En ymmärrä miten joku voi edes harkita itsensä tappamista. Tuntuu aivan älyttömältä, että ihminen joka haluaisi elää ja jota tarvittaisiin kuolee aivan liian aikaisin, sairauteen yms. ei oman käden kautta ja toisaalla joku fiksu ja filmaattinen ihminen vetää ranteet auki. Eikö tämä ymmärrä ihmiselämän arvokkuutta? Se että vielä jaksaa ruikuttaa jossain siitä, ettei "mua kohta ole"....
kuinka väärin
ikävä
7886
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
itseäsi toisten ongelmilla. Jos et kykene ymmärtämään ja auttamaan, niin väisty sivuun.
Se, mikä meistä tuntuu joskus ihan älyttömältä, saattaa jollekin toiselle olla kohtalonkysymys.
Kyse ei ole siitä, etteikö hän ymmärtäisi ihmiselämän arvoa, vaan elämä on ehkä näyttänyt hänelle nurjan puolensa. Syynä voi olla masennus tms.
Itsemurhaa harkitseva on aina otettava vakavasti.
"Ruikuttaminen" on avunpyyntö, ja siihen pitäisi pystyä vastaamaan.
Oma veljeni kuoli, edesauttaen itseään kuolemaan. Tarkoitus ei kyllä varmaan ollut, mutta luulen, ettei hän edes välittänyt vaikka niin kävisi.
Elämä potki häntä vain päähän. Hän luuli ettei tässä maailmassa ole mitään kaunista annettavaa hänelle. Kaikki kauniit asiat hajosivat hänen käsiinsä. Elämä vei häneltä liikaa ja lopulta halun elää.
Veljelleni elämä ei tainnut olla arvokasta vaan loputon helvetti, jossa ei paljoa valopisteitä näkynyt joihin tarrata.
Joskus se menee näin. Se on sääli, todella sääli, mutta sille ei mitään voi.
Ja ketä kohtaan? Kokemukseni pohjalta voin sanoa että, he jotka todella ovat päättäneet..eivät näille palstoille tai muillekaan ilmoittele aikeistaan. Suurin osa itsemurhista tulee omaisille täysin yllätyksenä, iman "uhkailuja"tms..Se on vain hyväksyttävä täysin henkilökohtaisena päätöksenä, kukaan ei voi elää toisen elämää,niin että pystyisi poistamaan syyt,jotka saavat tekemään erittäin vaikean päätöksen ja vaatii vahvaa luonnetta pystyäkseen toteuttamaan jotain niin rankkaa (oma uskomukseni)
Itse en usko, että veljeni kuolema mitenkään kertoisi hänen vahvuudestaan ja rohkeudesta. Päin vastyoin! Luulen, että hän pelkäsi elämää eikä jaksanut enään uskoa valoisaan tulevaisuuteen.
Hän ei suoranaisesti tehnyt itsemurhaa, mutta toimi tietäen, että todennäköisesti pääsee hengestään.
Minä osasin odottaa veljeni kuolemaa. Ja silti, kun se eteen tuli oli se valtava shokki.
En voi mitenkään nähdä itsemurhassa minkäänlaista vahvuutta tai rohkeutta. Mutta niinkuin suurinosa asioista on tämäkin vain hyväksyttävä, osana elämää.
kokemuksella voin sanoa että olen harkinnut..
koska tunnen oloni niin psk:ksi.. oikeesti..
kuulin että äitini sairastui syöpään, elin aika korkeintaan 3 vuotta, kohta pitäisi valmistua ammattiin joka tuntuu täysin mahdottomalta.
Pitäisi syksyllä tietää mitä tehä, mutta ei oo aavistustakaan. Koulu hakkaa kerta kerran jälkee päälle ja miust tuntuu etten vaa jaksais enää..
Takana on mm. bulimia, koulukiusaus..
Tuntuu vain että teen mitä tahansa, aina tulee seinä vastaan, kun taas jotkut ovat ns. kultalusikka suussa syntyneet sormia napsauttaen kaikki ongelmat ratkeaa...
Mitä tarkoitusta on elämällä joka menee aina vain päin persettä?
Itsemurha on vakava asia, mutta joitakin se helpottaa.. on se parempi kuin tämä nykyinen..
Mutta siihen tarvitaan myös iso kasa rohkeutta että pystyy tekemään sen..
Minä haluaisin sitä, mutten uskalla.. Olen siis surkea pelkuri.. ikävä kyllä, mutta totta..
Anteeksi kirjoitukseni, mutta kaikkihan me tiedetään ei ongelmia itsemurhalla ratkaista.
Se tuottaa vain tuplasti surua..
Olen pahoillani Elsa äitisi puolesta sekä sinun! Ja tahdon lähettää sinulle oikein lämpimän halauksen sekä voimarutistuksen!
Se ei pelaa joka pelkää. Sanonta, joka kuvaa mielestäni erittäin hyvin elämää. Ei ole tyhmää katsoa kaikki kortit, vaikka käsi näyttäisikin aluksi huonolta.
Tästä on viikko kun veljeni kuoli. Puolitahallisesti. Minun niin rakas pikkuveljeni, joka oli minulle kuin oma lapsi. Jonka vuoksi kannoin huolta, jonka takaia valvoin öitä murehtien. Jonka vuoksi olin valmis mihin vain.
Hän kuoli 22-vuotiaana. Epäreilua, tyhmää, järjetöntä! Ajatuksia jotka poukoilevat päässäni. Hän olisi voinut saada lapsia, niitä joita niin paljon rakasti. Hän olisi voinut tulla melkein miksi vain, jos vain olisi yrittänyt. Maailma olisi varmasti ollut valoisampi vuoden, kahden tai kolmen päästä.
Elämä voittaa, aina jossain vaiheessa, sen on pakko...ainakin se on itselläni niin tehnyt jokaisen mustan jakson jälkeen. Ja niitä on ollut ja varmasti tulee viellä olemaankin.
Yritä Elsa jaksaa. Hae sairaslomaa, jos koulu tuntuu liaan vaikealta. Hae keskusteluapua. Hanki lemmikki. Mitä vain mikä tekee elämästäsi hieman helpompaa. Sinulla on viellä koko elämäsi edessä ja niin paljon koettavaa ja nähtävää, että olisi silkkaa hulluutta ja tyhmyyttä heittää nyt hanskat tiskiin.
Voimia sinulle!
hei!
Kiitos kannan otostasi ja otan osaa veljesi johdosta.. Olen kuullut monta tarinaa ja kämppiksenikin puhui eilen illalla juuri siitä ihmetellen miksi joku voi olla niin itsekäs ja tehdä itsemurhan..
Olen ehkä itsekäs, kun ajattelin että en ole itsekäs vaan elämä on minulle itsekäs.
On totta, että se joka katsoo elämän pelimerkit loppuun on todella rohkea ja voimakas..
On hienoa katsoa sellaista ihmistä joka jaksaa elää elämänsä hymyillen huonoinakin hetkinä.
Jotenkin tuntuu, vaikka on ongelmia olisi ainan selvittävä itse, ei antaa periksi eikä hakea apua. Koska silloin tuntuu että se on heikkouden merkki..
Jos kertoo jollekkin jotain tulee olo että "miksi tuotakin kiinnostaisi minun elämäni?" tai sitten että "mitä minä oikein selitän, eihän minua mikään vaivaa, turhaa tässä höpötän"
Näinhän ne asiat on..
Mutta, haluan kiittää vielä kerran sinua noista sanoista jotka saivat minut ajatuksiini..
Ehkä jokin päivä aurinko paistaa risukasaankin jos jaksaa vain taistella :)!
iloista kevään tuloa sinulle :)!