Hei!
Mietin eroamista vapaa-ajattelijayhdistyksestä. Jos on ollut vuosikymmeniä mukana ja sitten huomaa kasvaneensa ulos yhteisöstä, joka aiemmin toi merkitystä elämään, onko se kova paikka? Miltä tuntuu, kun huomaa, ettei kaikella, mihin kohdisti tarmonsa, olekaan enää merkitystä itselle? Jääkö siinä tyhjän päälle? Tunteeko, että haluaa jäädä yhdistykseen, kun siellä on tutut kuviot? Onko silloin epärehellinen itselle? Tuntuuko eron jälkeen, että on vapaa uusiin elämänvaiheisiin?
Kuulen mielelläni kokemuksia vapaa-ajattelijayhdistyksestä eronneilta.
Mietin eroamista vapaa-ajattelijayhdistyksestä. Jos on ollut vuosikymmeniä mukana ja sitten huomaa kasvaneensa ulos yhteisöstä, joka aiemmin toi merkitystä elämään, onko se kova paikka? Miltä tuntuu, kun huomaa, ettei kaikella, mihin kohdisti tarmonsa, olekaan enää merkitystä itselle? Jääkö siinä tyhjän päälle? Tunteeko, että haluaa jäädä yhdistykseen, kun siellä on tutut kuviot? Onko silloin epärehellinen itselle? Tuntuuko eron jälkeen, että on vapaa uusiin elämänvaiheisiin?
Kuulen mielelläni kokemuksia vapaa-ajattelijayhdistyksestä eronneilta.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kuinka monta kertaa vuodessa olet eronnut vapareista? Eikö tuo ole aika typerää toimintaa liittyä siihen joka vuosi ja sitten erota että voi mainostaa sitä tällä palstalla?
Tuskin silloin tarvitsisi kysellä, miltä eroaminen tuntuu. Kysymys on mielekäs vain, jos ei ole kokenut eroa vapareista. Mutta kun asiasta nyt tuli puhe, voin vakuuttaa, että ero vapareista tuntuu vain ja ainoastaan mahtavalta asialta. Kuin painajainen päättyisi!
Ja silti jaksat ja viitsit lähes päivittäin, useiden vuosien ajan toistaa yhtä ja samaa asiaa täällä.
Jos se on niin mahtavaa, miksi kommentoit ja vastustat vapaa-ajattelijoita katkeraan sävyyn täällä toistuvasti, ilman että otat koskaan konkreettisesti kantaa vaparien tavoitteisiin tai uskonnottomien edun ajamiseen? Vuodesta toiseen..lähes päivittäin?
Tai ehkä et koskaan ole jäsen ollutkaan, ja motiivisi on vain vastustaa vapaa-ajattelijoita ja uskonnottomia kummallisella erokampanjallasi.
"kummallisella erokampanjallasi"
Nyt tulee kyllä mieleen eräs joukkio, joka on vuodesta toiseen pitänyt yllä kummallista erokampanjaa. Kysytkö heiltä, miksi he kommentoivat ja vastustavat niin katkeraan sävyyn toistuvasti?
"Tuskin silloin tarvitsisi kysellä, miltä eroaminen tuntuu."
No sitähän tässä juuri ihmetellään että sama heppu eroaa kerta toisensa jälkeen ja silti on kyselemässä että miltä se tuntuu. Vähän yhtä omituinen ajatuksenkulku kuin palstan antivaparilla.
Ei sitten ole tullut mieleen, että heppu ei ole eronnut vapareista?
Jos vapareista eroaminen sitten on niin upeaa, niin mikset liittyisi, maksaisi jäsenmaksun ja eroaisi vaikkapa parikymmentä kertaa?
Ei se olisi aitoa. Aito kokemus tulee vain, jos on ollut kiihkomielinen vapari ja sitten herää todellisuuteen ja irtautuu vapareista. Vähän niinkuin jos sinä tajuaisit eläväsi petoksessa ja sitten eroaisit. Se tuntuisi mahtavalta. Mutta et voi itse herättää itseäsi. Olet harhaisessa vaparimaailmassa, mutta jos joskus heräät, voit kokea aivan kuin uuden ihmeellisen kevään elämässäsi.
Maassamme on yhdistymisen ja liittymisen vapaus. Ei sitä tarvitse keneltäkään kysellä, onko jossain jäsenenä vai ei. Vapaasta ajattelusta eroaminen on taas vaikeaa. Silloin se lienee helppoa,jos ei ole siihen edes ryhtynyt.
En tiedä, mutta liittyisin, jos aika silleen pitenisi.
Karttavatko vapaa-ajattelijat entisiä jäseniään? Tervehtivätkö he pattilaisia ja toisin päin vai ottaako kaikkia vaan pattiin?
Vaparien ja Humanistiliiton tilaisuudessa "Merkityksellistä on" helmikuussa 2019 oli yhtenä puheenvuoron kutsuttuna käyttäjänä Jouni Luukkainen.
Oliko siellä ketään kertomassa, miten vapauttava kokemus on erota vapareista? Elämä saa merkityksen, kun vaparien pakkovallasta ravistautuu irti.
Luukkaisen puheenjohtajuus PAT:ssa ei siis ollut este kutsuun, jonka syynä tosin olivat Luukkaisen muut harrastukset. Mutta lienee vakuuttava kertomus siitä, että karttamispelleilyistä ei ole kysymys, vaikka Luukkaisen "kollega" kirjoitteleekin vuodesta toiseen "vajareista".
Sitä kollegaa siis kartatte. Ok.
Kyllä. Lisäksi sitä kollegaa mustamaalataan, kuten monia muitakin. Vaparin viha on katkeraa.
Näin ulkopuolisena uskonnottomana, jumalattomana ja vapaasti ajattelevana on vaikea käsitää miten vapaa-ajattelijoista voisi olla vaikeaa erota koska ajattelu on vapaata.
Uskovien sen sijaan lienee vaikeaa erota uskostaan koska heille luultavasti tulee syyllisyys ja katumushetkiä tämän tästä, ja pelko jos kumminkin se jumala on olemassa, ja sehän pelottaa. Voin kertoa ettei olematonta kannata miettiä. Minulla on takana yli 30 vuotta jumalattomana ja hyvin menee, elämä on antoisaa.
Minusta aloittajan logiikka on vinksahtanut täysin.
No juttu on siinä, että nimestä huolimatta vapaa-ajattelu yhdistyksissä on varsin säädeltyä. Siten se ei oikeastaan ole vapaata ajattelua. Vapareissa on paljon pienlahkomaisia piirteitä.
Kiitokset aloittajalle tärkeästä asiasta. Olisi kiva kuulla lisää vapareista eroamisen emotionaalisesta puolesta.