Ensimmäinen raskaus ja keskenmeno

Särjetty

Hei! Kiitos jo valmiiksi niille ketkä jaksavat lukea loppuun! Halusin tarinani ja saada tukea vaikeisiin aikoihin, eli olimme mieheni kanssa yli vuoden yritetty lasta ja olimme jonossa lapsettomuustutkimuksiin. Hakeuduin päivystykseen voimakkaiden vatsakramppien vuoksi ja tätä kautta sain tietää että olin raskaana. Vihdoinkin meidän suurin toive olisi toteutumassa mutta samalla iski pelko että kaikki ei ole hyvin. Sain ajan varhaisultraan, viikon päähän kun olimme asiasta saaneet kuulla. Ultrassa ei näkynyt muualla mitään,muutakuin oikessa munasarjassa iso kysta, koska minulla oli aikaisemmin jo ollut yksi kohdun ulkopuolinen raskaus 7 vuotta sitten nousi epäilys että siitä olisi kyse tälläkin kertaa. Maailma romahti, tilannetta jäätiin kuitenkin seuraamaan että saadaan varmuus missä raskaus on koska kuukautiskierto todella epäsäännöllinen niin raskauden kestoa ei tiedetä, raskaushormoni seuranta määrättiin myös, ultria oli 2- 7 päivän välein samoin verikokeet. Vieläkään ei missään näi mitään muutakuin kysta, mutta vahva pelko ja epäilys siitä että kyseessä kohdun ulkopuolinen raskaus pysyi. Meni viikkoja eteenpäin, kunnes raskaushormoni alkoi nousta normaalisti yhdessä kohtaa se jopa triplaantui, oli taas ultran aika. Pitkä hiljaisuus kunnes ultraaja sanoo että täällä näkyy raskauspussi sekä sikiö muttei vielä sykettä. Ei oltu uskoa sitä todeksi olin todella raskaana, minulle sanottiin että oltiin vain niin aikaisin alettu ultraamaan kystan vuoksi että siksi tässä on kestänyt, saimme kuitenkin vielä uuden ultran viikon päähän jotta nähdään vielä syke. Viikko oli pitkä aika odottaa taas, kunnes oli taas ultrauspäivä jännittyneinä odotimme että pääsemme huoneeseen. Ultraaja on pitkään hiljaa kunnes hän sanoo, täällä näkyy selvä sikiö sekä vahva syke, näettekö sen. Ja kyllä kyllä me näimme siellä meidän vauvan sydän sykkii lujaa ja vahvasti, kumpikin oli onnellisempi kuin ikinä ei ollut enää muutamaan viikkoon ollut lainkaan kipuja tai vuotoja kaikki olisi todellakin hyvin me saisimme vauvan marraskuussa vihdoin unelmastamme tulisi totta tällä hetkellä viikkoja oli 6. Meille annettiin vielä 10pv päähän uusi ultra, viimeinen ultra tarkkailu puolella, olimme niin onnellisia, raskausoireet olivat olleet jo pitkään, ja nyt tiedettiin että ne todella johtuivat vauvasta. Ehdimme jo miettiä mitä kaikkea hankkisimme, ensi jouluna meitä olisi jo kolme eka joulu perheenä. Kumpikin rakasti vauvaa jo koko sydämestään, halusimme odottaa vielä seuraavaan ultraan kun viikkoja olisi yli 7 että saamme kuvan ja voimmr kertoa onnestamme kaikille. Koitti taas ultrapäivä, kumpikin odotti vain että näämme taas vaivan ja sykkeen. Ultran aluksi ehdittiin puhua kaikesta ja sanomaan että tämä on todennäköisesti turha käynti mutta näätte ainakin vauvanne taas, ultraus alkoi tuli hiljaisuus, ultraaja toteaa rennosti nää hiljaiset hetket on varmaan aina kamalia, sitten kestää ja yhä kestää, olimme miehen kanssa heittänyt huumoria että kai sieltä sanotaan että täältä löytyykin kaksi sykettä sitä ajattelin että se nyt miettii miten sen sanoo. Sitten tulee lause joka muuttaa koko maailman, minulla ei valitettavasti ole hyviä uutisia, vauvanne sydän on lakkanut sykkimästä. Ensimmäinen ajatus on että ei tämä ei ole totta, siinä on joku virhe ei ole ollut kipuja ei vuotoja lainkaan se ei voi olla totta, sitten saimme kuulla että vauva oli elänyt vain pari päivää viime ultran jälkeen eli 6 2-6 4 sanottiin että mitään ei voi enää tehdä sinun pitää ottaa tämä esilääke ja ylihuomenna tulet sairaalaan lääkkelliseen tyhjennykseen olen niin pahoillani. Maailma romahtaa kyyneleet vain valuvat, en pysty katsoaman miestäni puristan vain kädestä, tekisi mieli heittää se pilleri päin ultraajaa, mutta otan pillerin ja nielaisen. Hoitaja selittään kauheasti kaikkea mutten pysty keskittymään kaikki sumenee, kaikki ilo elämästä on viety. Pääsemme kotiin ja muuta en pysty kun miettimään että tämä ei voi olla totta, meidän vauvalla piti olla kaikki hyvin meistä piti tulla perhe. Seuraavana päivänä en pysty nousemaan edes sängystä ylös, mies on kokonaika tukena vaikka häneen itseensäkin sattuu. Koittaa perjantai tyhjennys päivä, ajatus tulee mieleen mitä jos tämä onkin virhe, virhe ultrassa vauva onkin elossa. Ei toive ajattelua vauvan sydän ei lyö, mennään sairaalaan ja otan lääkkeet ei mitään, hetken päästä alkaa kivut mutta ei kuulautiskipuja suurempia, tulee toiset pillerit sitten alkaa kovat supistukset jotka tihenevät ja koventuvat, tulee kova paineen tunne ja tunsin sen kun vauva ja kun istukka tulivat ulos. Olin henkisesti ja fyysisesti täysin loppu, elämällä ei tuntunut enään olevan tarkotusta , ei ollut enää syytä olla onnellinen, haluan vain vauvan takaisin ja että kaikki on hyvin. Mieheni on ollut korvaamaton tuki ja turva koko ajan ilman häntä en olisi tässä. Nyt haluaisinkin kuulla teidän tarinanne teidän pienistä jotka eivät enää jaksaneetkaan pidemmälle miten olette pystyneet jatkamaan elämää, miten uusi raskaus alkoi, miten se sujui?

5

802

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Särjetty

      Anteeksi sekava teksti, mutta sekava on mielikin tällä hetkelllä. Sen haluaisin vielä tietää että kuinka kauan teillä lääkkellisen tyhjennyksen jälkeen kesti vuodot ja kivut? Ja tietääkö joku koska kohdunkaula menee taas kiinni?

      • Anonyymi

        Hei! Todella surullista kuulla keskenmenostasi, otan suruun valtavasti osaa. Olen itse kokenut keskenmenon viikolla 6 viime viikolla ja tuntuu että elämä päättyi siihen. Arkea on vaikeaa jatkaa ja pitää toivoa yllä että vielä saa vauvan joskus syliin asti. Tämä raskuteni oli ensimmäinen ja tuntuu senkin vuoksi, että menetys on niin pelottava kun ei ole lapsia entuudestaan. Entä jos näin käy joka kerta. Mutta sinullekin haluan sanoa, että toivoa on aina kun vain jaksaa yrittää. Raskautuminenkin tapahtuu helpommin kun kerran on ollut raskaana vaikka se olisi päättynyt keskenmenoon, joten toivon sen tuovan myös sinulle lohtua. Vastaukseksi kysymykseesi vuodan vielä edelleen. Minun keskenmenoni alkoi spontaanisti ilman lääkkeitä tai kaavintaa, mutta on jo ihan loppumassa. On vain niin vihainen ja surullinen olo. Mies tukee kovasti ja hänen sekä läheisten avulla tuntuu, että arjesta saa pala palalta pikkuhiljaa kiinni. Aiomme pian yrittää uudelleen itse saan siitä ajatuksesta myös virtaa päivään vaikka todella vaikeaa onkin. Vertaistukea kaipaisin kovasti.


    • Anonyymi

      Hei
      Täällä kolmas kohtalotoveri. Olen todella pahoillani teidän molempien menetyksestä ja omasta menetyksestäni. Yhteinen suru on jaettu suru ja kenties siten siedettävämpää käsitellä.

      Omalla kohdallani tämä on jo toinen keskenmeno. Ensimmäinen oli viime kesänä rv 12. Kaikki piti olla hyvin, mutta rakenneultrassa sykettä ei enää ollut. En ensin uskonut vaan olin varma, että on tapahtunut virhe, mutta ultraäänikuvaa tulkitessani ei asiaa voinut kieltää. (Olen itsekin terveydenhuollon puolella töissä). Lääkkeellinen tyhjennys,joka ei onnistunut ja kovien kipujen vuoksi vuorokauden kuluttua armahtava kaavinta. Fyysisesti toivoin nopeasti. Uskottelin itselleni, että henkisestikin toivuin hyvin sillä menin töihin heti kaavinnan jälkeen(ke toimenpide ja back in business pe). Pidin itseni kiireisenä: tein pitkää päivää töissä, siivosin kämpän lattiasta kattoon, järjestin kaapit, tein pitkiä juoksulenkkejä ja treenasin kuntosalilla eli käytin tyypillisiä kielteisten, kipeiden ja vaikeiden tunteiden kieltämismekanismeja. Ja hei ne toimivat. Sitä luulee olevansa ehjä ja selviytyvänsä, koska pystyy toimimaan ulospäin ihan normaalisti.

      Tämä toinen keskenmeno on todistanut minun tapani toimia täysin vääräksi. Nyt käsittelemättömät tunteet puskevat pintaan pelottavalla voimalla, eikä itkusta tahdo tulla loppua, ruoka ei maistu, yöllä herää pohjattoman alakuloisena ja ihmisten kanssa ei millään jaksaisi olla. Tekisi mieli vetää pimennysverhot kiinni, kömpiä sänkyyn, eikä ikinä nousta sieltä. Toivottavasti sinä olet rohkeampi kuin minä ja annat surun tulla, kohtaat sen ja siten pääset sen kanssa sinuiksi.

      Tämä toinen keskenmeno todettiin varhaisraskauden ultrassa viime ti rv 8 2. 2 yritystä tyhjentää lääkkeellisesti ja kun kivut yltyivät sietämättömiksi tehtiin la iltana kaavinta puudutuksessa. Leikkaussaleissa oli ryysis ja siksi kaavintaa ei tehty nukutuksessa. Ei sitä enää koskaan!Kipujanalla 0-10 kipu oli 10, tosin toimenpiteen loppuvaiheesta en paljon muista, koska itkin niin hysteerisenä. Voi olla, että kokemukseni rajuus ja traumaattisuus vaikuttaa tämän hetkiseen henkiseen haurauteeni ja vaikeuttaa toipumista.

      Tuosta edellisestä ei pidä säikähtää. Se on vain minun kokemukseni ja tiedän, että hyviäkin kokemuksia on. Sen verran vielä edellisestä toipumisesta, että toiminnan naisena hakeuduin heti negatiivisen raskaustestin tehtyäni Felicitaksen keskenmenopoliklinikalle testeihin. Aviomiehessäni tai minussa ei ollut mitään vikaa. Jotenkin se, että oli tekevinään asialle jotain helpotti oloa. Tulevaisuudesta vielä sen verran, että aiomme aloittaa iwf-hoidot heti kun kehoni sen sallii. Voimia naiset. Me ei olla yksin

    • Anonyymi

      Hei! Kiitos että myös te jaoitte tarinanne ja osanotto teidänkin suureen suruun, itsellekin se että oli ensimmäinen raskaus teki asiasta vielä raskaampaa. Itsellä tällä hetkellä vuoto vaikuttaa olevan loppumassa ja olen jo vähän jaksanut ihmisiäkin nähdä, töihin en ole lupaa saanut vielä mennä henkisen tilan vuoksi. Vaikka asia on edelleen raskas ja vaikeaa edelleen käsittää miksi näin piti käydä, myös me aiomme heti jatkaa yrittämistä josko seuraavan pienokaisen saisimme jo syliin asti. Pelko siitä että tämä toistuu on kova, enkä tiedä miten kestäisin jos uudestaan menettäisimme meidän vauvan. Itsekin olen kuullut että raskautumisen pitäisi olla helpompaa keskenmenon jälkeen. Voimia ja jaksamista teille,ehkä vielä joskus mekin saamme kokea tuon mahtavimman onnen ja raskaus sujuu hyvin loppuun asti

      • Anonyymi

        Hei. Olen anonyymi, joka 18.4. klo 14 on jakanut surunsa tänne. Halusin sanoa tähän ketjuun osanottoni myös teille, jotka toitte kokemuksenne tässä viestiketjussa esille. Uskon, että me jokainen saamme vielä pienokaiset syliimme. Tuska on kova tietyn aikaa, mutta sekin hetki hetkeltä helpottaa. Menetykseen liittyvät tunteet ovat tärkeitä käsitellä, jokainen tekee sen tietenkin omalla tavallaan. Minulle auttaa kun puran kaiken, puhun läheisille, itken, suren ja vajoan hetkeksi täysin pohjalle. Sen jälkeen tartun hetki hetkeltä arkeen. Itse huomaan, että surun jälkeen tulee tilalle toivo. Tietysti myös pelottaa, mutta kyllä tästä vielä eteenpäin mennään. Keskenmenot ovat niin tavallisia ja valitettavasti olemme osuneet niihin, jotka ovat sen kokeneet ehkä useammankin kerran. Kuitenkin kehomme varmistaa, että jälkeläinen on elinkelpoinen, jolloin tulisi terveitä lapsia maailmaan, sekin huojentaa itseäni tuskaa käsiteltäessä. Mielessäni pyörii paljon asioita, kuten voisinkohan jo yrittää uudelleen ennen ensimmäisiä kuukautisia(ohjeistusta olen saanut odottaa yhdet kuukautiset ja myös sanottu, että yrittäkää vain heti) ja jos saa plussan miten raskauteen suhtautuu, koska kertoa muille jne. Pitkään olin myös haaveillut siitä, miten järjestää kaiken maailman vauvakutsut, sukupuolenpaljastusjuhlat yms. Nyt en uskalla ajatella järjestäväni mitään, jos lapsi ei tulekaan kotiin. En haluaisi edes ostaa valmiiksi sänkyä, koska nyt ajatus on, että jos jotain käykin niin sänky saattaa jäädä tyhjäksi. Raskaudesta olisi ihana iloita ja ehkä se asenne tulisikin vain ottaa, mutta en tietenkään haluaisi pudota korkealta enää. Kenenkään ei pitäisi käydä läpi yhtään keskenmenoa, maailma on välillä todella julma. Mutta uskon, että niin kauan kun on uskoa kaikki on mahdollista. Uskon jokaisen teidän puolesta, että kaikki päättyy lopulta hyvin. Muistakaa olla itsellenne armollisia, keskenmenot eivät ole pieniä murheita. Kaikki tulee menemään vielä hyvin. <3


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Jetin syöksy saanut lisää vauhtia

      Huh huh - uusimmat uutiset viittaa siihen aika vahvasti, että nyt mennään lujaa kyytiä kohti pohjaa! Mutta eipä sitä koskaan tiedä, jospa sieltä viel
      Kotimaiset julkkisjuorut
      66
      2951
    2. Nainen tuutko mun vaimoksi

      Ostin jo sormukset ja rakastan sinua ♥️♥️♥️♥️
      Ikävä
      80
      1487
    3. Mulla on ikävä sinua

      Kun oli edes joku yhteys. Nyt ei ole enää mitään, ja tuskin tulee koskaan olemaan. Katsoin kuvaasi ja tulin niin iloiseksi, mutta samalla haikeaksi.
      Ikävä
      32
      928
    4. Uusi viihdesarja-tietovisa Hengaillaan sai murskakritiikkiä somessa. Mitä itse tykkäsit?

      Ylen uusi Hengaillaan starttasi lauantaina. Jenni Poikelus juonsi ja Riku Rantala tuomaroi. Ohjelma sai murskakritiikkiä somessa. Mitä itse tykkäsit
      Tv-sarjat
      48
      897
    5. Hyvää iltaa

      Onko tullut edistymistä kaivattunsa kanssa? Tämä kysymys erityisesti yhdelle miehelle täällä. :)
      Ikävä
      88
      883
    6. Suomi kuihtuu ilman maahanmuuttoa

      Aika pahan laittoi Iltalehti persuille :-D https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/87de288c-7c6f-4ed3-b81c-72bea585649a
      Maailman menoa
      401
      860
    7. Törmäsin lauseeseen

      "Kun ihmiset tietävät tehneensä sinulle väärin, he välttelevät sinua". Taitaa olla totuuden siemen.
      Ikävä
      68
      731
    8. Ikuisuusaihe yön pimeiden tuntien mausteeksi

      Kuka nyt sitten on koijannut, ketä ja miten, se on aina hyvä debatin paikka. Ei ne miehetkään puhtaita pulmusia tuolla saralla ole, siksi kummeksuttaa
      Sinkut
      166
      721
    9. Suomalaisen koulun alamäki alkoi ministeri Vikkusen aikana

      konsulentit hyppäsivät pöydällä ja meno jatkui Graham-Laasosen aikana, kun kokoomus halpuutti suomalaista koulutusjärjestelmää parhaansa mukaan. Nyt t
      Perussuomalaiset
      61
      670
    Aihe