Melodraama naisesta, jonka unelmaliitto miljonäärin kanssa alkaa muuttua painajaiseksi. Pääosissa Barbara Bel Geddes, James Mason ja Robert Ryan. Ohjaus Max Ophüls. (Caught, USA 1949) HD
Vaikuttaisi katsomisen arvoiselta...
Vaikuttaisi katsomisen arvoiselta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Millä tavalla tai millä perusteella tämä leffa kuuluu klassikkoelokuvien sarjaan? Käsikirjoitus on täysin haperaa ja epäloogista. Pääosanaisen tunnetiloja tai epäröintejä tai mitään ei näytetä kertaakaan esimerkiksi rakastumisvaiheessa, tai häähumussa. Näytetään pelkkiä lehtileikkeiden otsikoita.
https://areena.yle.fi/1-4125364
Kukaan kolmesta pääosanäyttelijästä ei erotu tai jää mieleen roolisuorituksensa syvyyden tai voimakkuuden tai erilaisuuden tai minkään seikan ansiosta.
Elokuvan onnellisena loppuna pidetään sitä että naisen lapsi kuoli synnytyksessä, se oli oikeasti naiselle hymyilemisen avoinen asia.
Osaako joku oikeasti elokuvakritiikkejä tekevä ja ymmärtävä kertoa, että minkälaiset seikat tekevät tästä elokuvasta klassikon? Sellaisen, jonka aina 5...10 vuoden välein mielellään katselee uudelleen ja uudelleen. Mihin asioihin tässä leffassa pitäisi perehtyä?
Samaa mieltä. Katsoin keskivaiheilta kymmenkunta minuuttia. Täysin tyhjänpäiväistä vanhaa mv-elokuvaa.
Olisi ollut aika kiehtovakin asetelma, mutta aviomies Robert Ryanin psykoottinen roolihahmo jäi aika pinnnalliseksi ja etäiseksi. James Mason oli ehkä paras suorituksessaan.
Tuota vauvan kuolemaa "vapahduttavana" käänteenä ihmettelen myös itsekin.
Ei tosiaan klassikon statusta ansaitse, keskinkertainen .
http://hannusalmi.blogspot.com/2007/10/ristiaallokko-1949.html
Eihän tuo huono ollut, mutta ei nyt ihan klassikkoainesta, kaunis Barbara Bell Geddeshän näytteli Dallasissa vanhempana. Ohjaajan oikea nimihän oli Max Oppenheimer. Lopetus oli ohjaajan huonoin valinta.