Nöyryys, miten opetella nykyaikana

Punkkien nyhtäminen lähimmäisestä. Tai vielä parempaa: ehdotella lähistöllä oleville, että kukas voisi tulla nyhtämään punkkeja itsestä. Karvaisesta serkusta voisi ottaa oppia, kun emme nyt kuitenkaan monilta osin ole niin kaukaisia sukulaisia, kuin luulisi.

Ortodoksikirkossa nöyryys tarkoittaa sitä että tiettyjä ihmisiä nöyristelemällä pääset hyviin asemiin. Varsinkin jos on jotain muutakin meriittiä ja taustaa.

Persona non gratana sinun kannattaisi olla nöyrä eikä missään nimessä olettaa olevasi yksi muista ja tasavertainen jäsen. Jos virhe tapahtuu niin sinut tullaan hyvin nopeasti asettamaan omalle paikallesi hiljaisena veronmaksajana ja jatkossa saat aina paheksuntaa. Joten miksi et tekisi kuten minä. Auo päätäsi ja kritisoi kun kuitenkin olet syyllinen ja riesa oletpahan sentään ihan syystä sitten.

Miten mauttomia vastauksia!

Oletteko te oikeasti ortodokseja?
En usko.

Sama katkera ihminen joka vastaili tuossa toisellakin palstalla näihin aikoihin.
Ymmärrän tavallaan että kun on yksinäinen ja ei ole muuta ilonaihetta elämässä, niin katkeruutta voi tulla purkamaan tälle palstalle yön hetkinä.

Noilla sinun vastauksilla ei tosin ole mitään yhteyttä itse uskon asioihin, kunhan vain katkeruutta ja kielteisyyttä purat. No pura sitten jos helpottaa.

Nöyryys tulee Jumalan armosta. Ei nöyryyttäkään ansaita tekemällä niin tai näin. Tulee toki kilvoitella, vaivannäkö on ihmisen osa. Jumala antaa sitten nöyryyttä, kun on sen aika. Nöyryyteen muuten liittyy sellainen jännä piirre, että mitä nöyrempi ihminen, sitä epänöyremmäksi hän itsensä tuntee. Jos joku kokee olevansa nöyrä, on todennäköisesti enemmänkin ylpeä. Kuten minä olen.

Ylpeänä ja varmana kestävyydestäni olen rukoillut Jumalalta vastoinkäymisiä ja nöyryytyksiä, jotta nöyrtyisin. Jokaisen vastoinkäymisen kohdalla huudan kuitenkin: Hyvä Jumala, anna minulle mitä tahansa muita koettelemuksia muttei tätä.

Näinhän se on.

Kaikki koettelemukset ja vastoinkäymiset ovat "terveellisiä", oppii paljon nöyryyttä.
Minulla oli aikoinani kirja että miten sairaudet opettavat ja ovat Jumalan rakkautta (moni ei tätä näin käsitä). Se kirja hävisi jonnekin.
Muistaako joku sen kirjan nimen, oli Ortokirjan julkaisu, sellainen kaponen, ohut vihkonen?

Olisi hyvä katsoa ihan toisesta näkökulmasta asioita.
Luepa tuo edellä esitetty kirja, tulee uusi näkökulma asioihin.

Nöyryyttä ei yrittämällä opi. Nöyristelyksi se menee jos on pakko yrittämällä oppia. Antaudu elämälle. Salli kaiken tulla kohdallesi - vastustelematta. Tämä on ainut keino oppiaksesi jotain nöyryydestä - askel askeleelta.