Henkisyys sopii sekulaarille, uskonnottomalle. Sehän on eri asia kuin hengellisyys.
Hengellisyys on uskonnollinen henkisyyden muoto, mutta on myös uskonnotonta, sekulaaria, maallista henkisyyttä.
Hengellisyys on uskonnollinen henkisyyden muoto, mutta on myös uskonnotonta, sekulaaria, maallista henkisyyttä.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Tähän liittyy pyhän käsite. Siitä on ketjukin: 1/6 liittää "pyhän" uskontoon/kirkkoon
Aapuuva, nyt meilät uskovilta viedä pyhä ja henkisyyskin? Mihin tämä maailma on menossa?
On hämmentävää, kun samoja sanoja käytetään täysin erilaisissa merkityksissä. En tiedä mitä sekulaarilla uskonnottomalla henkisyydellä tarkoitetaan, mutta epäilen ettei linkissä kuvattua henkisyyttä. Vai tarkoitetaanko kuitenkin? Perinteistä (kristillistä) uskoa ja uskonnoille tyypillisiä dogmeja ei ole. Vaikka mistäs tulevaisuuden tietää, voihan henkimaailma pläjäyttää pöytään vielä tiukat dogmitkin. Sitten kun "aika" on siihen kypsä.
https://minaolenlehti.fi/henkisyys-on-osattava-yhdistaa-arjessa-elamiseen/
Ymmärrän tämän niin, että ateistillakin voi olla taipumusta hörhöilyyn mutta niin ettei sillä koeteta määräillä muita ihmisiä.
Uskonnoton henkisyys on luonnollinen juttu. Luonto, taide, kulttuuri, rakkaus. ystävyys tarjoavat syvähenkisiä elämämyksiä, arjen yläpuolelle nousevaa tunnetta.
Tämä on paha pala papeille, jotka ovat tottuneeet omimaan henkisyyden ja pyhän itsellee, kirkolle. Kansa on puhunut.
Onko uskonnottomilta ollut kiellettyä nauttia luonnosta, taiteesta, kulttuurista, rakastaa tai ystävystyä??? Eikös nuo kuulu kaikkien ihmisten (toivottavasti) elämään uskonnottomien ja uskovaisten. Lisäksi uskovaisilla on myös hengellinen puoli. Kuten aloittaja kirjoitti, henkisyys ja hengellisyys ovat eri asioita.
Pyhää kirkko ei ole koskaan ole onnistunut omimaan itselleen, tämä näkyy ihmisten arkielämässä ja arkipuheessa. Luonto on edelleen suomalaisista se kaikkein pyhistä pyhin kun ihmisiltä kysytään mikä heille on pyhää. Pyhä on sellainen asia joka henkilökohtaisesti koetaan itselle todella rakkaaksi ja arvokkaaksi, siksi pyhälle ivaaminen ja pyhän loukkaaminen loukkaa myös monia ihmisiä ja se otetaan vahvasti henkilökohtaisesti itseensä. Sitä sanotaankin leikillisesti pyhä lehmä -ilmiöksi, esimerkiksi luonto halutaan jättää rauhaan ja pitää koskemattomana mutta jos keskelle korpimetsää perustetaankin avokaivos niin se saakin ihmiset kiehumaan raivonvaltaan.
Sekularismi kaappaa henkisyyden ja pyhyyden uskonnoilta.
Tästä on siis erittäin mielenkiintoinen Suomen kultturirahaston ja e2:n kyselytutkimuksen tulos. Kannattaa kaivaa esiin ja hämmästellä.
Tästä on ollut liian vähän juttua Vapareidenkin piirissä ja lehdessä. Joillakin on hyvin verheellinen kuva hyvin "mekaanisista materialisteista".
Heinkisyys ja hengellisyys ovat eri asioita. Henkisyys on laajempi asia, ja siihen kuuluu niin uskonnotonta kuin uskonnolista henkisyyttä. Jälkimmäisestä puhutanhenvgellisyytenä.
On olemassa myös uskonnotonta henkisyyttä. Se ei oikein tullut esiin tämän päivän HS:n jutussa. Kuitenkin juttu toi esiin, potentiaalia kirkosta eroamisten jatkumisesta.
Juttu oli vain tilaajille. Saisiko tiivistelmän, mieluiten omana aloituksenaan?
Hesarin näköislehti on tänään luettavissa netistä jakeluhäiriöiden vuoksi. Mistä artikkelista on kyse, en tiedä.
Tämä on näitä perusasioita. Olennainen käsite-erottelu. Henkisyys ja hengellisyys. Uskontojen ei pidä antaa omia henkisyyden ajatusta.
"Hengellisyys on uskonnollinen henkisyyden muoto, mutta on myös uskonnotonta, sekulaaria, maallista henkisyyttä."
Ongelma on vain siinä, että henkisyys ei pelasta ketään iankaikkiselta kadotukselta, mutta usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen pelastaa.
Siksi parasta, mitä sekulaari-ihmiselle tai ns. uskottomalle ihmiselle voidaan tehdä, on julistaa evankeliumin ilosanomaa Jeesuksesta Kristuksesta.
Miksi luotat sokeasti väärään ennusteeseen? Raamatusta käy selville että jersuksen piti palata jo lähes 2000 vuotta sitten. Kun tämä ei toteutunut, alkoi entistä pahempi selittely ja harhaanjohtaminen.
Onneksi huuhaahutut ja muut hömpät alkaa olemaan muodista jo out mikä näkyy muunmuassa kansanparantajien, aromaterapian, luontaislääkkeiden, yrttien ja muiden petkutusten suosion laskua. Eikä ihmiset enää taida myöskään lähteä näihin enkeli-, kristalli- ja yskisarvissoopa rahastushuijauksiin. Skeptisyys lisääntyy ja se on ihan hyvä asia, irrationaalisuuden ja emotionaalisten oikkujen vähetessä ihmisistä tulee yhä järkevämpiä ja rationaalisempia.
Joskus ehkä selviää mitä uskonnoton henkisyys ei ole. Kun vielä selviäisi mitä se on.
http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2015/12/16/uskontokriitikon-meditointiopas/
Uskonnoton henkisyys ei ole hengellisyyttä. Se on ajattelua ja tunnetta.
Hyvä että muistetaan eritellä henkisyys ja hengellisyys, joka on henkisen alalaji. On siis myös uskonnotonta henkisyyttä.
Helsingin Sanomat nosti (23.12.) esiin päättyvän vuosikymmenen kehityspiirteitä. https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006352121.html
Kohdassa 4. Uskontojen merkityksen lasku itse tekstisssä jotenkin häipyy maallistumisen, sekularismin nousu, joka ei etupäässä tarkoita jonkun new age -hömpän nousua, vaan enemmänkin rationaalisuuden ja tiedepohjaisuuden sekä humanismin ja ihmisoikeuksien nousua. Uskonnottomilla on tietenkin myös henkistä elämää, henkisyyttä (joka on eri asia kuin hengellisyys.). Syvähenkisiä kokemuksia voivat tarjota taide, kulttuuri, luonto ym.
Ihmiset+pitävät+"pyhänä"+rakkautta+ja+rauhaa.+Uskontoa+ptää+"pyhänä"+vain+15+%.
Tästä oli siis mielenkiintoinen tilaisuus viime vuoden keväällä. Pidetään asiaa mielessä.
Samoilla linjoilla professori Timo Airaksinen. Hänen kirjastaan Jäähyväiset uskonnolle – henkisyyden puolustusi (Bazar) on kiittävä arvostelu uudessa Vapaa Ajattelija -lehdessä 1/2020.
Kyllä, on mielenkiintoista päästä lukemaan Airaksisen kirja. Tässä Suorsan arvio: http://vapaa-ajattelijat.fi/blog/2020/03/27/maanlaheisesti-henkisyydesta/
Hyvin kirjoitettu. Ostin kirjan. Hyvä alku. Kerronko lisää?
Airaksinen puolustaa uskonnotonta henkisyyttä, joka on eri asia kuin hengellisyys . Uskonto on Airaksisen mielestä "outoa".
Henkisyys terminä usein sekoitetaan myös jonkinlaiseen "new age" -hömppään ja "uususkonnollisuuteen", ja myös tai juuri media tekee sitä.
Henkistä tukea tarvitaan ammatilllisesti sekä vapaaehtoistoiminnan ja vertaistyön kautta.
Professori Timo Airaksisen kirja "Jäähyväiset uskonnolle. Henkisyyden puolustus" tukee täällä esitettyjä ajatuksia.