Tapasin Kanariansaarilla ihanan miehen, enkä pysty unohtamaan sitä. me vaihettiin numeroita ja soitellaan joskus toisillemme. Mua itkettää ajatella, etten koskaan nää sitä enää ja joskus yölläkin herään itkemään. Muutenkin kaipaan lämpimään ja johonkin erilaiseen paikkaan. Tuntuu että oon tarrautunu liikaa siihen lomaan ja mieheen. Mut sitä ei voi vaan lopettaa vaikka mä luulen, että se tyyppi iskee heti toisen muijan kun lähin sieltä. Se sanoo, että haluu asua mun kanssa, mut mä haluaisin oikeesti sitä, edes nähä vielä! Onko jotain lohduttavaa sanottavaa tai samanlaisia kokemuksia?
miten ikävästä pääsee eroon?
acid
1160
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Samanlainen kokemus on.
Sehän on sitten pahinta se ikävä, koska oikeastaan voi kuvitella tuollaisen lomamiehen niin ihanaksi että, eipä tarvitse nimittäin sitä arkipäivää koskaan kokea.
Aika parantaa kaikki haavat.
Muutenhan voit matkustaa sinne taas uudelleen ja ehkä huomata että ei hän NIIIIN ihana ollutkaan.
Ja palata kotiin huomattavasti huojentuneena.