kuulemma pahoja henkiä vastaan. Yritin huitaista ilmaa miekalla ja sanoa Jeesuksen nimessä paha pois, mutta pelkäsin hirvittävästi pahojen henkien hyökkäävän.
Silloin minulle sanottiin ettei sinun voimalla vaan Jeesuksen voimassa, että sinä olet vain väli kapoale, ole rohkea.
Nostin miekan ja siittä lensi kuin tulisia hiiliä, valonjuova ilmaan...sanoin että Jeesuksen nimessä paha pois tehden miekalla ristin ilmaan, tuolloin ilmaan jäi ikäänkuin hetkeksi tulen palava kytevä risti joka pikku hiljaa hiipui. Miekassa oli valtava voima.
Heilutin sitä ilmassa ajaen pahoja henkiä pois Jeesuksen nimessä. Miekanpää hohti valoa ja sitä ei jaksanut kantaa itse vaan ainoastaan Jeesuksen voimasta.
Hallelujjaa Hallelujjaa!! Näin sitä annetaan täysi taisteluvarustus tykötarpeineen.
Minuun ei mennyt demonia. Ne eivät tule ja mene ihmiseen. Pikemminkin luulen, ettei tyynyn edellisellä käyttäjällä ollut nk. kaikki vintin matot oikosenaan.
Heikkokuntoisena olin altis aistimaan tällaisia. Muutoinkin olen herkkä aistimaan tällaisia asioita. Onko sitten henk.koht. herkkyyttä vai henkien erottamisen armolahjaa mutta aistin kyllä nopeasti jos esim. jossain lymyilee näkymätön veijari, yrittäen sulautua seinätapettiin.
Ne ei ole kivoja tuntemuksia. Kerran aloin ajatuksissani tuijottaa yhtä miestä jonka perässä havaitsin jolkottavan näkymättömän seuralaisen ja eikös siinä ollut iso kummajainen loikannutkin suoraan eteeni minua puolen metrin päästä tapittamaan. Järkytyin pahan kerran. Ymmärsin vihjeen ja lopetin tuon miehen ihmettelyn. Hänellä itsellä ei välttämättä ollut hajuakaan asiasta. Tai sitten oli. En tiedä.
Jopas oli! 😶
No, nyt selvisi samalla syy äitisi kodin poltergeistiin: spiritismillä houkutellut henget. Ne eivät kerran tultuaan lähdekään yhtä kohteliaasti pois, kuin tullessaan yrittivät esittää.
Ei se demoninkaan meneminen nukutuksessa mahdottomuus ole. Derek Prince kertoi joskus tämmöistäkin tapahtuneen. Itse olin kakarana leikattavana, ja sain ihanan eetterinukutuksen. Seuraavat vuodet näin jatkuvasti perkeleellistä unta. Kuin suoraan kauhuelokuvista. Silloin todella pelkäsin mennä nukkumaan.
Eipä noista tiedä..aivot voi reagoida nukutuslääkkeisiinkin ja leikkaukseen.
Hyvä että meni ohi...
Kaikkea voi kuulla ja nähdä.
Poikani pienenä näki enkelin selkäni takana 😄
Oliko joku 7-8 vuotias.
Kysyi että mikä tuo oli joka oli sinun selkäsi takana äsken..kun kyselin niin kuulemma valkoisen hohtava ja oli hymyillyt.Hiuksetkin valkoiset siis kokonaan valkoinen ja kun kysyin että kävelikö se pois niin poika vastas että se ei kävellyt vaan liukui..
Oli hetken seisonut hymyillen takanani ja katsellut minua ja sitten liukunut pois. Onneksi poikaa ei pelottanut, oli vain ihmeissään tuijottanut. Huomasin tuijotuksensa ja ihmettelin mitä hän tuijottaa suu auki 😃
Ehkä se oli enkeli ehkä ei...mistä noista tietää.
Mikä se sitten oli, jos ei enkeli lenteli?
Mutta mikä oli erikoista unessani, en vielä tuolloin lukenut raamattua., joten en tiennyt raamatussa kirjoitettavan miekasta.
Myöhemmin ymmärsin, että miekka on Jumalan sana, kun aloitin raamatun lukemisen.
Meillä on hyvä ja huolehtiva Jumala. Ei ole mitään hätää eikä tarvitse pelätä. Meillä on puolustaja Pyhä Henki ja Jeesus joka on koko ajan rinnallamme.
Roska silmässä.
Sehän aiheuttaa ainoastaan kyynelehtimistä, tuskin enkelinäkyjä
Se taisi olla umpisuolen eli -lisäkkeen poistoleikkaus n. 10 vuotta sitten, luulen. Pääsin pöydälle lähes viime hetkellä.
Luulin pahaksi ummetukseksi kun koko vatsan aluetta särki monta päivää. Sitten kun aamulla kuume nousi hurjaa vauhtia, n. tunnissa yli 39 asteeseen, tajusin hypätä taksiin ja mennä terv.asemalle, sieltä taksilla sairaalaan.
Muistan kun minua seuraavana yönä vietiin sängyllä ultraääneen, yksin hämäriä keskussairaalan käytäviä, sängyn kitistessä ja natistessa, aloin itkeä ihan katkeruudesta Jumalaa kohtaan, että tämäkin vielä! Mitä vielä? Onko vielä paikkaa kropassani jota ei ole leikattu? Antaisit minun jo kuolla! Tai, älä anna, mutta mitä ihmettä sinä oikein ajattelet!?
No, eihän leikkaukseni tähänkään päättyneet ja uuttakin on taas pian tulossa... uskoisin.
Leikkauspöytä on eräitten kohtalo. Itseäni leikeltiin tietääkseni viisi kertaa ennen kouluikää. Muistan niistä useimmat, aina järkyttävinä kokemuksina. Sittemmin olen päässyt vähällä.
No höh, voi että!! Toisilla on noita kremppoja ja leikkauksia vaikka muille jakaa. Miten mieli, oletko saanut pitää levollisen mielen kaikista rankoista kokemuksistasi huolimatta?
Minulta leikkattiin umppari 15 v. Sama muistikuva, että kärräsivät maan alla olevaa käytävää pitkin minua aamuvarhaisella. Ouksissa kun on noita maanalaisia käytäviä.
Pukkaavat hoiturit puhuivat kuin viileää siellä oli ja kalseaa ja minä hihittelin esilääkehuppelissa koko matkan.
Nykyään on tosiaan tuo esilääkitys. Niin ihania pillereitä antavat, että naurattaa vaan, vaikka olisi pää pölkyllä.
Kun olin yöllä potilashuoneessa tuli nuori pojankloppi - lääkäri! - katsomaan minua. Kun hälle piti näyttää vatsan aluetta, hän alkoi nauraa ja osoitti sormellaan kaikkia leikkausarpiani, pieniä ja isoja: "Mitä nuo ovat?!" Luettelin.
Kun minua kuljetettiin läpi maanalaisten käytävien, en ollut vielä esilääkityksessä enkä laulanut Kulkurin valssia, vaan kaikkeen pahaan lopen kyllästynyt, katalan maailmankaikkeuden erittäin kärsivä uhri.
Ei siihenkään aikaan kun 60 70 lukujen vaihteessa minua leikeltiin, ollut mitään esilääkityksiä, eikä myöskään jälkiterapioita. Ihan sai pieni ihminen kärvistellä yksin pelkojensa, ja kipujensa kanssa.
Kun minulta kakruna leikattiin kitarisat / nielurisat, sain naamalleni kuvun, jossa eetteriä. Muistan kun alkoivat leikellä ja yritin äännellä, mutta he vaan operoivat. Yhtäkkiä joku hoitaja sanoi vihaisena - minulle! - : "Sehän on hereillä!" Sain lisää eetteriä naamalleni. Luullakseni minut tuolloin leikattiin Tilkan sotilassairaalassa.
Varmasti kauheita kokemuksia olleet tuollaiset mitä teillä on olleet.
Sukulaiseni kertoi myös umpparileikkaus kokemuksestaan, että tunsi sen järkyttävän kivun muttei pystynyt liikkumaan tai puhumaan. Meinas että taju kyllä karkas sitte jossain välissä, epäili että kivusta johtuen. Hänelle jäi tuosta leikkauskammo / nukutuskammo.
Rankkoja kokemuksia tuollaiset.
Konilääkettä se eeteri olikin. Sotilaskäyttöön tarkoitettu. Muistan vieläkin sen tukehtumisen tunteen, ja hirvittävän löyhkän. Lopulta teki mieli antaa pikku kätösin turpiin jokaiselle läsnäolevalle. Lopulta kuin Linnanmäen vekottimessa olisi ollunna. Ympäri mentiin ja lujjaa. Mikä tunne siinä syntyikään, kun heräsin, jos tonttu sais tietää tään. Se oksetuksen ja pahoinvoinnin määrä.
No huh...lapsille kauhunpaikka tuollainen. Tukehtumisen tunne on varmasti ihan kamalaa. Ei ihme jos jää pelkoja. Vanhoissa aineissa noita sivuoireita enemmän. Raukat lapset !
Nukutusaine tekee minullekkin tuon karuselli huimauksen tosin ihan hetkellisen ennenkuin lähtee taju. Ensin tuntuu että naama levenee 😃 sitten lähtee pyörimään ja sit taju menee. Kaikki tapahtuu tosin nopeasti. Ei ehdi miettiä..
Viimeisimmät leikkaukset on mennyt minulla oikein mukavasti. Nykyiset narkoosit on todella mahtavia kokemuksia. Puolen tunnin unet tuntuu kuin kunnon yöunilta. Syvä uni. Viimeinen leikkaus oli kikkelileikkaus.
Selkäydinpuudutus on kyllä kätevä.
Hymyilet ystävällisesti hoitajalle ja yhtäkkiä taju kankaalla.
Heräsin polvileikkauksessani siihen kun kuulin niittauskoneen naputuksen. Tietoisuus siitä, mitä polvelleni juuri tehtiin oli inha, mutta ei sattunut. Muist. n. 35 niittiä vas.polveeni.
"Jokos se on ohi? Kuanko meni? Päälle pari tuntia? Ajatella...." Ja sitten heräämöön.
Hyvä että poistivat sen.
Varmasti nykyajan aineet on aivan erillaisia kuten monet muutkin hota pulverit.
Miten siinä taju meni? Ei minulla ole tajua vienyt puudutus.
Selkäydinpuudutus. Kyllä minulle on aina sanottu, että kohta sinua alkaa nukuttaa. Kyseessä ei ole samanlainen tajuttomuus kuin nukutuksessa, mutta lääkitys väsyttää.
Se on ihan mukavaa, ei tarvitse kuunnella kaikenlaista luun sahaamista ja lääkäreiden välistä keskustelua...
Jos sinulla on ollut pienempi leikkaus? Nämä tekonivel-leikkaukset, kun koko polvi on kakkana, ovat aika isoja leikkauksia.
Poistivat, minkä? 😶
Ennemminkin seuraavat tajunnan tasoa ja verenpaineen mahdollista laskua...
Ei ole kokemusta puudutuksien aikaisesta tajuttomuudesta.
Isoja leikkauksia ollut sinulla ja toipuminen vie vielä oman aikansa. Miten olet kuntoutunut ?
Kikkelin niinkuin Herätkää kirjoitti. Toivottavasti helpottaa / vähentää pervoilua.
Eilen tein sen sankariteon, että lähdin äänestämään täysin ilman keppejä eli kyynärsauvoja. Pystyn jo kävelemään portaissakin normaalisti (rauhallisesti), eli kumpikin jalka vuorotellen portaille. Vielä vuoden alussa vedin itseäni käsivoimin kaiteesta pitäen kerroksiin. Nyt 2,5 kuukautta leikkauksesta.
Aionkin alentaa elintasoani luopumalla ruuan kotiinkuljetuksista kun selvästikin pystyn jo kävelemään ja menemään bussilla asioille! Eilen kylläkin kuljin vielä taksilla.
Hyvillä ilmoilla alan harjoittaa jalkojen lihaskuntoa, sillä nehän ovat varsin heikot ja hoipun vielä kuin ankka takapuoli pystyssä. Tasapainossa on opettelemista, ilman kepakkoja. 🙂 N. 10 vuotta on mulla ollut kyynärsauvat.
Taistelija! Entä kivut?
Tarkkaan ottaen kikkelinahkan. Toisin sanoen lääketieteellinen operaatio. Ympärileikkaus.
Kipuja ei juurikaan ole, paitsi ehkä illalla kun nilkka ja polven ympäristö on turvoksissa. Silloin nostan jalan ylös. Tarvittaessa otan Panadol 1gr. On kovempiakin lääkkeitä, mutten ole enää tarvinnut.
Tietynlaista, pientä kipua on, muttei sellaista, että pitäisi ottaa särkylääke. Itse polvinivelet kantaa. Niissähän on nyt molemmissa, kun toissajoulun aikaan laitettiin oikea polvi. Tämän oikean polven paraneminen on ollut hidasta, ottanutkin yli vuoden.
Kerran pamautin vas. jalkani vahingossa sängynlaitaa vasten, se sattui lujasti, huusin kivusta, kun nivel tietysti hiukan heilahti sääriluuta vasten.
Vähällä lääkityksellä pärjäät, hyvä! Kertoo, ettei ole kovia kipuja ilmeisesti, jotka kokonaisvaltaisesti hallitsisi elämääsi.
Mutta varmasti vaatinut sitkeyttä ja työtä päästä tuohon tilanteeseen missä nyt olet liikuntakyvyn suhteen.
SIis tarkoitin että ei ole enää kipuja niinkuin aikaisemmin.
Ne resut nivelet on kivuliaita.
Se on se jolla on avain sun kämppään, huoltoyhtiöissä on töissä rikollisia, jotka luovuttaa avaimet eteenpäin. Yksityisistä vuokranantajista ei ole aina takeita. Et ”nähnyt” - tämä johtuu järkytyksestä. Kummitusjutut perustuvat juuri tähän.
Poltergeist on todellinen ilmiö, jota esiintyy tietyin paikoin. Seuraa myös eräitten ihmisten kintereillä. Jostain syystä. Ne voi olla rauhattomia kuolleita, tai sitten asunnossa vaikuttava vanhoja tapahtumia, joista on jäänyt jälki. Tapahtumat ovat todellisia, ja myös todistetusti tapahtuvia. Olen niitä itsekin kokenut, ja niissä ei sinällään ole mitään kammottavaa. Pikemminkin niin, että vai niin, tämmöinen tapahtuma tällä kertaa.
Raamattu ei tue kuolleiden kummittelua. Kuolleet eivät kulje täällä.
Kyllä kulkevat. Sen vuoksi Raamatussa kielletään ottamasta yhteyttä vainajahenkiin.
Eikä kulje! Jos yrität ottaa yhteyttä vainajahenkiin niin ne eivät ole kuolleita ihimisiä vaan muita henkiä, pahoja henkiä jotka tekeytyvät kuolleiksi ihmisiksi.
Hmmm... Ihan pieni teoreettinen mahdollisuus olisi, että kyseessä olisi joku äskettäin kuollut lähiomaiseni. Mutta silloin tuollaiselle kahahtelulle täytyisi olla jokin syy, ehkä jokin varoitus. En kylläkään usko tähän. He ovat autuaasti Herransa tykönä, oletan.
Uskon enemmänkin rappukäytävässä asuviin lihallisempiin räyhähenkiin. Täällä, tietyssä, samassa asunnossa on ennenkin ollut levotonta.
Niin tai näin. Niitä on. Teoriassa on mahdollista, että oikea vainaja kävisi kummittelemassa. Todennäköisesti kysymys on kuitenkin vainajaksi tekeytyvä demoni. Sinällään yhdentekevää, vaikka ilmiö onkin todellinen. Heiltä ei pidä kysyä neuvoja, eikä heihin ole mitään syytä ottaa yhteyttä muutoinkaan.
Poltergeist liittyy usein asuntoon ja siellä vietettyyn elämään. Joku tapahtuma on jättänyt jäljen, joka on jäänyt.
Tuokin mahdollisuus on olemassa. Vaikea tietää varmuudella.
Mutta jos jossain asunnossa sen ed. asukkaan kuoltua liikkuu henki, aika helppo olisi päätellä kyseessä olevan tuo vainaja. Itselläni on tällaisesta aika kammottavakin kokemus.
Eräs toinen kokemus: on muuan nk. museotalo, ent. taiteilija-asunto. Olin jo kerran kokenut siellä "tuntemuksia", katsoin kohti vintin ovea ja sanoin: "Sinä tulet sieltä..." Sitten, parvekkeella istuen tunsin kuin joku pelästynyt sielu olisi varovaisesti kurkistellut minua sen oven raosta.
Kerran istahdin sen pihamaalle lepuuttamaan kinttujani. Yhtäkkiä alkoi kuin satojen salamavalojen välke talon yläkerrassa. Kello oli noin 14 iltapäivällä, aurinko paistoi. Eri kokoisia, hopeaisia valoja, räiskis-räiskis-räiskis! Tätä kesti ainakin kymmenen minuuttia. Alas ovensuuhun tuli talonmies. Menin puhuttelemaan ja sanoin varovasti: "Onko teillä sähkölampuissa jotain vikaa...?" vaikka tiesin kyllä, ettei siitä ollut kysymys. Hän katsoi minua ja sanoi jännästi: "Yöllä se näyttää vieläkin hurjemmalta."
En mennyt yöllä katsomaan. Ja siihen museoon en tuon jälkeen ole enää jalallani astunut.
Joskus asuin asunnossa jossa oli ennen asunut sittemmin kuollut pariskunta. Usein makuuhuoneessa tapahtui merkillisiä asioita. Usein näin erikoisia unia. Eräs merkillinen kokemus oli, kun heräsin yöllä siihen, että joku selvästi istui pääni viereen, niskan taakse. Käännyin katsomaan, mutta ei siellä mitään näkynyt. Ei ollu painaumaa patjassa, eikä muutakaan, joten jatkoin unosiani.
Tykkäsitkö asunnosta tai oliko ahdas pimeä yms loukko?
Tuokin voi vaikuttaa uniin.
Ei ollu kuin avara, ja valoisa, mutta yölliset tapahtumat oli ennen kokemattomia.
Hyvä ettet enää siellä asu niin saat yörauhan. Yöuni on hyvin tärkeää ihmiselle.
Kaikille ei sovi korvatulpatkaan.
On minullakin yksi hankala paikka jossa en mielelläni nuku..
Kotonani en näe juurikaan unia, painajaiset ovat tosi harvinaisia, mutta tuossa paikassa näen just tuollaisia pahahenki unia 😣
Milloin yritti kuristaa minua jos en kiellä Jeesusta yms
Ja kerrankin hähätteli, että aukaiseppa silmäsi niin vaatekaappisi ovi on auki ja kun aukaisen silmäni unestani, on vaatekaapin ovi auki..
Ärsyttävää kun ei pysty nukkumaan. Tuo on ainoa paikka jossa on niin ahdistava tunnelma ja paikka että tulee uniin ilmeten tuollain ilmeisesti sen paikan ilmapiiri.
Sinunkin on sitten myöntäminen, että maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Kummastuttaa hämmästyttää pientä kulkijaa.
Kun itse tulin 17-vuotiaana uskoon, kerran tapahtui, että joku henki käveli sänkyni viereen, nosti ilmaan ja heitti lattialle. Sitten alkoi kietoa lakanaa kurkkuni ympärille. Sain tukahdutetusti sanottua / huudettua: "Jeesus! Jeesus, auta!" Henki sanoi: "Mitä? Kuka?" ja irroitti otteensa.
Olipa kokemus sinulla, pelottavaa tuollainen, säikäyttää.
Minun kokemukseni oli vain uni. Näin unta että nukuin siskoni ja äitini lissä ja saatana kuristi minua ja sanoi että nyt kuolet jos et kiellä Jeesusta. Ajattelin että antaa mennä vaan niin oon kohta Jeesuksen luona ja juuri kun olin tukehtumaisillani , kuolemassa ,heräsin. En pelännyt unessa, mutta yöuni häiriintyi.
En lukenut ketjua. Koin nuorena kummittelua. Pahat henget asialla. Jeesuksen nimessä väistyy kun rukoilet ja siunaat kotisi
>>Raamattu ei tue kuolleiden kummittelua. Kuolleet eivät kulje täällä.>>
Jos kuollut haluaa kummitella hän ei kysy lupaa Raamatulta.
Raamatussa lukee ettei kuolleet pääse tänne..nii kertaaa..
No jaa. Jätä lappu pöydälle:
"syö, juo ja lue lehtiä, mutta älä tiputtele lattialle."
Kyllä se siitä.
HELLpyhähengi se siellä kitsissä vaan kolisteli...!
Kuulehan Musti, nyt varo sanojas. PH ei keittiössäni kolistele.
Kävin juuri kurkistamassa, että kuulenko sieltä taas ääniä. Jotain ropinaa. Ulkona ei sada.
HUIII!!!
>>Raamatussa lukee ettei kuolleet pääse tänne..nii kertaaa..>>
USA:ssa onnettomuuskoneesta peräisin olevat osat aiheuttivat sen että kapteeni ilmestyi miehistön jäsenille. Kummittelu loppui kun osat poistettiin.
Aloitus vaikuttaa trollaukselta!
Niin minustakin muutes. Jutskailen silti.
Aloitus ei ole trollausta. Miksi trollaisin? Kerroin eilisiltaisen / öisen kokemukseni. Yksi kovaääninen kolaus voisi mennä sattuman tiliin, muttei (muist.) neljä. Etenkin, kun vastausta kolauksiin ei löydy. Mitään ei ole pudonnut lattialleni ja kaappini ovat ojennuksessa.
Tapoihini ei kuulu valehtelu. Kaikki kirjoittamani, tässäkin ketjussa, perustuvat omiin kokemuksiini, siten kuin olen ne itse ymmärtänyt.
Epäilin heti trollausta, mutta ajattelin että antaa mennä vaan, voihan tää olla oikeakin kokemus. Ja jos on trollaus niin sitten on, ei maailma siihen kaadu.
Minä kuulin eilen aamulla keittiöstä kummaa ruplatusta. Aloin vimmatusti rukoilla ja meditoinkin välillä. Sitten vähän helpotti, kun vaimo kutsui aamiaiselle. Kahvinkeitin piti sitä kummaa ääntä. Kiitos,Jeesus, olit väkevästi läsnä! Pekoniakin oli vaimo paistanut.
Ei se ollut kahvinkeitin, vaan vaimosi naputus siittä kun vietät palstalla aikaa kirjoitellen mitä sattuu.
Ei vaimoni naputa,vaan kannustaa minua. Vaimoa valitessa on oltava tarkkana, ettei tarvitse katua.
Enkä sitäpaitsi kirjoittele mitä sattuu,vaan tarkasti harkiten. Niin olisi syytä muidenkin harkita, koska pääosa kirjoituksista täällä on ihan täyttä paskaa.
No, ainakin oletetusti nukun ensi yön mitä syvintä unta (koska valvoin viime yön). Tiedotan, jos kolahdukset, rapinat ja kahinat jatkuvat.
Nukuin hyvin, eikä outoja keittiöääniä (ainakaan unen läpi) kuulunut.
Tosin, jos kyseessä oli jotain sellaista, aidosti aavemaista, ovat tulevat kolinat ja kahinat vieläkin odotettavissa. Sillä kolistelun aiheuttaja ei varmaankaan ole poistunut vaikutuspiiristään.
Nuku rauhassa sen aavemaisuuden suhteen. Ei siellä aaveet kolistele. Jostain muualta kuuluu, toisesta huoneistosta.
Kiitos lohdutuksesta. Omat öttiäiseni pysyttelivät kuitenkin viime yönä piiloissaan... Tämä Tove Janssonin muumi-runo lohdutti minua paljon nuorempana:
"Kuka lohduttaisi Nyytiä?
Olipa kerran pikku nyyti nyytiäinen,
hän ihan yksin asui taloaan
ja talo oli myöskin yksinäinen.
Siis kaksin kerroin yksin peloissaan
hän sytytteli yöllä lamppujaan
ja ryömi peiton alle vinkumaan
kun kuului hemuleitten tassuttelu tiellä
ja mörkö huusi pitkään pimeässä siellä.
Ja kaikkialla lamput syttyvät ja ovet lukitaan
kun kaikki mönkiäiset lohduttavat toisiaan.
Vaan kuka lohduttaisi nyytiä, vaikka tällä näin:
on yöllä kamalakin kamalampi, päivällä toisin päin. "
Etenkin pahoja kokenut ihminen ymmärtää tämän runon.
"Näkymätön Ninni, oli hänen nimensä.
Niin huomaamaton ja surullinen,
että kukaan ei enää voinut häntä nähdä.
Jos´olet tarkkaavainen,
voit kenties nähdä rusetin
tai jospa pieni tiukukello,
paljastaa sen missä hän piileksii."
Jeesus, on Ninnien ja Nyytien ystävä, aina ja ikuisesti. :)
Ymmärtääkseni Muumissa oleva mörkö on yksinäinen ja naispuolinen mitä muistelen.
Yksinäisyydestä tulee mieleen Kirsi Kunnaksen runo yksinäisestä siilestä.
Mitenhän se meni kun muistaisi.
Oi olen siili, niin hyvä lämmin hellä ja kenelläpä kellä on siihen vastaan sanomista,
Mutta se on surullista..
Ei ihan noin mennyt..ja jatkokin hukassa päässä.
Jotenkin meni että yksinänsä eli ja piikein piikitteli ja piikkikuoren alla sitten itkeskeli...
"Koetapa tulla lähelleni,
pistän sinua pienillä piikeilläni."
Pitäneepä etsiä löytyykö netin ihmeellisestä maailmasta tuota kunnaksen runoa, mistä kirjoitit, ajatus on hyvä.
Tunteellinen siili.
(Kirsi Kunnaksen runo.)
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
Nii. Meitä on tämmöisiäkin, itkeviä siilejä...
"Tunteellinen siili
Oi, sanoi siili,
olen tunteellinen siili,
olen hyvä, kiltti, hellä.
Ja kelläpä, kellä
on vastaansanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
Oi, sanoi siili,
olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta!
Ja se on aivan totta:
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
sitten itkeskeli.
-- Kirsi Kunnas "
*
Oho. Samaan aikaan laitettiin L_S:n kanssa runo...
Muumin mörkö on samanlainen eli häntä ei voi lähestyä. Mörköhän on ihastunut Muumiin.
Pikku Myy taisi pistää piikeillä ja purrakkin 😂?
Kaksin aina kaunihimpi..eipä mitään vaikka tulikin kahdrsti. Kyllähän tuon runon lukee vaikka kahteen kertaan.
Miltähän yksinäisyys tuntuu? Minulla on ollut aina ihmisiä ympärilläni. Mutta onko ihminen lopulta kuitenkin yksin eläen sitä juuri omaa elämäänsä omine ajatuksineen ja tunteineen?
On kahdenlaista yksinäisyyttä. On niitä, joista paljon kerrotaan esimerkiksi... kuinka joku vanhus esimerkiksi elää jossain, eikä kukaan käy kylässä.
Toiset, ehkä tahtomattaan ja siti itsestä käsin, ovat ajautuneet yksinäisyyden kokemukseen. Yksinäisyyden voi ajatella olevan myös mielentila ja sen kokemus, että ei ole ihmisiä, jotka ymmärtäisivät "sinun kokemusmaailmaasi".
Voiko toisen hyväksyä, vaikkei ymmärrä häntä?
Minulla oli nuoruudessani kaveri, jonka tekoja en hyväksynyt ollenkaan. Mutta jokin yhteinen juttu siinä oli, sidos jonka vuoksi olimme ystäviä pikkutytöistä aina teini-ikään saakka. Hän oli melkoinen pahis ja minä motkotin tuosta ja hän motkotti kun minä olin hänen mielestään tekopyhä 😂
Kyllä kait me olimme kamuja 8-20 vuotiaiksi 😂
Jokin yhdistävä juttu voi olla kahdessa ihmisessä, hyvin erillaisessa.
Tietenkin voi hyväksyä vaikka ei ymmärrä.
Miksi te ette enää ole ystäviä?
Kaukokavereita ollaan eli silloin tällöin kysellään kuulumiset..pari kertaa vuodessa.
Muutimme molemmat omita tahoiltamme töiden ja miesten perässä eri paikkakunnille ja arki vei mennessään, siihen se hiipui.
Vaikuttaa etäiseltä? Mutta kait ihmiset niin toimivat usein.
Varmaankin yleistä. Tulee työt ja perhe yms niin kuviot muuttuvat. Kiireinen arki vie mennessään.
Eli siitä jäi vain muistot? ystävyydestä siis.
Ilman ystävyyttä, elämä voisi olla aika "sisällätöntä"...
ehkä sillä ystävälläsi on muita ihmisiä, jotka ovat läsnä elämässä enemmän ja joille hän voi kertoa elämän suruja ja iloja?
Kiva muisto. On minulla tiivis ystävyyssuhde nytkin, yhtä syvä. TaivaanIsä on antanut minulle hänet varmasti saattajaksi matkan varrelle. Monia ystävyyssuhteita muotakin.
Mitä mietit?
Mitä mietin?
Hyvä, että sinulla on ihmisiä, jotka koet tärkeäksi elämässäsi ja joilla on sinulle tärkeä merkitys myös uskossa. Olen iloinen puolestasi.
En halua kirjoittaa hänen asioistaan.
Niin minustakin. Se on suuri kiitosaihe. Ei ollenkaan itsrstäänselvyys.
Mitä fiilis?
Pyysinkö? Et ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitn. :)
Ihan normaali.
Voi olla. Onko ymmärtämättömyyteni jotain uutta 😂
Mitä tarkoitat normaalilla?
Tasapainoinen olotila tai kokemus, että on tasapainossa tunnepuolella itseni kanssa.
Kuulostaa hyvältä ! Ihana ❤
Heräsin yöllä kolmen aikaan kun mielikuvituskoirani Elvis, nuoli poskeani pienellä tanskandogin kielellään ulkoilutarpeensa hädän minulle ilmaistakseen. Siinä sitten herätä kesken syvimmän unen parasta kaveria ulos viemään.
Kauhea myrskytuuli oli ulkona, lunta tuli vaakkassa.
Ilmassa lensi parvessa kissojansa etsiviä noitia, jotka kiss kiss kissittelivät ja kaartelivat ilkikurisesti minun ja Elviksen ympärillä, ja ei ne kyllä mitään koiraihmisiä olleet, nuo punatukkaiset luutuajat.
Pysähtyi siihen kohdalle myös yössä partioinut poliisiautokin minulta kyselemään, että mitä mies täällä yksin yöpaitasillaan lumipyryssä seisoskelee ?
Kodin osoitetta halusivat tietää, mielen senhetkistä tilaa ja onko mahdollisesti kotiavaimet mukana, ettei tarvitse ottaa kyytiin ja valtion hotelliin yöksi itseltään ja muita suojatakseen sulkea.
Otin äkkiä avaimet yöpaitun taskusta näytille ja lähdin Elvistä hihnasta vetäen kotirappua kohden.
Ei ne olleet koiraihmisiä nuo poliisitkaan, vaikka K9 oli autonkylkeen stanssattu...
Tjuu. Tiedän. Olen itsekin aikoinani useasti herännyt vimmattuun oven raapimiseen.
Siinä sitten kylpytakki nopeasti päälle, toppasaappaat jalkaan ja vauhdilla ulos.
Viimeisin tyttökoirani osasi heti juosta kauas puun taakse ja sinne kyykkimään. Ui-ui, kun lumi tuntuu kylmältä, jos liian alas istahtaa! Sama ongelma märkien heinien kanssa, kesällä sadeilmalla! Ui!
Plöröt menivät pensaikkoon. Sitten suora katse silmiini: "valmista!" ja kotiin. Kunnes taas parin tunnin päästä: raaps, raaps, raaps, uhuuu! Uuh! Uuh!
Edellisessä asunnossani oli iso kylppäri, siellä en vieroittanut koiriani sanomalehdistä! Oli helppo sitten kerätä yölliset, tai työaikanani tulleet kökkäreet roskiin. Mutta tässä asunnossani ei isoa kylppäriä ollut ja koirani ilmaisikin minulle selvästi, että tänne, n. kolmen metrin kuutioon, en kyllä pisi enkä kaki!
*
EN oo kyllä luutuuja vaikka olenkin punaverinen 😂
Punatukkaisista on kaikenlaisia uskomuksia ollut kautta aikain.
"Punahiuksiset eivät pääse taivaaseen."
Minä olen semmoin eläinkuiskaaja, koirakuiskaaja niinqu sanotaan.
Koirat rakastavat minua ja minä koiria. Kerran ulkoilualueella tuli muuan tuttu, hyvinkasvatettu pikku coccerspanielineiti minua vastaan. Aloitin sille susitanssin, laulaen intiaanien erään tanssin säveltä ja leijuen kuin kotka kädet levälläni paikoillani.
Voi että se ihastui, se hyppi ilmaan kun lauloin haja-hajja-hajja-hou-jahuu! Semmoinen kesätanssi. 🐶🦅
Monet koirat kadullakin pyrkivät minua tervehtimään.
*
Minun koirani olisi haukkunut ihmeissään.
Yleensä tuollainen käytös aiheuttaa koirissa suojelunhalun omistajaansa kohtaan.
Eikä olis haukkunu! Se olis ensin katsonut silmät pyöreinä mitä täti tekee, sitten oivaltanut: täti on hauva!
Koirahan on kesy susi, Esim. pikku mäyräkoirakin on yhtä paljon susi kuin esim. schaeffer. N. 20 000 vuotta sitten ihminen kesytti suden pentuja, otti niitä hoiviinsa. On olemassa kalliomaalauksia joissa lapsensa menettänyt äiti imettää sudenpentua sylissään. Sama syy on monilla naisilla edelleenkin: koira on lapsen korvike. Miehet taas kasvattivat sutensa / uudeksi lajiksi, mutaatioiden kautta kasvavan koiransa myös metsästyksen avuksi sekä kodin vartijoiksi.
Sinun koirasi olisi ryhtynyt leikkiin ja tanssiessaan "kääntynyt oikeaan, koska susi kääntyi oikeaan". Erään intiaanitanssin kertomus. Usko vaa!
Millainen koira sinulla oli / on?
*
Tuosta on tehty tutkimuskin..miksi koirat pyörivät aina tiettyyn suuntaan tehdessään tarpeensa tai siis ennen sitä.
Lapinkoira.
Tarkemmin lapinporokoira.
Lapinkoira! Ihana koirarotu!
Jos jalkani paranevat, harkitsisinko vielä koiraa? Lapinkoiraa olen joskus ajatellut.
Talossamme eli vanhoiksi kaksi lapparia, tyttöjä molemmat. Suloisia! Kiipesivät aina jalkojani vasten antamaan suukkoja. Suoraan suulle, tietysti!
Omat tyttöni olivat puoliseeffereitä. Vapaasta rakkaudesta syntyneitä.
Koira on kiva kaveri. Saksanpaimenkoirat vaativat vissiin melko paljon liikuntaa? Aktiivisiä koiria.
Hyvällä mallilla jalkojesi parantumisprosessi jos olet hän joka tuolla ylempänä kirjoitti polvileikkauksistaan. Koirahan usein pakottaakin hieman liikkumaan ja lähtemään ulos.
Millaisen koiran laittaisit?
Koira paskoo aina tarkasti oikeaan kompassisuuntaan, pohjois - etelä suunnassa.
No, Lapinkoiran! Juurihan niin kirjoitin. Se on sopivan kokoinen, ei pieni eikä liian iso. Koiraa pitää pystyä halaamaan!
Tietysti joku hassu Kiinan palatsikoirakin voisi olla hauska kaveri.
'
Kirjoititko 😂Iseasiassa minulla on lapinporokoira, ehkä se ei ole yhtä suloinen kuin Lapinkoira ja yhtä halattava.
Hauska kaveri ja halattava.Jospa vielä semmoisen saat lenkkikaveriksesi .
Ai, tämmönen hurtake!
https://www.hankikoira.fi/koirarodut/lapinporokoira
Joo, en ole tajunnut näiden eroa, luullut että eri nimi, samalle rodulle.
Kaikkea oppii.
Tätä villikkoa, hellää pussaajaa olin ajatellut:
https://www.hankikoira.fi/koirarodut/suomenlapinkoira
Pitkäkarvaisen turkinhoito on kyllä vaativaa... Lapin porokoiralla selvästikin lyhyempi turjake ympärillään.
*
Vaikuttaa tuo Lapin porokoira aika isolta, muutoinhan tuossa olisi elävyyttä melkoisestikin ja se on koirissa parasta: älykkyys, seurallisuus, eläväisyys, asiallisuus. Sekä kohtuullinen koko. Sellainen, jonka hädän tullen saa kannettua.
Mulla iso tyttöni astui kerran lasiin, naapurin mies sai kantaa sen verissään autosta Pieneläinklinikalle. Itse en olisi kyennyt. Harkitsin loppuaikoina lastenrattaiden hankintaa hälle, kaiken varalta.
Kaikkea sitä voi koirien kanssa sattua. Kalliita nuo eläinlääkäri reissut. Maksoi hiivanhäätö lääkkeineen 500 e 😨tuohon kuuluu 2 eläinlääkäri käyntiä. Hoitovoide, shamppoo ja suun kautta otettava hiivakuuri sekä korvatipat.
Tosin koira tuli kuntoon 😊
kirjoitukseni oli poistettu, se on se jolla on avain, huolto tai yksityinen vuokranantaja, aina löytyy rikollisia jotka luovuttavat avaimen eteenpäin muille rikollisille, koska järkytyit et ’nähnyt’, selitys kummitusjutuille.
Ihmettelen miksi se poistettiin. Ihan asiaa. Avaimia todella joutuu myös vääriin käsiin.
Putkiremontin aikana taloyhtiömme asunnoista katosi omaisuutta.
Ai Kettutiellä?
Ei.
No, ei sitten
No heräsin taas, yöllä kolmelta.
Elvis istui siinä yöpöydällä koko komeudessaan ja raapi itseään tuskaisen oloisena.
Kirppujahan sillä arvatenkin oli, mistä lie naapurin kissasta tullut. Sanoin sille montaa kertaa ettei se kannata väärärotuisten kanssa pelehtiä, vaikka kuinka olisivat mielinkielin. Pysyttäisiin me vaan kahdestaan täällä koiraihmisten leirissä. No eikun parhaalle kaverille eläinlääkäriä päivystävää soittelemaan ja helpotuksen lääkettä itseään raapivalle mielikuvituskoiralleni hakemaan.
Ajelin mopetilla sitten sinne vastaanotolle ja siellä odottikin kesken unien herätetty eläinlääkäri ovella "hätätapausta" odottaen.
-No missäs se tanskandoggi nyt sitten on ? kysyi tohtori ihmeissään.
-No tässähän se Elvis tarakalla istuu ja raapii itseään, etkös näe ja usko ?
-Odota siinä kun menen soittamaan lisäapua, nyt on niin haastava tilanne ja iso koirakin, että tarvitsee lisää käsiä avuksi.
No siinä sitten odottelin tuulessa ja pakkasessa mopetin selässä Elvis edelleen itseään tuskaisena tarakalla raapien apua tulevaa. Paikalle kaarsikin tuotapikaa poliisin K9 -partioauto ja sieltä kaksi tuttua riuskaa poliisimiestä minua kainaloista auton kyytiin avittamaan.
Sanoivat eläinlääkärille vievänsä viimeyöltä tutun miehen takaisin kotiin, ja sitten pitäisi hakeutua aamulla ihan itse kunnanlääkärin vastaanotolle katkeilevan unen syytä tutkituttamaan.
Sinne jäi mopetin tarakalle Elvis itseään tuuleen ja pakkaseen raapimaan.
Tänään kyllä otan saalemissa puheeksi ja saarnan aiheeksi tämän ei koiraihmisten koiraihmisiä kohtaan kohdistavan suvaitsemattomuuden ja ymmärtämättömyyden.
No voiha Elevikse ilime : O
Nauroin oikein. K9 on kyllä hyvä ja vieläpä stanssattuna.
Tätä satusoppaa te ette kyllä nyt usko, ei edes helluntailaiset...
Ihan sama minkälaista satuolentopuuroa, demonihillosilmällä näille helluntailaisille kokkaa. Mitä ihmeellisimmätkin ja paksuimmatkin keitokset menevät heille oikein, nauraen kurkusta alas, ja vielä lisää pyytävät. Niin ovat persoja ja tottuneita satuolentopuuroa lusikoimaan.
Kuulostaako uskottavalta ?
Kuulostaa myrkylliseltä.
Eilisiltaan asti oli rauhallista. 🐝
Mutta, taas myöhään eilen illalla alkoi tapahtua. Nyt se oli kummallinen ääni, "nakutus". Ei koputus, vaan nakutus, kuin asuntoon olisi päässyt tikka.
Menin olkkarista keittiöön, nakutus oli siellä jo kovaääninen ja jatkoin äänen suuntaan makkariin. Vaatekaapin oveni oli tyypillisesti auki ja ääni kuului kaapista! Ei naapurista, vaan vaatekaapista!
Jotenkin kuvittelin, että aukinainen kaapinovi sai nakutuksen aikaan, vaikkei siinä ollut mitään järkeä. Suljin kaapinoven. Nakutus loppui heti. Ajattelin, että kaapin sisällä oli lintu, avasin oven, ääni ei enää kuulunut, enkä nähnyt mitään. Se siitä. Enempiä ääniä ei kuulunut, eikä lintuja tahi lepakoita näkynyt.
Tällaisia ääni-ilmiöitä ei tässä asunnossa ole aiemmin ollut. Hetkonen... Jokin viikko sitten kuulin kuin patteria olisi hakattu. Ajattelin tuolloin, onko yläkerran mummulla jokin hätä... Hmmm... Jos hätä oli, hän lienee jo kuollut. En kylläkään usko tähän teoriaan, onhan hänellä ainakin sisar joka olisi jo huolestunut.
Jokin muu saa aikaan mahd. poltergeistin.