Henkisyys sopii uskonnottomille hyvin

Tähän liittyy pyhän käsite. Siitä on ketjukin: 1/6 liittää "pyhän" uskontoon/kirkkoon

Aapuuva, nyt meilät uskovilta viedä pyhä ja henkisyyskin? Mihin tämä maailma on menossa?

On hämmentävää, kun samoja sanoja käytetään täysin erilaisissa merkityksissä. En tiedä mitä sekulaarilla uskonnottomalla henkisyydellä tarkoitetaan, mutta epäilen ettei linkissä kuvattua henkisyyttä. Vai tarkoitetaanko kuitenkin? Perinteistä (kristillistä) uskoa ja uskonnoille tyypillisiä dogmeja ei ole. Vaikka mistäs tulevaisuuden tietää, voihan henkimaailma pläjäyttää pöytään vielä tiukat dogmitkin. Sitten kun "aika" on siihen kypsä.
https://minaolenlehti.fi/henkisyys-on-osattava-yhdistaa-arjessa-elamiseen/

Ymmärrän tämän niin, että ateistillakin voi olla taipumusta hörhöilyyn mutta niin ettei sillä koeteta määräillä muita ihmisiä.

Uskonnoton henkisyys on luonnollinen juttu. Luonto, taide, kulttuuri, rakkaus. ystävyys tarjoavat syvähenkisiä elämämyksiä, arjen yläpuolelle nousevaa tunnetta.

Sekularismi kaappaa henkisyyden ja pyhyyden uskonnoilta.

Heinkisyys ja hengellisyys ovat eri asioita. Henkisyys on laajempi asia, ja siihen kuuluu niin uskonnotonta kuin uskonnolista henkisyyttä. Jälkimmäisestä puhutanhenvgellisyytenä.

On olemassa myös uskonnotonta henkisyyttä. Se ei oikein tullut esiin tämän päivän HS:n jutussa. Kuitenkin juttu toi esiin, potentiaalia kirkosta eroamisten jatkumisesta.

Tämä on näitä perusasioita. Olennainen käsite-erottelu. Henkisyys ja hengellisyys. Uskontojen ei pidä antaa omia henkisyyden ajatusta.

"Hengellisyys on uskonnollinen henkisyyden muoto, mutta on myös uskonnotonta, sekulaaria, maallista henkisyyttä."

Ongelma on vain siinä, että henkisyys ei pelasta ketään iankaikkiselta kadotukselta, mutta usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen pelastaa.
Siksi parasta, mitä sekulaari-ihmiselle tai ns. uskottomalle ihmiselle voidaan tehdä, on julistaa evankeliumin ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.

Onneksi huuhaahutut ja muut hömpät alkaa olemaan muodista jo out mikä näkyy muunmuassa kansanparantajien, aromaterapian, luontaislääkkeiden, yrttien ja muiden petkutusten suosion laskua. Eikä ihmiset enää taida myöskään lähteä näihin enkeli-, kristalli- ja yskisarvissoopa rahastushuijauksiin. Skeptisyys lisääntyy ja se on ihan hyvä asia, irrationaalisuuden ja emotionaalisten oikkujen vähetessä ihmisistä tulee yhä järkevämpiä ja rationaalisempia.

Joskus ehkä selviää mitä uskonnoton henkisyys ei ole. Kun vielä selviäisi mitä se on.
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/12/16/uskontokriitikon-meditointiopas/

Hyvä että muistetaan eritellä henkisyys ja hengellisyys, joka on henkisen alalaji. On siis myös uskonnotonta henkisyyttä.

Helsingin Sanomat nosti (23.12.) esiin päättyvän vuosikymmenen kehityspiirteitä. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006352121.html
Kohdassa 4. Uskontojen merkityksen lasku itse tekstisssä jotenkin häipyy maallistumisen, sekularismin nousu, joka ei etupäässä tarkoita jonkun new age -hömpän nousua, vaan enemmänkin rationaalisuuden ja tiedepohjaisuuden sekä humanismin ja ihmisoikeuksien nousua. Uskonnottomilla on tietenkin myös henkistä elämää, henkisyyttä (joka on eri asia kuin hengellisyys.). Syvähenkisiä kokemuksia voivat tarjota taide, kulttuuri, luonto ym.

Ihmiset pitävät "pyhänä" rakkautta ja rauhaa. Uskontoa ptää "pyhänä" vain 15 %.

Tästä oli siis mielenkiintoinen tilaisuus viime vuoden keväällä. Pidetään asiaa mielessä.

Samoilla linjoilla professori Timo Airaksinen. Hänen kirjastaan Jäähyväiset uskonnolle – henkisyyden puolustusi (Bazar) on kiittävä arvostelu uudessa Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2020.

Henkisyys terminä usein sekoitetaan myös jonkinlaiseen "new age" -hömppään ja "uususkonnollisuuteen", ja myös tai juuri media tekee sitä.

Henkistä tukea tarvitaan ammatilllisesti sekä vapaaehtoistoiminnan ja vertaistyön kautta.

Professori Timo Airaksisen kirja "Jäähyväiset uskonnolle. Henkisyyden puolustus" tukee täällä esitettyjä ajatuksia.