”Apostoli Paavalin mukaan evankeliumin ytimessä on totuus Jeesuksen ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta (1 Kor. 15:3-5). Ilman näitä ei ole kristinuskoa, eikä evankeliumia. Nämä tapahtumat sijoittuivat historiallisesti pääsiäisjuhlan aikaan ja siksi 2000 vuotta myöhemminkin näiden totuuksien mieleen palauttaminen vuosittain pääsiäisenä yhdistää kristittyjä ylitse kirkkokuntarajojen. On vain yksi Jeesuksen risti.
Pohdiskellessani näitä luovuttamattomia yhteisiä pääsiäistapahtumia mieleeni palautuu tapaus, jossa totuus ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta kietoutuvat yhteen tavalla, jota emme ehkä aina tule ajatelleeksi.
Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus ilmestyy opetuslapsille ylösnousemisensa jälkeen ja näytti heille haavansa:
Sitten hän sanoi Tuomaalle: ’Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni…” (Joh. 20:27).
Kuollessaan ristillä Jeesus oli runneltu lähes muodottomaksi. Tiedämme tämän profeetta Jesajan tekstistä (Jes. 53:2-3), sekä sen perusteella, mitä tiedämme roomalaisten julmasta ristiinnaulitsemiskäytännöstä. Kaikki alttaritaulut ovat liian kiiltokuvamaisia todellisuuteen nähden. Hänet oli runneltu lähes tunnistamattomaksi.
Kuitenkin, kaikki väkivaltaisen kuoleman merkit vaikuttavat väistyneen Jeesuksen ylösnousemusruumiista.
Paitsi ristin haavat!
Noustuaan kuolleista, Jeesus siis yhä kantaa kirkastetussa ylösnousemusruumiissaankin niitä haavoja, jotka olivat hänelle kuolemaksi. Ylösnousemus ei pyyhkinyt pois Jeesuksen ruumiista sovituskuoleman arpia, vaan kirkasti ja sinetöi ne hänen ruumiiseensa ikuisiksi ajoiksi meidän lunastuksemme tähden.
Haavat, jotka olivat Hänelle kuolemaksi ovat meille iankaikkiseksi elämäksi!
Johanneksen tekstistä voimme päätellä, että nuo haavat ovat Jeesuksen ruumiissa tälläkin hetkellä hänen istuessaan Isän oikealla puolella esirukoilemassa meidän puolestamme (Hepr. 7:25). Katsellessaan Poikaansa Isä näkee Hänet aina haavoitettuna sovittajana. Jeesuksen haavojen merkitys säilyy halki ikuisuuden. Ne eivät umpeutuneet ylösnousemuksen jälkeen, vaikka kaikki muut väkivaltaisen kuoleman jäljet väistyivät hänen ruumiistaan.
Jeesuksen ristinhaavat eivät ainoastaan avanneet meille tietä taivaaseen. Jeesuksen ristinhaavat eivät olleet vain tätä aikaa varten saadaksemme syntimme anteeksi ja päästäksemme perille sinne, missä ei enää syntiä ole.
Jeesuksen ristin haavat pitävät meidät taivaassa koko ikuisuuden, niin kuin nuo haavat halki ikuisuuden säilyvät kirkastettuina Hänen käsissään, jaloissaan ja kyljessään muistona Hänen sankarikuolemastaan meidän tähtemme!
Kukaan ei iankaikkisuudessa unohda, miksi olemme siellä: Jeesuksen haavojen ansiosta.
Siksi Johannes, liittäen ikuisuuden katoamattomuudenkin pääsiäiskuvastoon, kuvailee näyssään taivaallista valtaistuinta ja ”Karitsaa, joka on teurastettu” (Ilm. 5:6).
Pääsiäinen ei milloinkaan unohdu. Ei edes taivaassa. ”
”Pasi Turunen”
Pohdiskellessani näitä luovuttamattomia yhteisiä pääsiäistapahtumia mieleeni palautuu tapaus, jossa totuus ristinkuolemasta ja ylösnousemuksesta kietoutuvat yhteen tavalla, jota emme ehkä aina tule ajatelleeksi.
Johanneksen evankeliumin mukaan Jeesus ilmestyy opetuslapsille ylösnousemisensa jälkeen ja näytti heille haavansa:
Sitten hän sanoi Tuomaalle: ’Ojenna sormesi tänne ja katso minun käsiäni, ja ojenna kätesi ja pistä se minun kylkeeni…” (Joh. 20:27).
Kuollessaan ristillä Jeesus oli runneltu lähes muodottomaksi. Tiedämme tämän profeetta Jesajan tekstistä (Jes. 53:2-3), sekä sen perusteella, mitä tiedämme roomalaisten julmasta ristiinnaulitsemiskäytännöstä. Kaikki alttaritaulut ovat liian kiiltokuvamaisia todellisuuteen nähden. Hänet oli runneltu lähes tunnistamattomaksi.
Kuitenkin, kaikki väkivaltaisen kuoleman merkit vaikuttavat väistyneen Jeesuksen ylösnousemusruumiista.
Paitsi ristin haavat!
Noustuaan kuolleista, Jeesus siis yhä kantaa kirkastetussa ylösnousemusruumiissaankin niitä haavoja, jotka olivat hänelle kuolemaksi. Ylösnousemus ei pyyhkinyt pois Jeesuksen ruumiista sovituskuoleman arpia, vaan kirkasti ja sinetöi ne hänen ruumiiseensa ikuisiksi ajoiksi meidän lunastuksemme tähden.
Haavat, jotka olivat Hänelle kuolemaksi ovat meille iankaikkiseksi elämäksi!
Johanneksen tekstistä voimme päätellä, että nuo haavat ovat Jeesuksen ruumiissa tälläkin hetkellä hänen istuessaan Isän oikealla puolella esirukoilemassa meidän puolestamme (Hepr. 7:25). Katsellessaan Poikaansa Isä näkee Hänet aina haavoitettuna sovittajana. Jeesuksen haavojen merkitys säilyy halki ikuisuuden. Ne eivät umpeutuneet ylösnousemuksen jälkeen, vaikka kaikki muut väkivaltaisen kuoleman jäljet väistyivät hänen ruumiistaan.
Jeesuksen ristinhaavat eivät ainoastaan avanneet meille tietä taivaaseen. Jeesuksen ristinhaavat eivät olleet vain tätä aikaa varten saadaksemme syntimme anteeksi ja päästäksemme perille sinne, missä ei enää syntiä ole.
Jeesuksen ristin haavat pitävät meidät taivaassa koko ikuisuuden, niin kuin nuo haavat halki ikuisuuden säilyvät kirkastettuina Hänen käsissään, jaloissaan ja kyljessään muistona Hänen sankarikuolemastaan meidän tähtemme!
Kukaan ei iankaikkisuudessa unohda, miksi olemme siellä: Jeesuksen haavojen ansiosta.
Siksi Johannes, liittäen ikuisuuden katoamattomuudenkin pääsiäiskuvastoon, kuvailee näyssään taivaallista valtaistuinta ja ”Karitsaa, joka on teurastettu” (Ilm. 5:6).
Pääsiäinen ei milloinkaan unohdu. Ei edes taivaassa. ”
”Pasi Turunen”
Vastaukset 12
Vanhimmat
Pasille siunattua Pääsiäistä.
Luuk.22:1 Biblia (1776) Niin lähestyi makian leivän juhlapäivä, joka pääsiäiseksi kutsutaan. 2Moos.12:15
Nalle Puh tuottaa aina paremman mielen, eikä tarvitse miettiä asioita, joista ei voi tietää mitään.
Jeesuksen kuolema on kostettu miljoonia ja taas miljoonia kertoja kansalle, joten siitä ei kannattaisi puhua enää mitään, eikä kukaan sivistynyt kehtaakkaan . Voisitten mennä häntä koipien välissä häppeemään .
Näillä toimilla ei taivaaseen mennä.
Kyllä, juutalaiset ovat kärsineet turhan takia näistä "sivistyneen" mailman kostoista.
Kerrotko miten juutalaiset ovat kärsineet Jeesuksen kuulemasta.
Eihän teillä juutalaisilla edes ole taivasta mihin mennä joten älä edes osallistu ketjuun.
Kerrotko miten juutalaiset ovat kärsineet Jeesuksen kuulemasta..
2Moos.12:46 Biblia (1776) Yhdessä huoneessa pitää se syömän. Ei teidän pidä huoneesta viemän ulos sitä lihaa, eikä teidän pidä luuta rikkoman siitä. Joh.19:36 Biblia. Sillä nämät ovat tapahtuneet, että Raamattu täytettäisiin: ei teidän pidä luuta rikkoman hänestä. 2Moos.12:10. 46. 4Moos.9:12
Jes.65:17 Sillä katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Entisiä ei enää muisteta, eivätkä ne enää ajatukseen astu. Saarn.1:4 Sukupolvi menee, sukupolvi tulee, mutta maa pysyy iäti. Ps.104:5 Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti. Ps.119:90 Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.
Tää on nyt taas joku homojen mainostemppu. Ai että munaa pitäis muka saaha taivaaskii?
Näin Melleri kirjoittaa blogissa: Karitsa mainitaan Ilmestyskirjan ulkopuolella ainoastaan neljä kertaa koko Uudessa testamentissa. Raamatunhaku. Koko Uudessa Testamentissa, mainitaan 37 kertaa, Karitsan, Karitsa.