Laulu tälle päivää. Sellainen maallinen laulu tällä kertaa. Saa näistä keskustella, tai vaikka ohi "aiheenkin". Laittelen näitä muuten ihan keskustelun synnyttämiseksi, jos ne herättäisi ajatuksia. Minusta tässä laulussa on ajatusta, siitä... että ihmiset kaipaisivat tukea ja ymmärrystä toisiltaan.... vai mitä?
https://www.youtube.com/watch?v=o9WfmG-L9oU
https://www.youtube.com/watch?v=o9WfmG-L9oU
Vastaukset 25
Vanhimmat
Koetko olevasi surullinen?
Jos laitan jonkin aloituksen, sen ei tarvitse heti koskea minua itseäni.
Sanotaan vaikka, että on kokemusta, surullisuuden kokemuksesta ja sen kautta voin ymmärtää, että ihminen voi kokea, kaiken hyvän keskelläkin kokemusmaailmansa kautta jotain mitä muut eivät pysty käsittämään ja ymmärtämään, koska eivät koskaan itse ole joutuneet maailmaa katsomaan "niiden silmien lävitse".
Et niin, enkä ajatellut niin sen olevan varmasti sitä, että olisit surullinen joten siksi kysyinkin suoraan..
Totta. Eihän kukaan toinen voi tietää miten toinen kokee tilanteet ja asiat.
Saat laulun faunin roolin ;)
Pitäisi kait olla kiitollinen tarjouksesta, mutta kieltäydyn.
En halua kuulua johonkin tiettyyn rooliin, muottiin yms mihinkä ihmiset jaottelevat toisiaan.
Niinpä tietenkin. Kukapa haluaisi?
Ei kukaan 😂Mutta jos saan ITSE valita niin voin olla tuossa tarinassa koivu tai sammalmätäs?
Heh heh, hah hah... onpa hauskaa... aihe on vakava... kiitos.
Eikös sinustakin olisi ihana olla pehmeä mätäs, johon väsynyt keiju tai matkalainen voi nukahtaa?
Koivu suojelee oksillaan sateelta ja piilottaa surullisen keijun.
Luonto on kyllä ihana. Jumalan suuri lahja ihmisille. Luonnossa moni virkistyy ja rentoutuu. Metsässä oleskelu laskee verenpainetta ja lisää endorfiinintuotantoa, laskee stressihormoonien määrä.
Niin, ehkä se koivunoksa voisi suojella, sadepisaroilta. Vesi on usein aika kylmää, kun se tulee taivaalta... ja ehkä sammaleista voisi rakentaa pesän, niinkuin oravalla, ei kuusenlatvassa, mutta siellä koivunoksien suojissa... lauloin eilen, "kas kuusen latvassa oksien alla, on pesä pienoinen oravalla"... lapsuuden lauluja. Jos olisi lapsi jälleen, olisikohan suojassa tältä aikuisten kovalta maailmalta?
Nykyään taitaa tämä aikuisten maailma puskea liiankin aikaisin lastenmaailmaan tai onko se nyt aikuistenkaan maailmaa tömä netti.
Netti muokkaa ihan liikaa lasten maailmankuvaa. Siinä onkin työ sarkaa vanhemmilla.
Noista lauluista. Ennen laulettiin noita hyviä kansanlauluja ja lastenlauluja koulussa, nykyäön vain renkutuksia. Arvomaailma alkaa olemaan melki kenkallaan kuin maapallon akselikin, nyrjähtänyt vinoon.
Tässä laulussa on mielestäni ajatusta... lauletaan keijuista ja fauneista... että ei vain ehkä ihan huvikseen vain lauleta, joku voisi pitää kait typeränä laulaa keijuista ja ne liitetään ehkä vähän sellaiseen hölynpölyyn ja lapsellisuuteen... mutta usein tietynlaiseen suruun voi liittyä myös elämää pakeneminen, että jonkin toisen maailman, minkä itselleen on luonut, voisi olla helpompi paikka, sietää asioita... ihminen on hyvä keksimään pakopaikkoja.
Minä ymmärrän sinua. Olen aina ymmärtänyt, ymmärtäjäksesi luotu
Tämmöiset keiju- sun muut menninkäisjutut, niin viattomilta kuin tuntuvatkin, ovat askel epäjumalien palvontaan. Ei tämmöisiä aíheita pitäisi tänne nostaa ensinkään - edes laulujen muodossa. Uskovilla ei tulisi sitä paitsi olla mitään yhteistä osaa tämänkaltaisten asioiden kanssa.
Sanoohan Raamattu niinkin, ettei uskovalla íhmisellä voi olla yhteistä osaa uskosta osattoman kanssa.
Tekee mitä vain, niin aina löytyy joku uskova, joka kokee aiheelliseksi pyrkiä "sitomaan mielipiteidensä kautta", toimintaani...
Kyllä keijut ja menninkäiset (gnoomit, tontut) kuuluvat suomalaisen kansanperinteen piiriin, joita on hyvä pitää esillä. Kalevala-ihmisille ei mikään uusi asia nämä luonnonhenget. Kuuluvat vanhaan suomalaiseen uskontoon.
s-seutulainen, Raamattu sanoo myös näin: mitä se sinulle kuuluu?!
Kyse ei ole saviseutulaisen eikä kenenkään muunkaan mielipiteestä.
Uskonasiat, raamatullinen kristinusko, Jeesuksen Kristuksen evankeliumi, joiden tulisi kaiketi olla keskusteluidemme keskiössä, eivät ole mielipidekysymyksiä.
Niin, ymmärtääkseni täällä helluntailaisuuspalstallakin tulisi ylläpitää keskustelua Raamatullisesta hengellisyydestä käsin eikä käydä viestittelyä jos jonkin sortin aiheista, joille kyllä Suomi 24 tarjoaa soveltuvampaa palstatilaa.
Erään tutun koiranomistajan kanssa rupateltiin aikoinaan ja hän kertoi, että hän on opettanut lastenlapsillensakin, että aina mökille mennessä viedään ensimmäisenä ruokaa saunatontulle.
Minähän tuijotin. Älykkään ja sivistyneen oloinen ihminen. Kysyin sitten varovasti, että oletko semmoista tonttua joskus nähnyt. Hän sanoi, että kyllä saunan takana on joskus joku näyttänyt vilahtavan ja ruoka on aina hävinnyt. (Minä epäilen rottia tai oravia.)
Itselläni ei ole kokemusta tontuista. Erilaisista, nk. kummituksista kyllä, muttei tontuista. Kysyn ihan vakavissani, että oletko koskaan tavannut sellaista tonttu-ukkoa?
En.oletko sinä nähnyt Jeesusta?
Gnoomeja jotka ovat näitä maahisia eli tonttuja nähty kyllä. Niitä pitää katsoa sopivan herkästi sivusilmällä niin ehkä näkyy. Ovat kyllä herkkiä otuksia, joten vain harjaantuneet saavat kontaktia. Niityn Keijut on kaikkein arimpia. Kuulun itse näihin Tapio Kaitaharjun ”sukulaissieluihin”, herkkyyttä näkemiseen löytyy.
Olen. Ja jutellutkin Hänen kanssaan.
Ällöttävää musiikkia ja sanat ovat kehittyneet ettei vait itse perkele ilmesty näiden "keijuhempukoiden" keskelle. s-seutulainen on oikeassa.