Olisin kiinnostunut kysymään kirkosta eronneilta, että miksi erositte kirkosta?
Halusitteko säästää kirkollisveron omaan kukkaroonne, vai olivatko syynä opilliset erimielisyydet? Vai onko kirkon oppi sellainen, ettette halunneet olla mukana kirkossa?
niin miksi erosit kirkosta?
Halusitteko säästää kirkollisveron omaan kukkaroonne, vai olivatko syynä opilliset erimielisyydet? Vai onko kirkon oppi sellainen, ettette halunneet olla mukana kirkossa?
niin miksi erosit kirkosta?
Vastaukset 52
Vanhimmat
Kirkolla ei ollut arkielämäni, tai juhlaelämäni kanssa mitään tekemistä. Enhän tilaa niitä lehtiäkään joita en lue.
Uskoa voi ilman kirkkoakin.
jo vuonna 1984. Asuin eräässä itä-suomalaisessa kaupungissa silloin. Muistaakseni sinä vuonna (tai ainakin lähellä sitä vuotta) naista ei valittu papiksi. Lisäksi siellä kaupungissa oli yksi juoppo pappi. Hän ajoi jonkun päälle, mutta ei saanut minkäänlaista tuomiota, ei edes menettänyt virkaansa. Se riitti minulle ja marssin kirkkoherranvirastoon ja erosin sillä kertaa kirkosta.
Naispappeus on toteutettu jo 20 vuotta sitten. Myös rattijuoppoja pappeja on ollut tässä välillä kohtuullisen vähän.
Olin jo kauan epäillyt kirkon oppeja. Mielestäni jokaisen tulee itse ottaa vastuu tekemisistään. En ymmärtänyt, enkä ymmärrä vieläkään, että kun jollekin ns. sielunpaimenelle kertoo pahat tekonsa ja rukoilee anteeksiantoa, voi vaikka mitä pahaa tehdä ja aina saa anteeksi. Ei muuta kuin seuraava kierros...
Kun sitten nousi suuri haloo naispappeudesta, olin sitä mieltä, että pitäkää ukot kirkkonne. Jos minä jonakin päivänä uskoisin Jumalaan ja minulla olisi hänelle asiaa, olisi häneen suora yhteys, ei siinä mitään välikäsiä tarvittaisi.
Että siinä syy kirkosta eroamiseen.
Löysin halvemman jumalan.
Ihmiset, jotka eivät koskaan edes käy kirkossa, maksavat kirkollisveron eli pakkojäsenmaksun pakkoyhdistykselleen. Heidän on jostain syystä pakko kuulua tähän yhdistykseen ja maksaa aika tuntuva maksu. Muuten he eivät ilmeisesti koe olevansa kelvollisia mihinkään. Sellaiset ihmiset ovat kauhean heikkoja, joilta voidaan oikeastaan ryöstää rahaa.
Hautapaikka maksaa kuitenkin kaikille. Juhlapuhujia voi tilata esim. vapaa-ajattelijoiden kautta. Kirkkoon kuulumattomuuden ei tarvitse vähentää arvokkaiden juhlien tunnelmaa.
"Löysin halvemman jumalan. "
Tiivistit teleketju-ateismi opin hyvin.
"Juhlapuhujia voi tilata esim. vapaa-ajattelijoiden kautta."
=Liikkeen evenkelistan tai maallikkosaarnaajan.
jos lopettaisit tuon valehtelun , senkin kristitty;)
perustuu valheisiin, kristitty rakastaa valheita.
Jumalan hintaa ei kannata laittaa näkyville, vaikka se joissakin tilanteissa tuntuisi kutkuttavalta. Kuten: Eräs yksinhuoltaja leskirouva sai veromätkyjä ja laski, että ne olisi olleet tiukassa taloudellisessa tilanteessa vältettävissä, jos Jumala olisi tullut maksamaan hänelle edellisvuotena vähemmän. Niinpä hän luopui Jumalan ylläpitämisestä, riitti että hoiti lapsensa.
Mutta sanoisin, että oma henkilökohtainen uskonto tulee paljon halvemmaksi, rikkaammaksi ja luovemmaksi, kun se järjestää kokonaan itse. Se on lisäksi huomattavasti synnittömämpikin, kun henkilökunnan sääntörikkeitä ei tarvitse selvitellä yhteisön silmissä. Siihen uskontoon kuuluu vain yksi ihminen ja itselaaditut materiaalit. Henkilö itse määrää, millä esineillä hänen uskonnollisuutensa tulee täytettyä ja uskaltaisin väittää, että jää alle nykyisen kirkollisveron. Myös uskonnollinen kirjallisuus on kernaasti työstettävä itse, vaikka toki vaikutteita voi hakea ulkopuoleltakin. Parasta olisi kuitenkin kuunnella sydämen ääntä ja tehdä aivan ikioma Pyhä Kirja.
Laiskempi ihminen ehkä vaeltaisi sydämensä kirkkoon ja lepäisi siellä hengellisen hetken. Ja siinä kaikki.
Vaikka toiset tavat ovat kalliimpia, ei voi sanoa, että mikään niistä olisi parempi. Jokainen valitsee itselleen sopivimman ja muistaa kunnioittaa niitä, jotka valitsivat eri tavalla.
http://www.stabu.net/satasyyt.html
noista sadasta syystä ehkä puolet voi kääntä just toisin päin, eli hyviä syitä liittyä kirkkoon. mulle kuitekki iha sama kuuluuko kirkkoon vai ei, itse kuulun.
Monia syitä. Maallisuus, hengellisen annin vähäisyys. Välinpitämättömyys ihmisistä ja rahavirran maksimointi. Vauvakaste-harhaoppi. jne.
yhtään syytä miksi kuuluisin johonkin järjestöön, jonka kanssa minulla ei ole mitään tekemistä!
Samasta syystä en kuulu myöskään esim. hevospoolokerhoon.
Ei se ole sen kummempi asia, vaikka kirkko yrittää muuta väittää.
Minkä ihmeen takia minun tulisi kuulua kirkkoon?
Tässä taas tilanne hieman sama, kuin kasvissyöjillä tai absolutisteilla; täytyy selitellä omaa fiksua valintaa.
Järkeilin 1990-luvun alun lamavuosina työttömänä ollessani, että kannattaako maksaa jäsenmaksua yhdistykselle, jonka asiaan ei usko, jonka kokouksiin ei osallistu ja jonka palveluja ei käytä.
Samasta syystä sinä et maksa kommunistisen puolueen jäsenmaksua.
En ole koskaan halunnut kuulua kirkkoon tai mihinkään uskontoon.Uskonnolla ei ole koskaan ollut minulle mitään merkitystä.
Minut liitettiin lapsena, so what! Olisin eronnut jo aiemmin jos vanhempani olisivat sallineet.
Nyt erosin aikuisena.
halusin antaa viestin että kirkon etuoikeutettu asema pitäisi lakkauttaa.
uskontunnustuksessa lueteltuihin asioihin.
Lähdin kirkosta Kirkkoon.
Kun vaikkapa käsitys ripistä on niin pielessä kuin yllä nimim. Skeptikko kuvaa, niin on aika vetää johtopäätökset. Näin henk.koht.
Yleinen maallistuminen lienee suurin syy, monella kai surullista kyllä pelkästään raha, joka on kaiken elämän mittari. Ei enää koeta että ihmisessä on myös hengellinen elementti ja "kasvukanava", eikä viitsitä edes etsiä kun ei siihen ei tässä virikkeiden sekamelskassa synny tarvetta. Lienee menossa myös jonkinlainen buumi, ja onhan toki rehellistä lähteä jos sen vapaan tahtonsa ilmaisuna oikeaksi kokee. Vapaa tahtohan meillä toki on.
Toivottavasti muutkin lähtijät löytävät sen henkisen/hengellisen kodin, sillä tässä pintaliitomaailmassa se on todella tärkeää.
Hei! Erosin kirkosta liittyäkseni toiseen. Opilliset kysymykset olivat syynä, lähinnä. Naispappeus ja maallistunut kirkko eivät olleet mielestäni oikein.
uskontokunta. Se luo nationalismia ja rasismia. Lisäksi se on yhden ihmisen keksimä (M. Luther) oppikokonaisuus. Tässä on tarpeeksi syitä eroamiseen.
Rippikoulussakin tuli jo ensimmäisen kerran mieleen se, että jos jokin henkilö on pappi, pitää hänen olla hurskas ihminen. Äiti sittemmin opetti minulle sen, että jotkin ovat leipäpappeja ja tuntuu nyt vain entistä varmemmalta tuo asia!
Tuntuu, ettei leipäpapeilla ole mitään virkaa silloin kun minä kaipaisin pappia keskustelemaan omista sielunasioistani. En tarvitse pappia siihen," että voipa juupeli joopeli petinpä siippaani". Olen tavallista ihmistä vahvempi siinä mielessä. Nykyään papin pitää vastata tuohon kysymykseen, että "niin petin minäkin aviopuolisoani, että tässähän on kaksi. Hallelujaa menee lujaa..."
Pappi ei tiedä mitään todellisuudesta missä minä elän, ei enkeleistä, ei henkimaailmasta, ei jumalan pyhästä hengestä.
1) en usko kristinuskon jumalaan (tai mihin muuhunkaan). Tämä oli tärkein syy.
2) uskonnoilla ei pitäisi enää olla mitään valtaa nyky-yhteiskunnassa. Toivon että eroamiseni jotenkin vaikutti kirkon asemaan Suomessa.
3) ei huvita maksaa veroja hihhulilahkolle.
tosiaan. Itse olen samaa mieltä "hihhulli" joukoista. Usko on ollut läpi historian (TODISTETUSTI) pahin luovuutta/todellisuutta/rauhaa estävä voima.
Uskon,,,mutta en todellakaan tarvitse siihen yhtkään välikättä hörkkimään uskoani,,, kuten tee sitä jä tätä,,, polvistu sinne ja tänne ,,,älä syö jne...Se on jo sinällään uskomatonta että joku yleensä lähtee tuohon "hörhöjen" mukaan. Nykyinen kirkollisvero tuntuu suoraansanottuna aneelta. En tosiaankaan tarvitse aneita jos TODELLA kadun omia mokiani.
Lokakuussa 1987 luin Vapaa Ajattelija -lehdestä että marraskuussa olisi odotettavissa maanlaajuinen kirkostaeroamiskampanja. Minä päätin etten alistuisi ateistisen propagandan uhriksi ja erosinkin kirkosta jo lokakuussa.
Erosin koska kirkon tarjoama maailmankuva ei enää kelvannut minulle. Lutkukirkko ei enää tuntunut minun yhteisöltäni enkä halunnut maksaa jäsenmaksujakaan. En ole katunut päätöstäni.
tehnyt testamentin, joka kieltää sen, etteivät sukulaisesi sitten mene vaatimaan joltain valtionkirkon seurakunnalta, että sinut siunataan kirkollisesti hautaan? Sieltä löytyy aina leipäpappeja, jotka sen tekevät!
Tämä vaara on tosi suuri, koska 98 % siunataan hautaan kirkollisesti viis veisaten ihmisten vakaumuksista!
Oot siis tavallaan oikeassa, mutta onko sillä nyt loppujen lopuksi väliä, että minne se ruoho työnnetään. Sehän on vaan kasa lihaa, ei sillä ole mitään merkitystä. Itse toivon kuitenkin, että minun ruhoni poltetaan ja heitetään taivaan tuuliin.
Sulle ei siis ole väliä??? Mä en nyt ymmärrä. Lihaa se tietenkin on, mutta mitä muuta me nytkään ollaan?
Tahdotko sä, että sut kuoleman jälkeen eli se, mitä sä olit, viedään kirkkoon ja sille tehdään siunaus?? Siis kirkossa!!! Alttarin edessä ja ristinmerkki sun arkun päälle!!!!
Jos sä et tee mitään itse, niin näin käy. 98 % joutuu tähän, oli vakaumus mikä tahansa, eikä kirkkoon kuulu läheskään niin paljon!!
Kyllä pitäis vakaumusta kunnioittaa. Ja jokaisen MYÖS kunnioittaa omaa vakaumusta ja toimia niin, ettei sitä loukata EDES KUOLEMAN JÄLKEEN!
Oletko ajatellut sellaista asiaa liittyen nyt, vaikka rukoukseen tai siunaukseen, että eihän sillä ole mitään merkitystä jos sä et siihen henkisesti usko?? Sehän on vain löpinää muiden joukossa. Eihän se mitenkään vaikuta enää sun elämääsi siinä vaiheessa. Ja ollaan tosiaan nytkin kasa lihaa vain, mutta kuitenkin tässä kasassa on ne aivot, jotka ajattelevat ihan itsestään. Sitten, kun se elämän valo sammuu niin sitten sitä osuutta ei ole ja olet todellakin vain kasa lihaa. Ei silloin ole enää mitään merkitystä millään. Ei sillä viimeisellä siunauksella sinua minnekään jumalan kotiin viedä. Olet siinä oikeassa, että kyllä se jossain muualla pitäisi tehdä, mutta ei se sinun elämääsi vaikuta jos olet jo kuollut, että missä se tehdään. Ei se sua enää kiinnosta siinä vaiheessa.
Elämän valo on Jumalan kipinä meissä. Se ei sammu, vaikka ruumis maatuu. Se nukkuu.
yhtä todellinen. Voisi yhtä hyvin nukkua , vaikutus on ihan sama
Älä vie keskustelua harhaan. Se, että elämän valo / kipinä on, merkitsee Jlan toimintaa, vaikutusta ja läsnäoloa. Ilman tätä voimaa kaikki kuolee. Liha / materia ei elä itsessään eikä ole omana itsenään yhtään mitään.
käsittääkseni jumalaa ei ole , Jeesusskin on ollut vainaa pitemmän aikaa.
kirkoska juuri samasta syystä, mistä moni muukin. miksi maksaa jäsenmaksua pienistä tuloistani järjestölle, jonka toimintaan en usko?
uskon lähinnä itseeni ja varsinkin pienenä uskoin, jos äiti sanoi jotain. (esim, että hella on kuuma, ei saa koskea jne. jne.) eli minkäänasteinen jumalanpalvominen ei koskaan ole ollut lähellä sydäntäni. uskon vain asioihin, jotka tunnen oikeiksi ja jotka voidaan järjellä selittää.
siis: erosin, koska en usko enkä halunnut tukea kyseistä toimintaa itseni kustannuksella. enkä halua mahdollisia lapsianikaan pakotettavan kyseiseen uskontoon tai heitä jumalalla tai vastaavalla peloteltavan.
omat aivot kunniaan.
Aivan yksinkertaisesti vain siitä syystä, että en jaksanut enää uskoa satuihin. Ymmärsin, että ne ovat vain satuja, ja niitä kirjoitetaan koko ajan. Eivät ne mitään totuuksia ole. Miksi maksaisin tuollaiselle laitokselle mitään tai tukisin sitä muutenkaan. Luulisi jo nykyajan ihmisen tajuavan ajatella aivoillaan.
eroon, ei syytä liittymiseen. kuuluin kirkkoon koska minut lapsena liitettiin. itse en olisi koskaan liittynyt.
Ala-asteella uskonnon opetus ja Jeesus lässytys rupesi pahasti nyppimään. Faija kävi siirtämässä minut pois kirkon kirjoista väestörekisteriin.
En halunnut rahoittaa vanhoillisuskovaisisten toimintaa. Halusin myös päättää itse, minkätyyppiseen toimintaan annan rahojani. Lisäksi tunnetusta kirkko on täynnä työpaikkakiusaajia.
Kirkko ja uskonto ei ole koskaan sytyttänyt minua. Vaikka esim. äitini on uskovainen ja sain kristillisen kasvatuksen, en uskonut jumalaan ja enkä kirkon oppeihin.
Viime vuosina ennen lopullista eropäätöstä minua ärsyttivät kirkon asenteet ja vanhoillisuus esim. seksuaalivähemmistöjen ja tasa-arvon suhteen. Jotkut julkisuudessa esiintyvät kiihkoilijapapit ja teologit tekevät suurta hallaa kirkolle, vaikka ovatkin vain marginaalia.
tulin järkiini. ja olihan siinä vielä mukana sellaista, että luterilainen kirkko on niin pirun suvaitsematon. ja en usko jumalaan. eiköhän tuossa ole jo sitä syytä.
Kirkosta erotaan, koska on naispappeus ja koska ei ole naispappeutta. Kirkosta erotaan, koska uskotaan ja koska ei uskota. Kirkosta erotaan, koska se ei ole suvaitsevainen ja koska se on suvaitsevainen. Kirkosta erotaan, koska sen olemusta ja sanomaa ei ymmärretä tai se ymmärretään väärin.
Koska kirkko on, siitä myös erotaan. Kummallista olisikin, jos kirkkoon vain liityttäisiin. Mutta moni eroaja liittyy kirkkoon uudestaan toisessa elämäntilanteessa. Ja moni kirkosta eronnut kannetaan kirkkoon omaistensa toimesta vielä ennen iankaikkista lepoa. Näin meistä huolehditaan, kun emme itse siihen kykene: Vanhempamme kantavat meidät Jumalan armon osallisuuteen kasteessa ja lapset / puoliso hänen siunauksensa osallisuuteen hautauksessa. Meitä rakastetaan Jumalan ja läheistemme taholta, vaikka emme aina sen arvoa näekään.
Minä kykenen. Kasteen tulen kumoamaan kun ei muu näköjään auta. Hautauksen olen jo järjestänyt ja maksanut (tai no rahat on tilillä kasvamassa korkoa kun se hetki tulee;)
Minä en todellakaan näe mitään arvoa olemattoman olennon olemattomalla rakkaudella.
Olen kyllä ymmärtänyt kirkon sanoman erittäin hyvin ja sanon ettei kiinnosta moinen apska tippaakaan.
Tunnen paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu kirkkoon. Näistä tuntemistani ihmisistä moni ei ole edes koskaan kuulunut kirkkoon, koska heidän vanhempansa ovat tehneet mielestäni oivan ratkaisun ja antaneet lapsensa itse valita uskontonsa lähellä täysi-ikäisyyttä. Kukaan ei ole vielä valinnut kristinuskoa, eikä kyllä mitään muutakaan uskontoa.
Tämä on mielestäni ainoa oikea tapa vaalia uskonnonvapautta. Joka ikinen kaverini on todella tyytyväinen vanhempiensa ratkaisuun, ja sitä en kyllä ihmettele. Eniten nämä vanhemmat olivat pelänneet muiden suhtautumista asiaan, mutta Suomessa asiat ovat onneksi niin hyvin, että ihmiset saavat tällaiset asiat päättää itse, ja monesti pieni erottuminen massasta herättää kunnioitusta. Tällä en tarkoita mitään "kovan jätkän" mainetta.
Nyt monelle herää kysymys, kuinka nuori ihminen voi tai pystyy itse valitsemaan uskontonsa, mutta se on varmasti helpompaa esimerkiksi juuri 18 vuotta täyttäneelle, kuin juuri 18 tuntia täyttäneelle.
En siis eronnut, kun en edes koskaan liittynyt. :)
Erosin ev.lut kirkosta ja liityin ortodoksiseen. Elämäni paras päätös!
talebaniin. yhtä vanhoillisia.
oikein syvällisestikin asiaan perehtynyt, kun noinkin asiallisia näkemyksiä löytyy. Ota selvää niin luulet vähemmän.
sinä sen sijaan et tiedä paljonko minä tiedän
Näin on, minkäänlaista tiedon tasoa ei ole ollut näkyvissä.
Keskustella voit tuolla ortodoksisuus-palstalla, siis huom! keskustella.
tuo tuollainen "keskustelu". Onko meidän aina pakko eksyä aiheesta ja toinen puhuu aidasta, toinen aidanseipäistä. Aloituksessahan kysyttiin:"miksi erosit kirkosta?"
Voihan keskustelu tietenkin rönsyillä, mutta piikittely ei liene paikallaan.
Olen täsmälleen samaa mieltä!
Provopiikkeihin ei pitäisi sortua, olen pahoillani että vastasin moiseen typeryyteen.
Muutamien vuosien kuluttua ei suomessa olevasta suvustani ole jäljellä kuin minä ja siskoni, eikä ulkomailla olevat sukulaiset paljoa ole kiinnostunut minun ja siskoni asioista. Ei tarvi odottaa kutsua rippijuhliin, lakkiaisiin saati sitten päästä jonkun kummiksi.