Mieheni sairastui muutama vuosi sitten. Vähän sen jälkeen itse sairastuin myös, niin että emme enää itse jaksaneet käydä päiväkokouksissa. Näinä vuosina kukaan ei ole ollut kiinnostunut meistä. Olemme kuin kuolleita heille. En ole katkera, mutta hiukan häkeltynyt siitä kuinka helposti ihmiset unohtaa. Uskomattomat ystävätkin pitää parempaa yhteyttä. Voihan olla,että joskus luulin seurakuntalaissa olevan ystäviä, mutta ilmeisesti olen erehtynyt. Olen miettinyt myöskin sitä, että onko koko helluntailaisuus vain hyväosaisten bileitä ja keskenään viihdyttämistä? Miksi ketään ei kiinnosta mitä meille kuuluu?
Miksi helluntailaiset hylkää sairaat jäsenet?
Anonyymi
45<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kuinka paljon luterilaiset käyvät toistensa luona tai kyselevät perään jos jää kuvioista pois. Ystävyys on molemminpuolista. Jos ei sitä vierailuja ja yhteydenpitoa synny seurakuntaelämän aikana, ei kukaan osaa sitä alkaa kun jäädään pois. En ainakaan itse osaa alkaa ramppaamaan henkilön kotiin, oli hän seurakuntalainen tai työkaveri mikäli asianomainen ei kutsu käymään tai ei ole tullut tavaksi pitää yhteyksiä. Nykyään ei vain kyläillä. En oikein itse tykkää yllätysvierraista. Ja jospa te itse voisitte kutsua ystäviksi kokemianne seurakuntalsisia käymään.
EIkö se olekkin mukavaa tehdä aloittajasta syyllinen omaan oloonsa !
Uskoisin, että ihmiset pelkäävät mennä kyläilemään yllätysvieraina.
Olen itse kokenut, etten ole tullut oikeaan aikaan kun olen käynyt
ystävien luona. Pitäisi varata audienssi ja siihen ei kovin moni uskova
ryhdy. Kyllä se vain on niin, että se, joka tahtoo vieraita kotiinsa, täytyy
itse pyytää heitä käymään ja sopia päivä ja kellonaika jolloin vieraat
voivat tulla. Ja tämä sääntö koskee tietenkin kaikkia ihmisiä, ei vain
uskovia. Mutta poikkeuksen muodostavat ystävät, joihin on viikottainen,
jopa päivittäinen yhteys ja jotka tunnetaan erittäin hyvvin. Silloin kun
tällaista jatkuvaa kanssakäymistä on, on helppo pistäytyä sisällä.
Muussa tapauksessa audienssi.
No voihan sitä soittaa ihan vaan puhelimella ja kysyä kuulumiset, toivotella hyvää päivänjatkoa. Miksi ihmeessä olisi mentävä yllätysvierailulle! Puhelun aikana voi tarjoutua tulemaan ja kysyä, voisiko tuoda tullessaan jotain tarpeellista.
Tosi kyllä on, että uskonnolliset yhteisöt eivät kiinnostu jäsenistään, koska yhteisön asia on omassa norsunluutornissaan paasata asiaansa ja kehottaa kuulijoita seuraamaan annettuja ohjeita ja muistamaan kolehtilaatikkoa. Yksilöiden asiat ovat heidän omia asioitaan, joilla ei yhteisöä vaivata.
Olen samaa mieltä. Luulen että kolehditkin olisivat isompia jos seurakunta pitäisi huolta toisistaan ja siinä olisi jotain yhteisöllistä tuntua?
Elämä on tällaista.
Jos he eivät teistä välitä, eivät he olleetkaan ystäviä. Unohtakaa heidät.
Etsiytykää esim. luterilaisen kirkon tilaisuuksiin. Itselläni on kirkossa tuttavia joita tapaan joskus mm. kirkon pitämässä päiväkahviossa. Eivät utele asioitani vaan jutellaan monenlaisista asioista.
Teistä tuli uskon uhrit, luterilaiset ei ole lahkolaisia,
Kuule jospa koittaisit käsittää edes yhden asian, ja se on se, että luterilaisuus on suomen suurin lahko, mieti asiaa ja kysy joltain jos et jotain ymmärrä asiasta.
Koita selvittää itsellesi mikä se on se lahko, ja mitä se oikein tarkoittaa, mikä on sen määritelmä j a kuka sen on tehnyt!
noilla jo pääset nykypimeästä ainakin valoon päin!
Luterilainen kirkko ei ole lahko, vaan kirkkokunta.
Ja miten luterilainen kirkko liittyy koko asiaan?
Kyse oli oman, järjestäytymättömän ja opillisesti sekavan sitäsuntätä menestysteologisen lahkopuljunne omasta välinpitämättömyydestä.
Luterilainen kirkko ei opeta menestysteologiaa vaan ristinteologiaa, eikä kirkon oppi ole muuttunut 500 vuodessakaan, teillä se vaihtuu noin joka 5. vuosi.
Luterilainen kirkko on pohjoismaiden ulkopuolella jokseenkin tuntematon.
Muualla maailmassa sitä sanotaan kristinuskon yhdeksi lahkoksi.
Luterilaisia on arvion mukaan maailmanlaajuisesti n. 70 miljoonaa.
Helluntailaisia on arvion mukaan n, 500 miljoonaa.
Kumpaan näistä sopisi paremmin kuvaus lahkosta?
http://drevl.fi/2017/02/10/paljonko-maailmassa-on-luterilaisia/
https://fi.wikipedia.org/wiki/Luterilaisuus
https://fi.wikipedia.org/wiki/Helluntaiherätys
https://www.suomenhelluntaikirkko.fi/info/yleistietoja_helluntaiheratyksesta
"Helluntailaisuus" sateenvarjon alle mahtuu opillisesti hyvin erilaisia seurakuntia ja oppisuuntia. Helluntailaisuutta tuskin voidaan pitää samalla tavoin kirkkokuntana kuin luterilaisia, katolisia tai ortodokseja. Käsittääkseni Suomessakin helluntailaisuus on jakaantunut eri klikkeihin, jotka eivät hyväksy toistensa uskonoppia.
Oikaiskaa, jos olen väärässä.
Niin on pohjoismainen hyvinvointivaltiokin. Ihmeellinen sattuma muuten. 🧐
Tuohon 500 miljoonaan on kait laskettu mukaan myös ns. karismaattisen liikkeen seurakuntia. Sieltä löytyykin sitten kaikenlaista porukkaa - osasta on syytä pysyä hyvin kaukana...
Klassisten helluntailaisten määrästä olen nähnyt kolme erilaista lukua: 78 miljoonaa, 100 miljoonaa ja 279 miljoonaa... tiedä sitten mikä on lähimpänä totuutta.
Hauskaa että heti ensimmäinen kommentti oli että oma syys, kun et ole varmistanut varmoja ystäviä sairastumisesi varalle ja puolustue että ei luterilaiset ole yhtään sen parempia. Ilmeisesti olet tosi onnellinen ystäväpiiriisi ja aijot pysyä sen kanssa iäti? Sinua ei yhtään haittaa vaikka ympäriltäsi tippuiskin porukkaa? Voin sanoa sulle, että vaikka olisit ollut 40-vuotta seurakunnan napa, niin muutamassa kuukaudessa se on ohi ellet itse pidä itseäsi sisäpiirissä. Sitä voi kukin tykönään miettiä kuuluisiko sen mennä noin vai voisiko jokainen hiukan helpottaa toisen taakkaa vaikka ihan puhelimen pirautuksella? Ei kenenkään luokse tarvi tunkeutua, mutta moni olisi jo siitä onnellinen jos edes kerran vuodessa joku toivottais vaikka hyvää joulua ja mitä teille kuuluu. Varmaan tuon pystyi ihan viidessä minuutissakin tekeen? Ei siihen koko päivää tarvi tuhlata, jos se tuhlaukselta tuntuu.
Oletteko kertoneet halusta olla yhteydessä heihin? Moni voi ajatella, ettei halua häiritä.
Toisaalta ihmeellistä, ettei seurakunnasta kukaan ole kysynyt miten pärjäätte ja käynyt tervehtimässä yms. Tai tarjonnut vaikka apua.
Jos meidän seurakuntalainen kuolee, niin srk muistaa jäsentään kukkalaitteella hautajaisissa ja kyllä ehtoollista viedään koteihin jos ei sairauden tai ikääntymisen vuoksi jaksa tulla seurakuntaan. Ja eivät kaikki halua kotiinsa vieraita. Kannustan aloittajaa ottamaan yhteyttä seurakuntaan.
Jeesus sanoi, että hänen opetuslapsensa tunnettaisiin siitä, että heillä on rakkaus keskuudessaan. Se ei taida pitää paikkansa seurakunnassasi.
inhimillinen välittäminen helluntailahkosta puuttuu !
sehän nyt on aika yleisesti tiedossa:)
"niitä ovat eriseurat, lahkot"
Aloittajalle. Muistelepa omaa aikaasi seurakunnassa.
Kävitkö katsomassa sairaita? Ja millaista oli opetus - kävittekö yhdessä opetusta läpi, että kuinka pitäisi seurakunnassa toimia?
Taitaa olla niin, että se rivi- uskovaisuus ei kovin kohtaa toistaan.
Mutta, voihan sitä muuttaa asiaa ja ottaa raamatun käteen ja lukea, että jos joku teistä sairastaa, niin -----kutsukoon---- jne. sieltä seurakunnasta.
Oletko kutsunut?
Kävin useitakin katsomassa ja pidin vielä niihinkin yhteyttä jotka jostain syystä olivat eronneet seurakunnasta. Meillä oli joskus toisaalla asuessamme sellainen rukous ja raamattupiiri johon kyllä kyselin sen lähistönalueen uskovilta haluaako tulla ja tarviiko hakea yms. että et tästä asiastkaan pysty syyllistään että oma vika kun olet yksin.
Ihminen kun väsyy sairastuessaan ei hän jaksa olla se aktiivinen joka kokoajan huhuilee muistakaa mua. Silloin toivois, että joltain löytyis sen verran paimenen sydäntä, että edes viisi minuuttia tuhlais aikaansa ja läähtisi omalta mukavuusalueeltaan ei ehkä niin kiinnostavan ihmisen luokse. Sairas ja väsynyt ihminen ei välttämättä ole kovin hauskaa seuraa, mutta ilahduta sinä häntä. Se voi olla käänteentekevä asia hänen elämässään, kun huomaa että häntä onkin kaivattu.
Jännäilmiö tuo syyllistäminen on kyllä helluntaiseurakunnassa? Onneksi nykyään on jo hiukan päästy siitä, että ei masentuneita ja sairaita syytetä salaisista synneistä joita kantavat ilman seurakunnalle tunnustamista. Vai syyllistetäänkö?
Helluntailaiset hylkäävät vain mielisairaat jäsenet, mutta fyysisesti sairaat he parantavat Herran voimalla ja armolahjoja käyttämällä! Ei ole yhtä ainoaa sairastavaa ihmistä helluntaissa, koska armolahjat toimivat -jos ei muuten, niin tilataan Nigeriasta tai USAsta hemmo ja johan paranevat sairaat, kun riivaajat ajetaan heistä ulos Sanan voimalla!
Eixnää HELLuntalaiset oo kaikki tavallaan mielsairaita? Hylkäävät siis itse itsensä hyljätessään toinen toisensa...
Kyllä Oulun helluntaiseurakunnassa muistetaan huonokuntoisia sekä vanhuksia.
niitä ei muu kiinnostakaan kuin jäsenrekisteri !
sitten kehtaavat arvostella "valtakunnan kirkon nimikristittyjä", -kun itse ovat aivan samanlaisia.
Tuo on kyllä ikävä homma, että kukaan ei muista...
Itselläni oli aikanaan sellainen vaihe, että en puoleen vuoteen käynyt melkeinpä ollenkaan hengellisissä tilaisuuksissa, vaikka helluntaiseurakuntaan kuuluinkin. Sen seurakunnan johto toimi mielestäni hienosti: postiluukusta tuli todella asiallinen kirje asiaan liittyen. Toivotettiin tervetulleiksi seurakunnan tilaisuuksiin.
Helluntai lapset oppivat kieliä kielillä puhumisella.
p.s. Pyhällä Hengellä täyttyneitä on toisissakin kirkoissa, eikä ainoastaan helluntailaisilla.
tietenkin se hylkää sairaat jäsenensä, kun se on ns. "parempi" kirkko !
Jehovan Todistajat ovat sellainen uskonnollinen yhteisö joka ei sairaita hylkää. Käyvät auttamassakin eikä vain katsomassa.
Jaa'a, ei ole käyneet auttamassa, mutta muutoin kylässä kyllä.
Kyllä se kunnallinen maksettava apu - se on varmaa.
Tässä kävisi hyvin Raamatun vertaus samarialaisesta, ei tarvitse olla edes samaa uskontoa , oikea lähimmäinen ei hylkää.
Olen yli 35- vuotta ollut helluntaiseurakunnan jäsenenä. Paljon käynyt sairaiden rinnalla jopa 8- vuotta erään sairaalanvuoteen äärellä, johon sairas kuoli. Sitä ennen hänen yksityiskodeissaan, missä asui. Eli luonnollisesti helluntaissa on liikuttu sairaiden luona.
Nyt - olen ollut itse ulkona sairaudentakia - en kymmeneen vuoteen ole pystynyt edes kokouksiin. Mielestäni srk. ei ole unohtanut, mutta huomauttaisin yleensä siitä, että seurakunnat ovat isoja - siis monet. Ja ei se pappi välttämättä huomaa - jos joku laumasta ei niin näy. Siksi on ohje- pyydä jotain käymään.
Siis joku vanhin tai vastaava tulee.
Papilla itsellään varmaan on paljon elopellolla tehtävää - ja vuorokaudessa on rajattu aika, kun nukkuakin pitää - ja monella on omakin perhe vielä matkassa.
Siksi seurakuntaruumis on jaettu jäseniin, eli tehtävät ovat yhteisiä.
En nyt edes ajatellutkaan, että papin tarvisi ehtiä ja ei me nyt vanhemmistoltakaan mitään viimeistä voitelua tarvita vaan ihan sellaista "mitä kuuluu" puhelua ihan niiltä tavallisilta penkin kuluttajilta jotka tunsi meidät. Tämä on sillai hämäävää, kun koko ikänsä on sitä oppia kuunnellut mistä Herra tuntee omansa. Siitä että heillä on keskinäinen rakkaus. Seurakunta lisääntyi ja he pitivät yhtä. yms. raamatun opetuksia. Kun minä olin sairaana te kävitte katsomassa jne. Ennen soi puhelin kun tarvittiin apuun sinne ja tänne, mutta nyt on tullut täysi hiljaisuus. Se kolaus kun olet luullut joskus kuuluvasi johonkin yhteisöön ja huomaatkin, että et kuulukkaan. Et ole sisäpiiriä, etkä edes ulkoreunaa. Sinua ei ole olemassa.
Eiksnää HELLuntalaiset parannakkaan sairaita vaikka sitäkin ne mainostaa?
Suomalaisuutta se on. Muualla maailmassa oman seurakunnan jäseniä tuetaan, jos tulee sairautta tms.
Sellainen virka, kuin diakonin virka ja tehtävä, sitä ei helluntaiherätys ole koskaan omakseen mieltänyt. Niinpä ihmiset saavat olla unohdettuina. Heistähän ei ole rahallista hyötyä, kun koppa kiertää.
Aloittaja, varohan, kun tieto voinnistanne saavuttaa kovat sydämet, tullaan sieltä kaksinkerroin pokkuroiden kyselemään, miten olette ajatelleet seurakuntaa testamentissanne?
Jo vuosia sitten Hgin Saalemin päiväpiiriin alentui johtaja Klaus Korhonen paikalle ja mikä oli hänen viestinsä vanhuksille; testamentatkaa seurakunnalle!!! Amen
Isäni oli vanhin ja hän oli myös ahkera diakoni. Eikä ainoastaan omilleen, vaan kymmenille uskosta osattomille, johtaen heidän sisälle pelastukseen. Sellaisia vanhimpia , saati diakoneja ei ole eikä tule!
Nykypäivän seurakunnat on buukattu täyteen kaikkea tekemistä, ettei sitten kukaan jaksa muuta. Aivan valtavat määrät ohjelmaa jota esittävät toisilleen. Seurakunnista on tullut uskovien viihdyyttämis laitoksia. Monen tunnin ylistyslaulu tapahtumia. Ei ketään kiinnosta uudet ihmiset eikä vanhojakaan muisteta.
Jos aloittajaa yhtään lohduttaa, niin seurakunnassa on paljonkin yksinäisiä jotka vaan puree alahuultaan ja häpee mikähän minussa on vikana, kun kukaan ei tervehdi eikä tule koskaan juttelemaan. Nuoret sulkee osan porukasta ulkopuolelle. Mennään Mikon mökille valitulla porukalla ja yks jää siihen viereen kuunteleen kivoja suunnitelmia. Koulussa puhuttaisiin koulukiusaamisesta, kun joku ei mahdu porukkaan. Jätetään yksin ulkopuoliseks, mutta seurakunnassa kukaan ei huomaa mitään. Mikko puolustaa, että eihän meidän mökille mahdu kuin 6 henkilöä. 7 olisi ollut jo liikaa.Hyljätty itkee yksikseen ja alkaa etsiä kavereita muualta. Monenko luopion tarina on alkanut näin? Sitten henkilö on todella helppo hyljätä haukkujen kera, kun joku on ensimmäisen kerran nähnyt kaverin kapakassa. Niinse vaan Mattikin sitten luopui uskostaan ja maailma veti puoleensa. Voi, voi.
En ymmärrä kun kaks kolme kertaa viikossa väki istuu ruksalla tuntikausia ja menee kotiinsa, sama toistuu viikosta toiseen läpi elämän.
sitten se mitä en ymmärrä, ok !
mikä asia korjaantuu tällä istumisella loputtomalla raamattutuntien kuuntelulla, kuka tietää?
vaikka asuisit kymmenen metrin päässä ruksan ulkoovesta niin hyvin saat siinä asua ja olla, keatään ei kiinnosta olemisesi, mutta autoja on piha täynnä joka pyhä!
eikö tässä olis mitään korjattavaa, eiköä perusjärkevä ihminen jo kysy itseltään mikä tämän toiminnan tarkoitus mahtaa olla, no ei kysy näköjään.
Eli uskovaiset menee siitä missä aita on matalimmalla.
mikään ei ole sen helpomapaa kuin ajaa kiiltoautolla ruksalle, kämpiä sisään ja kuunnella kuunneltavat ja mennä kotiinsa, ah tulipa palveltua jumala taas kerran, lähtiessä ja ohimennessään voi katsoa tienvarsiasukkaan taloonpäin, jaa eipä ollut taaskaan tuokaan kokouksessa, ainako se on sairas tai jotain höh.
vähän kärjistettyä mutta ei paljonkaan väärässä, liekkö yhtäänkään.
Sak.11:17 Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon. Sak.13:7. Joh.10:12
Olemme havainneet että sairastuneet jäsenemme ovat taloudellisesti kannattamattomia sekä muutenkin hyödyttömiä, siksi olemmekin päätyneet heidän hylkäämiseensä.
Helluntaiseurakunnissa on diakonit ja minäkin olen sellainen. Ei kaikki sairaat halua, että heitä käydään katsomassa, kyllä minullekin on sanottu "mene pois" kun olen mennyt sairaalaankin katsomaan. Kun olen kysynyt voiko kotiin tulla, niin aika moni sanoo, ei voi.
Ei asiat ole aina miltä näyttää.
Samoin on käynyt joidenkin sairaiden kohdalla, nuorten tai vanhojen, että omaiset ovat jyrkästi kieltäneet menemästä.
Hyvin ikävää on jos sairaat ja henkihieverissä olevat vieroksuvat hieman meidän diakonenejamme joilla on taito mm. laatia testamentteja ja ottavat myöskin vastaan kaikenlaisia muitakin lahjoituksia, vaikkapa aivan selvää riihikuivaa rahaa seurakuntiemme hyväksi.