Olen sitä nyt (kärsimys on oikea sana) masennuksesta jo noin 15 vuotta joten ikä ei sitä ole aiheuttanut (olen 50-vuotias nainen). Apua olen hakenut kaikista keksimistäni paikoista - pienellä paikkakunnalla ei ole helppoa - .
Psykologit ja psykiatrit sanovat: Osaat noin helposti diagnisoida masennuksesi; menneet muistot kamalista lapsuusvuosistasi... jne...
Ei auta, vaikka olen ne asiat käsitellyt sen sata kertaa mielessäni, aina tulee jotain uutta mieleeni, minkä haluisin heti kertoa, mutta ei ole ketään mun "henkisellä" - siis samoin ajattelevaa ihmistä.
Olen "jutellut" aiheesta ko. aihepiiriin kuuluvilla palstoilla, mutta siellähän kerrotaan kokemuksia 14 - 99 vuotiaisiin.
Anteeksi siis, mutta haluaisin lukea jos toisilla on kokemuksia tai tuttuja, joilla on suunnilleen sama toivoton olo kuin mulle.
masennus
12
1107
Vastaukset
- veeti.severi
jollakin tasolla pahanolosi,-sodasta kun palasin näin usein painajaisia yöllä,-alintajunta toi uniin koetut taistelut ja menetykset,-rankan lapsuuden voi kokea myös menetyksenä.-voit kertoa vaikka en osaa varmaan auttaa,-myötäelää voin ja kuunnella.
- Maalaismies*
Yksi koeteltu keino masennuksen torjumiseksi on kävely. Jos suinkin fyysisesti kykenet, pakota itsesi liikkeelle, aluksi vähänkin on hyvä! Myös asiantuntijat pitävät liikuntaa tärkeänä.
Toinen perusjuttu on huolehtia ravinnosta,kalorioiden ohella vitamiinit ja hivenaineet antavat voimaa päivästä toiseen. Tietoa on satavilla, kysyä voi vaikka googlesta.
Itse olen näillä alkeisasioilla pitänyt masennuksen loitolla. Asia on sillä tavalla, että itse on tartuttava härkää sarvista.- parantunut
Lääkäreiltä kyllä saa lääkkeitä masennukseen, mutta niissä on sivuvaikutuksia enemmän kuin itse hoitoa varsinaiseen sairauteen vaadittava määrä.
Lääkkeet ovat hyviä hoidon alkuun pääsemiseksi, mutta pitkään nautittuna niistä tulee riippuvaiseksi.
Paras keino tosiaan on Maalaismiehen antamat neuvot: liikunta ja terveellinen ravinto.
Olisi hyvä, jos löytäisi elämäänsä jotain uutta "sisältöä" esimerkiksi harrastuksen muodossa.
Jäisi entisten muistelu enemmän taka-alalle, kun on uutta intressiä.
Itse en varmaankaan jaksaisi kovin pitkään ilman että pääsisin toteuttamaan omia mielihalujani ja unelmiani.
Sen verran itsekäs saa olla, että kykenee ottamaan oman elämänsä ohjat omiin käsiinsä ja elää itselleen, ei muiden kautta.
Näissä mielenterveysasioissa suurin parantaja ja auttaja on oma itse ja oma asenne.
Itse pääsin masennuksestani eroon tekemällä radikaalin muutoksen omassa elämässäni.
Toki tarvitsin alussa apua lääkäriltä ja läheisiltäni, mutta oma tahto oli ratkaisevin.
Halu parantua ja tuntea itsensä jälleen onnelliseksi.
Totta, se kysyy kovasti voimia, mutta voimia löytyy tahdon kannustamana yllättävän paljon.
Jätin siis taakseni kaiken sen, mikä aiheutti minussa masennusta, en suostunut ajattelemaan enkä tekemään muuta kuin asioita joista saatoin tulla onnelliseksi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaisuudessa ja ennenkaikkea jaksamisia. - masentunut 2:nen
parantunut kirjoitti:
Lääkäreiltä kyllä saa lääkkeitä masennukseen, mutta niissä on sivuvaikutuksia enemmän kuin itse hoitoa varsinaiseen sairauteen vaadittava määrä.
Lääkkeet ovat hyviä hoidon alkuun pääsemiseksi, mutta pitkään nautittuna niistä tulee riippuvaiseksi.
Paras keino tosiaan on Maalaismiehen antamat neuvot: liikunta ja terveellinen ravinto.
Olisi hyvä, jos löytäisi elämäänsä jotain uutta "sisältöä" esimerkiksi harrastuksen muodossa.
Jäisi entisten muistelu enemmän taka-alalle, kun on uutta intressiä.
Itse en varmaankaan jaksaisi kovin pitkään ilman että pääsisin toteuttamaan omia mielihalujani ja unelmiani.
Sen verran itsekäs saa olla, että kykenee ottamaan oman elämänsä ohjat omiin käsiinsä ja elää itselleen, ei muiden kautta.
Näissä mielenterveysasioissa suurin parantaja ja auttaja on oma itse ja oma asenne.
Itse pääsin masennuksestani eroon tekemällä radikaalin muutoksen omassa elämässäni.
Toki tarvitsin alussa apua lääkäriltä ja läheisiltäni, mutta oma tahto oli ratkaisevin.
Halu parantua ja tuntea itsensä jälleen onnelliseksi.
Totta, se kysyy kovasti voimia, mutta voimia löytyy tahdon kannustamana yllättävän paljon.
Jätin siis taakseni kaiken sen, mikä aiheutti minussa masennusta, en suostunut ajattelemaan enkä tekemään muuta kuin asioita joista saatoin tulla onnelliseksi.
Toivon sinulle kaikkea hyvää tulevaisuudessa ja ennenkaikkea jaksamisia.Jotenkin minusta on alkanut tuntua, että nämä jotka täällä neuvovat masennuksen hoitoon oikeaa ravintoa, kävelyä ulkona, piristäviä ajatuksia, eivät edes tiedä mistä täydellisestä masennuksesta on kyse. Kun ei jaksa edes laittaa vaatteita päälleen, nousta sängystä ylös, syöminenkin jää johonkin leipäpalan nakerteluun. Tuntuu kuin olisi upottavassa juoksuhiekassa ja joka ponnistuksella vain uppoat lisää. Mieti siinä sitten lenkille lähtöä. Kun saa edes itsestään irti niin paljon pakon edessä, että pääsee raahautumaan kauppaan, edes kerran viikossa, on sekin jo pieni voitto.
Nämä kauniit ohjeet, ajattele positiivisesti, on ihan hyviä tavallisiin, hetkellisiin matalapaineisiin, mutta ei todellakaan auta pitkäkestoisessa depressiossa. Olen itsekkin yli 10v taistellut todellisen masennuksen voittamiseksi, välillä paremmalla, välillä hunommalla tuloksella ja lääkitys sopivaksi löydettynä vihdoin.
Ja nyt kun kaikkein pahin tilanne on ainakin toistaiseksi takana, jaksaa jopa tehdä pienen lenkin ja joinain päivänä huomaa jopa auringon olemassa olon. Ne on silloin aika isoja asioita. Mutta taas saattaa tulla päivä jolloin kaikki on vain mustaa ja pimeää vaikka aurinko kuinka ulkona paistaisi.
Kestävyyttä sinulle jutun alkuun laittaja. On vai mentävä päivä kerrallaan ja toivottavasti löydät itsellesi puhetoverin joka ymmärtää edes hieman tunteitasi. - Maalaismies*
masentunut 2:nen kirjoitti:
Jotenkin minusta on alkanut tuntua, että nämä jotka täällä neuvovat masennuksen hoitoon oikeaa ravintoa, kävelyä ulkona, piristäviä ajatuksia, eivät edes tiedä mistä täydellisestä masennuksesta on kyse. Kun ei jaksa edes laittaa vaatteita päälleen, nousta sängystä ylös, syöminenkin jää johonkin leipäpalan nakerteluun. Tuntuu kuin olisi upottavassa juoksuhiekassa ja joka ponnistuksella vain uppoat lisää. Mieti siinä sitten lenkille lähtöä. Kun saa edes itsestään irti niin paljon pakon edessä, että pääsee raahautumaan kauppaan, edes kerran viikossa, on sekin jo pieni voitto.
Nämä kauniit ohjeet, ajattele positiivisesti, on ihan hyviä tavallisiin, hetkellisiin matalapaineisiin, mutta ei todellakaan auta pitkäkestoisessa depressiossa. Olen itsekkin yli 10v taistellut todellisen masennuksen voittamiseksi, välillä paremmalla, välillä hunommalla tuloksella ja lääkitys sopivaksi löydettynä vihdoin.
Ja nyt kun kaikkein pahin tilanne on ainakin toistaiseksi takana, jaksaa jopa tehdä pienen lenkin ja joinain päivänä huomaa jopa auringon olemassa olon. Ne on silloin aika isoja asioita. Mutta taas saattaa tulla päivä jolloin kaikki on vain mustaa ja pimeää vaikka aurinko kuinka ulkona paistaisi.
Kestävyyttä sinulle jutun alkuun laittaja. On vai mentävä päivä kerrallaan ja toivottavasti löydät itsellesi puhetoverin joka ymmärtää edes hieman tunteitasi.Jos masentuneella on niin paljon energiaa, että jaksaa kirjoittaa ja kysyä neuvoa, niin eikö hän tee sitä tosissaan? Ja jos meikäläinen luulee ymmärtävänsä kysymyksen ja yrittää vastata antaakseen sen ainoan neuvon, mikä minulla on: lähde kävelemään henkesi edestä, niin mitä muuta voisin tehdä.
Jos masentunut ei pääse sängystä, niin tuskin hän jaksaa avata tietsikkaakaan kysyäkseen joltakin tietämättömältä neuvoa. Mistä tiedän onko kysyjä aito? En mistään. - Masis
Maalaismies* kirjoitti:
Jos masentuneella on niin paljon energiaa, että jaksaa kirjoittaa ja kysyä neuvoa, niin eikö hän tee sitä tosissaan? Ja jos meikäläinen luulee ymmärtävänsä kysymyksen ja yrittää vastata antaakseen sen ainoan neuvon, mikä minulla on: lähde kävelemään henkesi edestä, niin mitä muuta voisin tehdä.
Jos masentunut ei pääse sängystä, niin tuskin hän jaksaa avata tietsikkaakaan kysyäkseen joltakin tietämättömältä neuvoa. Mistä tiedän onko kysyjä aito? En mistään.(((((((((((((((((()))))))))))))))))((((((((((((((
Masentuneella voi olla "energiaa" määrättyihin asioihin. Kuten juuri tietokoneen parissa oleiluun ja TV:n katseluun. Ne ovat sellaisia asioita, jotka "upottavat" masentuneen toiseen maailmaan. Pois edes hetkeksi omasta kurjasta olostaan. Tarpeeksi masentunut kun on, ei jaksa edes sitä tehdä. Mutta silloin ollaan jo vaarallisilla vesillä! Apua tarvitaan pian.
Masentuneen "pelastus" on se, jos pystyy olemaan kiinnostunut edes jostain, mihin kykenee voimillaan.
Itse olen ollut ilmeisesti aina masentunut, jonkin asteisesti. Viime vuosina se on lisääntynyt vaan. Syitä on monia, ja jokaiseen ihmiseen vaikuttaa eri asiat. Minulla vaikuttaa se, kun elän ja asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni aivan yksin.
Sen lopullinen tajuaminen vei hiukan aikaa. **
Lapsuus ja nuoruus kotona. Sitten naimisiin ja suoraan asumaan miehen kanssa. Lopulta ero 52 vuotiaana. Heti uusi seurustelu. Kesti kaksi vuotta. Toinen perään, puolen vuoden kuluttua. Siinä välissä muutti viimeinen lapsi kotoa pois.
Ja sitten yksin.
Pari vuotta meni lisääntyvän masennuksen parissa. Makasin sohvalla ja hoin, että minä saan olla niin masentunut kuin olen. Annoin luvan itselleni oikein rypeä siinä, enkä yrittänyt yhtään mitään. Jouduin pakottamalla pakottamaan itseni kauppaan ymv.
Aloitin taas masis lääkkeet, koska tajusin olevani menossa vaarallisen syvään masennukseen. Ei ne lääkkeetkään poistaneet masennusta, mutta taittoivat pienen kärjen siltä sentään.
Edelleen käyn sohvalle välillä hokemaan: Olen niin pirun masentunut, mutta saan olla. Minun Ei tarvi tehdä mitään. Kaikki on yhtä paskaa. Olen TOSI masentunut.....jne....
Ehkä minua helpottaa tuollainen hiukkasen verran, koska olen aika ankara itselleni, ollut aina.
Äitini, ja sitten mieheni haukkuivat minua jatkuvasti. Äitini jatkaa edelleen(yli 80v.). Olen saamaton, hidas, minusta ei ole mihinkään, olen vaan laiska enkä masentunut..jne.....Lapsuudesta asti kuullut tätä. Siksi se sohvalla makaaminen ja luvan antaminen itselleen, helpottaa hetkeksi!
Uskon, että kaikki mitä minulla on ollut ja tapahtunut, on annettu minulle siksi, etä oppisin ymmärtämään muita vastaavissa tilanteissa olevia. Mm. yksi raivari(vain yksi, koko elämäni aikana), avasi tajuntani ymmärtämään miksi "tarkkisluokkalaiset" käyttäytyvät niin, kuin käyttäytyvät!! Oli mahtava tunne-elämys tajuta se niin selkeästi.
Pettynyt, väärin ymmärretty ja huonosti kohdeltu lapsi tuntee juuri sellaista raivoa sisällään KOKO ajan. Minä vain sen pienen hetken, mutta samasta syystä.
On kovin vaikea yrittää saada muut ymmärtämään, että on todella masentunut, eikä vaan "laiska".
Useimmat ovat ymmärtäväisiä ja ottavat osaa, MUTTA neuvovat kuinka kannattaa ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja tehdä ne asiat mitkä pitäisi tehdä. "Niin minäkin teen, kun olen masentunut", kuulen kovin usein.
MUTTA MASENTUNUT IHMINEN EI PYSTY SIIHEN, VAIKKA KOVASTI HALUAISIKIN. Uskon että tämän asian ymmärtää vain toinen yhtä masentunut ihminen.
Se on tila, josta ei selviä järkeilemällä itselleen tilaansa. Vaikka kuinka sanon itselleni "katsos nyt kuinka siellä paistaa aurinko niin ihanasti", niin "toinen ääni" hokee " paskanko väliä sillä on".
Ei masennu entiskäkin enemmän, kun antaa luvan itselleen olla vaan, jos ei kerta jaksa eikä kiinnosta.
Masentunut (minä) kokee tyhjyyttä, huonoutta,jatkuvaa väsymystä, antaa-olla tunnetta,elämä on tylsää, kaikki jatkuu samana,tekisi mieli itkeä ja ulvoa täysillä, mutta kontrollifriikki ei voi, koska silmät ja koko naama turpoaa(tätä ei jaksa täydessä masennuksessa miettiä), kukaan ei välitä-tunne on usein, jne...
Mielestäni jokaisen kirjoituksen aiheen takana on joku asia ihmisestä itsestään. Vaikka kirjoitus olisi millainen tahansa, niin rivien välistä voi kyllä lukea siitä ihmisestä kovin, kovin paljon.
Uskon että herkästi masentuvilla ihmisillä on tunneälyn osamäärä erittäin korkea. He ovat myös kovin empaattisia ja herkkiä ihmisiä.
Ei pidä nolostua.
))))))))))))))((((((((((((((((()))))))))))))))))) - Masis,,,,,
Masis kirjoitti:
(((((((((((((((((()))))))))))))))))((((((((((((((
Masentuneella voi olla "energiaa" määrättyihin asioihin. Kuten juuri tietokoneen parissa oleiluun ja TV:n katseluun. Ne ovat sellaisia asioita, jotka "upottavat" masentuneen toiseen maailmaan. Pois edes hetkeksi omasta kurjasta olostaan. Tarpeeksi masentunut kun on, ei jaksa edes sitä tehdä. Mutta silloin ollaan jo vaarallisilla vesillä! Apua tarvitaan pian.
Masentuneen "pelastus" on se, jos pystyy olemaan kiinnostunut edes jostain, mihin kykenee voimillaan.
Itse olen ollut ilmeisesti aina masentunut, jonkin asteisesti. Viime vuosina se on lisääntynyt vaan. Syitä on monia, ja jokaiseen ihmiseen vaikuttaa eri asiat. Minulla vaikuttaa se, kun elän ja asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni aivan yksin.
Sen lopullinen tajuaminen vei hiukan aikaa. **
Lapsuus ja nuoruus kotona. Sitten naimisiin ja suoraan asumaan miehen kanssa. Lopulta ero 52 vuotiaana. Heti uusi seurustelu. Kesti kaksi vuotta. Toinen perään, puolen vuoden kuluttua. Siinä välissä muutti viimeinen lapsi kotoa pois.
Ja sitten yksin.
Pari vuotta meni lisääntyvän masennuksen parissa. Makasin sohvalla ja hoin, että minä saan olla niin masentunut kuin olen. Annoin luvan itselleni oikein rypeä siinä, enkä yrittänyt yhtään mitään. Jouduin pakottamalla pakottamaan itseni kauppaan ymv.
Aloitin taas masis lääkkeet, koska tajusin olevani menossa vaarallisen syvään masennukseen. Ei ne lääkkeetkään poistaneet masennusta, mutta taittoivat pienen kärjen siltä sentään.
Edelleen käyn sohvalle välillä hokemaan: Olen niin pirun masentunut, mutta saan olla. Minun Ei tarvi tehdä mitään. Kaikki on yhtä paskaa. Olen TOSI masentunut.....jne....
Ehkä minua helpottaa tuollainen hiukkasen verran, koska olen aika ankara itselleni, ollut aina.
Äitini, ja sitten mieheni haukkuivat minua jatkuvasti. Äitini jatkaa edelleen(yli 80v.). Olen saamaton, hidas, minusta ei ole mihinkään, olen vaan laiska enkä masentunut..jne.....Lapsuudesta asti kuullut tätä. Siksi se sohvalla makaaminen ja luvan antaminen itselleen, helpottaa hetkeksi!
Uskon, että kaikki mitä minulla on ollut ja tapahtunut, on annettu minulle siksi, etä oppisin ymmärtämään muita vastaavissa tilanteissa olevia. Mm. yksi raivari(vain yksi, koko elämäni aikana), avasi tajuntani ymmärtämään miksi "tarkkisluokkalaiset" käyttäytyvät niin, kuin käyttäytyvät!! Oli mahtava tunne-elämys tajuta se niin selkeästi.
Pettynyt, väärin ymmärretty ja huonosti kohdeltu lapsi tuntee juuri sellaista raivoa sisällään KOKO ajan. Minä vain sen pienen hetken, mutta samasta syystä.
On kovin vaikea yrittää saada muut ymmärtämään, että on todella masentunut, eikä vaan "laiska".
Useimmat ovat ymmärtäväisiä ja ottavat osaa, MUTTA neuvovat kuinka kannattaa ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja tehdä ne asiat mitkä pitäisi tehdä. "Niin minäkin teen, kun olen masentunut", kuulen kovin usein.
MUTTA MASENTUNUT IHMINEN EI PYSTY SIIHEN, VAIKKA KOVASTI HALUAISIKIN. Uskon että tämän asian ymmärtää vain toinen yhtä masentunut ihminen.
Se on tila, josta ei selviä järkeilemällä itselleen tilaansa. Vaikka kuinka sanon itselleni "katsos nyt kuinka siellä paistaa aurinko niin ihanasti", niin "toinen ääni" hokee " paskanko väliä sillä on".
Ei masennu entiskäkin enemmän, kun antaa luvan itselleen olla vaan, jos ei kerta jaksa eikä kiinnosta.
Masentunut (minä) kokee tyhjyyttä, huonoutta,jatkuvaa väsymystä, antaa-olla tunnetta,elämä on tylsää, kaikki jatkuu samana,tekisi mieli itkeä ja ulvoa täysillä, mutta kontrollifriikki ei voi, koska silmät ja koko naama turpoaa(tätä ei jaksa täydessä masennuksessa miettiä), kukaan ei välitä-tunne on usein, jne...
Mielestäni jokaisen kirjoituksen aiheen takana on joku asia ihmisestä itsestään. Vaikka kirjoitus olisi millainen tahansa, niin rivien välistä voi kyllä lukea siitä ihmisestä kovin, kovin paljon.
Uskon että herkästi masentuvilla ihmisillä on tunneälyn osamäärä erittäin korkea. He ovat myös kovin empaattisia ja herkkiä ihmisiä.
Ei pidä nolostua.
))))))))))))))((((((((((((((((())))))))))))))))))(((((((((((((((((((((())))))))))))))))))))))()))))
Huomautus edelliseen kirjoitukseeni! EN SIIS MAANNUT SOHVALLA K A H T A V U O T T A yhteen menoon!
Silloin vaan, kun masensi kunnolla.
))))))))))))()))))))))))))))))())))))))))))))))))) - Maalaismies*
Masis kirjoitti:
(((((((((((((((((()))))))))))))))))((((((((((((((
Masentuneella voi olla "energiaa" määrättyihin asioihin. Kuten juuri tietokoneen parissa oleiluun ja TV:n katseluun. Ne ovat sellaisia asioita, jotka "upottavat" masentuneen toiseen maailmaan. Pois edes hetkeksi omasta kurjasta olostaan. Tarpeeksi masentunut kun on, ei jaksa edes sitä tehdä. Mutta silloin ollaan jo vaarallisilla vesillä! Apua tarvitaan pian.
Masentuneen "pelastus" on se, jos pystyy olemaan kiinnostunut edes jostain, mihin kykenee voimillaan.
Itse olen ollut ilmeisesti aina masentunut, jonkin asteisesti. Viime vuosina se on lisääntynyt vaan. Syitä on monia, ja jokaiseen ihmiseen vaikuttaa eri asiat. Minulla vaikuttaa se, kun elän ja asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni aivan yksin.
Sen lopullinen tajuaminen vei hiukan aikaa. **
Lapsuus ja nuoruus kotona. Sitten naimisiin ja suoraan asumaan miehen kanssa. Lopulta ero 52 vuotiaana. Heti uusi seurustelu. Kesti kaksi vuotta. Toinen perään, puolen vuoden kuluttua. Siinä välissä muutti viimeinen lapsi kotoa pois.
Ja sitten yksin.
Pari vuotta meni lisääntyvän masennuksen parissa. Makasin sohvalla ja hoin, että minä saan olla niin masentunut kuin olen. Annoin luvan itselleni oikein rypeä siinä, enkä yrittänyt yhtään mitään. Jouduin pakottamalla pakottamaan itseni kauppaan ymv.
Aloitin taas masis lääkkeet, koska tajusin olevani menossa vaarallisen syvään masennukseen. Ei ne lääkkeetkään poistaneet masennusta, mutta taittoivat pienen kärjen siltä sentään.
Edelleen käyn sohvalle välillä hokemaan: Olen niin pirun masentunut, mutta saan olla. Minun Ei tarvi tehdä mitään. Kaikki on yhtä paskaa. Olen TOSI masentunut.....jne....
Ehkä minua helpottaa tuollainen hiukkasen verran, koska olen aika ankara itselleni, ollut aina.
Äitini, ja sitten mieheni haukkuivat minua jatkuvasti. Äitini jatkaa edelleen(yli 80v.). Olen saamaton, hidas, minusta ei ole mihinkään, olen vaan laiska enkä masentunut..jne.....Lapsuudesta asti kuullut tätä. Siksi se sohvalla makaaminen ja luvan antaminen itselleen, helpottaa hetkeksi!
Uskon, että kaikki mitä minulla on ollut ja tapahtunut, on annettu minulle siksi, etä oppisin ymmärtämään muita vastaavissa tilanteissa olevia. Mm. yksi raivari(vain yksi, koko elämäni aikana), avasi tajuntani ymmärtämään miksi "tarkkisluokkalaiset" käyttäytyvät niin, kuin käyttäytyvät!! Oli mahtava tunne-elämys tajuta se niin selkeästi.
Pettynyt, väärin ymmärretty ja huonosti kohdeltu lapsi tuntee juuri sellaista raivoa sisällään KOKO ajan. Minä vain sen pienen hetken, mutta samasta syystä.
On kovin vaikea yrittää saada muut ymmärtämään, että on todella masentunut, eikä vaan "laiska".
Useimmat ovat ymmärtäväisiä ja ottavat osaa, MUTTA neuvovat kuinka kannattaa ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja tehdä ne asiat mitkä pitäisi tehdä. "Niin minäkin teen, kun olen masentunut", kuulen kovin usein.
MUTTA MASENTUNUT IHMINEN EI PYSTY SIIHEN, VAIKKA KOVASTI HALUAISIKIN. Uskon että tämän asian ymmärtää vain toinen yhtä masentunut ihminen.
Se on tila, josta ei selviä järkeilemällä itselleen tilaansa. Vaikka kuinka sanon itselleni "katsos nyt kuinka siellä paistaa aurinko niin ihanasti", niin "toinen ääni" hokee " paskanko väliä sillä on".
Ei masennu entiskäkin enemmän, kun antaa luvan itselleen olla vaan, jos ei kerta jaksa eikä kiinnosta.
Masentunut (minä) kokee tyhjyyttä, huonoutta,jatkuvaa väsymystä, antaa-olla tunnetta,elämä on tylsää, kaikki jatkuu samana,tekisi mieli itkeä ja ulvoa täysillä, mutta kontrollifriikki ei voi, koska silmät ja koko naama turpoaa(tätä ei jaksa täydessä masennuksessa miettiä), kukaan ei välitä-tunne on usein, jne...
Mielestäni jokaisen kirjoituksen aiheen takana on joku asia ihmisestä itsestään. Vaikka kirjoitus olisi millainen tahansa, niin rivien välistä voi kyllä lukea siitä ihmisestä kovin, kovin paljon.
Uskon että herkästi masentuvilla ihmisillä on tunneälyn osamäärä erittäin korkea. He ovat myös kovin empaattisia ja herkkiä ihmisiä.
Ei pidä nolostua.
))))))))))))))((((((((((((((((())))))))))))))))))Hyvin kuvasit masennuksesi luonteen. En kuitenkaan uskalla sanoa, että nyt käsitän, nyt ymmärrän. Niinhän se on, että jos onnettomuus ei satu omalle kohdalle, sitä on mahdoton pohjiin asti ymmärtää.
Tämä kaiketi pätee mihin sairauteen hyvänsä. Vasta syöpää sairastava tietää, mitä se tauti on, tai alkoholisti perheineen vain voi kokea sen tuskan jne. Masis kirjoitti:
(((((((((((((((((()))))))))))))))))((((((((((((((
Masentuneella voi olla "energiaa" määrättyihin asioihin. Kuten juuri tietokoneen parissa oleiluun ja TV:n katseluun. Ne ovat sellaisia asioita, jotka "upottavat" masentuneen toiseen maailmaan. Pois edes hetkeksi omasta kurjasta olostaan. Tarpeeksi masentunut kun on, ei jaksa edes sitä tehdä. Mutta silloin ollaan jo vaarallisilla vesillä! Apua tarvitaan pian.
Masentuneen "pelastus" on se, jos pystyy olemaan kiinnostunut edes jostain, mihin kykenee voimillaan.
Itse olen ollut ilmeisesti aina masentunut, jonkin asteisesti. Viime vuosina se on lisääntynyt vaan. Syitä on monia, ja jokaiseen ihmiseen vaikuttaa eri asiat. Minulla vaikuttaa se, kun elän ja asun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni aivan yksin.
Sen lopullinen tajuaminen vei hiukan aikaa. **
Lapsuus ja nuoruus kotona. Sitten naimisiin ja suoraan asumaan miehen kanssa. Lopulta ero 52 vuotiaana. Heti uusi seurustelu. Kesti kaksi vuotta. Toinen perään, puolen vuoden kuluttua. Siinä välissä muutti viimeinen lapsi kotoa pois.
Ja sitten yksin.
Pari vuotta meni lisääntyvän masennuksen parissa. Makasin sohvalla ja hoin, että minä saan olla niin masentunut kuin olen. Annoin luvan itselleni oikein rypeä siinä, enkä yrittänyt yhtään mitään. Jouduin pakottamalla pakottamaan itseni kauppaan ymv.
Aloitin taas masis lääkkeet, koska tajusin olevani menossa vaarallisen syvään masennukseen. Ei ne lääkkeetkään poistaneet masennusta, mutta taittoivat pienen kärjen siltä sentään.
Edelleen käyn sohvalle välillä hokemaan: Olen niin pirun masentunut, mutta saan olla. Minun Ei tarvi tehdä mitään. Kaikki on yhtä paskaa. Olen TOSI masentunut.....jne....
Ehkä minua helpottaa tuollainen hiukkasen verran, koska olen aika ankara itselleni, ollut aina.
Äitini, ja sitten mieheni haukkuivat minua jatkuvasti. Äitini jatkaa edelleen(yli 80v.). Olen saamaton, hidas, minusta ei ole mihinkään, olen vaan laiska enkä masentunut..jne.....Lapsuudesta asti kuullut tätä. Siksi se sohvalla makaaminen ja luvan antaminen itselleen, helpottaa hetkeksi!
Uskon, että kaikki mitä minulla on ollut ja tapahtunut, on annettu minulle siksi, etä oppisin ymmärtämään muita vastaavissa tilanteissa olevia. Mm. yksi raivari(vain yksi, koko elämäni aikana), avasi tajuntani ymmärtämään miksi "tarkkisluokkalaiset" käyttäytyvät niin, kuin käyttäytyvät!! Oli mahtava tunne-elämys tajuta se niin selkeästi.
Pettynyt, väärin ymmärretty ja huonosti kohdeltu lapsi tuntee juuri sellaista raivoa sisällään KOKO ajan. Minä vain sen pienen hetken, mutta samasta syystä.
On kovin vaikea yrittää saada muut ymmärtämään, että on todella masentunut, eikä vaan "laiska".
Useimmat ovat ymmärtäväisiä ja ottavat osaa, MUTTA neuvovat kuinka kannattaa ottaa vaan itseään niskasta kiinni ja tehdä ne asiat mitkä pitäisi tehdä. "Niin minäkin teen, kun olen masentunut", kuulen kovin usein.
MUTTA MASENTUNUT IHMINEN EI PYSTY SIIHEN, VAIKKA KOVASTI HALUAISIKIN. Uskon että tämän asian ymmärtää vain toinen yhtä masentunut ihminen.
Se on tila, josta ei selviä järkeilemällä itselleen tilaansa. Vaikka kuinka sanon itselleni "katsos nyt kuinka siellä paistaa aurinko niin ihanasti", niin "toinen ääni" hokee " paskanko väliä sillä on".
Ei masennu entiskäkin enemmän, kun antaa luvan itselleen olla vaan, jos ei kerta jaksa eikä kiinnosta.
Masentunut (minä) kokee tyhjyyttä, huonoutta,jatkuvaa väsymystä, antaa-olla tunnetta,elämä on tylsää, kaikki jatkuu samana,tekisi mieli itkeä ja ulvoa täysillä, mutta kontrollifriikki ei voi, koska silmät ja koko naama turpoaa(tätä ei jaksa täydessä masennuksessa miettiä), kukaan ei välitä-tunne on usein, jne...
Mielestäni jokaisen kirjoituksen aiheen takana on joku asia ihmisestä itsestään. Vaikka kirjoitus olisi millainen tahansa, niin rivien välistä voi kyllä lukea siitä ihmisestä kovin, kovin paljon.
Uskon että herkästi masentuvilla ihmisillä on tunneälyn osamäärä erittäin korkea. He ovat myös kovin empaattisia ja herkkiä ihmisiä.
Ei pidä nolostua.
))))))))))))))((((((((((((((((())))))))))))))))))Masennuksesta,alkoholismista,esim.liikunta rajoitteisuudesta.
Yhteistä erilaisille sairauksielle,vammoille yms.
on se,että jokaisessa tapauksessa kukin on sairautensa tai "vammansa" ainoa oikea "kokija".
Seuraavana ymmärtäjinä tulevat akuutissa vaiheessa lääkärit ja muut asiantuntijat.
Mutta kaikissa sairauden/"vammaisuuden"vaiheissa on vastaavan "kohtalon kokenut"henkilö se "toiseksi paras"asiantuntija/ymmärtäjä ja voi kokemuksellaan auttaa lähimmäistään.
Siksi erilaisiin Vertaistuki-ryhmiin kannatta ottaa yhteyttä,siellä on eri vaiheessa olevia kanssa sisaria/veljiä joilla omakohtaisia kokemuksia vastaavista kokemuksista.
Ja vaikka asuisi jossain pienemmällä paikkakunnalla,kannattaa kysyä esim.terveyskeskuksesta mistä sellaisen vertaistukiverkon kukin löytää.Sieltä saa puhelimen kautta selvitettyä,millainen kummunikointi tapa kulloinkin tulee kysymykseen.
Tässä eräs käytännön lähestymistapa erilaisiin elämän kriisi tai tms.kohtaloihin.
Toivotan varsinkin ketjun aloittajalle kärsivällisyyttä ja voimia saada toipuminen alkuun sekä tietysti emämämhalun uudelleen löytymistä itsekullekin.
- oljenkorresta toiseen tarttuva
Kuulostaa tutulta kamppailusi. Asiantuntijoiden kommentit siitä, miten hyvin itse ymmärrät tilanteesi. Ovatkohan kuitenkaan muistaneet korostaa puheissaan sitä, että huolimatta ymmärryskyvystäsi sairauden kuvaan kuuluu se, että sitä ei pelkällä ymmärryksellä ja tahdon voimalla aisoissa pidetä. Jos ei tätä näkökulmaa selkeästi hoitosuhteessa tuoda esille seurauksena on usein tuhoisa syyllisyyskierre omasta jaksamattomuudesta ja aloitekyvyttömyydestä, mikä puolestaan vaikeuttaa masentuneen tilaa entisestään.
Depressiota on monen laatuista.Joskus voi olla kysymys lapsuus- tai nuoruusajan kohtuuttoman vaikeiden olosuhteiden aiheuttamasta depressiivisestä persoonallisuushäiriöstä,jonka oireita voidaan helpottaa erilaisilla terapioilla ja lääkityksellä, mutta jonka parantamiseen tarvittaisiin hyvin monipuolista,
pitkäaikaista ja tiivistä psyko-sosiaalista tukea. Omaa tilannettani on sittemmin helpottanut se, että olen hyväksynyt sairauteni osaksi elämääni ( n.10 vuoden kamppailun jälkeen ), pyrkinyt aktiivisesti olemaan
syyllistämättä itseäni, kun en jaksa, pysty tai saa päätettyä jotain.Avain siedettävämpään elämään omalla kohdallani onkin ollut juuri syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteesta eroon pääseminen. Edelleen elämääni varjostaa "kuilu", joka silloin tällöin ilman mitään ulkoista syytä vetää minua vahvasti puoleensa, silloin hautautuisin mieluiten viikkokausiksi peiton alle nukkumaan ja tunnen syvää surua läheisteni puolesta jotka tuntevat itsensä yhtä avuttomaksi kuin itsekin tunnen itseni "aallonpohjan" yllättäessä. - Maalaismies*
Tietenkin, jos masennus on niin syvä ettet enää pysty ottamaan aloitetta mihinkään, eikä ole ketään johonka turvautua, tilanteesi on hälyyttävä.
Yhteiskuntamme on menossa siihen suuntaan (Amerikkalainen malli), että pelastukoon, ken voi. Hoitotakuu on kosmeettinen hätähuuto hallitukselta, joka on epäonnistunut.
Tämä palsta kuitenkaan tuskin pystyy auttamaan. Me emme tiedä, mitä pitäisi tehdä nyt, kun maamme on ajettu ahdinkoon. Minun ei tarvitse kertoa, mitä kaikkea pahaa on tullut ja on tulossa tällä hetkellä meille ja muille.
Pelastukoon, ken voi, oli ennen huuto vaikeassa tilanteessa. Se pätee nyt myös meillä. - Pirre*
sinulle määrätty lääkitys masennukseesi?
Oletko saanut mailikaveria näiltä palstoilta, joille "kirjuitella" kun tuntuu olevan pois kerrottavaa?
Haloo - oletko sinä siellä... :))
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Taisin tehdä virheen
Kaipaan sua enemmän kuin kuvittelin. Luulin, että helpottuisin, mutta olinkin täysin väärässä. Vieläkö vastaisit minulle593511Hyvä että lähdit siitä
Ties mitä oisin keksinyt jos oisit jäänyt siihen, näit varmaan miten katoin sua.... 😘🤭😎💖472846Koronarokotus sattui oudon paljon nyt sairaanhoitaja Tanja 46 istuu pyörätuolissa
Pitkä piina piikistä Kun Tanja Vatka käy suihkussa, tuntuu kuin ihoa revittäisiin raastinraudalla irti. Hän on kärsinyt1482673Nyt tuntuu siltä, että on pakko päästä puhumaan kanssasi
Tuntuu että sekoan tämän kaiken takia. Miehelle572341Olisitko mies valmis?
Maksamaan naisellesi/vaimollesi/tyttöystävällesi elämisestä syntyvät kulut, ruokailun, vuokran ja muut välttämättömät me3572083- 1601800
- 761505
vieläkin sanoa voin...
💖💛💖💛💖💛💖💛💖 💛 Beijjjbeh 💛 Kaks vuotta tänään täällä. Miten hitossa jotkut on jaksaneet kymmeniä vuos231348Nainen onko sulla supervoimmia ?
Voisitko auttaa miestä mäessä? Tarjota auttavan käden ja jeesata tätä miestä? Tai antaa olla et sä kuitenkaan auta.381313- 241224