Einar Mäkinen oli Marskin luottomies

Kenraaliluutnantti Einar Mäkinen oli Mannerheimin luottopelaaja, joka ei nostanut itseään jalustalle. Aihetta kenties olisi ollut.

Jatkosodan alkuvaiheessa ylipäällikkö Mannerheim teki ratkaisun, joka yllätti ja närkästytti ainakin entistä puolustusvoimain komentajaa, kenraaliluutnantti Hugo Östermania. Laatokan luoteispuolelle perustetun I Armeijakunnan johtoon nimitettiin 8.8.1941 eversti Einar Mäkinen. Österman ja moni muukin kenraali odotti vielä ensimmäistä jatkosodan rintamakomennusta.

Österman kävi jopa tapaamassa päämajassa komentoesikunnan päällikköä, kenraaliluutnantti Wiljo Tuompoa. Miten pahainen eversti saattoi ohittaa ylempänsä? Östermanin kohdalla asia oli muista syistä selvä – Marski ei häntä halunnut, mutta silti Mäkisen valinta oli kenties odottamaton.

Ylipäällikön jatkosodan alun yllätysvalinta I Armeijakunnan komentajaksi osoittautui kestäväksi. Mäkisen joukot valloittivat Sortavalan ja työnsivät vihollisjoukot Rautalahden vesiperämottiin, joskin venäläiset saivat pelastettua sieltä Laatokan yli pääosan miestään ja materiaalistaan. Tehtävä oli suoritettu ja joukot siirrettiin Kannakselle, jossa Mäkinen johti hyökkäystä Valkjärven kautta Lipolaan ja Rautuun. Mannerheim kävi itse 18. syyskuuta kiittämässä Mäkistä ja hänen upseeristoaan ”suurista saavutuksista ja loistavasti suoritetuista operaatioista”. Kolmisen viikkoa myöhemmin seurasi ylennys kenraalimajuriksi.

Kesän 1944 suurhyökkäyksen alettua Mäkistä vietiin taas uusiin tehtäviin. Kansakunta taisteli olemassaolostaan, kun vihollinen murskasi puolustuksen jalkoihinsa Karjalan kannaksella. Sinne tilannetta selvittämään vietiin komentaja Aunuksesta, kenraaliluutnantti Lennart Oesch. Maaselän joukkojen komentaja, kenraaliluutnantti Paavo Talvela puolestaan siirrettiin järjestämään Aunuksen Ryhmän vetäytymistä. Mäkinen tarvittiin Maaselkään II Armeijakunnan johtoon, vetämään joukot viivyttäen takaisin Ilomantsin tasalle.

Sodan lopussa Mäkinen komensi Suomen suurinta sotatoimiyhtymää viimeisissä Ilomantsin taisteluissa. Kunnian hän jätti varmasti ansaitustikin kenraalimajuri Erkki Raappanan niitettäväksi. Mäkinen oli häntä operatiiviseksi johtajaksi esittänyt ja oli myös osannut antaa tilaa alaiselleen itse taistelutoimien johtamisessa.

Sotahistorioitsija, yleisesikuntaeversti Matti Koskimaa on arvioinut, että kaikista armeijakunnan komentajista Mäkinen johti vaikean viivytyssodan taitavimmin.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6ba692d4-b755-45e0-9181-5dace9a4e189