Hei!
En ollut käynyt hammaslääkärissä sen jälkeen kun täytin 18 vuotta. Pelko on ollut todella suuri ja kärsin mielenterveysongelmista. Nyt vajaa 30-vuotiaana sain rohkeutta ja apua ajanvaraamiseen yksityiselle hammaslääkärille. Hiukan pistää mieltä matalaksi kun en aikaisemmin uskaltanut mennä, mutta tärkeintä on, että olen siellä nyt ja hampaani saadaan kuntoon.
Olen käynyt paikkaamassa hampaitani pari kertaa. Vaikka ensimmäisellä käynnillä sain paniikkikohtauksen suuren häpeän vuoksi, niin myötätuntoisen/ammattimaisen hammaslääkärin toimesta en ole jännittänyt tulevia toimenpiteitä oikeastaan ollenkaan. Enkä ole saanut haukkuja/huutoja hampaideni kunnosta... lapsuudesta muistan, miten pienestä eräs hammaslääkäri haukkui minua (esim. minulla on pieni suu ja oli vaikuksia avata suu kunnolla ja hammaslääkäri menetti hermonsa sen johdosta). Tai kun sain ensimmäisen reikäni hampaaseen 16-vuotiaana, siitäkin hammaslääkäri menetti hermonsa. Kyse ei ollut mistään "tsk, tsk, pesepäs hampaitasi enemmän" vaan "Mikä sinua oikein vaivaa, haluatko, että hampaasi tippuvat kun olet 30-vuotias? Haluatko sinä kuolla? Nyt valoja päähän!" -tyyppisestä hermojen menetyksestä.
Noh, asiat ovat muuten hyvin, mutta kaksi alaposkihammasta joudutaan poistamaan. Niissä on enää juuret näkyvillä. Olen hävennyt poskihampaideni kuntoa vuosikaudet ja julkisesti syöminen ja nauraminen on ollut todella vaikeaa, koska pelkään, että kanssapuhujat näkevät rikkinäiset hampaani. Suunnittelen implanttien ottoa, mutta se siirtynee sitten syksymmälle... implanteissa hinta ahdistaa, mutta yritän ajatella sen niin, että se on sijoitus omaan hyvinvointiini. Ei tarvitse sitten murehtia hampaiden kuntoa, syömistä ja hymyilyä.
En olisi mennyt hammaslääkäriin, jos en olisi saanut uutta työtä. Niin hyvässä kuin pahassa uusi työpaikkani mahdollisti sen, että uskalsin varata ajan hammastarkastukseen. Työpaikkani ei siis maksa hampaidenhoitokulujani.
Jos olisin työtön, eikä säästöissä olisi rahaa, en olisi käynyt hammaslääkärissä.
Asiani ovat hyvin. Silti olen koko ajan ahdistunut/stressaantunut kaikesta. En tiedä, onko masennuslevy jäänyt pyörimään menneiltä vuosilta. Asiat ovat hyvin, miksi siis stressaan ihan kaikkea koko ajan?
Ymmärrän teitä, jotka ette uskalla mennä hammaslääkäriin. En uskaltanut itse mennä hammaslääkäriin, koska...
...häpesin hampaideni kuntoa.
...ahdisti se, että hampaani huononivat vuosi vuodelta ja tuntui, että ne ovat liian huonot, jotta saisin asiallista hoitoa.
...pelkäsin, että hammaslääkäri huutaa tai pilkkaa minua.
...pelkäsin, että hoidot tulevat olemaan kivuliaita.
...pelkäsin, että menetän kaikki hampaani.
...pelkäsin, että kuolen toimenpiteisiin.
Nyt kun olen aloittanut hoitosuunnitelman ja toiminut sen mukaisesti...
...vaikka hampaani hävettävät minua edelleen, niin olen hyväksynyt sen häpeän tunteen. Pystyn käsittelemään sitä. Se tuntuu nyt irralliselta tunteelta, ei sellaiselta, joka määrittelisi minua ihmisenä.
...hampaani eivät voi enää huonontua tästä. Huonontuminen on pysäytetty.
...hammaslääkäri oli pelkopotilaisiin perehtynyt osaaja. Hän ei huutanut, hän ei syyttänyt, hän ei edes kysynyt, miksi hampaani olivat siinä kunnossa. Hän keskittyi niiden hoitamiseen ja järkevän hoitosuunnitelman laatimiseen. Hän kehui, että uskalsin tulla hoitamaan hampaani kuntoon.
...hoidot eivät olleet kivuliaita. Porausäänet olivat kamalia, mutta hyväksyin äänet, koska hyvällä asialla ollaan. Pitää porata, jotta hampaat saadaan kuntoon. Olen sitä mieltä, että pieni kipu kaikessa on aina ihan siedettävää, mutta jos kipu on lamaannuttavaa, niin silloin se ei ole enää ok. Mutta en tuntenut kipua puudutuksen ansiosta (olisin saanut sitä myös lisää, jos olisi ollut tarve). Ehkä hyvin pieniä pistoksia kun hampaita tarkasteltiin ja koputettiin. Se itseasiassa tuntui jopa hyvältä (olenkohan sittenkin masokisti?).
...En menettänyt kaikkia hampaitani. Toisaalta, vaikka niin olisi käynyt, niin sitten niin olisi käynyt. Asia on niin, että suun terveys on ensisijalla. Mielummin menetän kaikki hampaani ja ylläpidän suun terveyttä kuin jättäisin hampaani mätänemään suuhuni ja menetän suuni terveyten sekä koko kehon terveyden. Nykypäivänä on olemassa tekohampaita, jotka näyttää aidoilta.
...En kuole toimenpiteisiin. Niin ei tule tapahtumaan, koska minua hoitaa ammattimainen hammaslääkäri. Emme ole Afrikassa. Hoitovirheitä voi aina tapahtua, mutta riski on todella minimaalinen.
Jos vain mahdollista, menkää hammaslääkäriin. Tuntuu samalla niin erikoiselta, että jos vaikka murtaisin sormeni tai katkaisisin jalkani, marssisin saman tien päivystykseen. Mutta kun minulta lohkeaa pala hampaasta, saatan elää sen hampaan kanssa vuosikaudet...
En ollut käynyt hammaslääkärissä sen jälkeen kun täytin 18 vuotta. Pelko on ollut todella suuri ja kärsin mielenterveysongelmista. Nyt vajaa 30-vuotiaana sain rohkeutta ja apua ajanvaraamiseen yksityiselle hammaslääkärille. Hiukan pistää mieltä matalaksi kun en aikaisemmin uskaltanut mennä, mutta tärkeintä on, että olen siellä nyt ja hampaani saadaan kuntoon.
Olen käynyt paikkaamassa hampaitani pari kertaa. Vaikka ensimmäisellä käynnillä sain paniikkikohtauksen suuren häpeän vuoksi, niin myötätuntoisen/ammattimaisen hammaslääkärin toimesta en ole jännittänyt tulevia toimenpiteitä oikeastaan ollenkaan. Enkä ole saanut haukkuja/huutoja hampaideni kunnosta... lapsuudesta muistan, miten pienestä eräs hammaslääkäri haukkui minua (esim. minulla on pieni suu ja oli vaikuksia avata suu kunnolla ja hammaslääkäri menetti hermonsa sen johdosta). Tai kun sain ensimmäisen reikäni hampaaseen 16-vuotiaana, siitäkin hammaslääkäri menetti hermonsa. Kyse ei ollut mistään "tsk, tsk, pesepäs hampaitasi enemmän" vaan "Mikä sinua oikein vaivaa, haluatko, että hampaasi tippuvat kun olet 30-vuotias? Haluatko sinä kuolla? Nyt valoja päähän!" -tyyppisestä hermojen menetyksestä.
Noh, asiat ovat muuten hyvin, mutta kaksi alaposkihammasta joudutaan poistamaan. Niissä on enää juuret näkyvillä. Olen hävennyt poskihampaideni kuntoa vuosikaudet ja julkisesti syöminen ja nauraminen on ollut todella vaikeaa, koska pelkään, että kanssapuhujat näkevät rikkinäiset hampaani. Suunnittelen implanttien ottoa, mutta se siirtynee sitten syksymmälle... implanteissa hinta ahdistaa, mutta yritän ajatella sen niin, että se on sijoitus omaan hyvinvointiini. Ei tarvitse sitten murehtia hampaiden kuntoa, syömistä ja hymyilyä.
En olisi mennyt hammaslääkäriin, jos en olisi saanut uutta työtä. Niin hyvässä kuin pahassa uusi työpaikkani mahdollisti sen, että uskalsin varata ajan hammastarkastukseen. Työpaikkani ei siis maksa hampaidenhoitokulujani.
Jos olisin työtön, eikä säästöissä olisi rahaa, en olisi käynyt hammaslääkärissä.
Asiani ovat hyvin. Silti olen koko ajan ahdistunut/stressaantunut kaikesta. En tiedä, onko masennuslevy jäänyt pyörimään menneiltä vuosilta. Asiat ovat hyvin, miksi siis stressaan ihan kaikkea koko ajan?
Ymmärrän teitä, jotka ette uskalla mennä hammaslääkäriin. En uskaltanut itse mennä hammaslääkäriin, koska...
...häpesin hampaideni kuntoa.
...ahdisti se, että hampaani huononivat vuosi vuodelta ja tuntui, että ne ovat liian huonot, jotta saisin asiallista hoitoa.
...pelkäsin, että hammaslääkäri huutaa tai pilkkaa minua.
...pelkäsin, että hoidot tulevat olemaan kivuliaita.
...pelkäsin, että menetän kaikki hampaani.
...pelkäsin, että kuolen toimenpiteisiin.
Nyt kun olen aloittanut hoitosuunnitelman ja toiminut sen mukaisesti...
...vaikka hampaani hävettävät minua edelleen, niin olen hyväksynyt sen häpeän tunteen. Pystyn käsittelemään sitä. Se tuntuu nyt irralliselta tunteelta, ei sellaiselta, joka määrittelisi minua ihmisenä.
...hampaani eivät voi enää huonontua tästä. Huonontuminen on pysäytetty.
...hammaslääkäri oli pelkopotilaisiin perehtynyt osaaja. Hän ei huutanut, hän ei syyttänyt, hän ei edes kysynyt, miksi hampaani olivat siinä kunnossa. Hän keskittyi niiden hoitamiseen ja järkevän hoitosuunnitelman laatimiseen. Hän kehui, että uskalsin tulla hoitamaan hampaani kuntoon.
...hoidot eivät olleet kivuliaita. Porausäänet olivat kamalia, mutta hyväksyin äänet, koska hyvällä asialla ollaan. Pitää porata, jotta hampaat saadaan kuntoon. Olen sitä mieltä, että pieni kipu kaikessa on aina ihan siedettävää, mutta jos kipu on lamaannuttavaa, niin silloin se ei ole enää ok. Mutta en tuntenut kipua puudutuksen ansiosta (olisin saanut sitä myös lisää, jos olisi ollut tarve). Ehkä hyvin pieniä pistoksia kun hampaita tarkasteltiin ja koputettiin. Se itseasiassa tuntui jopa hyvältä (olenkohan sittenkin masokisti?).
...En menettänyt kaikkia hampaitani. Toisaalta, vaikka niin olisi käynyt, niin sitten niin olisi käynyt. Asia on niin, että suun terveys on ensisijalla. Mielummin menetän kaikki hampaani ja ylläpidän suun terveyttä kuin jättäisin hampaani mätänemään suuhuni ja menetän suuni terveyten sekä koko kehon terveyden. Nykypäivänä on olemassa tekohampaita, jotka näyttää aidoilta.
...En kuole toimenpiteisiin. Niin ei tule tapahtumaan, koska minua hoitaa ammattimainen hammaslääkäri. Emme ole Afrikassa. Hoitovirheitä voi aina tapahtua, mutta riski on todella minimaalinen.
Jos vain mahdollista, menkää hammaslääkäriin. Tuntuu samalla niin erikoiselta, että jos vaikka murtaisin sormeni tai katkaisisin jalkani, marssisin saman tien päivystykseen. Mutta kun minulta lohkeaa pala hampaasta, saatan elää sen hampaan kanssa vuosikaudet...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.