Kun maksan veroina sosiaalipuolen rahaetuuksia, mä en ajattele, että elätän jotakuta. Maksan siitä, että jos sairastun vakavasti tai jos työpaikka menee tai ala muuttuu, mulla on jokin tukijärjestelmä, ja siitä, että mua ei ryöstetä kadulla, kun rahaa saa elämiseen muualtakin. Suomi ei ole Brasilia, koska Suomessa on tukijärjestelmä. Jos tukijärjestelmästä tulee heikko, Suomesta tulee -?
Kun maksan lasten ja nuorten auttamisesta, en ikävä kyllä aina maksa heidän auttamisestaan. Toisinaan maksan toisille aikuisille siitä, että he käyttävät lapsia (nuoria) ja ihmisten luontaista empatiaa aseena ja välineenä oman etunsa edistämiseen. Parhaimmillaan apu tarjoaa lapsille aikuisen aikuisen, aitoa välittämistä, sääntöjen opettamista, ruokaa, turvallisen paikan ja itseluottamusta. Ei se siloita jokaista opeteltavaa haastetta eikä käytä lasta oman edun tavoitteluun tai ikäsyrjintään. Saati kutista siihen tapaan kuin tv-haastattelussa puhuttiin lastenkodista.
Kun maksan mielenterveyspalveluja, haluaisin maksaa siitä, että ihmisiä tuetaan elämän haasteissa ja heitä rohkaistaan arvostamaan itseään ja toisia ja kehittymään iästään riippumatta. Osin näin tapahtuukin. En haluaisi maksaa siitä, että joku ryhtyy monopolisoimaan ihmisyyden ja käymään kauppaa sillä. En halua myöskään, että ihmisiä ruvetaan arvottamaan, sillä se on liian lähellä roturikoksia. Enkä halua, että millään tieteellä peitetään työelämän ongelmia tai yhteiskunnallisia ongelmia, se ei ole enää tiedettä. Kun maksan mielenterveyspalveluista, haluan maksaa asiakkaiden hyväksi ja sitä kautta kaikkien hyväksi, en vääränlaisesta vallan käytöstä enkä piittaamattomuudesta.
Kun maksan merien, ekosysteemien ja maapallon pelastamisesta, haluan maksaa jostakin realistisesta. Tuloksista, jotka pystytään näyttämään. Näen ongelmien vakavuuden, mutta en ole varma, näenkö ratkaisut ja oman ja muiden roolit siinä. Olen valmis sitoutumaan, luopumaan ja osallistumaan, mutta haluan mitattavat, realistiset, todistettavat tulokset. En markkinointikampanjoita.
Kun maksan julkisen sektorin viranomaisten palkkoja laitoksissa, virastoissa ja muissa, haluan maksaa siitä, että palvelu vastaa tarkoitustaan. Jos se on osaamattomuutta tai mitä tahansa henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja pompottelua tai vaikeuksien tuottamista, maksan tyhjästä. Se ei edistä mitään. Samoin maksan tyhjästä hyvä veli -kerhoille, joiden sanat ja todistelut eivät paljoa paina. Torperoivat vain kalliin järjestelmän.
Kun maksan poliittisesta järjestelmästä palkkoineen ja kuluineen, haluan maksaa teoista, jotka ovat todistettavasti valtion ja koko kansan hyväksi. En halua maksaa dramaattisista näytelmistä, valtion omaisuuden myymisestä, ihmisjahdeista ja Suomen sosiaalijärjestelmän taantumisesta.
Kun maksan lasten ja nuorten auttamisesta, en ikävä kyllä aina maksa heidän auttamisestaan. Toisinaan maksan toisille aikuisille siitä, että he käyttävät lapsia (nuoria) ja ihmisten luontaista empatiaa aseena ja välineenä oman etunsa edistämiseen. Parhaimmillaan apu tarjoaa lapsille aikuisen aikuisen, aitoa välittämistä, sääntöjen opettamista, ruokaa, turvallisen paikan ja itseluottamusta. Ei se siloita jokaista opeteltavaa haastetta eikä käytä lasta oman edun tavoitteluun tai ikäsyrjintään. Saati kutista siihen tapaan kuin tv-haastattelussa puhuttiin lastenkodista.
Kun maksan mielenterveyspalveluja, haluaisin maksaa siitä, että ihmisiä tuetaan elämän haasteissa ja heitä rohkaistaan arvostamaan itseään ja toisia ja kehittymään iästään riippumatta. Osin näin tapahtuukin. En haluaisi maksaa siitä, että joku ryhtyy monopolisoimaan ihmisyyden ja käymään kauppaa sillä. En halua myöskään, että ihmisiä ruvetaan arvottamaan, sillä se on liian lähellä roturikoksia. Enkä halua, että millään tieteellä peitetään työelämän ongelmia tai yhteiskunnallisia ongelmia, se ei ole enää tiedettä. Kun maksan mielenterveyspalveluista, haluan maksaa asiakkaiden hyväksi ja sitä kautta kaikkien hyväksi, en vääränlaisesta vallan käytöstä enkä piittaamattomuudesta.
Kun maksan merien, ekosysteemien ja maapallon pelastamisesta, haluan maksaa jostakin realistisesta. Tuloksista, jotka pystytään näyttämään. Näen ongelmien vakavuuden, mutta en ole varma, näenkö ratkaisut ja oman ja muiden roolit siinä. Olen valmis sitoutumaan, luopumaan ja osallistumaan, mutta haluan mitattavat, realistiset, todistettavat tulokset. En markkinointikampanjoita.
Kun maksan julkisen sektorin viranomaisten palkkoja laitoksissa, virastoissa ja muissa, haluan maksaa siitä, että palvelu vastaa tarkoitustaan. Jos se on osaamattomuutta tai mitä tahansa henkistä tai fyysistä väkivaltaa ja pompottelua tai vaikeuksien tuottamista, maksan tyhjästä. Se ei edistä mitään. Samoin maksan tyhjästä hyvä veli -kerhoille, joiden sanat ja todistelut eivät paljoa paina. Torperoivat vain kalliin järjestelmän.
Kun maksan poliittisesta järjestelmästä palkkoineen ja kuluineen, haluan maksaa teoista, jotka ovat todistettavasti valtion ja koko kansan hyväksi. En halua maksaa dramaattisista näytelmistä, valtion omaisuuden myymisestä, ihmisjahdeista ja Suomen sosiaalijärjestelmän taantumisesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.