Muulla tavalla ei voi ymmärtää tuota oikeistopuolueiden kiimaa metsänraiskuuseen. Suomen luonto pitää tuhota vain siksi, että oikeiston väki pääsee kiinni kiinalaisten takapuoliin. On siinä kanssa "arvot".
Oikeistopuolueet haluavat pyyhkiä kiinalaisten pyllyjä
Anonyymi
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sitä minäkin olen ihmetellyt. Kiinalaiset päästetään mellastamaan ja ryöstämään räikeästi maamme rikkauksia .
Ilmeisesti nämä idän ihmeet kuvittelivat maksavansa kaikki kahdella pandalla, jotka ovat vain lainassa Suomessa, jälkeläisineen.
Tämänpäivän hesarissa oli hyvä artikkeli Suomen metsistä (otsikolla "Tapiolan raiskiolla"). Siinä oli mm tieto, että Suomen metsissä on vähemmän puuta kuin Ruotsin, Ranskan, Saksan tai Puolan metsissä, johtuen siitä että Suomessa "metsät" ovat nuoria puupeltoja ja hakkuukiiman takia vain nuortuvat edelleen. Vanhassa oikeassa metsässä puuta on helposti yli 300 m3/ha, mutta Suomen metsissä puuta on keskimäärin 114 m3/m3.
Puheet "hiilinielusta" on tyhjää höpötystä, kun metsän ei anneta niellä hiiltä, vaan se avohkataan keskenkasvuisena raiskioksi ja metsään hetkeksi sitoutunut hiili tuprutetaan sellutehtaassa taivaalle.
Tuohan on vielä pahenemaan päin, koska nykyään puun ei anneta kasvaa Suomessa senkään vertaa kuin vaikkapa 20 vuotta sitten.
Suomalainen räkäpuuhan on muutenkin huonoa. Eräskin suomalainen ikkunatehtailija joutuu ostamaan puutavaransa Saksasta, koska Suomesta ei saa tarpeeksi laadukasta puutavaraa.
Vielä 1900-luvun alussa metsien avohakkuu edellytti poikkeuslupaa. Sitten pakollisen metsänhoitojäsenyyden kautta tilanne muuttui 1950- 60-luvuilla ja pahimmillaan Suomessa annettiin raastuvanoikeudessa tuomioita "metsän haaskuusta", kun oli omasta metsästään kaatanut vain tukkipuut ja harventanut sen jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaisesti. Kun hoiti metsää niin että se näytti metsältä kaiken aikaa se oli "metsän haaskuuta", kun taas metsän avohakkaaminen raiskioksi oli "vastuulista metsänhoitoa".
Suomi vie sellun bulkkina ulkomaille. Kaikki puhuu vain kuutioista:kuinka paljon metsää voi hakata bulkkituotteeksi. Pitäisi puhua euroista per kuutio: kuinka monta euroa vientituloja saamme jalostuksen jälkeen yhdestä kaadetusta puukuutiosta.
Eihän tavoite ole raiskata mahdollisimman paljon suomalaista metsää, vaan saada mahdollisimman paljon vientituloja.
Jos tarkoitus on saada pelkästään mahdollisimman paljon vientituloja, niin siinä tapauksessa kaikki metsät kannattaa laittaa nurin heti.
Toinen vaihtoehto on pudottaa hakkuumäärät 1/10:aan, ja korottaa sellupaalin hinta 10-kertaiseksi. Kiinalainen siirtyy bideeseen, ja Suomen luonto kiittää. Tulot pysyvät hinnannoston vuoksi ennallaan.
Pointti oli siinä, että sellua ei pitäisi viedä selluna. Sellusta voisi tehdä tekstiilejä ja monenlaisia muovin korvikkeita kelmuista polkupyörän runkoihin jne. Sellun jalostusarvo on polttohakkeen jälkeen seuraavaksi alin.
Suomesta on vaikea löytää metsiä. Suomi on täynnä riukurunkoisia puupeltoja, mutta oikeita metsiä ei juuri löydy. Kuusimetsä on "kypsää" kun vanhimmat puut alkavat olla parisataavuotiaita. Mäntymetsissä kuuluisi olla yli 300 vuotiaita ikihonkia.
Kiina ostaa meidän sellun jotta se voi säästää omat metsästänsä. Kiinassa luonnonvaraisista metsistä suurin osa on hakkuukiellossa ja Kiinan metsäala on kaksinkertaistunut parissa vuosikymmenessä. Miksipä kiinalaiset raiskaisivat omat metsänsä, kun suomalaiset tekevät sen halvalla heidän puolestaan.
Tuossa yllä mainittiinkin Sunnuntain Hesarin ansiokas artikkeli "Tapiolan raiskioilla". Se antoi suhteellisuudentajua kun puhutaan Suomen muka "valtavista" metsävaroista.
Autolla / junalla liikkuessaan kannattaa katsoa niitä metsiä joiden ohi menee. Järeää täysikasvuista metsää ei näe missään, vaan suomalainen metsä on nuorta ja keskenkasvuista. Helsingin keskuspuistossa voi käydä katsomassa miltä näyttävät (lähes) täysikasvuiset kuuset ja sitten voi miettiä koska sellaisia kuusia on nähnyt missään "tavallisessa" metsässä. Niitä on korkeintaan jossain kansallispuistossa.